Laku

Jatkossa otan kuvat puhelimella.
En erittele vaiheita, vaan yritän koota koko reseptin julkaisun loppuun. Olen ymmärtänyt että kokkaamisen nerous piilee reseptinkirjoitustaidossa. Alan sitä nyt opettelemaan.. Joutunee kaivamaan mittalusikat kaapinperukoilta..
Asiaan.

Laku.
Sehän on selvää, että laku on karkeista parhain. Kiero herkku, joka ilmoittaa ylilyönnistä hypertensiivisellä kriisillä (= uhkaava korkea verenpaine), nimimerkillä koettu on.
Rauhallinen vapaapäivä antoi hienosti ainekset kotikokeiluun.

Ai että, lakusta kun saisi uuden "brawuurin"... hihi. Nyt jo mieleen tulvii ideoita enemmän kuin sinne mahtuu.

Ja kuinkas ollakkaan. Lakun tekeminen koti-köökissä on helppoa kuin hengittäminen.

1 dl vettä
2 rkl lakritsijuurijauhetta
3 isoa ruokalusikallista melassia, n. 1dl
0,5dl fariinisokeria
ripaus hyvää suolaa
1 tl anista
0,5tl cayennepippuria
2 rkl vehnäjauhoa

Mausteet morttelissa muuskaksi.
Vesi, lakritsijuurijauhe, melassi, fariinisokeri ja mausteet pataan.
Sekoitusta ja keittelyä muutama minuutti, kunnes seos hieman paksunee.
Venhäjauhot siivilän läpi seokseen, koko ajan sekoittaen.
Paksu tahna oliiviöljyllä voidellulle leivinpaperille. Litistys. Jäähdytys. Leikkaus. Muotoilu.

***tässä kaikki. Itse yksinkertaisuus.
***nam.... Oi nam. Nyt jo huolestuttaa. ("EI koko satsia kerrallaan!!")
***maku on huikea! Hieno polte, aniksen miellyttävällä tavalla häiritsevä pistos, lakun lämpö. Nam.
***tekotavoissa ei ole mitään magiaa. Kaikki sekaisin, hetki hiljaista kiehuttelua. Jäähdytys ja muotoilu.

***kehityskohdat:
***massa jäi aaaaaivan liian pehmeäksi. Tekstuuri oli onneton.
***Lopussa pallerot oli pakko kuorruttaa mantelijauholla, koska muuten ne olisivat sulaneet toisiinsa kiinni.
***eli LISÄÄ jauhoa TAI pidempi keittoaika..? Gluteenittomaan tarvitaan perunajauhoa/kaurajauhoa tms.
***maussa pitää vielä löytää täydellisyys. Aniksen määrä on hyvä, ehkä jopa hieman lisää. Cayenne antoi loistavan miedon tulisuuden
***maku on lyhyt. Lisää lakritsijauhetta?

seuraavan päivän lisäpostaus:
***turhan tujua.
***lakujuuren vaikutus verenpaineeseen tuli taas todistettua.
***eli: jatkossa lakua VÄHEMMÄN kerrallaan, tai huomattavasti vähemmän lakujuurta reseptiin.

Gremolata

..eli peston kirpeänpirteä pikkuserkku.
Kohta, kun kesäkausi saadaan kunnolla käyntiin ja tuoreet kasvikset, kalat ja grilliherkut pääsevät pöydälle, tarvitaan napakka soosi, joka sopii (mielestäni) tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Asiaan.
Gremolata on esimerkki fine dining-sanahelinästä: hieno nimi sitruunamehu-yrttiseokselle. Mutta ehkä makuelämys on sitä suuremmassa roolissa!

1) Persiljaa, valkosipulia ja sitruunaa. Lisäksi halutun kokoinen tilkka oliiviöljyä, ripaus suolaa ja ehkä muuta maustetta. Tässä tekijät!

***yrttinä persilja on perinteisin. Lisänä tai tilalla voi olla mitä vain. Kokeiltu on
- basilika-persilja-sekoitusta: erittäin toimiva tomaatin ja mozzarellan kanssa ainakin klassisessa salaatissa
- rosmariini-persilja-timjami: lihaisamman tuotoksen seuraan..

2) Sitruunan kuori raasteeksi..

3) Yrtti hakkeluksesksi...
Niin, ja valkosipuli murskaksi...

4) Kaikki samaan kuppiin! Sitruunamehut puolikkaasta sitruunasta ja tarvittava määrä oliiviöljyä notkistamaan.. Ripaus suolaan tuomaan maut esiin!

Quorn-fileen päällä.
Sopivinta - tässä koostumuksessaan - tämä tulee olemaan grillatun vaalean kalan kanssa.

***nammmmmmmm.
***Yrtti + valkosipuli = match made in heaven. Sitruunamehu tuo halutun kirpeyden. Oliiviöljy tasaa tuntumaa tarpeen mukaan.
***Gremolata on helppo ja hämmentävän herkullinen makutekijä. Kesän koitoksia odotellessa!!

Burmalainen tofu

..lisää herkkua kikhernejauhosta.

Bloggaamisen frekvenssi on pahasti laskenut.. Ei anneta sen häiritä, sillä nyt keksin upean tekeleen. Tätä on taatusti tulossa - lukemattomia kertoja - uudestaan.

Idea lähti, kun satuttiin jälleen hamstraamaan kikhernejauhoja kotiin - tällä kertaa enemmän kuin säilytyskapasiteetti salli. Eli pakko keksiä käyttökohteita!
Lyhyen googlailun jälkeen silmään sattui Vaimomatskuu-blogista "Burmalainen tofu". Samaan sessioon osui vielä jenkkiblogista "chickpea bites"-nimellä tekele, joten päätös oli tehty. Tätä on kokeiltava!

..ja kyllä kannatti.
Jatkoon keksittiin jo tuhat ja yksi uutta muotoa, väriä ja kypsennysmetodia tälle erittäin jännälle muonalle!

1) Kikhernejauhot ja mausteet kulhoon.

***tässä 3dl jauhoa. Mausteina ripaus suolaa, kanelia, cayennea ja jeeraa.

2) Vettä perään sama määrä, 3dl. Tasaiseksi puuroksi ja pöydän reunalle odottamaan..

3) Sillävälin vuokaan kelmu pohjalle.. Ja 3 dl kasvislientä kiehumaan!

4) Kiehuvaan liemeen kikhernepuuro, hitaasti valuttaen ja samalla sekoittaen.

5) Vatkausta muutama minuutti.

***puuron pitäisi "muuttua kiiltäväksi" :)
***en kummoisempaa kiiltoa huomannut, mutta ainakin seos paksuuntuu hieman.

 

6) Sitten velli tasaisesti vuokaan ja parvekkeelle (+2°), jäähtymään.

7) Jäähtynyt taikina kuutioiksi..

8) Ja pinta ruskeaksi ennen tarjoilua!

***raaka-aineiltaan ja tekovaiheiltaan erittäin yksinkertaista. Hetken kesti, mutta joka välissä voi tehdä tarvittaessa muita hommia :)
***yhtä soittoa tätä syntyy kyllä ihan hujauksessa.

***lopputulos on erittäin herkullista.
***kuutiot maistuvat kikherneiltä, mutta mausteet tulevat yllättävän hyvin esiin - eli tarvittaessa tämän saa maustettua juuri niin kuin halutaan! Kikherneiden maku on tässä erittäin mieto.
***tekstuuri on jännä: pintarapea, mutta pehmeä.
***...ohuiksi "ranskalaisiksi" ja uppopaistoon?
***"piirakan" pohjana?