Helppo inkiväärilohi

..eli itse yksinkertaisuus.
Valmis kalafile. Marinadi. Odotus. Siinä työvaiheet lyhykäisyydessään. Varsinaista aktiivista näpertämistä ei tässä ollut oikeastaan ollenkaan.

Idea lähti lisukkeesta - vihdoin kotimaista kukkakaalia kaupan hyllyllä! Nam! Siitä herkullinen kukkakaaliriisi, johon kuivattua korianteria mausteena..hmm. Tarvitsee kalan kumppanikseen. Maut jotain Aasiaan vivahtavaa?

Tämä järjettömän suoraviivainen ja simppeli marinadi osoittautui aivan hurjan herkulliseksi! Yksinkertaisuus on valttia! Helpot maut, jotka tukevat toisiaan - oikopolku onnistuneeseen elämykseen? :)

1) Marinadin ainekset sekaisin: soijaa, muscovadoa, raastimella valkosipulinkynsi ja tuoretta inkivääriä.

***miunmaunmukaan - mitä enemmän inkivääriä, sitä parempi.

2) Marinadi kalan päälle. Kala kylmään uunin lämpiämisen (200°) ajaksi..

***saa olla pidempäänkin.

3) Kala uuniin puoleksi tunniksi.

***marinadi saa ihan kunnolla kuivahtaa. Myös lohi on tällä marinadilla parasta vähän kuivahkona! :)

Valmista!
Seurana kukkakaaliriisi ja soosi, joka syntyi cremefraichesta, tuoreesta inkivääristä, tilkasta riisiviinietikkaa ja nokareesta Srirachaa.

***helppoa ja hyvää. Toteutuksesta saisi vielä houkuttelevamman, jos jaksaisi panostaa ulkonäköön ja lautasen asetteluun.
***itse marinadi on tämän kokeilun tähti: inkiväärin raikas, pirteä polte. Soijasta suolaa ja makua. Muscovadosta tasapainottavaa pähkinäistä, lakritsimaista makeutta. Todella sopiva köökkikombo.
***soosi: kermaviili/cremefraiche + Sriracha + tuore inkivääri (+ tilkka happoa) on aikaisemminkin todettu naurettavan hyväksi. Kokeilemisen arvoinen.

***mitä enemmän keksin jänniä ruokajuttuja, sitä enemmän haluan päästä uuteen köökkiin!! Täässä tukalan ahtaassa nurkassa, työ- ja laskutilan puutteessa on inhottava touhuta upeita ideoita. Muuttoon on vielä jokunen viikko. Toivottavasti nurmikko on vihreämpää aidan tuollapuolen. :)

Nyhtökauraa lautasella

Kesäkuu on ollut hiljaiseloa.
Bloggaaminen pääsee toivottavasti jälleen syssymmällä uuteen nousuun, kun kotiköökki vaihtuu. Tämänhetkiset puitteet eivät innosta ilmiömäiseen, luovaan keittiömagiaan. Laskutila puuttuu, valot ovat huonot ja kivaa taustaa ei pysty toteuttamaan. Muuttoa odotan tämän vuoksi erittäin paljon.
Asiaan.

Vihdoin.
En olisi aluksi uskonut että täällä takapajulassa saisi nyhtökauraa! Piti ainoastaan odottaa muutama kuukausi, kovistella kaikkia kaupungin kolmen ruokakaupan myymäläpääliköitä, laittaa nimi jonotuslistaan ja odottaa vielä n. 1kk lisää. Sitten vihdoin. Yksi paketti. :)

No. Suurempia tuotantoeriä odotellessa!

Sain käsiini naturellia nyhtökauraa. Toden totta - sellaisenaan tämä ei kerta kaikkiaan maistu miltään. Ei edes mauttomalta vaan ei-sitten-yhtään-miltään. Hyvä niin!
Muissa vegevaihtoehdoissa (quorn, tofu, seitan jne..) on usein häivähdys teollisen kemikaalicocktailin makua.. Ei niin että nämä häiritsisivät, ne antaa kullekkin omaa tunnelmaa.

Ensin pannulle, seesami- ja oliiviöljyn sekoitukseen meni yksi valkosipulinkynsi tirisemään. Tämän jälkeen palanen tuoretta inkivääriä silppuna. Sitten nyhtökaura. Pikainen paistopinta ja päälle vielä tuoretta inkivääriä.

Paistamisen aikana nyhtökaurasta tulvahti keittiöön tuttu ja turvallinen hernekeiton tuoksu :) Onkohan tämä vielä lopputuloksessakin?

Muut räätin osat eivät olleet ihmeellisiä. Nyhtökauralle jätettiin selvästi pääosa.

Inkiväärin ja seesamiöljyn maku kyllä tarttui nyhtökauraan, mutta lopputulos jäi jotenkin vaisuksi. Maustaminen oli varmasti liian kevyttä, enkä suolaa tainnut lisätä missään vaiheessa.

Uskon ja toivon että nyhtökaurasta saadaan uusi käyttökelpoinen vaihtoehto iänikuisille liharääteille. Vaikuttaisi ainakin yksinkertaisemmalta ja monikäyttöisemmältä vaihtoehdolta kuin tofut ja Quornit. Innolla odotan! Kumpa vain tänne maaseudulle eksyisi useammin nyhtökaurapaketteja..