Panettone

Joulukokeiluja nro.2:

Italialaisten puolipakollinen joulupulla, panettone.

Ei valmis-tavarana vaan  aatonaattona pitkään ja hartaasti näpertäen :)

VIISI (5) kertaa kohotettua, 5 eri työvaihetta ja uunitus ja esillepano: touhuamista riitti!

1) Ensimmäinen taikinapallukka: hieman yli 0,5dl maitoa, melkein kaikki YHDESTÄ kuivahiivapussista ja puolisentoista desia vehnäjauhoa -> tasaiseksi pallukaksi ja kohoamaan. n.1h

2) Toinen työstö: kaksi kananmunaa, kaksi desiä jauhoja, reilu desi sokeria ja 60g voita taikinaan -> taas tasaiseksi ja kohoamaan. n.1h

3) Kolmas vaihe: kaksi kanamunaa, kolme keltuaista, 1dl sokeria, vajaa-3dl jauhoja ja loput kuivahiivasta -> tasaiseksi ja kohoamaan. n.1h

4) Neljäs, maustamisvaihe: Isohkon voiklöntin sekaan kuivattuja hedelmiä (luumuja, aprikooseja ja ananasta), rusinoita, sitruunan ja appelsiinin kuorta ja vanilijatangon sisukset -> hetkeksi huoneenlämpöön, jotta voi pehmenee (helpompi sekoittaa!)

Desi sokeria ja muutama jauhoja

-> kaikki taikinan sekaan, jälleen tasaiseksi ja uudestaan kohoamaan. n.1,5h

5) Viides ja viimoinen (miltein): taikinapallukka pöydälle, jauhoja sen verran ettei tartu jokapaikkaan kiinni. Ei vaivausta, mutta muutama rauhallinen painallus -> jälleen pallukaksi ja vuokaan. Ja kohotamaan. n.1h

***Panettonen KUULUU ehdottomasti olla semmoinen silinterinmuotoinen, mahdollisemman muhkeankorkea ja näyttävä pullanpalanen. Vuoan roolia toimitti leivinpaperilla vuorattu haudutuspata! Siinä oli riittävän korkeat reunat ja loistava pohjan halkaisija.

6) Kohonneen kipaleen pintaan terävällä veitsellä risti ja ristin keskustaan voikuutio.

7) Uuniin, alatasolle.

- 10min @ 200°

- 10min @ 180°

- 20-30min @ 150°

***pintaan oli pakko laittaa vedessä-rutisteltu leivinpaperinpalanen, kun meinasi "ruskistua liikaa" :)

***suurehkon haudutusvuoan kokoinen pullataikinan-klöntti vaatii pitkähkön ja rauhallisen uunituksen. Pitäähän tuon klontin olla ehdottomasti kypsää keskeltäkin!!

***jäähdytys rauhassa ennen siivuttamista: lopullinen laskeutuminen ja kasaanvetäytyminen

Näin, monivaiheisen leivontarupeaman jälkeen, juhlavan jouluista italiapullaa!!

***Tuoksu oli napakymppi! Juuuuuuri se mikä kuuluu italiatunnelmointiin jouluna!

***Tekstuuri.. : ) hih, eipä yllätys: hieman kuivahkoa ja jotenkin kosteaa mutta murenevaista. Mitäpä olisi pitänyt odottaa? Taikinahan oli tavallaan vain hiivalla kohotettua pastataikinaa :)

***miun-maun-mukkaan lopputuleman olisi ehdottomasti pitänyt olla "pullavampaa": ilmavamman kevyeempää ja sitkoisempaa.

***näin ehkä jos korvaisi muutaman noista kananmunista vaikkapa toisella desillä maitoa ja HIIVAA ENEMMÄN!!

***tärkein kuitenkin: MAKU! se komppasi tuota JUURI OIKEAA TUOKSUA aivan upean täydellisesti!! Ensijouluna uusiksi!!!!!

Jouluchutney

....joulu!!!
= MAKUJA, annoksia, tekstuureja, esillepanoja, yhdistelmiä, kokeiluja, kikkailuja, näpräämistä..


Aivan sanoinkuvaamattoman ihana osa vuodesta.
Aikaa ja rauhaa kokkailla ja koetella niitä näitä ja nauttia joka pienestäkin haarukallisesta.


Tämänjoulun uusista koitoksista tänne täytyy saada jonkinlainen ikuistus. Kamera oli mukana lomanvietossa, mutta tekstit täytyy muistella hieman jälkikäteen. Toivottavasti en unohda mitään vaikuttavaa, merkittävää tai muuten ehdottomasti-muistettavaa..


Ensimmäinen - uusista joulupöydän tulokkaista:


Punajuuri-omena-punasipuli-chutney
..eli Christmas-In-A-Jar

Piimä-/muna-/tuore-/mikä-lie-kotijuusto:lle kanssakisailija, paikasta joulupöydässä - alkuruoasta, väli-räättien kautta aivan pääruoan loppuun saakka!

Graavin lohen lisäksi.. lasimestarin sillin seuraksi.. rosollin riesaksi.. kinkun kaveriksi = ehta "joulupöydän jokapaikanhöylä"-hilloke!!

1) Kattillaan kaikki ainekset kerralla! 

- Punajuuria, omppua ja punasipulia pieninä kuutioina. Yhteensä varmaan noin 1,2kg

- Inkivääriä peukunpuolikkaan-kokoinen-kipale, raasteena

- Muscovadosokeria, ≈ 1,5dl

- 1tl suolaa

- kanelia ja kardemummaa tl

- valkoista balsamicoa 1,5 dl

- punaviinietikkaa 1/2 dl

2) Kattila lievähkölle lämmölle, välillä sekoitellen kiehutusta hiljalleen tunnin verran

3) Jäähdyttelyn jälkeen purkkiin, lusikka kylkeen ja tarjolle!

***SPOT-ON-lopputulos! Ihmeellistä tavaraa, sopii ehdottomasti joulupöydän jokaikisen kipaleen kanssa. Laatikot ehkä nauttisin semmoisinaan, mutta muuten.. :)

***todellaTODELLA mielenkiintoisen mutkikas maku: etikasta kirpakkaa nipistystä, muscovadosta pehmeän lämmintä makeutta, punajuurista ja omenoista upeaa tekstuuria ja inkivääri+kardemumma+kaneli-kombosta joulun tuoksua ja makua tuutintäydeltä!!

***ehkä makeutta vielä rahtunen lisää: normi kidesokeria?

***joulun makua EHKÄ sopivammin tällaiseen "muka-suolaiseen" kylkiäiseen mielummin pelkästään neilikalla ja inkiväärillä..?

Empä tiedä, hih. Ensi-jouluun joutuu odottamaan tämäntyylisen uutta tulemista!

"Laatikko tyhjäksi!"-loota

..eli joulunviettoonlähdön alta, jääkaapin kasvislaatikon kevennys.
Kohta, oi kohta. Lomaa edes tovi. Ja Joulu!
Sitä ennen yksi, viimeinen tentti-mörkö kukistettavana! Kimppuun vain. :)


Tämä kokkailukoetos toi kyllä lukuiltaan ihananpiristävän pläjäyksen. Otsikko olkoon kaiketie jotakuinkin:


Kaali-Kesäkurpitsa, sipulinen porkkanalaatikko

1) Shalottisipuli, punasipuli ja muutamat valkosipulinkynnet viipaleiksi ja rypsiöljyyn kuullottumaan. Hienoinen ruskistus > perään kaalisuikaleet.

***tässä välissä mukaan lorahti ehkäpä 1rkl Worchesteria ja loput lihafondista! :) Sopi, oreganon ja mustapippurin, kanssa mausteina loistavan hienosti!! Timjami/rosmariini ois varmaan ollut myös paikoillaan..


2) Porkkana raasteeksi ja pataan. Hetki paistelua ja kannen alle koko kasvispannu hautumaan hetkeksi
3) Sillävälin oliiviöljyssä kesäkurpitsaviipaleiden ruskistus. Sivuun jäähtymään.

4) Kasaan-kokoavan bechamelin vuoro! Loraus culinessea, kukkurallinen ruokalusikallinen vehnäjauhoa, ripaus suolaa ja mustapippuria. Hetki kuullotusta, EI ruskistumiseen saakka :)


***tulee muuten kökön-rumaa, vaaleanruskeaa ja klönttistä "valko"kastiketta
***vehnäjauhon määrä oli nesteen-määrään/vuoan-kokoon -nähden täydellinen!!


5) Bechamelin pinnalle kourallinen parmesaania raastaen. 

Vuoan-kokoamisen aika! Kaaliporkkanasipuli-sekamelska pohjalle, päälle zucchini-viipaleet, pintaan vielä valkokastike > hienoista ravistelua/täristelyä (jotta valkokastike uppoisi kaiken sekaan) ja uuniin! noin 45min @ 175°

 

***maku oli napakymppi. "sipulisuus" upeen vivahteikkaasti esillä, worchester+lihafondi toi hienosti tiettyä tukevuutta.
***konsistenssi myös - jännä, pehmeä (=rittävän pitkään hautunut), ei lainkaan vetinen ja kokkia-miellyttävän "paksu ja tahmea"!! :)
***variaatiota? - ehkei saman-kaltaiseen kokemukseen olisi enää tahtonutkaan mitään lisää
***ehkä sen timjamin/rosmariinin!!
***muuten jääkaapintyhjennykseen, tää oli kyllä kohdallaan. 

Perunarieskat (ja täytteet)

..eli suomi-Tortillat! Tai mielummin ehkä kotimaiseen-tyyliin, "tacoja" tuoreeltaan!

..Tacot, mun ymmärtääkseni, on -  originellisti ja uunista tultuaan - pehmoisia, ohkasia (maissijauho)-läpysköitä joiden päälle lapataan millon-minkäkin-sorttista tilpehööriä.

Näin täälläkin tälläkertaa. "Taco":n asemaa toimittamassa on vain suomalaiskansallisempi potturieska.

Perunarieskat

Ylimäärä-perunoille, jännä uusi tuleminen:

1) Toissapäivänä-keitetyt perunat soseeksi! Puolikkaat ensin takaisin kattilaan > hieman vettä & suolaa perään > kiehautus + lyhyenaikaa keitellen

***tavoitteena tässä oli mulla saada perunat lämpöisiksi ja keitinvettä talteen - soseuttamista varten, jotta "notkeutta" voisi pelailla tuonnempana.. Hyvin toimi ja kyllä-kannatti!

2) Keitinvettä mukillinen talteen! Mullikat kulhoon > vatkaimella soseeksi. Tuota pehmeyttä ja tasaisuutta tässä on helppo pelata: mitä vähemmän "sattumia" haluaa lopputulemiin, sitä pitempään on veivattava. Myös suolasuuden voi tarkastaa!

3) Jäähtyneesee soseeseen kanamuna ja jauhot (50-50, ruis- ja vehnäjauhoja). Sekoitus tasaiseksi ja lyhyt vaivaus. Kokonaisuus saa jäädä ihan reiluhkosti kosteaksi!

***määrissä oli jotenkunten suhteet: 1 muna per ≈2,5dl perunasosetta, jauhoja ≈ sama määrä kuin sosetta.

***joukkoon, maun kanalta, olisi ehkä voinut lorauttaa rahtusen luonnonjuggea, piimää, maitoa tjtn..

***jauhona toimisi varmasti mikävaan: ohraa ensikerralla!!..vehnäjauho tosin on pienissämäärin kai puoli-pakollinen jotta taikinaan saa edes hieman sitkoa

***jauhoMÄÄRÄ riippuu soseen "kosteudesta", mahdollisita maku-lisäyksistä (piimä/maito/jugge, jokin juustoraaste? ehkä chiliketsuppi?, sinappi? yms. mauste). Tilanteen mukaan lisäilyä

4) Taikina pallosiksi pellille > lätysköiksi painelu jauhotetuilla käpälillä. Pintaan haarukalla koloja (koska rehdissä rieskassa kuuluu olla koloja! :)

5) Kuumaan uuniin ja paistoa, kunnes pinta kuplistuu ja ruskistuu. Noin vartti @ 250°. Uunista plätyt leivinliinan sisään "jäähtymään", jottei kosteus katoa ja lämpö sailyy ruokailuun saakka!

..ruoka-aika! Tilpehööreinä suomi-tacoille suoraviivaisia ja simppeleitä komboja, ei sen-kummempia kummallisuuksia:

- normi-kermajuustoraastetta

- porkkanaraaste, marinoiduilla valkosipuli-siivuilla

- salaatti, paprika, kurkku, avokado -viipaleet

- chilisen sinappinen kermavilidippi

- oregano-rosmariini, sienisipulisetti

- rosépippuri loimulohta

- dijon-mustapippuri-tilli-graavattua lohta

***oregano-rosmariini toimi tossa sienisipulisetissä ÄLYTTÖMÄN hyvin. Tuli mieletöntä metsäisen-retkeilyfiilis-makua! Wau.

***graavi, OK. Jännempää olisi ollut ehkä cointreau-valkosipuli, jouluinen gin-inkivääri-kaneli tai (tovi sitten maistettu) tähtianis-kaneli..

Chorizonakkihöystö

..Bagelin täytteeksi!

1) Kuumaan pannuun ensin oliiviöljy. Mukaan puolisen tl chilihiutaleita: paistorasvaan pikanttia potkua!

2) Punasipulia, valkosipulia ja pätkä purjoa pehmeäksi kuullottumaan. Saa hienoisesti myös ruskistua

3) Puolitoista tomaattia palasiksi ja paistumaan. Suolaa ja mustapippuria. Muutaman minuutin jälkeen sekamelska hetkeksi syrjään.

4) Chorizonakit siivuiksi ja ruskistumaan

5) Kaikki sekaisin > mehustamaan loraus chiliketsuppia

Bagel puoliksi > alapuoliskolle reilusti mozzarellaraastetta > lämmin chorizohöystö päälle > yläpuolisko katoksi. Salaatti kylkeen ja pöytään!

***nnam. Upean hienosti hieman pikanttia potkua. Lempeästi ja alkutalven loskakeleihin, loistavan-sopivasti lämpöä.

***mausteina lisäksi vielä rosmariini, oregano, timjami (tms. "lihaisa" yrtti) olisi taatusti sopinut hyvin. Korianteri-jalapeño olisi tuonut Mexico-vibaa..

***juustona Chorizon kanssa "ainoa oikea" olisi tietty Manchego.. Parmesaanikin sopisi.

***Kaikenkaikkiaan olisi voinut olla "kuivempi" kokonaisuus: ainesosat enemmän erillisinä makupaloina. Tietty höystö/kastike-tyylillä tämä varmasti sopii useampaan räättiin..

Peter Luger-pinaatti

..eli "spot-on", maukas ja upea, mutta vain kalpea kopio alkuperäisestä innoittajasta. "Plotikon tois pualelt", ikuisesti mieleen jäänyt side-dish:

Creamed Spinach

1) Tuore pinaatti suolattuun, kiehuvaan veteen minuutiksi tai kahdeksi: kunnes lehdet..öö.. nahistuvat? : )

2) Kiehuva vesi syrjään ja jääkylmää tilalle

3) Pannulle punasipulia ja valkosipulia, voissa kuullottaen. Suolaa ja mustapippuria, ja hyppysellinen vehnäjauhoja mukaan

4) Jäähtyneestä pinaatista, rutistellen ja puristellen kaikki-vesi-mitä-lähtee, pois. Hienonnus leikkuulaudalla ja pannulle

5) Kyytiin kermaa ja kourallinen raastettua Parmesaania. Haudutusta kunnes tahna paksuuntuu

Done! ..viime metreillä oli pakko lisätä joukkoon muutama kuivanrapeaksi paahdettu, rouhittu maalaispatogin-viipale: kuivaamaan ja kasaamaan.

niksien jälkeen NAM: todellaTODELLA hyvänherkullinen kylkiäinen. Sopii varmaankin millon-minkäkin kanssa.. Parhaiten nään tän vaikka ruispaneroitujen ahvenfileiden tai kuhan kyljessä, mutta lihan reunassa myös - faNAMtastista.

***ja tästä ei ole kuin suunta ylöspäin! Kohti onnistuneempaa, enemmän alkuperaistä muistuttavaa lopputulosta!

***Pinaattia enemmän: tässä oli yks 70g-tuorepinaattirasia. Tarvittu olisi ehkä neljä.

***tuoretta mielummin kuin pakastetavaraa. Pakastepinaatti tuppaa olemaan valmiiksi jo turhan hienoksi hienonnettua

***kerman kanssa, mausteeksi sinappia! ..pinaatin kiehautusveteen ehkä piristykseksi loraus valkkarietikkaa..

***patonkiin en tahdo turvautua ensikerralla! : )

Kaalikääryleet

Kotimaan juhlapäivän kunniaksi, ehdasti-isänmaallista muonaa.
Ideasta ISO-kiitos kirkkonummelle!! : )

Kaalikääryleet

1) Kaalinlehdet: yksittäin irti puolikkaasta keräkaalista ja suureen kattilaan, runsaasees, miedosti suolattuun veteen kiehumaan - "until tender" (≈ vajaa 10min.)

***olisivat saaneet kuplia vielä hieman pidempään. Paksuimmat-kohdat jäivät pikkasen jäykiksi.

 2) Täyte:
- pannulla kuullottaen keltasipulia, valkosipulia ja kourallinen hienonnettua kaalia
- kattilassa puuro- ja punariisiä pehmeäksi keitellen. Keitinveteen loraus lihafondia, suolan sijaan
3) Lyhyen jäähdyttelyn jälkeen, kaikki täyteainekset riisi-kattilaan. Sipulit ja kaalit pannulta, jauhelihaa, muutama rkl kermaviiliä, oltermannia raasteena, 1 muna ja suolaa ja pippuria.

***en tiedä miten tuo kermaviili tuossa toimi. Lopputulos oli huippuhyvän makuinen mutta normi-kerma olisi varmasti ollut "perinteisempi" ja pehmentänyt kokonaisuutta paremmin..
***mausteessa innostuin hivauttamaan mukaan hitusen timjamia: todella-pieni-ripaus maistui lopulta yllättävän paljon!
***seuraavissa kaalikääryleissä on varmasti mukana "pientä potkua": chiliä, pippurisekoitusta tms..
***tai juustona voisi laittaa maukkaamaa-tavaraa: kypsytettyä cheddaria?.. tuhti emmental? ..ehkä manchego?

4) Kaalinlehdet kuivumaan & jäähtymään
5) Reilu-ruokalusikallinen täytettä lehden yhteen kulmaan ja tyylikkäästi rullalle

***kaalinlehtien kääriminen ei sitten todellakaan ole mitään "tortillan-rullausta" : ) Näistä on turha edes yrittää näpertää üüber-nättejä. Kunhan rullalle, päädyt sisään taitellen (jottei täyte valu vuoan pohjalle)

6) Rullat vuokaan, pintaan siirappia ja 175°-uuniin tunniksi. Sillointällöin valelua siirappi-lihaliemellä ja puolessavälissä kääntö

..Ja tilpehöörinä EHDOTTOMASTI puolukkahilloa. Tästä ei kinastella.
Pelottavan tyylikkäitä näistä tulikin! Oho ja wau. Ja nam.
***Maku tosiaan olisi saanut olla ehkä "suurempi". Lihaisampi..tai tulisempi..tai juuston-makuisempi. Jotain, mutta enemmän : )
***uunitus jäi ehkä vartin vajaaksi "täydellisestä".. Lopputulemat olivat joo pehmeitä ja mehukkaita, mutta ei ehkä ihan-niin-paljon kuin visiossa..

Satay-kana ja suikalekasvikset

.."aitoa" aasia-muonaa. hih. Ainakin vision suhteen
Muutamat satay-marinadin reseptit selailin keittokirjoista ja samantyylisiä olivat kaikki. Mitä nyt muutamia mauste-määrä-suhteiden eroavaisuuksia ja siellä täällä jokin oma pikku jännä lisä..
Suuret suuntaviivat samoja: tähän tyyliin

1) Marinadi: pakastepussiin kaikki mausteet sekaisin, öljy-etikka-soija-määrillä tasapainottelemalla tarpeeksi juoksevaksi. Soijjaa, seesamiöljyä, muutama valkosipulinkynsi, raastettua inkivääriä, riisiviinietikkaa, fariinisokeria ja maapähkinävoita

***peanut-butter on ilmeisesti aivan äääääärettömän toimivaa maustetta kanan kanssa. NNNNAM!
***oma twisti olisi ehkä mielellään ollut jokin "pientä-potkua-antava", tyyliin pieni tuore punainen chili tai cayenne..

2) Kanat: rintafileistä ensin suikaleiksi > nopea litistys lihanuijjalla > pussiin. Kierrellen, käännellen, hieroen ja hangaten marinadi pintaan ja jääkaappiin muutamaksi tunniksi

***lihanuijjalla ei tosiaan ollutkaan tarkoitus mitään paperinohuita "kanalehtipihvejä" takoa. Hieman vaan pinta rikki jotta marinadi uppoisi syvemmälle

3) Kasvikset: kuorimaveitsellä suikaleita kesäkurpitsasta ja porkkanasta, purjo veitsellä siivuiksi > rehut pannulle > suolaa+pippuria+soijjaa > loraus kermaa ja tilkka vettä > kansi päälle ja haudutusta kymmenisen minuuttia, jotta saadaan pehmeitä ja puikkoruokailtavia suikaleita

***Tässä, paistorasvalla olisi varmasti saanut makua. Nyt oli Culinessea. Oliiviöljy ois ehkä toiminut paremmin kasviksille itsessään, mutta en tiiä olisiko sopinut "aasia"-teemaan..

4) Kanat marinadista pannulle. Ruskistusta puolin ja toisin.

Done. "Salaattina" kylkeen vielä muutamat tuoreet, rapsakat paprikansiivut ja pinnalle hienonnettua jalapenoa. Tikut kylkeen ja ruokailemaan! : )

***nam. Kana+maapähkinävoi = NNNAM, kehotan koittamaan. Keksin tuonnempana taatusti vielä lisää räättejä johon soveltaa samaa yhdistelmää..
***suikalekasvikset oli myös tosi-hyviä..
- Ehkä lisäksi olisi saattanut kaivata suurensuuuuria punasipuli-puolikuita
- kesäkurpitsa olisi saanut olla ohkaisempina suikaleina
- palsternakkaa tai selleriä olisi myös voinut löytyä joukosta...

Aamu-smoothie

Raikasta ja kepoisaa. Helppoa, nopsaa ja suoraviivaista, MUTTA onneksi myös älyttömän jännää sillä makuvariaatio- ja tekstuurikikkailuja ois tälle räätille lukuisia.. : )

Nyt yksinkertaisimmillaan, avaten vähän pelikenttää:
Banaani-mansikka-smoothie

1) Hedelmät kulhoon: banaani paloina ja mansikat semmoisenaan

***mansikat voisi laittaa suoraan pakastepussista, jos toivoo lopputuloksesta kylmempää. Nämä olivat pikkasen ehtineet sulaa/pehmetä: toivat toki viileyttä, mutta oikeastaan vain (melkein liikaa) mehukkuutta ja vetisyyttä. Maku onneksi on tallella : )

2) Maustamaan, pikkuriikkinen loraus hunajaa ja 1/4-tl vanilijasokeria, just for the little twist.
Turkkijuggea, rahkaa ja luonnonjugurttia > sauvasekoittimella tasaiseksi

***variointia: noh..maku voi jälleen olla mitä-vain: eri hedelmät, marjat, mitä vain..siirappia hunajan sijaan? pelkkää sokeria?..ei lainkaan sokeria?.. "suolaista" aamusmoothieta: porkkana-banaani? bataatti-luumu? - makuna siis mitä-mieleen-tulee.
***tekstuurikikkailuja: jugge-rahka-maito-määrillä pelaillen voi tuotoksen paksuutta vaihdella milen mukaan.. Ajaako hedelmät/marjat täysin tasaisiksi vaiko jättäisikö "sattumia"? Lisäisikö lopputulokseen hieman kaurahiutaleita, pähkinärouhetta, mysliä - hetken antaisi turvota - ja saisi lusikoitavampaa tavaraa ja enemmän suutuntumaa?
***herkkupalana voisi sekaan murustaa vaikkapa kaurakeksejä, dominoita, tms...
***todellisena üüber-jälkkäri-versiona: mansikka-suklaa-rockyroad-smoothie, suklaata ja mansikkaa ja sekaan pilkottuja vaahtokarkkeja ja suklaanpaloja..

3) Tämän tuotoksen pintaan lopuksi ripaus pellavarouhetta

Näin aamuksi.. Huippu-hyvää, pehmeää ja miellyttävää.
Variaatiokeinojen virta vaan hieman häiritsi henk.koht. elämystä.. : )

Chiliaura-uunilohi ja nyyttikasvikset

Reissusta takaisin raikkaiden salaattien ja kevyeiden kala-annosten pariin. Ah.

Pötsi kiittää ja kroppa taas muotoutuu..nyt suola+hiilis-turvotus on laskusuunnassa!

Kalan kanssa ei nyt kummempaa kikkailua.

Kasvikset sen sijaan joutuivat pioneeri-idean alle.

1) Kasvikset: suolattuun, kiehuvaan veteen ensin porkkananviipaleet. Muutaman minuutin kuluttua kaali. Yhteensä keittoaikaa n.8min

2) Hetki jäähdyttelyä ja sitten lomittain latoen uunipellille. Mukaan myös punasipuli ja purjo

3) Lievähkön kuivahtamisen jälkeen, rehut folioarkille > nyytiksi > takaisin uuniin

***EHDOTON korjaus/parannus-kohta: kasviksiin ois niin ääärettömän helppo saada makua tässäkohtaa!

..vaikka näin: loraukseen rypsiöljyä suolaa, hunajaa ja yrttejä?

..tai: tilkka soijjaa, worchesteria, oliiviöljyä ja chiliä?

..tai: loraus kermaa ja kourallinen juustoraastetta (parmesaania taikka esim. cheddaria?)

Ensi-kerralla-ehdottomasti! :)

4) Kala: fileen pintaan pikaisesti sipaisu suolaa ja rypsiöljyä > hetki huoneenlämmössä, jotta suola imeytyy.. Pintaan ripotellen, hintsusti cayenne-pippuria ja sivellen teelusikallinen sweetchiliä. Viilto keskelle ja Aura-kipale asukiksi. Kasvisnyytin seuraksi uuniin

Kymmenisen minuuttia vielä kalan-kypsytystä, ja sitten pöytään.

***loppujenlopuksi, ihan OK-mukava pieni kokkausrupeama. Makujen kannalta ei suurempia yllätyksiä. Kotimainen kirjolohi on itsessään huippua, chili-aura-yhdistelmä toimii AINA, rehut olivat selkeä ja simppeli side-dish.

***kasvispuoleen ensikerralla ehdottomasti muutamalla kommervenkillä / näpräys-niksillä lisää mielenkiintoa

Äkkinäiset Savulohipullat

Hoppu! Salaatille kalaa kaveriksi, pikimmiten!

..suoraviivaista kokkausta: selvä idea, vain muutamia raaka-aineita ja yksinkertainen toteutus-näkemys.

Kaupan tiskiltä kyytiin muutama-sata-grammaa, paikanpäällä-savustettua vonkaletta ja mars keittiöön!

1) Kala kulhoon

2) Mukaan nokare dijonia, ruokalusikallinen kermaviiliä, ripaus suolaa ja pippuria, tuoretta tilliä, sitruunamehua ja yksi muna

3) Haarukka laatikosta ja massa sekaisin ja tasaiseksi. Korppujauhoja kyytiin muutama ruokalusikallinen: niin että kokonaisuus vähäsen kuivuu ja yhtenäistyy/tiivistyy..

***ehkä turhan vähän tänne: pullaset jäivät melko kosteiksi. Hyvä juttu toisaalta: kalan-maku ykköspallilla, ei jauhosuutta.

4) Kosteilla käpälillä pyörylöiksi ja pellille. 200°-uuniin, kymmenisen minuuttia.

Fertig! Mahlzeit!

***ens kerralla ei saa olla näin hoppu: tämmönen suoritus-kokkaaminen on kuivaa puuhaa. AINA tarttis tunnelmoide. Miettiä, näprätä, fiilistellä, viritellä ja koota ajatuksella makupalat lautaselle. Oli aikaa sitten paljon taikka pikkasen. :)

***esimerkiksi - tillin ja dijonin tilalle, rosepippuri-persiljia, sweetchili-aura...tai ehkä kokeilevammin: kookos-curry, lime-chili-inkivääri...

Knäkkileipä

Naama näkkärille ja näkkäriä naamaan!

Hih. Hetkittäisen-yhtäkkinen päähänpisto pakotti koittamaan! Pelkkä valmiin-tuotoksen-visio silmissä kaulimen varteen...

Ruisleseinen, pellavaknäckkileipä

1) Desilitra vettä ja toinen maitoa nesteenä. Kädenlämpöiseksi ja sekaan 1tl merisuolaa ja  reilu 1rkl siirappia. 1/4-osa tuorehiivapalasesta mukaan liukenemaan

2) 1dl ruislesettä, 1dl pellavarouhetta ja 1dl sämpyläjauhoja nesteeseen > löysäksi puuroksi ja lämpöiseen odottelemaan hiivan heräämistä, n.45min.

*** : ) en tiiä oliko tällä lopputuloksessa mitään vaikutusta. Aattelin ikäänkuin "juuritaikinana" antaa tuon ensimmäisen sekoituksen hetken heräillä. Ehkä nuo leseet ja rouhe ehtivät vähäsen pehmetä..

3) Loput jauhot velliin! 7-viljan-sämpyläjauhoja vielä desi ja loput ruisjauhoa. Loppumetreillä mukaan muutama rkl rypsiöljyä.

***vaivaamista tovi, jotta pienenpienestä vehnäjauho-osasta saataisiin edes hieman sitkoa..

***kaikenkaikkiaan jauhoa ynnäiltiin sen verran että taikina pysyi juuri&juuri yhtenäisenä pallukkana.. Melko kostea kokonaisuus.

4) Taikina pitkäksi pötkyläksi > pieniksi pallukoiksi > liinan alle kohoaman. ≈1h

5) Kohotetut pallukat ohkasiksi plätyiksi ja kaulimella ohuen-ohueiksi.

***tässä pyörittelyn-vaiheessa oli syytä käyttää tosipaljon jauhoja jottei taikina tarttunut pöytään. kaulimeen, käpäliin jne.

6) Lituskat pellille, ylimääräinen jauho ravistellen jorpakkoon ja "voitelu" maidolla. 200° uuniin, taisivat viihtyä siellä vartin verran. Kunnes reunat rupeaa ruskistumaan!

Pelliltä pussitettavaksi näillä näkkäreillä ei ole kiire: saavat jäähtyä ja kuivahtaa rauhassa.

..ecco fatto! Päähänpisto, yritys ja onnistus! nam.

***tosiaan: Nam. Näistä tuli täysin odottamatta, pelottavan hyviä. Hieman ehkä turhaa "sitkoa" taikinassa: ei niin kaupan-näkkäri-tyylistä murustamista ja pikkasen puruvastusta. Munmielestä nämä kuitenkin on pelkästään hyviä puolia ja se tärkein - MAKU - oli spectacular... :)

Vihreät tomaatit ja parvekepuutarhan status

Talvi tulee. Siitä selvimpänä merkkinä ekat yöpakkaset ja ekat kuurat parzin lasituksessa. JEEEwwUhuu! Johan sitä on odoteltu, huippua..

Vuodenajan vaihtuminen tietää parvekepuutarhan poismenoa..Ehkä ensitalvena voisi kokeilla jotain talvella-viljeltävää kipaletta. Täällä nyt jäljelle jää vain tuo upean uuttera, hurjan herkullinen rosmariini.

Sillekkin onneksi löytyi tilaa sisätiloista

Tomaatintaimet antoivat viimiset tuotoksesena ja joutivat jätesäkkiin... Sitä ennen sato talteen! Hämmästyttävän paljon loppujenlopuksi löytyikin..

Kuka ei kuulu joukkoon? :) Yksi hieman jo punastumaan päässyt. Kesän lämpö loppui liian aikaisin kai muiden mielestä..

wautsi - Mitkä muodot! ; )

Perinteisen-klassiseen (kuulemma) säilykkeeseen nämä mullikat päätyivät.

Kaneli-hunajaiset etikkatomaatit

1) Haarukalla pistellen ensin, tomaatteihin muutamat kolot. Suolattuun kiehuvaan veteen ≈10 minuutiksi

2) Kylmän-veden-kylpyyn ja kuoret pois

3) Kattilaan mausteliemi: vettä, väkiviinietikkaa, kanelitanko, hunajaa, muutama rkl sokeria ja hyppysellinen suolaa. Kiehumaan ja tomaatit sekaan, kun mausteet ovat sulaneet/sekoittuneet

4) Keittelyä miedonrauhallisella lämmöllä, kunnes tomaatit ovat "läpikuultavia"

5) Purkkiin ja pimeään+viileään viikoksi.

***tämän luomuksen "perinteisyydestä" en osaa olla mitään mieltä: en oo koskaan tämänmoisia laittanut, enkä sen koommin syönyt.

***jos joku tietää, miltä näyttää "läpikuultava vihreä tomaatti", mua saa informoida. Tosta en ollut ollenkaan varma..nämä kuplivat ja kiehuivat kunnes olivat jokseenkin harmahtavan kelmeän värisiä..

: ) tällaisia siis, jaahas. Hyviä, erinomaisen sopivia salaattien-lisukkeita ja kokonais makuelämyksen monimutkaistajia. Maustekombinaatio - kaneli+etikka - ei niin valtavasti mua kosketa/lämmitä, mutta pieninä suupaloina aikaansaa kyllä jänniä elämyksiä..