Kotimakkara

Lihamyllyn käytön ensivaste ja -veivaus. Makkaranteon kokeilemalla-opettelemisen-aloitus.
Todella monta kuvaa. Tekovaiheittain: onnistumiset, ongelmat, huomiot ja parannus-näkemykset.
Koko kirjotus on näinollen siis *** ( <- eli "kehitysideat/parannusehdotukset/huomiot).. :)

 "Sammon takominen", myllyn kasaus. Tyylillä nakkasin kokoamis-ohjeen (takuu- ym. mainoslappusten) kanssa roskikseen, joten kokeilemalla todella alkoi..

 ..mutta "miksi keksiä pyörää uudestaan?" Kaikenkaikkiaan tää on melko kivikautisen yksinkertainen vekotin.. Kokoon-kyhättynä kauniskin :)

 Tässä ensimmäisessä kokeilussa en halunnut liikaa tunnelmoida ja hifistellä. Yksinkertaisia raaka-aineita, simppelit täytteet, muodot ja metodit jotta tulee varmasti ruohonjuuritason-käytäntö tutuksi. Lihana oli naudan rintaa (vas.) ja lapaa (oik.)

Rintakipaleesta tuo houkutteleva rasvasuikale joutui väistymään

 Mausteina yksinkertaiset "lihaisat" mausteet.

 Liha karkealla kädellä kuutioiksi, ennen myllytystä. Mausteiden joukkoon laskettakoon myös tuo vas.alakulman puolikas penkonipaketillinen..

Kipaleet myllyyn ja veivaamaan.

 Monimutkaista tämä EI TODELLAKAAN ole. Lihaa koneeseen ja kammesta kääntäen..
Ensimmäinen ongelma tuli tässävaiheessa: unohdin (=en ajatellut että tarvitsisi) poistaa tuon lapa-palan jänteisen kalvon (ks. yl.) ja se veivatessa tukki tuon reikälevyn.
Noh, tämä oli äkkiä putsattu ja touhu jatkui..

 Lopulta päästiin miellyttävään lopputulokseen. Jotkut reseptit on sitä mieltä että liha tulisi jauhaa kahteen kertaan.
Tähän en osannut (ilman ensimmäistäkään kokeilua) ottaa kantaa, joten jauhoin vain kerran.
Mausteet hienonnettuna joukkoon, koko massa kulhoon ja sekoitus. -> Kylmään odottamaan

 Siansuolen kimppuun! Tämä lillui kylmässä vedessä sen aikaa kun työstin lihaa. Heh, näitä saa vaan yhdessä paketissa jossa kuulemma on 5-20m suolta. Yksi paketti siis taatusti riittää suurempaankin koitokseen..

 Tässä kului ehkä n. 1/12-osa koko suolesta. Pujotus paksuimman makkara-suuttimen ympärille, lihamassa kylmästä ja taas veivaamaan.

 Pötkylää syntyi liki-lennokasta vauhtia. Lukemalla oli selvinnyt ettei suolta kannata täyttää liian täyteen. Tässäkin on toki hankala tietää mikä ON liian täynnä, kertaakaan kun en ole tällaista nähnyt tai tehnyt..

 Pötkylä vuokaan ja pyörittely nakkimakkaroiksi. Ihan vain nimellisesti vettä pohjalle, jottei makkarat palaisi kiinni vuoanpohjaan. Siitäsitten uuniin ja 30min @ 175°.
Vaihtoehtoisia kypsennysmetodeja olisi kai keittäminen, paistaminen, grillaus taikka yhdistelmä vaikka kaikkia! : )

 Pelottavan paljon vettä tihkui noista makkaroista.
Miellyttävä ruskistus pinnassa ja vain yhdessä pienoisessa makkarassa minimaallinen "repeämä". Ei haettaa laenkaan!

 Tämmöinen, voilá!

 Kuivakan näköisiä kipaleita, noin ensisilmäyksellä

Ja leikattaessakin tosiaan: LIIAN VÄHÄN RASVAA!!! Laardia olisi pitänyt rohkeasti laittaa tuo koko rinta-palasen-siivu. Tekstuuri oli kovin kuivakkaa.. ei lainkaan mehukasta tai täyteläistä.

Mutta maku. Nam. Makumakumakumaku. Se osui kyllä kohdalleen. Ei mitenkään "ihmeellinen": todella lihaisa ja tutut mausteet. Näin 100%-ensikokeiluna todellinen onnistuma.

Ja tästähän tämä alkaa! Nyt on toimintatavat, -vaiheet ja kikat selvillä. NYT voi aloittaa maun viilaamisen, muotojen näpräämisen ja lopullisten annosten äärimmäisen-pitkään-pohtimisen.