sunnuntai 6. toukokuuta 2018

MNAM-ipa

Pitkästä aikaa olutjuttuja. Ah. Kiitos Janne! Otsikko saa vielä muuttua. Luomuksen nimeähän ei vielä taidettu lyödä lukkoon...? :)

Batch volume: 19.8L
Boil volume: 25L
Sparge water volume: 9.5L

Efficacy ≈65%

Mash: single infusion
- 60° 3min
- 68° 60min
- 78° 10min

Boil 60min

4.5kg  Pale Malt EBC 5
0.5kg  Crystal 100

Humalat pelletteinä:
- Magnum 30g, first wort
- Nelson Sauvin 20g, 5min boil
- Amarillo 20g, 5min boil
- Mosaic 20g, 5min boil

Hiivana 2pss Safale US-05. Herättely ensin 25° vesitilkassa, pitch @ 25°

Käymistä odotellessa. Jotakuinkin juhannuksen tienoilla päästään ehkä maistamaan. Sitten lisää muistiinpanoja!

...Lisäystä ensimmäisten korkkausten jälkeen.
Efficacy on jäänyt pahasti alle toivotun. Syynä lienee toukokuun omituiset ja odottamattomat helteen, joiden vuoksi käymislämpötila on vaihdellut hurjasti. OG oli jo valmiiksi hieman matala, 1.048 ja FG jäi johonkin 1.020-tienoille.. Ehkä hieman pidemmällä käyttämisellä oltaisiin voitu tilannetta aavistuksen parantaa, mutta tuskin tästä nektaria olisi siltikään tullut. Maku jäi hiivaiseksi ja laimeaksi. Omituinen puuromaisuus tuntuu jo heti ensipuraisussa, joten humalointia on vaikea arvioida.

Monta parannettavaa kohtaa on jo keksitty! Toivottavasti saadaan pian uusi koitos tulemaan!


keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Banana bread

..eli banaanileivän toinen tuleminen.
Edellinen tekele oli monimutkainen ja monivaiheinen. Ehdottomasti tarpeettoman hankala kokonaisuus. Hyvä - kyllä, mutta parempaa herkkua saa helpomminkin! Ja vielä taaperolle sopivana sormiruokailtavana versiona! :)

Tavoite siis oli toteuttaa kimpale, jota pikkutyyppi voisi myös napostella. Eli sormiruokailuun sopiva versio. Mausta ja suutuntumasta ei kuitenkaan saa eikä pidä tinkiä. Lisäksi tekovaiheita ei saa olla montaa, eikä valmistus muutenkaan saa viedä kauaa. Mieluiten toteutus onnistuu kahvakuula (=vauva/taapero) kainalossa, yhdellä kädellä.

Hetken perehtyminen reseptiikkaan eri lähteistä. Muutama omaehtoinen vaatimus. Pari pinttynyttä pakollista tapaa. Lopuksi sopiva sotku kaikkea opittua.
Helppoa. Hommiin!





3 dl       kuivia aineita (ks. ***)
1tl         mausteita: (ceylon)kanelia ja kardemummaa
0,5 tl     mausteita: vanilijajauhetta ja muskottipähkinää
1 tl        ruokasoodaa
1 tl        leivinjauhetta
(2 rkl    sokeria/hunajaa)

1/2 prk  kermaviiliä
0,5 dl    öljyä (ks.***)
1           muna
2           sopivan kypsää banaania

1) kuivat aineet ja mausteet sekaisin sekaisin
2) blenderiin kostat aineet. Sekoitus sopivan tasaiseksi.
3) sekoitus keskenään.
4) vuokaan, 175°, n.25min.

***kuivina aineina tässä oli 1dl kaurahiutaleita, 1dl mantelijauhetta ja 1 dl vehnäjauhoa
***(lisämakeutus tarvittaessa).. ei todellakaan pakollinen, etenkin, jos banaanit ovat kunnolla kypsiä :)
***öljy-osiossa oli sekä oliiviöljyä, että 1 rkl kookosöljyä

***suunnitelma toteutui (toivottavasti) täydellisesti. Minihyypiö ei ole vielä antanut arviotaan.
***miunmaunmukaan tämän on hämmentävän herkullista. Suutuntumaa. Pitkä, pehmeä, sopivan banaaninen maku. Loppulisäyksen pähkinät takasivat aikuisenmakuun miellyttävän lopputuloksen. Pähkinöitä ei pikkutyyppien palasiin kannata laittaa.
***tekotavat ovat itse yksinkertaisuus. Kyllä - onnistuu myös yhdellä kädellä, taaperom kainalossa.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Vegen "tonnikala"

..eli omituinen, mutta mielenkiintoisen tuntuinen tapa imitoida purkkitonnikala-elämystä.

Hauskalta kuulostaa: pähkinöitä, kasviksia, mausteita ja kikherneitä blenderiin ja "tonnikalasalaatti" on valmis. Raaka-ainelistan kun lukaisee läpi, on vaikea uskoa että tällä pystyttäisiin täysin jäljittelemään säilyke-eväkästä.. Mutta idea kuitenkin kuulostaa houkuttelevalta ja mistäs sitä tietää ennen kuin on kokeillut...

Ensimmäiset ainekset blenderiin.

 Muutaman sekoittelun jälkeen kikherneet mukaan.



pähkinät (ks. 1.)
2   kpl       varsisellerin varsia
1/2 pieni   punasipuli
1   tl          Dijonsinappia
2   rkl       Tahinia
1   tl          juoksevaa hunajaa
n. 10 kpl   suokakurkkuviipaletta

1 prk        kikherneitä

suolaa ja mustapippuria


1. Uunipellille 2 rkl auringonkukansiemeniä ja 2 rkl manteleita, kevyesti oliiviöljyssä pyöräytettynä, paahtumaan: 200° ja n. 5-10min (= kunnes kevyt väri pinnassa)
2. Kaikki ainekset, kikherneitä lukuunottamatta blebderiin. Pari pyöräytystä.
3. Kikherneet mukaan. Pari pyöräytystä lisää.
4. Suolaa ja pippuria maun mukaan.

***Voilá. Tekele on itse yksinkertaisuus. Mielenkiintoista maistaa! :)
***Empä tiedä mitä tölkkituotetta reseptin luonut henkilö on maistanut. Ei tämä tonnikalalta maistu :)
***hervottoman hyvää kuitenkin!!!
***pähkinöiden paahteisuus tulee ensimmäisenä. Sen jälkeen Dijonin ja sellerin kirpeänpirteä maku, jota tahini täydentää. Jännä. "Tuhti".
***Seuraavaan satsiin vielä 1 rkl oluthiivahiutaleita.... namnamnamnamnam..

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Kikhernemuffinit

...eli minityypin sormiruokaläjät!
Jälkimmäinen otsikko kuulostaa huomattavasti vähemmän houkuttelevalta, joten pidättäydytään "kikhernemuffineissa".

Nyt alkaa uusi tunnistekategoria - sormiruoka.
Yritän kehitellä ja tuottaa tänne kirjauksia erilaisista tekeleistä, jotka sopivat myös taaperon sormiruokailuun. Toiveena on tulevan kevään aikana keksiä myös reseptejä, jotka tekemällä saa ruoan koko perheelle. Reseptin jossain vaiheessa tekeleestä saisi annoksen vauvalle - sitten muutaman lisäyksen kanssa herkkuruokaa vanhemmillekin. Win-Win-tilanne.

Pikkutyypin kanssa kokkauksen toivoisi olevan yksinkertaista, t.s. mahdollisimman vähän työvaiheita ja mahdollisimman vähän tarvittavia välineitä --> mahdollisimman vähän tiskiä/siivottavaa. Hän vaikuttaa nauttivan keittiötouhottamisesta, mutta oma osallistuminen on - kauniisti - hieman puutteellista. Ei vielä tarvikkaan. Kunhan ruoka maistuu ja jotain saadaan syödyksi :)

Mausta ei kuitenkaan saa koskaan tinkiä.
Nämä muffinit ovat siis täydellisesti paikallaan aloittaessa tätä kategoriaa.





1    prk      kikherneitä
1               banaani, sopivan kypsä ja normaalin kokoinen
1,5 dl        kaurahiutaleita
2-3 rkl      maapähkinävoita
loraus       oliiviöljyä
0,5 dl        kauramaitoa
0,5   tl       vanilijajauhetta
1      tl       kanelia
1      tl       kardemummaa
1      tl       ruokasoodaa

1) Kaikki blenderiin
2) Soseeksi
3) Muffinivuokiin
4) Uuniin. 175°, 15min.


***upea esimerkki yksinkertaisesta leivonnaisesta.
***...ja aivan fantastisen makuista!! NAM!
***oikeastaan kaikki vaiheet onnistuvat vauva sylissä - nimim. kokeiltu on.
***uunitus kannattaa jättää mielummin "vähän vajaaksi" kuin ampua yli. Kuivaa kokkaretta on pikkutyyppien tuskallista pureskella..
***Tekstuuri kaipaisi ehkä vielä esim. pähkinämurua..? Seuraavassa annoksessa otetaan osa sivuun vauvalle ja loppuun lisätään pähkinärouhetta. Tai miksei esim. suklaahippusia...?
***banaani-maapahkinävoi-mausteet. Kombosta tulee hyvin tunnelmallinen ja tunnelmoitava makuelämys. Lisämakeutta EI jää kaipaamaan!
***..toki massasta voi ottaa osan sivuun ja loppuun lisätä lisämakeutusta, (sokeria, hunajaa tai siirappia tms..)
***Voisi tohon ehkä muutaman kuivatun taatelin lisätä, jos vauvallekkin haluaa makeampaa kokemusta.
***Maistuivat viimeistä murua myöten!! :)

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

"The" Porkkanakakku

..jaahas. Edellisestä kirjoittelusta onkin vierähtänyt jo hyvä tovi.
Ihmeellistä huomata, ettei taaperon, työn ja urheilun lomasta löydy aikaa valmistella blogiin-sopivia annoksia. Höh. Pitänee ryhdistäytyä ja muuttaa strategiaa. Entäs jos tästä blogikirjoittelusta ja kuvien räpsimisestä saisimme yhteisen harrastuksen..? :) Pikkutyyppi tuskin vielä toviin ymmärtää. Ruoanvalmistuksesta hän vaikuttaa olevan kiinnostunut!

Asiaan.
Porkkanakakkua on aikaisemminkin esitelty tässä blogissa. Tuosta on jo hyvä tovi - ajat, ajatukset ja makuaisti on ilmeisesti muuttunut.

Tämänkertainen kakku on jo useampaan otteeseen todettu olevan järisyttävän hyvän makuista, suussasulavaa, herkullista, mausteista ja monelta osin yksinkertaisesti hämmentävän huikeaa.
Lisäkehun ansaitsee tekotapojen helppous.






5 dl     "kuivia aineita"
3 tl      kanelia
1 tl      jauhettua muskottipähkinää
1 tl      kardemummaa
1 tl      inkivääriä
1 tl     ruokasoodaa
1 tl     leivinjauhetta
1/2 tl  vanilijajauhetta

(0,5 - 1 dl sokeria)

3         kohtalaisen kokoista porkkanaa, ehkä yht. n. 200-250g

1 dl     omenasosetta
1 dl     kauramaitoa
1/2 dl  öljyä

kourallinen pähköinöitä

1) kuivat aineet sekaisin. Raastetut porkkanat kuivien aineiden sekaan.
2) Toiseen kulhoon kosteat aineet: omenasose ja kauramaito.
3) Öljy kuivien aineiden joukkoon. Sitten loput kosteista.
4) Pähkinät mukaan massaan. Sekoitus jotakuinkin tasaiseksi.
5) Vuokaan ja uuniin. 175°, n. 25min.

***Tässä oli 1dl kaurahiutaleita, 1dl kaurajauhoa, 1dl mantelijauhoa ja 2 dl vehnäjauhoa.
***sokeria ei mielestäni välttämättä tarvita, jos porkkanat ovat kunnolla tumman oransseja ja kypsiä. Etenkin jos tekee päällisen (tuorejuustoa, tilkka sitruunamehua ja tomusokeria), voi taikinan sokerin jättää pois.
***Taikinaan kuuluu sekoittaa myös kourallinen pähkinöitä. Itse tykkään hasseleista. Myös saksan- ta cashewpähkinät käy. Mantelitkin sopii.
***Ylikypsää tästä EI kannata tehdä! Ei haittaa vaikka jää rahtusen raa'aksi.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Cashew queso

..saa ehdottaa, jos keksii "queso":lle jonkun osuvamman suomalaisen suuhun sopivamman nimen. Soosi on liian ympäripyöreä. Juustoke (eli juustokastikemainen luomus) ei kuulosta herkulliselta. Olisiko tämä pähkinäinen möhnä, eli pöhnä? Voisi olla.. Katsotaan lähteekö termi lentoon.

Oli mikä oli - kyseessä siis blogisfäärin hitti, eli cashewpähkinämössö. En ole aikaisemmin kokeillut tällaista.. en tiedä miksi. Nyt vihdoin - judgement day.




Kourallinen           cashewpähkinöitä
Neljäsosa              punaista paprikaa
Pieni                     valkosipulinkynsi
ripaus                    suolaa
2 rkl                      oluthiivahiutaleita
1 tl                        cayennepippuria
1 rkl                      sitruunamehua
sopivasti               vettä

Cashewpähkinät ensin yön yli vesilasissa likoamassa. Vesi pois. Huuhtelu. Kaikki ainekset blenderiin. Sekaisin. Vettä sekaan sen verran kun halutaan: enemmäön jos halutaan ohuempaa soosia, vähemmän jos paksumpi on toiveissa.

***namnamnam.
***siis hetkinen..! aivan käsittämättömän herkullista. Kieli meni. Onneksi voin kirjoittaa, ei tarvitse puhua.
***pehmeää, aavistuksen polttavaa, lämmin kermaisen täyteläinen maku, sopiva happo.
***mieleen tuli tuhat-ja-kolmesataa tilannetta jossa tämä soosi on omiaan...kelpaisi esim.:
- paksuna quesadillan täytteeksi
- pizzan pohjakastikkeeksi
- uuniperunan kyytiin
- ohuena salaatinkastikkeeksi
- miksei sosekeiton osaksi..?

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kukkakaalitacot

..pääosassa siis kukkakaalista ja saksanpähkinöistä tehty, annoksen proteiiniosa. En tykkää ajatuksesta, että kaikki kasvisruokailun proteiinit olisivat "lihan korvikkeita" tai jollain lailla yrittäisivät simuloida lihaa. Kasvisruokien proteiinit ovat käsittämättömän herkullisia! Suutuntuma ynnä muut ominaisuudet päihittävät lihan mennen tullen. Eli tämä ei ole "liha", mutta ytimekäs otsikko voisi olla myös kukkakaali"liha".

Kukkakaali on noussut ilmeisen kovaan nosteeseen viimevuosina. Blogisfääri pursuaa toinen toistaan jännempiä luomuksia, joissa pääosaa esittää kukkakaali. Mielettömän moneen se pystyykin!
Lisukkeena olen aikaisemmin tehnyt kukkakaalimurua, eli kukkakaaliriisiä. Herkkua sekin - nyt lisää ravintoarvoa pussillisesta saksanpähkinöitä.









  • Kahden nyrkin kokoinen kukkakaali
  • 100g säkki saksanpähkinöitä
  • Jeeraa, savupaprikaa, chiliä, suolaa ja ripaus oreganoa
Kaikki blenderiin. Sekaisin. Pellille. 225°-uuniinm ylätasolle 10-15min. Tarjolle.

***helppoa kuin hengittäminen.
***..ja erittäin herkullista! Kukkakaalin oma maku ei tule lainkaan esille. Maku muistuttaa - miunmaunmukaan - hieman grillibroilerin nahkaa tai käristettyä chorizoa. Namnamnam...
***Muru kuivui ehkä hieman liikaakin: tipahteli helposti tacon sisältä. Kyytiin tarvittiin riittävästi soosia, jotta kokonaisuus pysyi kasassa.
***..toisaalta lyhyempi uuniaika saattaisi jättää kukkakaalin omaa makua enemmän esille...?

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kaalipannu

.."houkuttelevan" kuuloinen otsikko. Oli miten oli - kaalipannu on tämän köökin uusi satokauden-kohokohta ja leppariräätti.

Kuluneet kuukaudet olen yrittänyt taistella tuulimyllyjä vastaan vaihtelevalla menestyksellä. Yritän olla taantumatta valmistamaan vain "tylsää, nopeaa, helppoa ja yksinkertaista arkiruokaa". En väitä, että nopea ja yksinkertainen ei voisi olla mielenkiintoista ja maukasta, mutta usein tietynlainen tyylikkyys ja "jännä" puuttuu nopeasti toteutetuista ideoista. Myös varsinaisen aktiivisen ruoanlaittoajan väheneminen on johtanut vieroitusoireisiin... On kuin nauttisi kestävyysjuoksusta, mutta kävisi aina vain korttelinympäri-lenkillä. Jotain jää puuttumaan. :)

Minityyppi on pakottanut priorisoimaan ajankäyttöä. Köökkiajasta on ollut helppo lohkaista mojova osa kakkavaipanvaihtoon.

Onneksi törmäsin mm. tähän kaalipannuräättiin! (Idea on GRV:stä, taisi olla otsikolla Italialainen makkarapannu, sopivin muokkauksin)
Samanlaisia olen touhunnut menneinä viikkoina - aika on vain jäänyt puuttumaan valkokuvien ottamiselle ja kirjoitustyölle. Nyt pikkutyyppi viihtyy sitterissä ja järsii leikkikaaresta roikkuvaa kukkaa (selvästi kasvissyöjä!:)..aika on annettu blogipostaukselle!



1                 iso punasipuli
1                 kynsi valkosipulia
puolikas     Savoijinkaali
puolikas     fenkoli
1                 Golden-omena
loraus         oliiviöljyä
loraus         balsamicoa
suolaa, pippuria ja kuivattua rosmariinia
muutama    lehtkaalin lehti
paketti        pakaste-soijapullia

Sipulit kuullottumaan, kunnolla väriä pintaan. Kaali ja fenkoli mukaan. Balsamico ja mausteet. Omena halutun kokoisiksi palasiksi ja mukaan loppuminuuteilla. Kaikki uunivuokaan. Päälle lehtikaalisuikaleita ja soijapullia. 200°-uuniin vartiksi. Lopuksi vielä päälle parmesaaniraastetta.

***namnamnamn
***upea luomus: halpaa satokauden parhaimmistoa, aktiiviaikaa vain vähäsen ja lopputulos on tajuttoman hyvää
***kaaleja on useita: kaikki kelpaisivat tähän ruokaan. Punakaali toisi kivaa lisäväriä.
***omppua ois voinu olla enemmän
***etikkana punaviini- olisi toiminut paremmin
***...tuoreet yrtit...
***"ainoa oikea tapa" käytää lehtikaalia on puristella se kunnolla hapossa ja öljyssä: eli lehtikaali suikaleiksi. Kulhoon. Mukaan loraus (esim.) balsamicoa ja öljyä auringon kuivaamien tomaattien purkista 1 tl. Sitten kädellä rouheasti murskaten/puristaen lehtikaali tummanvihreäksi herkuksi. Näin lehtikaalista tulee pehmeää herkkua. Pysyy hyvänä jääkaapissa n. viikon.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Chimichurri

..tsimitsurro.
Tunnelmoidun kuuloinen otsikko. Oikeastaan kyseessä on "raami", samalla tavalla kuin esim. pesto. Miunmaunmukaan pesto = soosi, jossa yrtti/kasvis/juures-pähkinä-juusto muodostavat rungon. Tsimisurri puolestaan on soosi, jossa yrtti-happo-öljy ovat sopivassa, kirpsakasnpirteässä tasapainossa.
Kuva on mitä on, tästä pahoittelut.
Kuvassa on tosin kaikki tarvittava informaatio: soosi on juoksevaa ja vihreää. Loput tärkeä ominaisuudet  tulevat makuelämyksestä.

Chimichurri

Puoli punttia basilikaa
Saman verran tuoretta oreganoa
Ripaus kuivattua korianteria
1/2 dl oliiviöljyä
n. 2 rkl valkoviinietikkaa
n. 1 rkl limen mehua
suolaa
pippuria

Kaikki samaan kulhoon. Sekaisin sauvasekoittimella (tai blenderissä) sekaisin. Maun tarkistus: tarvittaessa lisää sitä mitä tarvitaan.

***nappi.
***Chimichurrissa yksinkertaisuus on ensisijaista: yrttiä-öjyä-happoa - ei muuta pipertelyä!
***Sekoitus joko sileäksi sauvasekoittimella tai ihan vaan veitsellä ja lusikalla :)
***Tässä vielä n. 1/3-pusikkoa tuoretta korianteria olisi tehnyt eriiiiiittäin hyvää.
***syksyisempi chimichurri tuoreesta timjamista, persiljasta ja punaviinietikasta?

tiistai 1. elokuuta 2017

Falafel

Ah.
Blogisfäärin äärellä. Viimeisimmästä muistiinpanosta on hyvä tovi, sillä arjessa puhaltavat uudet tuulet..
Hih.
Taannoinen sanota pitää silti paikkansa: das Leben ist zu kurz um schlechten zu essen - eli ei elämässä ehi syyä huonosti.
Joten on aika pyöräyttää tajunnanräjäyttävät falafelit!
Aikaisemmin olen näpertänyt "nopeammat versiot", mutta nyt oli aika tehdä herkullisemmat.

Interwebbin loputtomassa reseptikirjassa on pohjaton määrä erilaisia falafel-tekeleitä. Useita mainostetaan samoilla superlatiiveilla: paras, aidoin, oikeat, yms..  Lisäksi joissain köökkikirjoissa (mm. Sandron keittokirja..namnamnamn!) on erinomaisiksi väitettyjä luomuksia. Kehutuissa suorituksissa toistuvat aina samat niksit.
Nyt on aika testata näitä kotona.








250g     kuivattuja kikherneitä, yönyli liotettuina, vesi pois valutettuina
puolikas punasipuli
1           valkosipulinkynsi
1 tl        leivinjauhetta
1 tl        suolaa
1,5 tl     jeeraa
1,5 tl     korianterinsiemeniä, morttelissa jauhettuina
1 rkl     sitruunamehua
2 rkl     oliiviöljyä
kourallinen tuoretta persiljaa
0,5 dl vehnäjauhoa

jonkin verran öljyä uppopaistamiseen

Kaikki osaset blenderiin. Sekaisin. Huom! Anna blenderin käydä hyvä tovi, jotta taikinasta tulee tarpeeksi tasaista ja vehnäjauho kehittää hienoisen sitkon. Tarvittaessa lisää vehnäjauhoa. Jos sose näyttää liian kuivalta - loraus vettä auttaa.
Pyöritä palloiksi ja paista.

***ulkonäkö, maku, tekstuuri.... Joska tässä olisi kaikki "niin kuin pitää"?
***aivan mielettömän hyviä.

***KUIVATTUJA kikherneitä. Ei mitään valmiita purkkijuttuja. Kokeile, jos et usko. :)
***mausteet tuovat taikaa: kunnolla persiljaa. Riittävästi sitruunaa, jeeraa ja korianteria.
***uppopaistaminen tekee kaikesta pikkasen parempaa.
***Vehnäjauho on välttämätöntä, jottei pullat ala hajoilemaan paistettaessa. Kokeiltu on. Esim kikhernejauho ei riitä pitämään pyöryöitä kasassa.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Laku

Jatkossa otan kuvat puhelimella.
En erittele vaiheita, vaan yritän koota koko reseptin julkaisun loppuun. Olen ymmärtänyt että kokkaamisen nerous piilee reseptinkirjoitustaidossa. Alan sitä nyt opettelemaan.. Joutunee kaivamaan mittalusikat kaapinperukoilta..
Asiaan.

Laku.
Sehän on selvää, että laku on karkeista parhain. Kiero herkku, joka ilmoittaa ylilyönnistä hypertensiivisellä kriisillä (= uhkaava korkea verenpaine), nimimerkillä koettu on.
Rauhallinen vapaapäivä antoi hienosti ainekset kotikokeiluun.

Ai että, lakusta kun saisi uuden "brawuurin"... hihi. Nyt jo mieleen tulvii ideoita enemmän kuin sinne mahtuu.

Ja kuinkas ollakkaan. Lakun tekeminen koti-köökissä on helppoa kuin hengittäminen.








1 dl vettä
2 rkl lakritsijuurijauhetta
3 isoa ruokalusikallista melassia, n. 1dl
0,5dl fariinisokeria
ripaus hyvää suolaa
1 tl anista
0,5tl cayennepippuria
2 rkl vehnäjauhoa

Mausteet morttelissa muuskaksi.
Vesi, lakritsijuurijauhe, melassi, fariinisokeri ja mausteet pataan.
Sekoitusta ja keittelyä muutama minuutti, kunnes seos hieman paksunee.
Venhäjauhot siivilän läpi seokseen, koko ajan sekoittaen.
Paksu tahna oliiviöljyllä voidellulle leivinpaperille. Litistys. Jäähdytys. Leikkaus. Muotoilu.

***tässä kaikki. Itse yksinkertaisuus.
***nam.... Oi nam. Nyt jo huolestuttaa. ("EI koko satsia kerrallaan!!")
***maku on huikea! Hieno polte, aniksen miellyttävällä tavalla häiritsevä pistos, lakun lämpö. Nam.
***tekotavoissa ei ole mitään magiaa. Kaikki sekaisin, hetki hiljaista kiehuttelua. Jäähdytys ja muotoilu.

***kehityskohdat:
***massa jäi aaaaaivan liian pehmeäksi. Tekstuuri oli onneton.
***Lopussa pallerot oli pakko kuorruttaa mantelijauholla, koska muuten ne olisivat sulaneet toisiinsa kiinni.
***eli LISÄÄ jauhoa TAI pidempi keittoaika..? Gluteenittomaan tarvitaan perunajauhoa/kaurajauhoa tms.
***maussa pitää vielä löytää täydellisyys. Aniksen määrä on hyvä, ehkä jopa hieman lisää. Cayenne antoi loistavan miedon tulisuuden
***maku on lyhyt. Lisää lakritsijauhetta?

seuraavan päivän lisäpostaus:
***turhan tujua.
***lakujuuren vaikutus verenpaineeseen tuli taas todistettua.
***eli: jatkossa lakua VÄHEMMÄN kerrallaan, tai huomattavasti vähemmän lakujuurta reseptiin.