Chorizo-raakamakkara

..eli kokemuksen-kartuttamista jo toisella kotimakkarakokeilulla.
Kokeilla ilmeisesti pitää vielä useasti. Ei tämä niin lennokkaan-onnistineesti vieläkään oekkeen sujunut.

Monen monituista kertaa oon kuullut sanottavan: Food is as good as the ingredients in it. Tähän filosofiaan oon suuresti tukeutunutkin ja juu, näinhän se on... MUTTA tekovaiheeissakin voi näemmä sotkea lopputuleman.

 1) Lihanpalaset: siankylkeä, -paistia ja naudanrintaa. Luut ja nahanrippeet sivuun, kuutioiksi ja kylmään odottamaan myllyn kasausta
***tälläkertaa EN poistanut kuin ihan hintsunpienenosan noista rasvajuosteista. Efektin huomaa lopputulemassa: tasaisuuttta, kiinteyttä, MAKUA, pehmeyttä...huippujuttu!!

 2) Kylmät kuutiot myllyn karkean-terän läpi
***silti (MIUNMAUNMUKKAAN) liian hieno jauhatus. Saisi olla vieläkin rouheisempaa.. Näin sais lopullisiin makkaroihin suurempaa tekstuuri-variaatiota ja jännyyttä

 3) Mausteet: suolaa, pippuria, valkosipulia, chilipalko ja Pimentónia (=sitä oikeaa smoked paprikaa)
***ja tässä tämänkerran opetus: maustamisessa EI SAA pihistellä, jos/kun mausteen-maulla on suuri rooli lopputuloksen kokonaiselämyksessä. Sitä EI tällöin VOI AMPUA YLI!
***...chorizon maku ei juuri muuta olekkaan kuin yo. maustetta.
***...jota tässä siis laitettiin liian hintsusti. *=^)^?*=//&%.

4) Ensimmäiset muutamat-kymmenet-sentit-suolesta sai mausteekseen pippuria, suolaa, oreganoa, timjamia ja rosmariinia
***onnistuneempi pätkä noin kokonaisuudessaan
***vaikka tosin liian laimeaa tämänki... *)++*&

5) Pötkö pellille ja 150° uuniin, 40min
6) Lopputiristys vielä pintaan, ≈5min @ 250°

..ja siinäpä tämä.
Oppi uppoutui suoraan luihin ja ytimiin: ensikerralla varmasti onnistuneemmin.

***maku OLI kyllä melko-OK ja hieman chorizon-suuntaan, vaan ei siis tarpeeksi
***suolenpätkät meni liian täyteen: tuppasivat halkeilemaan kypsennyksessä

Kohta kun keksin, miten ja missä kypsyttää salami-tyyliin näitä kotimakkaroita, pääsen uudestaan tämän chorizo-mörön kimppuun.