Koin pienoisen onnenpotkun, kun huomasin parvekepuutarhanhoidossa akuutin (=lue: tarpeettoman) basilika-kasvuston-harvennus-rupeaman-tarpeen. Korvissa soi heti jo blenderin suloista surinaa ja silmät muuttui peston-vihreiksi.. njam.
Nopsasti vähän üüber-modernia pohdintaa, lähinnä kauppatieteilijä-lähimmäisilleni. Tämä nyt kun tosiaan, mielestäni ainakin, on sitä LÄHI-ruokaa sanan oikeassa merkityksessä: basilika on parvekkeelta, valkosipulit torilta jonkun paikallisen ukkelin Hiacen hanskalokerosta... (ja loput onkin kaupanhyllyltä: oliiviöljy, parmesan ja pinjat..), niin:
-kauanko kestää
-onko jo
-tuleeko ikinä olemaan
mitään EU- taikka valtion politiikan linjauksia siitä mitä saa mainostaa "lähi"ruokana? Kuinkakohan "läheltä" sen on loppujenlopuksi oltava? : )
ASIAAN!
Muuten perinteiset ingredientit.. oÖ, valkosipuli, pinjat ja parmesaani. Mausteina toki ripaukset suolaa ja pippuria.
***suosittelen kokeilemaan, meikän peston-viritys-niksi: Pinjansiemenet(hän) kannattaa paahtaa (pannulla tai uunissa) ennen blenderiin laittoa. Itse laitoin grillivastuksen alle uuniin, mutta sitä ennen leivinpaperille vajaa ruokalusikka tomusokeria ja pikainen hölskytys. Pinjansiemenet kun on pinnoistaan hieman öljyisiä, ne päällystyy tyyllikkäästi tolla tomu-tavaralla. Vastuksen lämmössä toi sokeri karamellisoituu siihen pintaan samalla kun lämpö&paahtuminen tuo sen rapsakkuuden ja maun.. ;)
Lopputulos, wau.
Eräs fiksu brittikokki tokaisi kerran: good food is always as good as the ingredients. Kun pääraaka-aineena on ollu mun oman-parzin-pasilika, niin sanomattakin on selvää että upeeta tästä tuli.
***..seuraavaan satsiin jo vähän kokeilua kauempaa: tottakai turku-versio perinteisestä "pesto sicilianasta" eli tomaatti-chili-pestosta ja muita maustekokeiluja (curry?). Sitten kun mielikuvitusta riittää niin se monta-kertaa-mielessä-pyörinyt Suomi-pesto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti