Quesadillas

"Juhlan" kunniaksi, nopeanpikainen ja jännä ja varioitava ja mielettömänmaukas kipale.
..kiitos kaikille aikaansa-tämän-blogin-tarkasteluun käyttäneille! Saa pitäjän hymyilemään. : )

Eli suuamalaesittain, kvesatilloja. Tortillaplättyjä piällekkäin.

1) Täytteeksi(hän) kelpaa, tällä taas, mikä vaan tilanteeseen sopiva.. Tässä nyt chilipapu-sipuli: punasipulia ja valkosipulia, oliiviöljyssä nospasti pehmeäksi kuullottaen.
2) Pataan purkillinen kidneypapuja. Liemestä valutettiin suurinosa pois, mutta papuja ei sen koommin pesty taikka putsattu. Mukavaa "täyteläisyyttä" tulee, jos jättää joukkoon osan papujen nesteestä.
3) Mausteeksi ketsuppia, juustokuminaa, mustapippuria, chiliä, smokedpaprikaa, oreganoa ja suolaa.
4) Rauhallista paistelua pannulla, kunnes osa nesteestä haihtuu. Ehkä noin viitisen minuuttia. Sitten perunamuusinuija esiin ja seos ..öö.. tuollaiseksi tahnaksi. :)

 5) Levitys tortillalle, päälle juustoraastetta: tässä normi-oltermannia sekoitettuna koskenlaskijaan
*** chilin ja koskenlaskijan kombinaatio, njamnamnamnamnamnam.....

6) Toinen tortillanmokoma päälle, hento painelu tasaiseksi ja pikainen paisto kuumalla pannulla.
Annosviipaleiksi ja lautaselle. Buon appetit!

..ja sitten variaatioiden maailmaan:
***täytteenä siis tosiaan voisi olla mitä-vaan-tunnelmaan-sopivaa. Kaikkea kanasta kalaan ja kurpitsasta kiiwiin.. (kyllä, myös kiiwi-hedelmä sopisi taatusti.. jos muuten täytteenä oilisi "makeaa": joku hillo pohjalle...juustoksi brie..tai hedelmäinen gorgonzola...)
***tärkeimpänä tossa täytteessä lienee juustoraaste: se kun sulaessaan "liimaa" nuo tortillat yhteen.
***mielummin "liian vähän" kuin "liikaa" täytettä. Syödessä viimeistään huomaa miksi... :)
***kuivahkoille quesadilla-viipaleille jonkinmoinen dippi on upea seuralainen... guacamole kenties?
***tuoretta korianteria. Sitä tämä olisi tarvinut niin olis ollut méxico-vibat todella kohdallaan.. ja dippiin valkosipuli-cremefraice.
***loppupaistossa pannulle EI missään nimessä mitään rasvaa. Kuivat tortillanplättyset vaan imasisi sen itseensä ja lopputulema olis rasvaisen-löttänän-lerppu viipale..

Näin nyt ja tuonnempana toisin! wwUuhuu!

Kokojyvä-Bagels

Kävin läpi ruokakirjojen ja lehtien täyttämää reseptihyllykköä ja näppeihin sattui joskus taannoin aloittamani, oma leikkaa-liimaa-askartele-kirjoitamuistiin reseptikokoelma.

Why - oh, why, ei ole tullut ylläpidettyä tuota?! Jo todella lyhkäsen selailun jälkeen innostuin joka ikisestä räätistä mitä sieltä löytyi. 

Joku on kyllä valinnut niteeseen todella toimivia ehdotuksia...hitsi.

Harmi, kun yhdessä ruoanlaittorupeamassa voi (tai tiiän että ainakin kannattaa) kokeilla vain yhtä ideaa.. Noh, onneksi on nälkä myös huomenna! : )

Nyt baageleita, pretzeleitä tai näitä mitä-nyt-lie.

Original-resepti oli jostain kotoa-bongatusta naistenlehdestä. Nyt se sytytti vain koko vision, määrät ja mitat ja mausteet tulee taas miun-maun-mukaan.

1) iso-kasa täysjyvä-sämpyläjauhoja, niihin kuivahiivapussillinen sekaan.

2) puolenlitran taikina: lämpöiseen veteen ronski ripaus merisuolaa ja puolisen desiä rypsiöljyä.

3) sekoitus ja vaivausta kymmenisen minuuttia. Rauhoittumaan ja kohoamaan - puolisen tuntia.

 ***kokojyväsämpyläjauhosäkki oli huippuhauska. Sis. karkeita täysjyvävehnäjauhoja, vehnäleseitä, hiivaleipäjauhoa ja ruisjauhoa. Toki ja taatusti myös kliinisen-valkoiset erikoisvehnät olis toiminut mutta.. lite hälsosammare för tillfället.

4) Vikkelästi veivaten, ilmakuplat pihalle. Taikinanpötkö tangoksi ja palasiksi.

5) Palaset sämpylöiksi ja toinen lyhkänen kohotuskerta - vartinverran varmaankin.

6) Varovasti sormella sämpylät donitseiksi ja uppopaistoa, muutama-minuutti-per-puoli ronskisti suolatussa vedessä. Reikäkauhalla pellille kuivahtamaan ja uunitusta oottamaan.

***kattila kannattaa olla mielummin liian iso, kuin "se sopivan kokoinen". :)

***kiehumisen-poreillessa on turha oottaa että taikina ruskistuisi: niin ei ole tarkoituskaan. Hieman taikina vaihtoi väriä beigemmän-harmaaseen, mutta varsinainen pintapaisto tulee vasta uunivaiheessa..

7) voitelu ja uunitus, vajaa 10min @ 200°.

***Variaatiovaihtoehto ja maun-mutkistus-mahdollisuus!! Muutama kimpale sai päälleen pelkästään voisulaa mutta toisissa kokeiltiin. Voisulan sekaan valkosipulia+mustapippuria, smokedpaprika+cayenne, rosmariini, timjami-grillimauste....jnejnejne.

Päällystämisvaihtoehdoilla siis näistähän saa mihin-vain-ja-milloin-vain sopivia!! Pintaan ehkä ripaus juustoraastetta.. tuoretta yrttiä..

"Au naturell", näistä tuli älyttömän jänniä (ja kuva kertoo: hieman häpeällisen ei-esillepantavan rumia, heh).
Upea rapea pinta, mehevän ilmava ja täyteläinen, täysjyväinen sisus..Uusi skonssityylinen jokapaikanhöyläresepti. wau :)


***jälkihuomautus: makumaailman yliampuminen luonnollisesti vaatii muutakin kuin vain voiteluöljyn maustamisen. Sillä toki aikaansaa efektiä, mutta voimakkaammin jos tahtoo vaikuttaa: taikinan sekaan. esim. jalapeno-silppua..sipulia hienonnettuna..marjoja?..omena/porkkanaraastetta..

Makaronilaatikko "Tradizionale"

Perinteistä arkiruokaa. Jotain tosi tavallista. Jokin simppeli ja "jotain mitä helposti"..
murrrrrrrrrrrrrr...
Mun pääkoppa kiehahtaa pahasti yli kun ajattelen/kuulen tuommoisia fraaseja. Miksei joku pinttyneen-perinteinen "nakit ja muusi" taikka lihapullat taikka niinkuin tämä tässä, makaronilaatikko, voi olla
- jännää
- mielenkiintoista tehdä
- uusi miellyttävä makumatka
- kokeileva
- haastava
- mukava rauhallisen ruuanlaiton hetki?!??

Niin täällä tälläkertaa.

1) Ensin kattilaan makaronit kiehumaan, kunnolla merisuolattuun veteen.
2) Pannulle suurehko kasa punaista, valkoista ja purjonväristä sipulia. Kuullotusta pehmoisiksi. Perään jauheliha -> ruskistut ja maustaminen: loraus soijjaa, worchesteria, oreganoa, rosmariinia ja mustaapippuria.

***tässä, muiden mutkien ohella, on oiva hetki saada twistiä "perinteisiin". Kuinkas olisi vaikkapa BBQ-makaronilaatikko: chiliä, hunajaa, smokedpaprikaa, timjamia ja lisää worchesteria? "Himo-grillaaja" nakkaisi munamaidosta maidon syrjään ja sekoittaisi kananmunat vaaleaan lageriin.
Taikka currymakaroniloota: inkivääri, chili, curry ja munamaitoon kookosmaito?
Kananmunat ja juustonkimpaleet otettiin tässävaiheessa vain huoneen-lämpiämään.

 3) Mukiin munamaidon sekoitus: Koskenlaskijanviipaleet mukiin, perään kiehuvankuumaa vettä tilkkanen. Näin yritin saada juuston sulamaan ja pehmenemään munamaidon sekaan.

***olisihan tuon voinut ihan harkiten ja huolella sulattaa ja sekoittaa, mutta tässä yritin "the easy way". Eipä oikein keittokirja-tyyliin onnistunut mutta hyvin, mielenkiintoisesti ja twistiä-tuoden kuitenkin!
Mukaan 2 munaa, teelusikka Dijonia ja ..öö.. mukintäydeltä maitoa. Ripaus suolaa ja sekoitus.
4) Osasten kasaus uunivuokaan. Pohjalle sivellen tilkka öljyä. Makaronia, jauhelihaa, makaronia jauhelihaa, makaronia, jauhelihaa ja vielä pinnalle muutama makaroni. Munamaito vuokaan ja vikkelä-vuoan-kallistelu, jotta munamaito hakeutuu taatusti joka nurkkaan. Uuniin, ja muutamakymmenminuuttinen @ 170°

***munamaidon määrä oli aikalailla aliarvioitu. Ensikerralla - tuohon vuokaan - vaikkapa kaksin verroin. Ei ehkä enempää munia, mutta maitoa/kermaa..
***muokkausmahkuja: munamaidon mukana mausteilla makumatkaa miltein mihin tahansa.
***en tieda, joska tämmöisestä LAATIKOSTA haluasi todellisen tiiviin-kiinteän kimpaleen, voisikohan munamaitoon sekoittaa ruokalusikallisen tai kaksi jauhoa. Sitoisikohan se laatikkoa yhtenäisemmäksi? En tiedä. Kokeilemalla on todettava. : )

 ***pinta ei saanut päälleen erikseen juustoa: munamaidon seasta sulamatta-jääneet-koskenlaskijan-kimpaleet jäivät toimittamaan sen osan
***esim. joska olisi ollut BBQ-style, jokin juustotiskin pitkään-kypsytetty cheddar tuohon pintaan. Jos seasta löytyisi sienisatoa: aurajuustoa tai brie:tä? (jälkimmäinen sienien kanssa....NNNNNAM)

Kuivakan näköistä tuossa kuvassa mutta suorin selin sanon että maku oli kohdallaan. Aikalailla "tradizionale", noin kokonaisuutta ajatellen, mutta ei missään nimessä lähelläkään armeijan tai kouluruoan tarjoamia kokemuksia. Ihan niin tylsään en onneksi taipunut.

Kaikenkaikkiaan: uunipastat on upeita, makuvaihtoejtojen monipuolisuus on ällistyttävää ja valinnanvaikeus niiden väliltä hankalaa (mutta uuuuuuh, niin jännää ja kokin-kantilta hauskaa).

Turkey-Burger

Äkillinen päähänpisto pakastimessa pitkähköön pysytellyille kalkkunanfilé-kipaleille. Ensimmäisenä mieleen tuli perinteinen toast-tyyppinen räätti, mutta vaalean vuoka-/paahtoleivän puute ajoi ideaa enemmän burgerin suuntaan.

Semmoiset siis.

1) Desi (puolikas kuuuumaa vettä, puolikas maitoa) nestettä, ripaus suolaa&sokeria ja pienehkö ruokalusikallinen kuivahiivaa sekaisin. Mukaan yhteensä noin desilitra ruislesettä ja kaurahiutaleita. Loraus öljyä ja jauhoja sen-verran-että-taikinan-kimpale-irtoaa-kulhon-reunoista...jotta siitä saa semmoisen pyöriteltävän-vaivattavan pallukan.

Hetki vaivaamista sitkon aikaansaamiseksi ja puoleksi tunniksi kohoamaan..

Kohotuksen jälkeen sämpylöiksi > voitelu simppelisti vedellä > pinnalle seesaminsiemeniä. Uuniin, keskitasolle ja n.15min @ 225°

2) Paistinpannu esiin ja töihin! Ensin, perinteisen burgerin maaginen mehustaja - BBQ-sipulisetti, tälläkertaa punasipulista, valkosipulista ja purjosta.

Suikaleiksi ja pannulle. Paisinrasvana ehrottomasti voita/margariinia yms. (ei oliivi-/rypsiöljyjä tässä!!:)

***paistorasva on itsessään niiiiiin poskettoman suuri maun mukanakantaja. BBQ-sipulisettiin ei sovi sotkea keski-/eteläeuroopan tunnelmia turhilla öljytunnelmoinneilla. 

***Toisaalta ehkä jos oliiviöljyn perään heti alussa sujauttausi hienoksi-silputtua chipotlea ja valkosipulia, ranch/mexico-vibaa..hmmm..

Sipulit kuullottaen, lievästi jopa ruskistaen. Mausteet: soijjaa, mustapippuria, vaahterasiirappia, SweetChili-soossia, timjamia ja chiliä. Folioon ja setti sivuun hautumaan.

***perinteisimmillään, mun mielestä, sipulisetin maustevalikoiman välttämättömyydet ovat: Dijon, soija, worchester, chiliketsuppi, cola, vaahterasiirappi, mustapippuri ja timjami. Tämän kombon haluun kylläkin jättää ainoastaan kesään ja ehdan-grilliruoan-kylkijäiseksi. Sinne se kuuluu.

3) Piffin-toimenkuvan suoritti itse idea: suurisuikaleinen BBQ-kalkkunapaistos.

Kalkkunafileet suurehkoiksi, n. peukun kokoisiksi viipaleiksi ja samaan pannuun missä sipulisetin maku jo pohjalla. Ruskistus ja pintaan hyppysellinen suolaa. Varsinaisen maun suikaleille toi n.1/3-Mustapekkajuuston kimpale.

4) Juuston rauhallisesti sulaessaan ja uppoutuessaan paistettujen kalkkunakimpaleiden joukkoon, on aika aloittaa kasaus: pohjaviipale - sipaisu BBQ-ketusppia - kalkkunaviipaleet - sipulisetti - keräsalaatinlehtiä - tomaatinviipaleita - päällisviipale.

Och sen är maten färdig...eipä tosiaan mitään pika-burgeriruokaa, mutta sanovat että: "hyvää kannattaa odottaa.."

***juusto puutui burgerista kokonaan: ajattelin että mustapekka saanee riittää. Syötäessä kuitenkin huomasi, että etenkin juustotiskiltä bongattu, jokin tuhti ja voimakas, pitkäänkypsytetty cheddar, olisi sopinut loistavasti loppukokonaisuuteen...

***Pippuri-BBQ-sipuli  -makumaailma joka siivittää kyllä liitoon, törmäsi siihen sitten miltein missä vain. : )

Njam.

Omppuchipsit

namnamnamnamnam...
Omena on yks niistä harvoista hedelmistä/kasviksista joka on - meiner Meinung nach - aina hyvää. Useisiin muihin joko muutaman jälkeen kyllästyy taikka sitten "ei just nyt oikeen tunnu siltä, että maistuis". Mutta omppu. namnamnamnamnamnam...
Ja nyt kun on satokausi parhaimmillaan, kotimainen omppu. namnamnamnamnmanam...
Jubileerausta tähän tyyliin:

 1) Mauste-marinadi muhiutumaan: suuuuuuurensuuren kulhon pohjalle kanelia, kardemummaa ja vanilijasokeria. Perään kiehuvankuumaa vettä desi taikka kaks, ja antaa makujen hautua hetkisen...
Hetken päästä kulho täyteen jääkylmää vettä.

 2) Sillävälin omppujen valmistelu: jotakuinkin kahden-kolikon-paksuisiksi viipaleiksi ja kodanpoistajalla keskiö syrjään. Opiskelijaboksin köökki-työkalulaatikosta ei juuri tähän hätään kodanpoistajaa löytynyt: virkaa suoritti balsamico-pullon korkki. (jonka sisällä se semmonen muovinen mikä-lie, osoittautu oivalliseksi avuksi. Viipaleista irtoavat kota-keskiöt ei juuttunut korkkiin!! wuhuu!)
3) Viipaleet pikimmiten-nopsasti marinadiliemeen, jotta eivät tummuisivat ja jotta imisivät ihteensä edes hiukan tuota kaneli-kardemumma-makua.

***Marinadi voisi olla varmaankin jos minkäkinmoinen, mutta klassista omena-kaneli-kardemumma-komboa ei kertakaikkiaan päihitä mikään. namnamnamnanamnamnamnam....

 4) Suikaleet uuniin. Kiertoilmalle, patalappu luukunväliin ja yhteensoittoon varmaankin nelisen-viitisen tuntia @ 50-70°.

***tässä luodaan viipaleista itse sipsit: JOS kuivatusaikaa kitsastelee tai JOS kuivatuslämpötilaa ei malttamattomuuttaan mahda pitää riittävän alhaisena -> tuloksena on pinnalta ruskistuneita, sisältä kostean-nihkeän-nahkeita, lörppöjä omenaviipaleita. (nimim. "kokeiltu on")
..mutta JOS kuivatusajan mielummin jopa yliampuu ja lämpötilan jättää huomioimatta kokonaan, on tuloksena rapsakkaa, kanelisen omenaista, syksyistä, kotimaista kultaa. Namnamnamnamnamnam...

Lämpötila oman-keittiön-uunissa on 50°, mikäli sitä ei mihkäänsuuntaan säädä. Se ja (muutamalla tauolla, siellä täällä väleissä) yhteensä ehkä 8h kuivausaika = namnamnamnamnamnamnamnamnma.....

Brié-rosepippurilohi

Hämmentävän rentouttavan viikonlopun "juhlistamiseksi", sunnuntailounaalle hämmentävä ja rennosti-kohdalleen-osunut kala-annos.

Tälläkertaa ei liiemmin pelottavan omituisia valmistusmetodi-kokeiluja, ei epäilyttävän hurjia makuyhdistelmiä, ei turhia avantgardisia näkemyksiä "jostain suuremmoisesta sensaatio-annoksesta".. Simppelisti tälläkertaa: hyvät, simppelit raaka-aineet, simppelit välineet ja ihmeellisesti, simppeli visio lopputuloksesta.

1) lisukkeeksi mustaa riisiä: oliiviöljyä kattilanpohjalle. Valkosipulinkynsi silputtuna perään, antamaan makunsa öljylle ja tirisemään rapean karamelli-ruskeaksi. Riisi..

(..tunnustus! Ei ollut pelkkää mustaa riisiä.. Oli myös ehkä 2rkl puuroriisiä mukana: lopputuloksesta kun haluttiin tuo tuommoinen pallukka/kasa)  

..kattilaan ja nopsa kiillotus/sekoitus valkosipuliöljyyn. Ripaus suolaa, loraus kanafondia ja vedenkeittimestä vettä sitämukaan mitä riisit sitä itseensä turvotessaan imaisee.

2) Lohi vuokaan, pinnalle hieraisten merisuola+smokePaprika+rosepippuri-sekoitusta. Uuniin, 175° ja parisenkymmentä minuuttia.

***uunilohen maku lienee aina se suurinpiirtein-sama, yksinkertaisuudessaan upea lohen maku. Pintaan-hierottavat mausteet (varsinkin jos ehtivät "marinoida" kalaa hetkisen) antavat sentään pikkaisen tönäisyä toivottuun makumaailmaan.. Kombossa voisi olla sitensiis mitä vain: Italiaa (basilika-sitruuna-valkosipuli), Jenkkilää (chili-timjami-vaahterasiirappi), Intiaa (curry-inkivääri-lime), Beduiinia (kardemumma-kaneli-chili), Thaimaa (lime-chili-inkivääri)....

3) Kastikkeessa suurin tämän ruuanlaittorupeaman "jännä-juttu".

Ensiksi pannulle punasipulia ja purjoa, pikaisesti kuullottaen. Ei ruskistamiseen saakka, pelkästään pehmennys. Pinnalle ripaus suolaa ja valkopippuria ja jotta lopputulemasta saataisiin upean-paksun-täyteläisen-tuhti tahna, vajaa ruokalusikka vehnäjauhoa. Mausteiden jälkeen desin verran vettä joukkoon.

***tottahan-tietty olisi makua ja mielihyvää tullut roppakaupalla matkaan mukaan jos olisi veden ohella ollut vaikkapa kermaa.

Kerma jätettiin tietoisesti sivuun, sillä pannulle seuraavaksi pilkkoontui reilu kimpale ranskalaista, vahvaa brié:tä. Se rauhallisesti joukkoon sulaessaan ajaa moitteettomasti kerman asiaa.. PLUS tuo mukaan sen ihmeellisen maun mikä juustossa itsessään on.

Salaatissa ei kummallisuuksia muistaakseni ollut..

Ja voilá, lopputulema oli yksinkertaisen tyylikäs annos. Ja maut, njamnjamnjam..mmm..., kertakaikkisen kohdallaan. Brie, lohi ja rosepippuri tukevat toisiaan omituisen osuvasti. Mustan riisin pähkinäisyys (ja aikaansaatu pehmeä valkosipulisuus) tuo rotevuutta lopulliseen elämykseen.

Sunnuntailounaan makumatka, chek!

Tortilla Española

..finalmente! Wuhuu!
Jep. Onnistumisen-tuuletus siksi että kyseistä räättiä on muutamaan (=melkosen useaan) otteeseen koetettu ja pyöritelty, mutta palaute/ulosanti on aina ollut ..öö.. ei kehnoa eikä vastenmielistä, mutta sanotaan: epäonnista.
Maut ovat aina olleet kohdallaan (suurinpiirtein/lähestulkoon), palaute on aina osunut ulkonäköön, rakenteeseen, kylkiäiseen tai kastikkeeseen ynnä muihin saman-räätin ominaisuuksiin..

Nyt, tähän-saakka-kokeilluista "autenttisimman" näköinen, makuinen ja tuntuinen.

 1) Ensimmäinen satsi pannulle: punaista paprikaa, keitettyä perunaa ja punasipulia. Paistorasvana tietty oliiviöljyä.

***Ensimmäinen miten-varioida-kohta: nyt meni perunojen keitinveteen, ehkä viimisen 10min ajaksi, silputtua purjoa ja Aglio-Olio-e-Pepperoncino-maustetahnaa. Näin upeeta pintamakua muuten niin tuttuun ja tavanomaiseen pottuun..
***Ja tottahan-tietty espanijoola-munakkaassa voisi, ehkä jopa pitäisi, olla chorizoa, pekonia, salamia, pepperoni-leikkelettä tjtn. lihaisan-tulisen-napakkaa osiota..

 2) Rehujen ruskistuksen jälkeen maustaminen: reilut ripaukset kaikkia, jotta ei taatusti jää epäselväksi. Smoked-paprika, valkosipulijauhe, oregano ja mustapippuri.
***Chiliä olisi ehkävielä toivonut..
3) Munat rikki kulhoon ja rakenne tasaiseksi. Kuumaan pannuun rehujen perään tasaiseksi kerrokseksi.

4) Riittävän pitkä kanamunan-kypsennys-paistoaika, rauhallinen kääntö ja vóilá! Lautaselle ja pinnalle ripaus parmigianoa.. njam. Buon appetit!

Simppelin kuuloiset syyt tähän toistaiseksi-suurimpaan-tämän-annoksen-onnistumiseen:
-riittävän, mutta ei missään nimessä liian, kypsät perunat, joilla riittävästi aikaa jäähtyä.
-huolellinen maustaminen
-riittävä paistorasvan-käyttö
-rauhallinen paistaminen: ei veivausta, sekoittelua tai heitellen-kääntö-kokeiluja tai muuta temppuilua..
-ja ehdottomasti tärkein: mitätön lisäys..öö..mitään rikottujen kanamunien sekaan: Ennen on tullut kokeiltua kaiken maailman turkkijugurtteja ja ranskankermoja, mutta nyt ei. Nyt haluttiin munakkaaseen kiinteys ja riittävä yhteen-nitova-ominaisuus. Tuommoset lisä-kermat meinaan poistavat sitä kanamunan kokoavaa tekijää aikalailla huolella.

Ruispohjainen lohi/metsäsieni-piirakka

Kesää on jo tovi lopeteltu, arkea aloiteltu ja syksyä suunniteltu.
Nyt syksyn makuja, yhdessä klassisen-suomalaisen, kenties kesä-muistoisen, perinteikkään kylmäsavulohen kera. Pohja ruikiista, ruisleseestä ja ehdasta voista.

Pohja ensin, tämä taikinasatsi riitti (juurijajuuri) pienehköön, ehkä 20 x vajaa-20cm, lasipyrexiin. Normaaliin piirakkavuokaan (halk. 22cm/24cm) tarttis laittaa.. öö.. noh, kaikkea ilmeisesti hiukan enemmän. : )

1) 50g voita ja ruisjauhoa & -leseitä 3dl nyppien yhteen, tasaisen pieneksi muruseksi.
2) Perään loraus siirappia, ripaus suolaa ja ehkäpä 4rkl vettä.
3) Vaivaamista ja jauhojen lisäilyä (taisi mennä tässävaiheessa enää vehnäjauhoa: sitkon saamiseksi!) sen verran että taikinasta tulee selkeän-erillinen pallukka.

***Ei kannata liian kuivaksi saakka lisäillä noita jauhoja: Ruisleseet on epäkohteliaita ja ilmottaa olemassaolostaan imemällä mehut pikkuhiljaa muusta taikinasta. Massa siis ikäänkuin "kuivuu" ajan kanssa.. vähän tosin, mutta kummiskin.
***Ensimmäinen ehdoton moka: leivinjauhe otti ja unohtui kokonaan. Veteen+voihin pyöräytetystä ruistaikinasta tulee ilman leivinjauhetta pelkkää "karjalanpiirakanreunaa", ei niin miellyttävä piirakkapohjana... Tuo ilmavuus mitä leivinjauhe saa aikaan, ois lopputuotoksessa varsin toivottava. :S näin tälläkertaa.

4) Pallukka täytteen-valmistamisen-ajaksi jääkaappiin jäähylle.

Täyttenkimppuun!

 5) Pannulle punakaalia, purjoa ja valkosipulia. Perään metsäsieniä purkillinen

*** -nolotus- säilykkeenä tässä, vaikka pakastimessa olisi ollut huolella ja ihanan rakkaudella lahjaksi saatuja Kirkkonummen ja Porvoon paikallista sienisatoa. Säilykepurkki oli viihtynyt kaapissa jo vuodenpäivät ja halusin päästä siitä eroon. Pakastimen sieniherkut odottaa uutta ja onnistuneempaa annos-ilmestystä! :)

6) Kuullotusta hetkisen, sitten kansi kattilanpäälle, jotta sienissä mukanatullut neste haihtuessaan pehmentää kaikki nuo pannun kantimet. Haudutus-tovia ennen mukaan oksallinen rosmariinia ja muutama pyöräytys mustapippuria.. Ei suolaa, mutta muistaakseni lorautin tilkan soijjaa..

7) Toisaalla kylmäsavulohi viipaleiksi
8) Pieneen purkkiin muna, muutama rkl turkkijuggea, loraus maitoa ja hintelä kourallinen parmigiano-reggianoa, valmiiksi grattuggiato.

9) Kokoamis-askartelun aika: voideltu leivinpaperi pöydälle -> taikinapallukka siihen kaulimella lätyskäksi -> vuokaan, reunoja tasoitellen ja paikoilleen-painellen -> 225° uuniin, n.5min "esipaistoa".
Pohja uunista ja ensin pannulta puolet sieni-sipuli-setistä -> sitten lohiviipaleet -> loput sienet -> ja koko kipaleen päälle tuo muna-turkkijugge-tahna. Nopea ravistelu jotta tahna valuu kaikkiin koloihin ja takaisin uuniin, 20-25min vielä.

Jahka reunat ruskistuu ja muna-jugge saa hieman rusketusta pintaan, on piirakka varmaankin valmista. Ulos uunista ja smaklig måltid!!
Loppujenlopuksi, ei tuo niiiiiin loputtoman-häiritsevän sitkeän-tiukaksi mennytkään tuo pohja.. Taisi olla kokki laiska vaivaamaan...Onneksi.
Sisuksen makumaailma oli samaa rataa - onnistunut. Metsäsienien kanssa "lihaisat" mausteet (mustapippuri+rosmariini) tuo älyttömän jännää maalais-metsä-tunnelmaa koko annokseen ja savulohi on upeeta, oli miten/missä olikaan.

BBQ-suikalepossu puikkoruoka

Syömäpuikoille puuhaa, ilman yhtään mitään Aasiaan viittaavaa.

Suurensuuret kasat kasvista löytyy pöydästä todella usein täällä kotosalla.. Harvemmin mitään suoranaista, aidosti lihaisan lihaista liharuokaa. Tälläkertaa tavanomaisiin tapoihin poikkeus! -oikeasti- lihaisa puikkoruoka.

Huikealla tarjouksella oli kotimaista possunsuikaletta tarjouksessa hovihankkijalla. Sitä siis annokseen..mutta mitä muuta? mitä sen lisäksi/ohella/kanssa/mukana/kyljessä/kera?

- Jotakin syömäpuikoilla-syötävää, jooko?

* Tikku-räätti siis.

Tikkukasvikset:

1) Pannulle punasipulia viipaleina, valkosipulinkynsi ja muutama punainen jalapenoviipale silputtuna.

***Paistorasvalle näin mieletön maku joka tuonnempana tarttuu kaikkeen mitä samalla pannulla käyttää: mieletön variaatio-mahdollisuus!! Ensikerralla BBQ-makua ajatellen, ehkä mielummin vaikka muutama rosmariininoksa ja pari kokonaista mustapippuria.. Valkosipulia tietty unohtamatta..

2) Keltainen kesäkurpitsa, pari porkkanaa, papuja ja punakaalia. "Julienne", pavut ja porkkanat esikeitettynä (n.5min)

3) Veget pannulle, perään grill och allkryddaa, timjamia ja ripaus smokedPaprikaa

4) Tähänväliin possuviipaleet toiseen pannuun. Kunnon tiristys ja loppuvaiheessa mukaan maustepläjäys: pienessä kulhossa sekasin Dijonia, chiliä, hunajaa ja suolaa.

5) Paistosten yhdistys: yhteen suureen ja samaan pataan. Mukaan puolisen desiä vettä, johon loraus soijjaa ja worchesteria.

6) Kansi päälle ja rauhallinen, hissun-kissun-haudutus, n.15min.

..och sen är maten färdig! Verrattaen ookoo-onnistuminen: hassunhauskaa puikotettavaa. Kokoa, värejä ja makua riittävähkön monipuolisesti ja lihassa erinomainen suutuntuma (juuuri-jotakuinkin oikea määrä paistoa ja haudutusta!! :)

***Ensikerralla mukaan ainakin purjoa, pitkinä viiltoina. Toisaalta saattaisi sopia samantien tällainen "sipulien-yliampuminen" eli vaikkapa kesäkurpitsa pois ja tilalle vielä keltasipulia. Tai "en riktigt overdose": kasvispuolella kelta-, valko-, puna-, shalotti- ja purjosipulia.

***Toki näin liharuuan luota mielellään löytäisi myös vaikkapa pottua tai bataattia tjtn..

Porkkanakakku

: ) ..osuvammin: Kakkukokeilu kiperästä kaaoksesta kertakaikkisen kultaiseen kipaleeseen
Eli: Menu koostui "riista"-tyylisestä kalkkuna-kanttarelli-padasta ja juuresröstistä. Kyljessä köllötti avomaakurkku-pinaatti salaatti. Jälkkäri tälle makumatkalle: "perinteinen" porkkanakakku.

Tämä oli tarkoitus..Takamus-tuntumalla-kokeiluksi meni, sillä halusin tehdä kakkutaikinan kahdelle. Yksi kananmuna ja ..öö..muita raaka-aineita...öö.. noh, katsotaan. Jonkin verran varmaankin.

 Kosteita ja kuivia, leseitä ja jauhoja, pähkinöitä ja porkkanaa, öljyä, voita, kananmunaa, sokeria, siirappia ja muutamia mausteita.. Siinä lähtöainekset. kaiketie..
Hetkellinen hämmennys. Mites tämä porkkanakakku nyt kasataankaan? Raaka-aineet sekasin ja uuniin, juu..mutta missäs järjestyksessä? ja minkäverran mitäkin?...?

 1) Raahallisesti, naatiskellen alotellen..hiljaa hyvä tulee: Ensin muna ja sokeri (vajaa desi) vaahdoksi.

 2) Kuivat ainesosat sekaisin: kauraleseitä, rouhittua mantelia, vehnäjauhoja ja leivinjauhetta.

 3) Kosteat osat valmiiksi: voita, porkkanaraastetta, oliiviöljyä+kermaa
4) Mausteet mietittynä: kanelia, kardemummaa ja siirappia.

***makuraati totesi välittömästi että mausteista uupui inkivääri. Sitä ehrottomasti!! :)
***tuo oliiviöljy-kuohukerma-kombo toimii aivan hämmentävän hienosti. Upeaa silkkistä kiiltoa, tasaisen pehmeän ilmavaa tekstuuria ja mieletöntä twistiä maunkannalta. Ensikerralla enemmän oliiviöljyä..

5) Osaset paikoillaan. Eikun sekoittelemaan. Muutamassa osassa muna-sokerivaahtoon ja nopsa pyöräytys tasaiseksi..

Taikina korppujauholla päällystettyihin annosvuokiin ja uuniin, suurinpiirtein 25min @ 175°
Päälle kuorrute, kuten perinteisiin kuuluu: turkkijugurttia, vanilijakreemijauhetta ja teelusikka sokeria.

Huh ja wau. Raaka-ainemäärien kanssa oli hieman pelailua mutta lopputulos kyllä antoi ymmärtää että osuivat jotakuinkin kohdalleen.
***jos (ja kun nyt aina jotakin) keksii mitä ensikerralla tehdä toisin, niin ehkäpä enemmän porkkanaa. Ja hienompana raasteena :).. Ruisjauho sopisi porkkanan kanssa varmaankin upeasti.. Palataampa siis asiaan tuonnempana.

Rosmariini-mustapippuri valkosipulit

Uuudestaan! UUudestaan! Marinoitujen valkosipulien uudelleen-tuleminen. Aikasempi kokeilu, hunaja-timjami valkosipulit, olivat muistaakseni oivan onnistunut ensivaikutelma, mutta makujahan maailmassa onneksi riittää. Nyt uusiksi, mukana kulhossa rosmariinia ja mustaapippuria. Hieman loppukesään vielä BBQ-liha-tunnelmaa toivoen.

Kulhoon kynnet erilleen. Vaikka kulho näyttääkin pikkasen-liian täydeltä, nuo kynnenpalaset kyllä kutistuu hieman kun niistä sivaltaa pois kannan ja kuoret. Sopu (ja kuoriminen ja siistiminen) sijaa antaa.

 Keittoaika tässä on se millä saada tekstuuriin suurinta variaatiota. (Toinen on marinoitumiselle annettu aika)

Tälläkertaa pata-aikaa oli 7min.

***LIIKAA(ko)? Hieman ehkäpä pehmenivät liikaa nuo kimpaleet.. Toisaalta kiva: ne kerää nopeammin ja syvemmin tuon marinadi-liemen makua. Toisaalta pöh: hammasvastus katoaa..Jotain "pureskeltavaa" jää tietty kaipaamaan. Makua on kyllä, mutta suutuntumakokemus on löllö.

 Kiehumasta kylmään vesihauteeseen. Silläaikaa marinadi-liemi kiehumaan: 2dl vettä, 2dl valkkarietikkaa, ruokalusikallinen merisuolaa ja samanverran kokonaisia mustiapippureita. Rosmariininlehdet laitettiin mukaan vasta kun liemi oli kiehunut. (n.5min)

Viilentävän kylvyn jälkeen kynsistä on hulvattoman helppo "pullauttaa" itse sipulinpalanen ulos. Kuoret roskiin, kynnet purkkiin, liemi perään ja kylmään muhiutumaan/maustumaan/marinoitumaan.

Suomi-pesto

Nyt vihdoin&viimein tämä paljonpuhuttu tekele.

Kerrataas vielä: pesto, kaikkine perinteisine piirteineen on läpeensä italialainen (alunperin Ligurian rannikolta, toim.huom.) lisuke-soossi. Hämmentävintä koko tahnassahan on se että se sopii juuri siihen ruokaan mihin sitä päätyy lisäämään. Oli ruoka sitten miltein mitä tahansa.. Aamupuuro (tulee ensimmäisenä mieleen) saattaisi olla ainoa johon tuo ei välttämättä olisi se kaikista passelein lisä...mutta toisaalta mistäs sitä tietää. Saattaisihan aamupuurona olla vaikka satsi parmesaani-polentaa...tällöin ois vaan hölmöä olla laittamatta pestoa mukaan..

Jokatapauksessa ORIGINAL-pesto-ingredientit on yksinkertaisimmillaan kai

- Basilikaa

- Oliiviöljyä

- valkosipulia

- parmesaania

- pinjansiemeniä

- suolaa+pippuria ja sitruunamehua makujenmukaan..

Nämä kaikki on mahdollisesti ITALIASSA paikanpäällä paikallisia, mutta suomessa aina import-tavaraa. Tähän haetaan nyt muutosta!

Eli vuorossa supi-Suomalainen-pestonpäihittäjä. Mielessä on pelkkä idea. Makumaailma..öö.. noh, nähtäväksi jää.

Basilikan korvike = ajattelin alunperin nokkosta, mutta saatavuuden-hankaluus pakotti muuttamaan vision enemmän pinaatin puoleen

Oliiviöljy = toki korvautuu paljon terveellisemmällä rypsiöljyllä

Valkosipuli = on edelleen samaa, mutta täällä tuotettua, tämänkesän lähiseudun valkosipulisatoa.

Parmesaani = osottautui hankalimmaksi korvattavuuden-kohteeksi. Loppujenlopuksi päädyin Juustoportin "Keisarin juustoon"

Pinjansiemenet = toinen hankalahko korvattava, mutta kyllähän meillä täällä koti-Suamessa sillontällöntoisinaan näkee auringonkukkia.. Niiden siemeniä siis!

Suola+pippuri kerkesi mukaan, sitruunamehu jäi toisaalle.

Kaikki kertaheitolla blenderiin ja surrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr...............................

Perfetto! Ecco fatto..eikunsiis: Täyrellistä! Valamista tuli jotta oikkee.

..loppuun nämä mitä odotettiin

***..hämmennyksen sekamelskaa. Maussa aivan-todella-paljon pestotuntumaa. Johtunee varmaan liian suuresta valkosipulinkynnestä. ! Ensikerralla pienempi.

***Sitten pomppaa mieleen pinaatin maun..öö.. pienuus. Hyvä toki, mutta iskultaan huomattavasti miedompi.. Antaa inhasti tuolle valkosipulille valtaa.

***Suola+pippurimäärät oivasti kohdallaan.. Ehkä n. 0,5tl kumpaakin.

***Juuston maku ja kokonaisuuteen suutuntuma upeaa: sileää ja kermaista.

***Auringonkukansiemenet.. Toimii, kyllä. Mutta maku taas jää roimasti jälkeen pinjansiemeniin verraten -> lisää tilaa tuolle valkosipuli-virheelle.

***Rypsiöljyä tuskin huomaakaan. Olisi kenties pitänyt yliampua tämäkin ja ostaa jotakin fiiniä, käsin kylmäpuristettua, huolella hellittyä, tonnin-litra öljyä. Sittenpähän olisi saattanut tästä tulla tuolle valkosipulille vastusta.

Eli lopputulema: huiken hämmästyttävän toimivan hyvää. Konsistenssi täysin peston kaltainen ja käyttötapoina ja kohteina varmasti toimivat samat. Pienoinen pettymys tämä ehkä-ennalta-arvattava maun "pienuus" ja mietous.

Tämä siis jää kaipaamaan "toista tulemista". Silloin areenalla ehkä nokkosta...tai joku muu supisuomalainen vihreä. (EHDOTTAA SAA!! : ) Pähkinäisyyttä jostain muualta.. Fiilisteltyä rypsiöljyä.. Suomalaista, täysin kovaa, pitkään kypsytettyä juustoa... Näitä löytynee. Usko on kova.

***seuraavan-päivän-lisäys: Maku pyöristyi ja pehmeni, laimeni ja loiveni kun tahna sai yön lepoa. Kuitenkin on myönnettävä että valkosipulinkynnellä OLI liikaa kokoa..

Vihreiden värien kanapasta

..eli näppärän nopea arki-pasta-ateria.

Kaapin ylähyllyltä löytyi vielä rippeet pinaatti-Tagliatellesta ja tämä innosti ideoimaan kaikenkattavan vihreän annoksen. Lisäksi toki parvekkeelta korjattiin viimoinen sato pensaspapua ja basilika-kasvustoa oli harvennettava: ne toki hieman jo sysäsi annoksen väriä omaan suuntaan.. : )

 1) Elikkä: papuja, basilikaa, punasipulia, valkosipulia, kevätsipulia, oliiveja ja pestoa. Pavut ja sipulit viipaloiden ja nopsasti pannulla, oliiviöljyssä pehmeiksi. (HUOM! pehmeiksi, ei ruskeiksi! :)

2) Kanapalat paistettiin jo etukäteen, maustettiin yleiskäytännöllisesti suolalla ja pippurilla. Osa pakkaseen, osa talteen tähän annokseen.

3) Kanapalat pannulle mukaan: loraus soijjaa, ripaus suolaa ja reeeilunlainen tl pestoa. Levy pois päältä ja sekoitus.

4) Jossakin välissä ehti tuo tagliatelle keittyä, minuutin-alle-pakkauksen-keittoajan. Näin siitä tulee loistavansopivan "al dente". Pastan keitinvettä kannattaa lapioida puolisen desiä tuonne kastikkeeseen: se tuo makua ja hämmentävästi paksuutta&kermaisuutta, vaikka onkin vain vettä. 

Lautaselle kasaten: pohjalle pastaa, soosia päälle ja loppuun raastaen mitä-vain-hyväksi-havaittua juustoa. Tälläkertaa ahvenanmaalaista goudaa (uuuupeat sulamisominaisuudet!!).
Fertig. Jetzt essen wir! Mahlzeit!

***makumaailma oli kohdallaan, ei suurempia erheitä/harha-askelia. Muokkausmahkuja toki jälleen lukemattomia: teemalla "vihreiden värien pasta" voisi vihreänä olla aikamoinen kirjo kaikkea muutakin... purjo, kesäkurpitsa, rucola, vihr.paprika, avomaakurkku, yrttikombot, pinaatti, jne.jne.jne. Nytten oli visioissa ehkä eniten painoarvoa tuon kanan kanssa sopivista aineksista.. niin, ja tietty parvekkeen antimet.

Chilipestomuffinit

Työpaikalle välipalasuupaloja. : ) Kaikki aiemmin kahvihuoneeseen ilmestyneet makeat välipalat ovat huvenneet hieman-hämmästyttävän-haipakkaasti, saapahan nähdä miten näiden käy. Todennäkköisesti saan aikaan muutaman kurjan mutristuksen kun joku työtovereista erehtyy luulemaan ko. muffinia iltapäiväkahvin kylkiäis-makeaksi-suupalaksi. Anteeksi tästä jo etukäteen : )

Itse asiaan. Vihdoinjaviimein - ulkonäöstä ja ulkopuolisesti tarkastellen ainakin - oon kokeilujen kautta saanu kasattua muokkausmahdollisen perusrungon muffinseille. Maku olkoon makea taikka suolainen, tällä kaavalla ilmeisesti onnistuu.

 1) Yhteen kulhoon kuivat aineet: reilu teelusikallinen leivinjauhetta, 2dl vehnäjauhoja, 2dl kaurahiutale/ruislese-sekoitusta.

2) Toiseen kulhoon kosteat osat: 2 munaa, 0,5dl öljyä, reilu desi maitoa.

3) Suikaloiden makua: tässä valkosipulia, basilikaa, tomaattia ja muutama kapris

4) Suurimpaan kulhoon soijarouhetta, 1-osa rouhetta, 2-osaa kiehuvaa vettä -> antaa muhia/kypsyä pehmeäksi. Mukaan chilipestoa, suolaa ja pippuria.

 5) Uuni päälle, 200° ja taikina lapioiden muffinipellille. Vartin verran keskitasolla.

12 välipalankokoista kipaletta tästä tuli. Pinnalle vielä muffinien ollessa lämpimiä, nopsa raapasu parmesaania ja ..öö.. valmista! : )

***tuo kuivien-kosteiden aineiden suhde on ollu pitkään mulla jo mietinnän alla. Nyt toivottavasti onnistui. Siispä runko lyhykäisyydessään: 5dl kuivia, sisältäen jauhot, leseet, pähkinät, rusinat..mitä nyt ikinä "kuivahkoa" tahtoo taikinaan laittaa. Kostea osa: 2 kananmunaa, 0,5dl öljyä ja desi maitoa tai juggea tai piimää tai mehua tai millä-märkää-makua-mukaan-mielii-tuodakkaan. Lopputulemaa joutuu toki pikkasen silmämääräisesti pelailemaan, ehkä vielä lopuksi loraus maitoa...ehkä vielä ripaus jahoa kuivaamaan..

***Oli miten oli, koostis lienee kohdallaan. Työpaikan raadin arvioitavaksi jääköön makumaailman viehättävyys. Wish-me-luck. : )

Savulohta ja kaalilaatikko "alla italiana"

Kalaruokapäivä.
Hovihankkijan kalatiskiltä osui silmään jälleen kerran talossa-itse-savustetut lohifileet. Niitä olisi mistä valita: aura-, chili-, hunaja-, viherpippuri-, valkosipuli-, yrtti-, jne-savustettuja kimpaleita..
Hunaja-Chili-savulihifile päätyi tälläkertaa kassiin ja siitäkös tuo sidedishin visiointi alkoi.

Kaalilootaa siis. Täytynee nytten huomauttaa että riittävän harvoin ja riittävän pitkän aikaa kun on kulunut ala-asteen, yläasteen ja varusmiespalveluksen kaalilaatikkoelämyksistä, on tuo räätti kerrassaan mahtavaa suuhunpantavaa!!

Tälläkertaa tosin makuun hieman twistiä..
1) Kattilaan ensin valko-, puna- ja kevätsipulia kuullottumaan
2) Perään ohrasuurimot, raakileina aivan. Tyystin risottoriisin-alkuvaiheen-öljytys-tyyliin.
3) Tomaatti kuutioituna
4) ja loppuun kaali suikaleina. Näitä kuulloteltiin, lämmiteltiin, paisteltiin ja pehmenneettiin hetkisen. Sitten lopuksi 1tl Dijonia, pippuria, SmokedPaprikaa, suolaa ja muutama desi vettä.

 Tämä kokonaisuus kiehui sen puolisen tuntia.. Jotta ohrasuurimot kypsy, kaalisuikaleet pehmenivät ja koko komeus hieman kuivuu. Loppumetreillä meni mukaan muutama ruokalusikallinen ketsuppia, vähän tuota tomaatinmullikkaa tukemaan. Keittelyn jälkeen kattila pois liedeltä ja syrjään jäähtymään.
Ennen lautaselle-laittoa, mukaan tuprahti kourallinen tuoretta basilikaa ja muutama oliivi viipaloituna.

***Täysin perinteisen kaalilaatikon tahdon lähitulevaisuudessa myös pyöräyttää, mutta tuo kaali raaka-aineena on vaan simppelisti niin helppo, terveellinen, mukava, halpa, täyttävä, maukas ja makuja-vastaanottava, että miksikäs ei käyttää sitä mitä moninaisimpiin mieltymyksiin.
Tämä ko. luomus olisi voinut haluta tuon juuston siinä jäähtymis-vaiheessa sekaan: se olisi sulanut kokonaisuuteen ja nitonut sitä toivonmukaan hieman yhteen.. Toki lopputulemaan olisi tullut tuota "kermaisuutta" myös.. Muuten makumaailma kohdallaan.

Lopputulemana melko-miellyttävän näköinen kokonaisuus.. ruokaympyrän ja lautasmallin aluejakoviivat vaan puuttuivat, muuten kyllä "oikein": kalaa, kasvista ja ..noh.. lisää kasvista mutta pastan-riisin-perunan-roolissa. : )
Kaalilaatikko sai lopuksi koritseeksi rapsutuksen parmigianoa. Makuamakuamakua. Njam.

Rosmariinisuolatut BBQ-munakoisopihvit & RuisDigestive-paneroidut vuohenjuustot

Slow-cooking-sunnuntai. Mahtaako olla rentouttavampaa tapaa viettää aamuvuorolla-alkanut, upeankesäinen sunnuntai?

Huolella suunniteltu on puoliksi valmis - sanotaan. Jos ei usein niin ainakin tässä ja nyt. Työpäivä vierähti mukavan lennokkaasti kun päässä pyöri visioita illan annoksesta.. Työkavereille pienoinen anteeksipyyntö ja tuhannestikiitos ideointimyrskystä ja -avusta.

Ruuanlaitto-aika!

1) Munakoiso peukunpaksuisiksi viipaleiksi, pinnalle ripotellen Pansuolaa: miunmaunmukkaan, tämä "munakoison itkettäminen" on aivan ehdoton välttämättömyys. Se poistaa tuota kitkerää, ruskehtavaa nestettä ja hieman kuivaa viipaleita. Näin ne pannulla ruskistuu ja paistuu, eikä ainoastaan höyryty/keity niistä tihkuvassa vedessä.. Maku myös tarttuu mukavammin, kun tuo kitkeryys on minimoitu.

2) "Piffien" itkiessä, raastetaan porkkanaa ja punajuurta. Pilkotaan valkosipulinkynsi ja kasataan koko komeus paistinpannulle. Tirisemään mukaan loraus SweetChiliSoossia ja 1tl Dijonia. Muutama rkl vettä mukaan jotta porkkanat pääsee pehmenemään. Hetken ruskistamisen jälkeen uunivuokaan, folio päälle ja uuniin (kiertoilmaa ja 175°): lähinnä vain pysymään lämpimänä ja pehmenemään lisää.

3) Salaatti valmiiksi. -tästä ideoinnista isokiitos töihin!!- Rucolaa, jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, Guyot-päärynä (huipusti paremman ja isomman makuisia kuin conference!!) ja paahdettuja pinjansiemeniä. Tilkka balsamicoa ja jääkaappiin.

4) Talouspaperilla painellen nuo munakoisonpalat kuiviksi ja ylimääräinen suola pois. Oliiviöljyä pannuun ja piffit perään. Tällävälin huhmareessa maku: parvekkeelta rosmariininoksa, grill- och allkryddaa ja merisuolaa tasaiseksi jauhoksi. Sitä ripotellen piffien pinnalle puolin ja toisin. Paistamisen jälkeen pellille ja samaan uuniin pehmenemään ja oottamaan....ja tietty pysymään lämpöisenä.

5) Vuohenjuuston kimppuun. Huoneenlämpöön puolisen tuntia enne ruuanlaiton aloitusta, viipaleet kuumalle pannulle, noin minuutti-per-puoli. Huhmareessa jauhoksi muutama RuisDigestive ja jauho pienelle lautaselle. Paistetuneet&pehmenneet vuohenjuustoviipaleet saa siitä pintaansa, mielettömän maun lisäksi, jännää rapeutta ja kokonaisuuden-kannalta-tärkeää "kuivaa pintaa".

Lopulta annoksen kokoaminen lautaselle: munakoisopiffit ja paneroidut vuohenjuustot lomittain. Lisukkeena lämmin, chilinen punajuuriporkkanaraaste ja kylkeen raikkaan välimerellinen rucola-pinjansiemen salaattikeko.

Pöytään ja muonaamaan ja....mmnam.

Lopputulema oli kokonaisuudessaan ärsyttävän-kovin-kohdallaan. Makuja, tekstuureja, tuoksuja, suutuntumia, värejä....wautsi!

***..mogia ei sensuuremmin tätä kootessa sattunut. Tehtyjä virheitä ei siten ole tähän listata. Variaatio-muokkausmahdollisuuksia sen sijaan loputtomiin, kaikkia ei edes kannata yrittää listata

- Munakoiso on upeeta opiskelijabudjetin sisäfileenkorviketta: valmiina ottamaan kyytiin makua aaaaivan laidasta laitaan. Paisto ja rauhallinen uunitus, niin huipputulos on miltein taattu.

- Porkkanapunajuurikombo olisi kelpuuttanut kyytiin vaikkapa pippuri-Cremebonjouria: se olisi todennäköisesti nitonut sörsseliä kasaan vielä rahtusen lisää, plus toki tuonu bonuksen makumaailmaan.

- Vuohenjuustot oli kertakaikkinen kymppi.

- Rucola-päärynä-pinjansiemen-kolminaisuus ja balsamico oli salaattina aivan fantastinen yhdistelmä. Päärynän tilalla toki toimisi myös mango... ehkä Honeycrunch-omena.. cantaloupe tai hunajameloni..

Ohraiset välipala-palat

njam.
Tunnustan suoraan että tässä on ehta ideasta-suupalaksi-kokeilemalla-kasattu kokonaisuus.
Kahvitauolla töissä osui silmään Amarantti-jyvistä aikaansaatu myslipatukka. En ole koskaan kuullutkaan tästä "amarantista" ja ajattelin että kokeilemallahan opin.

Mutta ruokakauppareissulla, läheisestä massiivisen-monipuolisen-valikoiman-muuten-omaavasta Citymarketista ei amaranttia löytynyt!! Pöh. Jää siis tutustuminen tuohon myöhemmälle..
Sormia syyhytti kuitenkin kokeilla tämmöisiä home-made myslipatukoita ja korvike löytyikin keittiön hyllyltä. Kotimaista ohraa!! : )

!! Huom. !! Kaikki raaka-ainemäärät tuli yhdisteltyä aika "pepputuntumalla". En osaa ollenkaan sanoa paljonkon mitäkin taikinaan sujahti.. silmissä kiilui vaan visio valmiista suupaloista!

1) Pieneen kattilaan kiehumaan: desin verran rypsiöljyä ja kaksi mokomaa vettä. Mukaan liemeä tahmaistamaan ruokalusikallinen siirappia ja kaksi sokeria. Kiehautusta sen verran että litku hieman kiinteytyy. Noin kymmenisen minuuttia.
2) Kuivat aineet toisessa kulhossa sekaisin: pellavarouhetta, ruislesettä, kaurahiutaleita, auringonkukansiemeniä ja etukäteen keitetyt ja jäähdytetyt ohrasuurimot.
3) Liemi kuivien ainesten sekaan ja muutama minuutti turvotusta!
4) Sekaan satsi hienonnettua kuivattua luumua. Lopuksi vehnä- ja ruisjauhoja sen verran että kokonaisuus muuttuu "taikinaisemmaksi". Vaivausta ruokalusikalla sen verran että vehnästä saadaan rahtunen sitkoa kiinteyttämään.
5) Vuokaan voideltu leivinpaperi ja taikina tasaisesti levitellen päälle. Uuniin, vajaa 30min @ 175°
6) Jäähdytys ritilän päällä ja paloiksi!

: ) hui & nam. Hui, koska tämä idea kertakaikkiaan kääntyi jotakuinkin onnistuneeksi lopputulokseksi. Kiinteitä ja mehukkaita, täyttäviä ja terveellisiä. Nam, simppelisti siksi että hyviähän näistä tuli.

***ja sitten tärkein: muutokset ensikertaan!
- Sokerin voisi jättää kokonaan pois. Näistä tuli hieman makumaailmaltaan vaan makeahkoa ohrapuuroa muistuttavia kipaleita. Kokonaan tuota tuskin voi kuitenkaan jättää pois, sillä jotain tuo taikina vaatii mikä noita kuivia osia "liimaa" yhteen.
- Mukaan enemmän siemeniä tai pähkinöitä. Suutuntumaan lisää "crunch"-ia!!
- myslissähän mukana tulisi vähän näitä kaikkia toivottuja ominaisuuksia.. tässä, hävettää myöntää, mutta unohdin sitäsitten sekoittaa..
- Vaihtoehtomakuja muista kuivatuista hedelmistä: aprikooseja, taatelieita, rusinoita...

Intiatyyliin riisisalaatti

Makumieltymys-maailmanmatkailua. Tälläkertaa itään, Intiaan saakka. Visio tämmösestä syntyi aivokoppaan muhimaan duunipaikan kahvihuoneessa.. Samassa keskustelu-jutustelu-puolituntisessa käytiin läpi salaattiruokia JA erilaisia, erimaiden ruokakulttuureja.. Niistä tämä, jotenkin kierosti ynnäillen ja yhdistellen.

1) Mustaa, punaista ja puuroutuvaa riisiä. Kuumaan kattilaan, loraus oliiviöljyä perään ja nopsa "riisin-kiiltäväksi-pyöräytys".

2) Yhden-suhde-kolmeen vettä. Riisiä oli noin 1,5dl -> vettä siis 3 x 1,5dl.

3) Keittoaika oli (huom! kannen ALLA ja vesi juurijajuuri kiehumispisteessä) noin kolmisen varttia. Viimisen kymmenminuuttisen, riisit sai seurakseen lorauksen kanafondia.

4) Keittämisen jälkeen vikkelä huuhtasu kylmällä vedellä ja kulhoon jäähtymään ja odottelemaan salaatin loppuaineksia.

5) Porkkanaa, palsternakkaa, kesäkurpitsaa, punasipulia, valkosipulia ja kevätsipulia. Myös tuoretta inkivääriä ja muutama punainen Jalapeño-viipale. Kasvikset "julienne", ja pannulla paistaen pehmosiksi. Mausteet mukaan: kanelia, kardemummaa, soijaa, hunajaa. Jäähtymään ja odottelemaan salaatinkasausta.

Näin loppumetreillä sekaan vielä tomaattia kuutioina, avomaakurkkua ja rahtunen jäävuorisalaattia. Pinnalle muutama kuutio fetaa ja teelusikannokare Dijonia.

***..huihui. Hieman jo hirvittää edes aloittaa tämä kehitysehdotuskohta. Piiiitkän listan tästä saisi. 

Ensin: riisit olisi kannattanut huuhtasta/liottaa KUNNOLLA, ennen keittoa. Nytten, mun nopsahkon huuhtasun jälkeen, keitinvesi vielä ihan tummanpunaisenmustaksi. Riiseistä en näinollen niin hirmusenhoukuttelevan näköisiä tullut : ). Keittoaika ja -tapa oli kyllä nappiin kohdallaan.

Toiseksi: kasviskombo oli ihan liikaa. Yksinkertaistusta olisi tarivittu. Ehkä vain sipuleita, tomaattia, paprikaa... tai sipuleita, porkkanaa ja kurkkua..

Kolmanneksi: beduiini-mausteet mielummin lämpöseen ruokaan. : ) Hyviä kyllä täälläkin, mutta pikkasen suomalaiseen makuun outoja tuulahduksia. Ja varioimismahdollisuuksia huom!. TODELLISTA intiaa oisi makuun tuonut kookosmaito, curry, kuminansiemenet, laakeri...jne.

Neljännksi ja viimoiseksi vielä: lopussa "salaatinkastikkeena" olisi kannattanut olla ehkä klassisen-intialainen kurkku-Raita, tai muu saman sorttinen tuorejugge-salaattikastike-lisuke. Se olisi ehkäpä sitonut koko kyhäelmän paremmin kokonaisuudeksi. 

Hih, alla prossima allora.. : )