tiistai 27. syyskuuta 2011

Quesadillas

"Juhlan" kunniaksi, nopeanpikainen ja jännä ja varioitava ja mielettömänmaukas kipale.
..kiitos kaikille aikaansa-tämän-blogin-tarkasteluun käyttäneille! Saa pitäjän hymyilemään. : )

Eli suuamalaesittain, kvesatilloja. Tortillaplättyjä piällekkäin.

1) Täytteeksi(hän) kelpaa, tällä taas, mikä vaan tilanteeseen sopiva.. Tässä nyt chilipapu-sipuli: punasipulia ja valkosipulia, oliiviöljyssä nospasti pehmeäksi kuullottaen.
2) Pataan purkillinen kidneypapuja. Liemestä valutettiin suurinosa pois, mutta papuja ei sen koommin pesty taikka putsattu. Mukavaa "täyteläisyyttä" tulee, jos jättää joukkoon osan papujen nesteestä.
3) Mausteeksi ketsuppia, juustokuminaa, mustapippuria, chiliä, smokedpaprikaa, oreganoa ja suolaa.
4) Rauhallista paistelua pannulla, kunnes osa nesteestä haihtuu. Ehkä noin viitisen minuuttia. Sitten perunamuusinuija esiin ja seos ..öö.. tuollaiseksi tahnaksi. :)
 5) Levitys tortillalle, päälle juustoraastetta: tässä normi-oltermannia sekoitettuna koskenlaskijaan
*** chilin ja koskenlaskijan kombinaatio, njamnamnamnamnamnam.....
6) Toinen tortillanmokoma päälle, hento painelu tasaiseksi ja pikainen paisto kuumalla pannulla.
Annosviipaleiksi ja lautaselle. Buon appetit!

..ja sitten variaatioiden maailmaan:
***täytteenä siis tosiaan voisi olla mitä-vaan-tunnelmaan-sopivaa. Kaikkea kanasta kalaan ja kurpitsasta kiiwiin.. (kyllä, myös kiiwi-hedelmä sopisi taatusti.. jos muuten täytteenä oilisi "makeaa": joku hillo pohjalle...juustoksi brie..tai hedelmäinen gorgonzola...)
***tärkeimpänä tossa täytteessä lienee juustoraaste: se kun sulaessaan "liimaa" nuo tortillat yhteen.
***mielummin "liian vähän" kuin "liikaa" täytettä. Syödessä viimeistään huomaa miksi... :)
***kuivahkoille quesadilla-viipaleille jonkinmoinen dippi on upea seuralainen... guacamole kenties?
***tuoretta korianteria. Sitä tämä olisi tarvinut niin olis ollut méxico-vibat todella kohdallaan.. ja dippiin valkosipuli-cremefraice.
***loppupaistossa pannulle EI missään nimessä mitään rasvaa. Kuivat tortillanplättyset vaan imasisi sen itseensä ja lopputulema olis rasvaisen-löttänän-lerppu viipale..

Näin nyt ja tuonnempana toisin! wwUuhuu!

tiistai 20. syyskuuta 2011

Kokojyvä-Bagels

Kävin läpi ruokakirjojen ja lehtien täyttämää reseptihyllykköä ja näppeihin sattui joskus taannoin aloittamani, oma leikkaa-liimaa-askartele-kirjoitamuistiin reseptikokoelma.
Why - oh, why, ei ole tullut ylläpidettyä tuota?! Jo todella lyhkäsen selailun jälkeen innostuin joka ikisestä räätistä mitä sieltä löytyi. 

Joku on kyllä valinnut niteeseen todella toimivia ehdotuksia...hitsi.
Harmi, kun yhdessä ruoanlaittorupeamassa voi (tai tiiän että ainakin kannattaa) kokeilla vain yhtä ideaa.. Noh, onneksi on nälkä myös huomenna! : )

Nyt baageleita, pretzeleitä tai näitä mitä-nyt-lie.
Original-resepti oli jostain kotoa-bongatusta naistenlehdestä. Nyt se sytytti vain koko vision, määrät ja mitat ja mausteet tulee taas miun-maun-mukaan.

1) iso-kasa täysjyvä-sämpyläjauhoja, niihin kuivahiivapussillinen sekaan.
2) puolenlitran taikina: lämpöiseen veteen ronski ripaus merisuolaa ja puolisen desiä rypsiöljyä.
3) sekoitus ja vaivausta kymmenisen minuuttia. Rauhoittumaan ja kohoamaan - puolisen tuntia.

 ***kokojyväsämpyläjauhosäkki oli huippuhauska. Sis. karkeita täysjyvävehnäjauhoja, vehnäleseitä, hiivaleipäjauhoa ja ruisjauhoa. Toki ja taatusti myös kliinisen-valkoiset erikoisvehnät olis toiminut mutta.. lite hälsosammare för tillfället.
4) Vikkelästi veivaten, ilmakuplat pihalle. Taikinanpötkö tangoksi ja palasiksi.
5) Palaset sämpylöiksi ja toinen lyhkänen kohotuskerta - vartinverran varmaankin.
6) Varovasti sormella sämpylät donitseiksi ja uppopaistoa, muutama-minuutti-per-puoli ronskisti suolatussa vedessä. Reikäkauhalla pellille kuivahtamaan ja uunitusta oottamaan.

***kattila kannattaa olla mielummin liian iso, kuin "se sopivan kokoinen". :)
***kiehumisen-poreillessa on turha oottaa että taikina ruskistuisi: niin ei ole tarkoituskaan. Hieman taikina vaihtoi väriä beigemmän-harmaaseen, mutta varsinainen pintapaisto tulee vasta uunivaiheessa..

7) voitelu ja uunitus, vajaa 10min @ 200°.

***Variaatiovaihtoehto ja maun-mutkistus-mahdollisuus!! Muutama kimpale sai päälleen pelkästään voisulaa mutta toisissa kokeiltiin. Voisulan sekaan valkosipulia+mustapippuria, smokedpaprika+cayenne, rosmariini, timjami-grillimauste....jnejnejne.
Päällystämisvaihtoehdoilla siis näistähän saa mihin-vain-ja-milloin-vain sopivia!! Pintaan ehkä ripaus juustoraastetta.. tuoretta yrttiä..
"Au naturell", näistä tuli älyttömän jänniä (ja kuva kertoo: hieman häpeällisen ei-esillepantavan rumia, heh).
Upea rapea pinta, mehevän ilmava ja täyteläinen, täysjyväinen sisus..Uusi skonssityylinen jokapaikanhöyläresepti. wau :)


***jälkihuomautus: makumaailman yliampuminen luonnollisesti vaatii muutakin kuin vain voiteluöljyn maustamisen. Sillä toki aikaansaa efektiä, mutta voimakkaammin jos tahtoo vaikuttaa: taikinan sekaan. esim. jalapeno-silppua..sipulia hienonnettuna..marjoja?..omena/porkkanaraastetta..

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Makaronilaatikko "Tradizionale"

Perinteistä arkiruokaa. Jotain tosi tavallista. Jokin simppeli ja "jotain mitä helposti"..
murrrrrrrrrrrrrr...
Mun pääkoppa kiehahtaa pahasti yli kun ajattelen/kuulen tuommoisia fraaseja. Miksei joku pinttyneen-perinteinen "nakit ja muusi" taikka lihapullat taikka niinkuin tämä tässä, makaronilaatikko, voi olla
- jännää
- mielenkiintoista tehdä
- uusi miellyttävä makumatka
- kokeileva
- haastava
- mukava rauhallisen ruuanlaiton hetki?!??

Niin täällä tälläkertaa.
1) Ensin kattilaan makaronit kiehumaan, kunnolla merisuolattuun veteen.
2) Pannulle suurehko kasa punaista, valkoista ja purjonväristä sipulia. Kuullotusta pehmoisiksi. Perään jauheliha -> ruskistut ja maustaminen: loraus soijjaa, worchesteria, oreganoa, rosmariinia ja mustaapippuria.

***tässä, muiden mutkien ohella, on oiva hetki saada twistiä "perinteisiin". Kuinkas olisi vaikkapa BBQ-makaronilaatikko: chiliä, hunajaa, smokedpaprikaa, timjamia ja lisää worchesteria? "Himo-grillaaja" nakkaisi munamaidosta maidon syrjään ja sekoittaisi kananmunat vaaleaan lageriin.
Taikka currymakaroniloota: inkivääri, chili, curry ja munamaitoon kookosmaito?
Kananmunat ja juustonkimpaleet otettiin tässävaiheessa vain huoneen-lämpiämään.

 3) Mukiin munamaidon sekoitus: Koskenlaskijanviipaleet mukiin, perään kiehuvankuumaa vettä tilkkanen. Näin yritin saada juuston sulamaan ja pehmenemään munamaidon sekaan.

***olisihan tuon voinut ihan harkiten ja huolella sulattaa ja sekoittaa, mutta tässä yritin "the easy way". Eipä oikein keittokirja-tyyliin onnistunut mutta hyvin, mielenkiintoisesti ja twistiä-tuoden kuitenkin!
Mukaan 2 munaa, teelusikka Dijonia ja ..öö.. mukintäydeltä maitoa. Ripaus suolaa ja sekoitus.
4) Osasten kasaus uunivuokaan. Pohjalle sivellen tilkka öljyä. Makaronia, jauhelihaa, makaronia jauhelihaa, makaronia, jauhelihaa ja vielä pinnalle muutama makaroni. Munamaito vuokaan ja vikkelä-vuoan-kallistelu, jotta munamaito hakeutuu taatusti joka nurkkaan. Uuniin, ja muutamakymmenminuuttinen @ 170°

***munamaidon määrä oli aikalailla aliarvioitu. Ensikerralla - tuohon vuokaan - vaikkapa kaksin verroin. Ei ehkä enempää munia, mutta maitoa/kermaa..
***muokkausmahkuja: munamaidon mukana mausteilla makumatkaa miltein mihin tahansa.
***en tieda, joska tämmöisestä LAATIKOSTA haluasi todellisen tiiviin-kiinteän kimpaleen, voisikohan munamaitoon sekoittaa ruokalusikallisen tai kaksi jauhoa. Sitoisikohan se laatikkoa yhtenäisemmäksi? En tiedä. Kokeilemalla on todettava. : )

 ***pinta ei saanut päälleen erikseen juustoa: munamaidon seasta sulamatta-jääneet-koskenlaskijan-kimpaleet jäivät toimittamaan sen osan
***esim. joska olisi ollut BBQ-style, jokin juustotiskin pitkään-kypsytetty cheddar tuohon pintaan. Jos seasta löytyisi sienisatoa: aurajuustoa tai brie:tä? (jälkimmäinen sienien kanssa....NNNNNAM)
Kuivakan näköistä tuossa kuvassa mutta suorin selin sanon että maku oli kohdallaan. Aikalailla "tradizionale", noin kokonaisuutta ajatellen, mutta ei missään nimessä lähelläkään armeijan tai kouluruoan tarjoamia kokemuksia. Ihan niin tylsään en onneksi taipunut.

Kaikenkaikkiaan: uunipastat on upeita, makuvaihtoejtojen monipuolisuus on ällistyttävää ja valinnanvaikeus niiden väliltä hankalaa (mutta uuuuuuh, niin jännää ja kokin-kantilta hauskaa).

torstai 15. syyskuuta 2011

Turkey-Burger

Äkillinen päähänpisto pakastimessa pitkähköön pysytellyille kalkkunanfilé-kipaleille. Ensimmäisenä mieleen tuli perinteinen toast-tyyppinen räätti, mutta vaalean vuoka-/paahtoleivän puute ajoi ideaa enemmän burgerin suuntaan.
Semmoiset siis.

1) Desi (puolikas kuuuumaa vettä, puolikas maitoa) nestettä, ripaus suolaa&sokeria ja pienehkö ruokalusikallinen kuivahiivaa sekaisin. Mukaan yhteensä noin desilitra ruislesettä ja kaurahiutaleita. Loraus öljyä ja jauhoja sen-verran-että-taikinan-kimpale-irtoaa-kulhon-reunoista...jotta siitä saa semmoisen pyöriteltävän-vaivattavan pallukan.
Hetki vaivaamista sitkon aikaansaamiseksi ja puoleksi tunniksi kohoamaan..

Kohotuksen jälkeen sämpylöiksi > voitelu simppelisti vedellä > pinnalle seesaminsiemeniä. Uuniin, keskitasolle ja n.15min @ 225°

2) Paistinpannu esiin ja töihin! Ensin, perinteisen burgerin maaginen mehustaja - BBQ-sipulisetti, tälläkertaa punasipulista, valkosipulista ja purjosta.
Suikaleiksi ja pannulle. Paisinrasvana ehrottomasti voita/margariinia yms. (ei oliivi-/rypsiöljyjä tässä!!:)

***paistorasva on itsessään niiiiiin poskettoman suuri maun mukanakantaja. BBQ-sipulisettiin ei sovi sotkea keski-/eteläeuroopan tunnelmia turhilla öljytunnelmoinneilla. 
***Toisaalta ehkä jos oliiviöljyn perään heti alussa sujauttausi hienoksi-silputtua chipotlea ja valkosipulia, ranch/mexico-vibaa..hmmm..

Sipulit kuullottaen, lievästi jopa ruskistaen. Mausteet: soijjaa, mustapippuria, vaahterasiirappia, SweetChili-soossia, timjamia ja chiliä. Folioon ja setti sivuun hautumaan.

***perinteisimmillään, mun mielestä, sipulisetin maustevalikoiman välttämättömyydet ovat: Dijon, soija, worchester, chiliketsuppi, cola, vaahterasiirappi, mustapippuri ja timjami. Tämän kombon haluun kylläkin jättää ainoastaan kesään ja ehdan-grilliruoan-kylkijäiseksi. Sinne se kuuluu.

3) Piffin-toimenkuvan suoritti itse idea: suurisuikaleinen BBQ-kalkkunapaistos.
Kalkkunafileet suurehkoiksi, n. peukun kokoisiksi viipaleiksi ja samaan pannuun missä sipulisetin maku jo pohjalla. Ruskistus ja pintaan hyppysellinen suolaa. Varsinaisen maun suikaleille toi n.1/3-Mustapekkajuuston kimpale.
4) Juuston rauhallisesti sulaessaan ja uppoutuessaan paistettujen kalkkunakimpaleiden joukkoon, on aika aloittaa kasaus: pohjaviipale - sipaisu BBQ-ketusppia - kalkkunaviipaleet - sipulisetti - keräsalaatinlehtiä - tomaatinviipaleita - päällisviipale.

Och sen är maten färdig...eipä tosiaan mitään pika-burgeriruokaa, mutta sanovat että: "hyvää kannattaa odottaa.."

***juusto puutui burgerista kokonaan: ajattelin että mustapekka saanee riittää. Syötäessä kuitenkin huomasi, että etenkin juustotiskiltä bongattu, jokin tuhti ja voimakas, pitkäänkypsytetty cheddar, olisi sopinut loistavasti loppukokonaisuuteen...
***Pippuri-BBQ-sipuli  -makumaailma joka siivittää kyllä liitoon, törmäsi siihen sitten miltein missä vain. : )

Njam.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Omppuchipsit

namnamnamnamnam...
Omena on yks niistä harvoista hedelmistä/kasviksista joka on - meiner Meinung nach - aina hyvää. Useisiin muihin joko muutaman jälkeen kyllästyy taikka sitten "ei just nyt oikeen tunnu siltä, että maistuis". Mutta omppu. namnamnamnamnamnam...
Ja nyt kun on satokausi parhaimmillaan, kotimainen omppu. namnamnamnamnmanam...
Jubileerausta tähän tyyliin:
 1) Mauste-marinadi muhiutumaan: suuuuuuurensuuren kulhon pohjalle kanelia, kardemummaa ja vanilijasokeria. Perään kiehuvankuumaa vettä desi taikka kaks, ja antaa makujen hautua hetkisen...
Hetken päästä kulho täyteen jääkylmää vettä.

 2) Sillävälin omppujen valmistelu: jotakuinkin kahden-kolikon-paksuisiksi viipaleiksi ja kodanpoistajalla keskiö syrjään. Opiskelijaboksin köökki-työkalulaatikosta ei juuri tähän hätään kodanpoistajaa löytynyt: virkaa suoritti balsamico-pullon korkki. (jonka sisällä se semmonen muovinen mikä-lie, osoittautu oivalliseksi avuksi. Viipaleista irtoavat kota-keskiöt ei juuttunut korkkiin!! wuhuu!)
3) Viipaleet pikimmiten-nopsasti marinadiliemeen, jotta eivät tummuisivat ja jotta imisivät ihteensä edes hiukan tuota kaneli-kardemumma-makua.

***Marinadi voisi olla varmaankin jos minkäkinmoinen, mutta klassista omena-kaneli-kardemumma-komboa ei kertakaikkiaan päihitä mikään. namnamnamnanamnamnamnam....
 4) Suikaleet uuniin. Kiertoilmalle, patalappu luukunväliin ja yhteensoittoon varmaankin nelisen-viitisen tuntia @ 50-70°.

***tässä luodaan viipaleista itse sipsit: JOS kuivatusaikaa kitsastelee tai JOS kuivatuslämpötilaa ei malttamattomuuttaan mahda pitää riittävän alhaisena -> tuloksena on pinnalta ruskistuneita, sisältä kostean-nihkeän-nahkeita, lörppöjä omenaviipaleita. (nimim. "kokeiltu on")
..mutta JOS kuivatusajan mielummin jopa yliampuu ja lämpötilan jättää huomioimatta kokonaan, on tuloksena rapsakkaa, kanelisen omenaista, syksyistä, kotimaista kultaa. Namnamnamnamnamnam...
Lämpötila oman-keittiön-uunissa on 50°, mikäli sitä ei mihkäänsuuntaan säädä. Se ja (muutamalla tauolla, siellä täällä väleissä) yhteensä ehkä 8h kuivausaika = namnamnamnamnamnamnamnamnma.....

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Brié-rosepippurilohi

Hämmentävän rentouttavan viikonlopun "juhlistamiseksi", sunnuntailounaalle hämmentävä ja rennosti-kohdalleen-osunut kala-annos.

Tälläkertaa ei liiemmin pelottavan omituisia valmistusmetodi-kokeiluja, ei epäilyttävän hurjia makuyhdistelmiä, ei turhia avantgardisia näkemyksiä "jostain suuremmoisesta sensaatio-annoksesta".. Simppelisti tälläkertaa: hyvät, simppelit raaka-aineet, simppelit välineet ja ihmeellisesti, simppeli visio lopputuloksesta.

1) lisukkeeksi mustaa riisiä: oliiviöljyä kattilanpohjalle. Valkosipulinkynsi silputtuna perään, antamaan makunsa öljylle ja tirisemään rapean karamelli-ruskeaksi. Riisi..

(..tunnustus! Ei ollut pelkkää mustaa riisiä.. Oli myös ehkä 2rkl puuroriisiä mukana: lopputuloksesta kun haluttiin tuo tuommoinen pallukka/kasa)  

..kattilaan ja nopsa kiillotus/sekoitus valkosipuliöljyyn. Ripaus suolaa, loraus kanafondia ja vedenkeittimestä vettä sitämukaan mitä riisit sitä itseensä turvotessaan imaisee.

2) Lohi vuokaan, pinnalle hieraisten merisuola+smokePaprika+rosepippuri-sekoitusta. Uuniin, 175° ja parisenkymmentä minuuttia.

***uunilohen maku lienee aina se suurinpiirtein-sama, yksinkertaisuudessaan upea lohen maku. Pintaan-hierottavat mausteet (varsinkin jos ehtivät "marinoida" kalaa hetkisen) antavat sentään pikkaisen tönäisyä toivottuun makumaailmaan.. Kombossa voisi olla sitensiis mitä vain: Italiaa (basilika-sitruuna-valkosipuli), Jenkkilää (chili-timjami-vaahterasiirappi), Intiaa (curry-inkivääri-lime), Beduiinia (kardemumma-kaneli-chili), Thaimaa (lime-chili-inkivääri)....

3) Kastikkeessa suurin tämän ruuanlaittorupeaman "jännä-juttu".
Ensiksi pannulle punasipulia ja purjoa, pikaisesti kuullottaen. Ei ruskistamiseen saakka, pelkästään pehmennys. Pinnalle ripaus suolaa ja valkopippuria ja jotta lopputulemasta saataisiin upean-paksun-täyteläisen-tuhti tahna, vajaa ruokalusikka vehnäjauhoa. Mausteiden jälkeen desin verran vettä joukkoon.

***tottahan-tietty olisi makua ja mielihyvää tullut roppakaupalla matkaan mukaan jos olisi veden ohella ollut vaikkapa kermaa.

Kerma jätettiin tietoisesti sivuun, sillä pannulle seuraavaksi pilkkoontui reilu kimpale ranskalaista, vahvaa brié:tä. Se rauhallisesti joukkoon sulaessaan ajaa moitteettomasti kerman asiaa.. PLUS tuo mukaan sen ihmeellisen maun mikä juustossa itsessään on.

Salaatissa ei kummallisuuksia muistaakseni ollut..
Ja voilá, lopputulema oli yksinkertaisen tyylikäs annos. Ja maut, njamnjamnjam..mmm..., kertakaikkisen kohdallaan. Brie, lohi ja rosepippuri tukevat toisiaan omituisen osuvasti. Mustan riisin pähkinäisyys (ja aikaansaatu pehmeä valkosipulisuus) tuo rotevuutta lopulliseen elämykseen.
Sunnuntailounaan makumatka, chek!

torstai 8. syyskuuta 2011

Tortilla Española

..finalmente! Wuhuu!
Jep. Onnistumisen-tuuletus siksi että kyseistä räättiä on muutamaan (=melkosen useaan) otteeseen koetettu ja pyöritelty, mutta palaute/ulosanti on aina ollut ..öö.. ei kehnoa eikä vastenmielistä, mutta sanotaan: epäonnista.
Maut ovat aina olleet kohdallaan (suurinpiirtein/lähestulkoon), palaute on aina osunut ulkonäköön, rakenteeseen, kylkiäiseen tai kastikkeeseen ynnä muihin saman-räätin ominaisuuksiin..

Nyt, tähän-saakka-kokeilluista "autenttisimman" näköinen, makuinen ja tuntuinen.

 1) Ensimmäinen satsi pannulle: punaista paprikaa, keitettyä perunaa ja punasipulia. Paistorasvana tietty oliiviöljyä.

***Ensimmäinen miten-varioida-kohta: nyt meni perunojen keitinveteen, ehkä viimisen 10min ajaksi, silputtua purjoa ja Aglio-Olio-e-Pepperoncino-maustetahnaa. Näin upeeta pintamakua muuten niin tuttuun ja tavanomaiseen pottuun..
***Ja tottahan-tietty espanijoola-munakkaassa voisi, ehkä jopa pitäisi, olla chorizoa, pekonia, salamia, pepperoni-leikkelettä tjtn. lihaisan-tulisen-napakkaa osiota..

 2) Rehujen ruskistuksen jälkeen maustaminen: reilut ripaukset kaikkia, jotta ei taatusti jää epäselväksi. Smoked-paprika, valkosipulijauhe, oregano ja mustapippuri.
***Chiliä olisi ehkävielä toivonut..
3) Munat rikki kulhoon ja rakenne tasaiseksi. Kuumaan pannuun rehujen perään tasaiseksi kerrokseksi.

4) Riittävän pitkä kanamunan-kypsennys-paistoaika, rauhallinen kääntö ja vóilá! Lautaselle ja pinnalle ripaus parmigianoa.. njam. Buon appetit!

Simppelin kuuloiset syyt tähän toistaiseksi-suurimpaan-tämän-annoksen-onnistumiseen:
-riittävän, mutta ei missään nimessä liian, kypsät perunat, joilla riittävästi aikaa jäähtyä.
-huolellinen maustaminen
-riittävä paistorasvan-käyttö
-rauhallinen paistaminen: ei veivausta, sekoittelua tai heitellen-kääntö-kokeiluja tai muuta temppuilua..
-ja ehdottomasti tärkein: mitätön lisäys..öö..mitään rikottujen kanamunien sekaan: Ennen on tullut kokeiltua kaiken maailman turkkijugurtteja ja ranskankermoja, mutta nyt ei. Nyt haluttiin munakkaaseen kiinteys ja riittävä yhteen-nitova-ominaisuus. Tuommoset lisä-kermat meinaan poistavat sitä kanamunan kokoavaa tekijää aikalailla huolella.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Ruispohjainen lohi/metsäsieni-piirakka

Kesää on jo tovi lopeteltu, arkea aloiteltu ja syksyä suunniteltu.
Nyt syksyn makuja, yhdessä klassisen-suomalaisen, kenties kesä-muistoisen, perinteikkään kylmäsavulohen kera. Pohja ruikiista, ruisleseestä ja ehdasta voista.

Pohja ensin, tämä taikinasatsi riitti (juurijajuuri) pienehköön, ehkä 20 x vajaa-20cm, lasipyrexiin. Normaaliin piirakkavuokaan (halk. 22cm/24cm) tarttis laittaa.. öö.. noh, kaikkea ilmeisesti hiukan enemmän. : )

1) 50g voita ja ruisjauhoa & -leseitä 3dl nyppien yhteen, tasaisen pieneksi muruseksi.
2) Perään loraus siirappia, ripaus suolaa ja ehkäpä 4rkl vettä.
3) Vaivaamista ja jauhojen lisäilyä (taisi mennä tässävaiheessa enää vehnäjauhoa: sitkon saamiseksi!) sen verran että taikinasta tulee selkeän-erillinen pallukka.

***Ei kannata liian kuivaksi saakka lisäillä noita jauhoja: Ruisleseet on epäkohteliaita ja ilmottaa olemassaolostaan imemällä mehut pikkuhiljaa muusta taikinasta. Massa siis ikäänkuin "kuivuu" ajan kanssa.. vähän tosin, mutta kummiskin.
***Ensimmäinen ehdoton moka: leivinjauhe otti ja unohtui kokonaan. Veteen+voihin pyöräytetystä ruistaikinasta tulee ilman leivinjauhetta pelkkää "karjalanpiirakanreunaa", ei niin miellyttävä piirakkapohjana... Tuo ilmavuus mitä leivinjauhe saa aikaan, ois lopputuotoksessa varsin toivottava. :S näin tälläkertaa.

4) Pallukka täytteen-valmistamisen-ajaksi jääkaappiin jäähylle.

Täyttenkimppuun!
 5) Pannulle punakaalia, purjoa ja valkosipulia. Perään metsäsieniä purkillinen

*** -nolotus- säilykkeenä tässä, vaikka pakastimessa olisi ollut huolella ja ihanan rakkaudella lahjaksi saatuja Kirkkonummen ja Porvoon paikallista sienisatoa. Säilykepurkki oli viihtynyt kaapissa jo vuodenpäivät ja halusin päästä siitä eroon. Pakastimen sieniherkut odottaa uutta ja onnistuneempaa annos-ilmestystä! :)

6) Kuullotusta hetkisen, sitten kansi kattilanpäälle, jotta sienissä mukanatullut neste haihtuessaan pehmentää kaikki nuo pannun kantimet. Haudutus-tovia ennen mukaan oksallinen rosmariinia ja muutama pyöräytys mustapippuria.. Ei suolaa, mutta muistaakseni lorautin tilkan soijjaa..

7) Toisaalla kylmäsavulohi viipaleiksi
8) Pieneen purkkiin muna, muutama rkl turkkijuggea, loraus maitoa ja hintelä kourallinen parmigiano-reggianoa, valmiiksi grattuggiato.

9) Kokoamis-askartelun aika: voideltu leivinpaperi pöydälle -> taikinapallukka siihen kaulimella lätyskäksi -> vuokaan, reunoja tasoitellen ja paikoilleen-painellen -> 225° uuniin, n.5min "esipaistoa".
Pohja uunista ja ensin pannulta puolet sieni-sipuli-setistä -> sitten lohiviipaleet -> loput sienet -> ja koko kipaleen päälle tuo muna-turkkijugge-tahna. Nopea ravistelu jotta tahna valuu kaikkiin koloihin ja takaisin uuniin, 20-25min vielä.

Jahka reunat ruskistuu ja muna-jugge saa hieman rusketusta pintaan, on piirakka varmaankin valmista. Ulos uunista ja smaklig måltid!!
Loppujenlopuksi, ei tuo niiiiiin loputtoman-häiritsevän sitkeän-tiukaksi mennytkään tuo pohja.. Taisi olla kokki laiska vaivaamaan...Onneksi.
Sisuksen makumaailma oli samaa rataa - onnistunut. Metsäsienien kanssa "lihaisat" mausteet (mustapippuri+rosmariini) tuo älyttömän jännää maalais-metsä-tunnelmaa koko annokseen ja savulohi on upeeta, oli miten/missä olikaan.