sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Lämmin Caprin salaatti

..se monimutkainen versio.
Heti kättelyssä tulee mieleen monta kohtaa mikä meni mönkään tässä tekeleessä. Mutta ei aloiteta siitä! Kerrotaan ensiksi, että herkkua tästä tuli ja tuonnempana varmasti vielä parempaa!! :)

Caprin salaatti yksinkertaisimmillaan on ehkä se paras alkupala: herkullista, tuoretta tomaattia paksuina siivuina. Täyteläisen samettista mozzarellaa siivuina. Extra virgine-oliiviöljyä loraus ja tuoretta basilikaa. Ei muuta.
..paitsi ehkä ripaus rouhittua mustapippuria. Ehkä.

Uuniversio olisi ollut erinomainen, mutta pakko pakotti laittamaan kokonaisuutta ruokaistamaan kaikenmaailman mössöjä samaan vuokaan.. hö.


Alku lähti hyvin..

1) Tomaattia, mozzarellaa ja pieni kesäkurpitsa tasapaksuiksi viipaleiksi..

***kesäkurpitsa EI olisi pakollista mutta väkisin tässä, sillä piti saada "ruokaisempi" kokonaisuus. hö.
2) Asettelu tyylikkäästi uunivuokaan: vuorotellen tomaattia ja mozzarellaa..

***..ja kesäkurpitsaa. hö.
***tässä olisi ollut jo kaikki tarvittava! ks. lopussa lisää..
3) Paahdettua pinjansiementä, pimento-oregano-basilika-valkosipuli-oliiviöljyssä kuulotettua sipulia ja paahdettuja voipapuja. Nämä päätyivät kasvis-juusto-viipaleiden päälle..
4) Vuoka uuniin: 200° ja 30min.

...lisukkeena tarjolle.

***sarjassamme "kokeilemalla oppii".
***uskon että Caprin salaatti toimisi myös lämpimänä, mutta kokkaus olisi pitänyt lopettaa jo 2-vaiheeseen. Pintaan oliiviöljyä ja luomus uuniin. Hyvä olisi tullut.
***pinta-tilpehöörit olivat kertakaikkiaan turhia. Hyviä, juu, mutta tarpeettomia.
***lautanen olisi myös ollut kauniimpi ilman päällyksiä.
***uusi koitos on tuotapikaa tulossa.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Porkkanakeitto, inkivääriä ja omenaa

..eli aurinkokeitto, "syödään värejä"-soppa!
Hiphei! Tällaisesta kokkailusta tulee väkisinkin hyvälle tuulella! Pirteää väriä vaikka ulkona on pimeää. Pimeää kuin maaseudun metsässä, sateisena marraskuun iltana... kröhöm.
Väriä pannunpohjalle ja lopulta lautaselle. Makua, tuoksua ja jännää, mielenkiintoista mutkaa perinteiseen porkkanasoppaan!

1) Rehut pöydälle! Porkkanaa, tuoretta inkivääriä ja omenaa. Muutama valkosipulinkynsi ja kokonainen keltaisesta sipulista.

***Granny Smithiä tai muuta kirpsakkaa omppua! Toki voi laittaa royal gaalaa tai honey crunchia, jos haluaa lopputulokseen hassua makeutta. Mielestäni pirteä kirpeys sopii paremmin!
2) Valkosipulinkynsi murskattuna oliiviöljyyn. Levy päälle! Keltasipulisilppu mukaan kuullottumaan. Porkkanapalaset, inkivääri kuutioina ja omenanlohkot pataan. Kasvislientä nesteeksi, niin että veget peittyvät.
3) Kansi päälle. Keittoaikaa, kunnes porkkanat pehmenevät, noin 30min
4) Jossain vaiheessa ripaus muskottipähkinää ja mustapippuria mausteiksi!
5) Sauvasekoittimella soseeksi..

Freesiä korianteria koristeeksi. Lusikka kouraan ja kimppuun!
Namnamnam!

***huippuherkkua!
***todella jännä twisti porkkanakeittoon: raikkautta, pieni lempeä, mutta piristävä kirpeys. Muskotti tuo lämpöä ja pehmeyttä. Erinomainen kokonaisuus! Sitä-sun-tätä mitä makustella!!
***..lisää korianteria ja inkivääriä seuraavaan keitokseen!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Galette

..pinaattia, fetaa ja pehmeäksi kuullotettua yrttisipulisettiä täytteenä.
Galette, eli miunmaunmukaan houkuttelevalta kuulostava otsikko laiskan leipurin piirakalle. Oli miten oli, on tässä katto-otsikko taas mitä upeimmille luomuksille tuonnempana! :)

Käytännössä siis..
1) Rahkavoitaikinaa klöntti: 100g margariinia, puolet yhdestä 250g-rahkapurkista, tilkka vettä ja noin 100g jauhoja. Ripaus suolaa. Tasaiseksi ja jääkaappiin jäähtymään ja jähmettymään..

***keltainen väri tulee maissijauhosta, jota kokonaisuudessa oli noin puolet. Sopi todella hyvin ja toi osansa sekä makuun että rapeuteen!!
2) Jähmettynyt taikina kaulimella levyksi

***huom! muista voidella leivinpaperi esim. pienellä tilkalla oliiviöljyä. Näin piirakka on jopa mahdollista saada irti siitä paistamisen jälkeen.. :)
3) Täyte kyytiin! Pannulle ensin kookas loraus oliiviöljyä. Tähän valkosipulinkynsi ja muutama ripaus kuivattua rosmariinia ja oreganoa maustamaan. Keltasipulisuikaleet kyytiin kuullottumaan kunnes hieman ruskistuvat. Sitten iso, 400g-pussi tuoretta pinaattia mukaan, loraus valkkaria nesteeksi ja kansi päälle! Tsiu tsiu - pinaatti näivettyy kasaan! Muutama sekoitus ja hetki vielä paistamista, jotta kokonaisuus kuivuu..
4) Pinaatti-sipuli pohjan päälle, niin että reunoista jää noin neljä sormenleveyttä yli..
5) Feta muruna pinnalle

***enemmänkin voi "reunaa" jättää, jos haluaa..
6) ..sillä seuraavaksi se taitellaan piirakan "reunoiksi"
7) 200°-uuniin, 20 min ja vielä 150° toiset 20 min. Noin..


Voilá! Tuloksena rapean maukasta herkkua! hihihi.

***monta jännää onnistumaa ja paljon uusia kehittämisideoita!
***takina: toimi oikein hyvin. Yksi-suhde-yhteen-suhde-yhteen eli rahkaa, jauhoa ja margariinia kaikkia jotakuinkin massallisesti saman verran = toimii myös gluteenittomalla jauholla. Mielestäni rahkavoitaikinan ei vaan tartte olla niin "voinen". Mielummin enemmän "rahkainen" :)
***maissijauho toimi hyvin: väri, maku ja rapeus!
***täyte: kunhan riittävän kuivaa, niin kaikki käy. Tämä maistui ja keräsi peukkuja palautteeksi.
***helppous: taikinaplätty leivinpaperille ja uuniin. Ei vuoan tarvetta. Näppärää.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Cantucci

Ah, che bella Italia.
Cantucci. Jo nimenä miunmaunmukaan. Cantucci. hih, hauska sana.
Kyseessä on siis super-muokkaus-mahdollinen, jokaiseen makuun ja jokaiseen tilanteeseen sovellettava keksiresepti.
Käytännössä kyseessä on korppu...kröhömm hetki nimitriviaa: keksi, eli biscotto in italiano. Bis = kahdesti, cotto = kypsennetty. Kahdesti kypsennetty. Joku fiksu suomalainen on hoksannut keksi sanan, jotta keskustelu olisi yksinkertaisempaa..

Asiaan!
1) Keksitaikinan pohja: pehmoista margariinia, 150g ja sokeria 2dl. Ripaus vanilijasokeria makua tuomaan. Vatkaimella pehmeäksi vaahdoksi..
2) ..yksi kerrallaan kananmunat joukkoon. Joka kerta kunnolla sekoittaen. Kolme kaikenkaikkiaan :)

3) Kuivat ainekset sekaisin: 4dl jauhoa, teelusikallinen leivinjauhetta, muutama koura morttelissa murskattuja ja pannulla paahdettuja manteleita. Mausteet tulevaa joulua tunnelmoiden, pipariteemalla: kardemummaa, kanelia, neilikkaa ja kuivattua inkivääriä.
4) Kokonaisuus muutamalla sekoituksella tasaiseksi.

***liikaa ei kannata pyöritellä! Sitkoa ei haluta. Se ei tähän luomukseen kuulu!
5) Massa uunipellille..

***olisi kannattanut jakaa kolmeen :)
6) ..muotoilu leivän näköisksi palikoiksi. 175°-uuniin, ≈ 40min. Ensimmäinen kypsennys. :)
7) Taikina kypsyessään hieman kohoaa. Ulos uunista, kun reunat alkavat ruskistua!
8) Jäähdytys. Viipalointi.
9) Takaisin pellille ja takaisin uuniin. Nyt 200°, ≈ 20min. Puolessa välissä kääntö!

..namnam. Molemmin puolin rapeita, kullanruskeita korppuja. Cantucci!

***taisivat maistua :)
***todellatodella hauskoja tehdä. Työvaiheet ovat silkkaa lystiä ja resepti sorvattavissa joka tilanteeseen sopivaksi!
***Mukaan voi laittaa ymmärtääkseni mitä vain :) Pohjalla on perustaikina (margariini-sokeri-muna-vaahto ja kuivat aineet). Jännät lisät riippuvat kokin mielikuvituksesta!
***aluksi ajattelin pistaasipähkinöitä ja kuivattuja karpaloja.
***miksei kuivattuja luumuja?
***korvapuusti-cantucci? pelkästään kardemummaa ja kanelia..
***suklaata rouhittuna? turkinpippureita? Marianne-karkkeja?
***ihan mitä vain :)


lauantai 7. marraskuuta 2015

Belugapullat

..eli vegepyörykät. Pohjimmiltaan linssipalleroita.
Hih. Mutta beluga-linsseistä! Ah, nämä ihanat, herkulliset, monikäyttöiset möhkylät ovat lähes kuin pienen pieniä mustapapuja. Maku samettinen ja lämmin, ei niin herneeseen vivahtava kuin punaisilla tai vihreillä linsseillä. Laitoin sekaan lisäksi jonkin verran punaista qvinoaa tasaamaan tekstuuria
1) Belugalinssit ja quinoa: ensin huuhtelu, sitten kasvisliemeen keittymään. 1 osa linssejä + qvinoaa, 2 osaa vettä.

***keittoaika kannattaa jättää hieman "al dente". Näin pallerot imevät vielä jälkeenpäin hieman kosteutta, joten lopputulos kuivuu. Ei tule vegemuusi-palloja! :)

2) Pannulle valkosipuli-oliiviöljyyn keltasipulia kuullottumaan ja muutama pieni raastettu porkkana. Linssi+quinoa-seos mukaan. Pikainen pyöräytys ja jäähtymään.
3) Toisessa kulhossa: korppujauhot, mausteet: savupaprikaa, cayennea ja Garam Masalaa. Kookas kourallinen parmesaaniraastetta tuomaan sopivaa suolaisuutta..

***myös linssi+quinoa-sotkussa on suolaa, keitinveden mukana, joten lisäsuolaa ei tarvita.
4) Taikina tasaiseksi. Jääkaappiin asettumaan, noin puoleksi tunniksi.

***Olen vihdoin oppinut, että tämä on välttämätön vaihe: vegepiffi/-pallerotaikinan pitää antaa levätä/asettua kylmässä hetken aikaa. Näin koostis pysyy paremmin koossa, paistuu rapeammaksi, kypsyy tasaisemmin ja maistuu paremmalta :)
5) Kostutetuilla käsillä palleroita. Pannulle paistumaan!

***huolellinen ruskistus! Kerran tai kaksi voi palloja kääntää :)

6) Valmiit pallot uunivuokaan, 150°-asteeseen kypsymään loppuun..


..voilá.
Namnam! Selvästi kokeilemalla oppii. Vegemuusiluomuksiin olen vihdoin saanut makua ja tekstuuria!! Qvinoa sopii käsittämättömän hyvin vegepulliin. Belugalinssien maku on täydellisesti paikoillaan.

***herkkua! Qvinoa + linssi = match made in heaven.
***huolellinen paistopinta ja jälkikypsytys uunissa takaa lopputulokseen taianomaisen tekstuurin.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Uunimuna, eli cocotte

..fiini köökkislangi on kyllä houkuttelevamman kuuloinen otsikko.
Tällainen oli kuluneen viikon Hesarin ruokatorstaissa. Blogisfäärissä näitä on näkynyt jo ties kuinka kauan.. Aikaa tästä nauttimiseen olen yrittänyt etsiä ja ah..
Vihdoin, rauhallinen sunnuntaiaamu. Oman lieden äärellä. :)
Kyseessä on siis ilmeisesti annosvuoassa uunitettu muna. Sekaan/päälle/joukkoon voi laittaa millon mitäkin sattuu löytymään.

Lauantaina piipahdettiin pikaisesti sienimetsässä. Tarkoitus oli ihan vaan vilkaista, joska voisi illan raclette-pläjäykseen löytyä vielä muutama suppilovahvero. Näköjään lähimetsä on vielä pullollaan satoa, kerättiin muutama kilo. Tämmöttii maaseudulla.
Suppiksia siis myös cocotten kyytiin.
1) Pannulla: kylmään rypsiöljyyn kunnolla valkosipulia.. Muutama kynsi murskattuna. Sekaan kuullottumaan yksi keltasipuli kuutioituna. Ruskea väri pehmeiden sipulien pintaan ja sitten sienet. Hetki paistamista, mustapippuria mausteeksi. Lieden reunalle odottamaan..
2) Kolme kananmunaa, tilkka kermaa, tuoreita yrttejä: ruohosipulia, rosmariinia ja persiljaa ja pieni kourallinen juustoraastetta sekaisin

***joku ooooikein makuinen juusto olisi ehdoton, mikäli vaan sopisi makukokonaisuuteen. ***Esimerkiksi, jos täytteeksi laittaisi kaltattua tomaattia, kuullotettua punasipulia ja rapeaa pekonia, niin vuohenjuusto tai kunnon cheddar tekisi kyllä hyvää :)
***..aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja + mozzarellaa ja parmesaania ja tuoretta basilikaa?
3) Uunimunan kokoaminen: annosvuoan voiteluun tilkkanen oliiviöljyä. Pohjalle pehmeä keskiosa paahtoleivän viipaleesta, reunat hakkelukseksi. Sienisettiä ja leivän-reunusta kulhoon...
4) ..päälle kanamunasekoitusta. Pinnalle pieni koura juustoraastetta.

***annoskulhoa kannattaa ravistella lopuksi hieman, jotta kanamunasekoitus pääsee makuineen joka paikkaan.

5) 200°-uuniin, puoliväliin tai alatasolle, 15-20 min

Kasviksia ja tuoretta leipää lautasen reunalle. Sunnuntaihesari ja höyryävä kuppi vastajauhettua kahvia... ah. Hyvää sunnuntaihuomenta! :)

***nam.
***herkullinen: pehmeä, lämmin, mehevä. Oikeastaan ateria jo itsessään. Ei olisi tarvinnut leipää enää seurakseen :)
***kasvikset ja tilkkanen kastiketta kyllä sopivat oikein hyvin. Mukavasti vaihtelua eri suupaloihin.
***Muokkailumahdollisuudet ovat jälleen kerran loputtomat, kuten arvata saattaa.


***isommat annosvuoat tarvittaisiin :)
***..tai sitten täytettä vähemmän. Sunnuntai jatkuu näinollen uuninpesulla. "Jee".

maanantai 26. lokakuuta 2015

Kurpitsachili

..tai kurpitsallinen chiliä.
Namnamnam... :)

Superjännä yhden-astian-iltaruoka. Mielenkiintoisen ulkonäön lisäksi sapuska kannattaa syödä suoraan "astiasta"!
Täytetty kasvis on ollut räättiajatuksissa jonkin aikaa.. Yleensä reseptit pyörii täytetyn paprikan tai kesäkurpitsan ympärillä mutta mahdollisuuksia(han) on koko vegehylly täynnä! Kurpitsat ovat tämän-vuodenajan tähtiä. Parasta juuri nyt.


1) 1,8kg kurpitsaa. Hattu pois ja siemenet syrjään!

***..siemenet kannattaa puhdistaa, pyöräyttää tilkkasessa savupaprikalla maustettussa oliiviöljyn ja vaahterasiirapin sekoituksessa ja paahtaa 225°-uunissa, kymmenisen minuuttia. Herkkua.

2) Chili-con-papu sai pohjalle tomaattikastikkeen: ensin pekoni, rapeaksi paistaen. Sitten klassikko soffritto (= oliiviöljyssä kuulotettua keltasipulia, porkkanaa ja varsiselleriä) pannuun. Pavut ja tomaattimurska matkaan, mausteet sekaan: oreganoa, jeeraa, kanelia, paprikaa ja pieni pätkä tuoretta chiliä. Loppumetreillä vielä palanen kotimaista Stiltonia sekaan sulamaan...
3) Chilin keittymisen ajaksi kurpitsa uuniin. 200°, parikymmentä minuuttia esikypsennystä.

4) Kasaan-keitetty chili meheväksi pehmenneen kurpitsan sisään..
5) ..kokonaisuus vielä puoleksi tunniksi uuniin "kuivumaan"..
Haarukan kanssa kimppuun!! :)

***hihi. Herkuua. Stilton toi upean lisän perus-lämpimään papuchiliin.
***.."astian" reunoilta sai matkaan mukaan pehmeänmakeaa kurpitsaa. Kokonaisuus toimi erittäin hyvin :)
***..harmi että kurpitsat ovat käytännössä aina valtavia, eli liian isoja.
***..ensikerralla pitää tehdä "annoskurpitsat" ja käyttää vaikka Hokkaido-lajia.