Vegen "tonnikala"

..eli omituinen, mutta mielenkiintoisen tuntuinen tapa imitoida purkkitonnikala-elämystä.

Hauskalta kuulostaa: pähkinöitä, kasviksia, mausteita ja kikherneitä blenderiin ja "tonnikalasalaatti" on valmis. Raaka-ainelistan kun lukaisee läpi, on vaikea uskoa että tällä pystyttäisiin täysin jäljittelemään säilyke-eväkästä.. Mutta idea kuitenkin kuulostaa houkuttelevalta ja mistäs sitä tietää ennen kuin on kokeillut...

Ensimmäiset ainekset blenderiin.

 Muutaman sekoittelun jälkeen kikherneet mukaan.

pähkinät (ks. 1.)

2   kpl       varsisellerin varsia

1/2 pieni   punasipuli

1   tl          Dijonsinappia

2   rkl       Tahinia

1   tl          juoksevaa hunajaa

n. 10 kpl   suokakurkkuviipaletta

1 prk        kikherneitä

suolaa ja mustapippuria

1. Uunipellille 2 rkl auringonkukansiemeniä ja 2 rkl manteleita, kevyesti oliiviöljyssä pyöräytettynä, paahtumaan: 200° ja n. 5-10min (= kunnes kevyt väri pinnassa)

2. Kaikki ainekset, kikherneitä lukuunottamatta blebderiin. Pari pyöräytystä.

3. Kikherneet mukaan. Pari pyöräytystä lisää.

4. Suolaa ja pippuria maun mukaan.

***Voilá. Tekele on itse yksinkertaisuus. Mielenkiintoista maistaa! :)

***Empä tiedä mitä tölkkituotetta reseptin luonut henkilö on maistanut. Ei tämä tonnikalalta maistu :)

***hervottoman hyvää kuitenkin!!!

***pähkinöiden paahteisuus tulee ensimmäisenä. Sen jälkeen Dijonin ja sellerin kirpeänpirteä maku, jota tahini täydentää. Jännä. "Tuhti".

***Seuraavaan satsiin vielä 1 rkl oluthiivahiutaleita.... namnamnamnamnam..

Cashew queso

..saa ehdottaa, jos keksii "queso":lle jonkun osuvamman suomalaisen suuhun sopivamman nimen. Soosi on liian ympäripyöreä. Juustoke (eli juustokastikemainen luomus) ei kuulosta herkulliselta. Olisiko tämä pähkinäinen möhnä, eli pöhnä? Voisi olla.. Katsotaan lähteekö termi lentoon.

Oli mikä oli - kyseessä siis blogisfäärin hitti, eli cashewpähkinämössö. En ole aikaisemmin kokeillut tällaista.. en tiedä miksi. Nyt vihdoin - judgement day.

Kourallinen           cashewpähkinöitä

Neljäsosa              punaista paprikaa

Pieni                     valkosipulinkynsi

ripaus                    suolaa

2 rkl                      oluthiivahiutaleita

1 tl                        cayennepippuria

1 rkl                      sitruunamehua

sopivasti               vettä

Cashewpähkinät ensin yön yli vesilasissa likoamassa. Vesi pois. Huuhtelu. Kaikki ainekset blenderiin. Sekaisin. Vettä sekaan sen verran kun halutaan: enemmäön jos halutaan ohuempaa soosia, vähemmän jos paksumpi on toiveissa.

***namnamnam.

***siis hetkinen..! aivan käsittämättömän herkullista. Kieli meni. Onneksi voin kirjoittaa, ei tarvitse puhua.

***pehmeää, aavistuksen polttavaa, lämmin kermaisen täyteläinen maku, sopiva happo.

***mieleen tuli tuhat-ja-kolmesataa tilannetta jossa tämä soosi on omiaan...kelpaisi esim.:

- paksuna quesadillan täytteeksi

- pizzan pohjakastikkeeksi

- uuniperunan kyytiin

- ohuena salaatinkastikkeeksi

- miksei sosekeiton osaksi..?

Chimichurri

..tsimitsurro.
Tunnelmoidun kuuloinen otsikko. Oikeastaan kyseessä on "raami", samalla tavalla kuin esim. pesto. Miunmaunmukaan pesto = soosi, jossa yrtti/kasvis/juures-pähkinä-juusto muodostavat rungon. Tsimisurri puolestaan on soosi, jossa yrtti-happo-öljy ovat sopivassa, kirpsakasnpirteässä tasapainossa.

Kuva on mitä on, tästä pahoittelut.
Kuvassa on tosin kaikki tarvittava informaatio: soosi on juoksevaa ja vihreää. Loput tärkeä ominaisuudet  tulevat makuelämyksestä.

Chimichurri

Puoli punttia basilikaa
Saman verran tuoretta oreganoa
Ripaus kuivattua korianteria
1/2 dl oliiviöljyä
n. 2 rkl valkoviinietikkaa
n. 1 rkl limen mehua
suolaa
pippuria

Kaikki samaan kulhoon. Sekaisin sauvasekoittimella (tai blenderissä) sekaisin. Maun tarkistus: tarvittaessa lisää sitä mitä tarvitaan.

***nappi.
***Chimichurrissa yksinkertaisuus on ensisijaista: yrttiä-öjyä-happoa - ei muuta pipertelyä!
***Sekoitus joko sileäksi sauvasekoittimella tai ihan vaan veitsellä ja lusikalla :)
***Tässä vielä n. 1/3-pusikkoa tuoretta korianteria olisi tehnyt eriiiiiittäin hyvää.
***syksyisempi chimichurri tuoreesta timjamista, persiljasta ja punaviinietikasta?

Gremolata

..eli peston kirpeänpirteä pikkuserkku.
Kohta, kun kesäkausi saadaan kunnolla käyntiin ja tuoreet kasvikset, kalat ja grilliherkut pääsevät pöydälle, tarvitaan napakka soosi, joka sopii (mielestäni) tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Asiaan.
Gremolata on esimerkki fine dining-sanahelinästä: hieno nimi sitruunamehu-yrttiseokselle. Mutta ehkä makuelämys on sitä suuremmassa roolissa!

1) Persiljaa, valkosipulia ja sitruunaa. Lisäksi halutun kokoinen tilkka oliiviöljyä, ripaus suolaa ja ehkä muuta maustetta. Tässä tekijät!

***yrttinä persilja on perinteisin. Lisänä tai tilalla voi olla mitä vain. Kokeiltu on
- basilika-persilja-sekoitusta: erittäin toimiva tomaatin ja mozzarellan kanssa ainakin klassisessa salaatissa
- rosmariini-persilja-timjami: lihaisamman tuotoksen seuraan..

2) Sitruunan kuori raasteeksi..

3) Yrtti hakkeluksesksi...
Niin, ja valkosipuli murskaksi...

4) Kaikki samaan kuppiin! Sitruunamehut puolikkaasta sitruunasta ja tarvittava määrä oliiviöljyä notkistamaan.. Ripaus suolaan tuomaan maut esiin!

Quorn-fileen päällä.
Sopivinta - tässä koostumuksessaan - tämä tulee olemaan grillatun vaalean kalan kanssa.

***nammmmmmmm.
***Yrtti + valkosipuli = match made in heaven. Sitruunamehu tuo halutun kirpeyden. Oliiviöljy tasaa tuntumaa tarpeen mukaan.
***Gremolata on helppo ja hämmentävän herkullinen makutekijä. Kesän koitoksia odotellessa!!

Pakora

..eli vegeä, Intian tyylillä.
Ai että, mahtava ruokaidea! Tuloksena on sormiruokaa tai vaihtoehto perus kasvispullille tai -pihveille. Soosin ja lisukkeen kanssa näistä saisi helposti ihan kokonaisen annoksen. Erittäin upeasti sopivat myös finger foodiksi! Esim. cocktailpalojen joukkoon?

Pakora on siis iso otsikko erilaisille kasvisraaste-kasoille, jotka pyöritetään kikhernejauhossa ja paistetaan. Ei muuta. Esimerkiksi näin..

1) Kasviksia raasteena/hakkeluksena kulhoon. Tässä: kukkakaalia, purjoa, punasipulia ja muutama valkosipulinkynsi.

2) Maustetta mukaan: ripaus suolaa, tuoretta korianteria kunnon kourallinen, curry-jauhetta, kanelia, neilikkaa ja inkiväärijauhetta.

***tuoretta inkivääriä mieluiten!
***makumaailman VOI tietysti myös sovittaa muuhunkin kuin Intiaan. Esim. sweetchili-lime-korianteri (thai-tyyliä)? BBQ? Basilika-aurinkokuivattu tomaatti? Ananans-jeera-kaneli-chili (Jamaican jerk)?

3) Sitten sekaan kikhernejauhoa ja ripaus leivinjauhetta. Jauhoa melko liberaalisti sen verran, että kaikki palaset kunnolla peittyvät. Kulho hetkeksi jääkaappiin tekeytymään..

4) Lopuksi vielä jauhotettujen kasvisten joukkoon loraus rypsiöljyä ja vettä: juuri sen verran, että seoksesta tulee tahmaista

***tosi-intiaani laittaisi kai gheetä rypsiöljyn sijaan..
***Massa on sopivan tahmaista kun se pysyy jotakuinkin kasassa = pallo/lätyskämäisenä läjänä uunipellillä.

5) Läjät pellille. 225°-uuniin, 15-30 min.

Valmista, kun pinta mukavasti ruskistuu!

***nam.
***HUOM! EI kannata ottaa liian aikaisin uunista! Kasviksista haihtuu hyyyyyvin paljon nestettä, joten riittävän pitkällä uunituksella saadaan rapeita, ihania luomuksia. Liian lyhyellä tulee kasvis-muusi-kasoja :(

***muuten siis erittäin toimiva ja naurettavan helppo luomus.
***silppuamiseen voi käyttää monitoimikonetta
***mausteiksi sopii mitä milloinkin.
***ei erikoisia kypsennysmenetelmiä
***..vaikkakin uppopaistamalla voisi saada huikeita makuja aikaan :)

Cashewkastike

..eli uusi pohja monelle tulevalle tekeleelle.
Tässä ei oikeastaan edes ole kyse reseptistä, vaan idea joka mahdollistaa monta lumoavaa reseptiä. Ja toki - tekele toimii tällaisenaankin aivan huikeana kastikkeena!

Idea kehkeytyi useiden vege-blogiselailujen jälkeen.. "Creamy cashew sauce", "Miracle cashew sauce", "heavenly spread".. ties vaikka millä superlatiiveilla kuvailtuna tämän tahnan "resepti" löytyy interwebbistä.
On kokeiltava. Jos tämä tosiaan on mitä väitetään - pystyy sitä varmaankin mukailemaan ja käyttämään mitä jännemmissä tilanteissa!

Ja huom! Kyseessä on tosiaan ehkä maailman yksinkertaisin runkoresepti: cashew-pähkinää, vettä/nestettä, suolaa ja valkosipulia.

1) Ensin pähkinät likoomaan.

***eri resepteissä kehoitetaan liottamaan eri aikoja. Vaihtelua on alle 15 minuutista yli 24 tuntiin.
***olisi heti pitänyt tehdä kaksi tai useampi kokeilu - eri liotusajoilla :)
***nämä lilluivat tasan tunnin, viileässä vedessä.

2) Vesi pois. Pähkinät blenderiin. Mukaan myös ripaus suolaa, murskattu valkosipulinkynsi ja loraus vettä.

3) Esimmäinen surautus.. Reunoilta murut takaisin keskelle. Lisää vettä soosiin.

4) Taas reunat puhtaaksi. Ja vielä uusi surautus. Ja lisää nestettä..

***halusin hieman "kermaisempaa" lopputulosta joten käytin nesteenä myös kauramaitoa. Yhteensä ainemäärät olivat n. 1,5dl cashewpähkinää - 1dl vettä ja 1,5dl kauramaitoa.

5) Veivausta ja nesteen varovaista lisäilyä, kunnes soosi on haluttua tekstuuria.

***yksinkertaista köökkimatikkaa: lisää nestettä = juoksevampi kastike. Vähemmän nestettä = rakeisempi ja paksumpi kastike.

..tämä sai riittää. Suolaisuuden tarkistus vielä ennen tarjoilua!

***heavenly.
***en ihmettele, että tätä kehutaan ihmesoosiksi. Yksinkertainen luomus, odottamattoman miellyttävä lopputulos.
***maku on pehmeä ja juu cahewnmakuinen, mutta kuitenkin täyteläisempi. Esim. dippisoosina toimii täydellisesti tällaisena.
***ehkä tujaus happoa toisi tunnelmaa: tilkka valkoviinietikkaa? tai limen mehua?
***tämä on naturel. Makua saa helposti esim:
- lisäämällä tilkan Srirachaa
- nokare pestoa?
- BBQ-soosia?
- curryä?
- ravintohiivahiutaleita?
...taivas on rajana.

***ja missä sitten voisi käyttää?
***ehdittiin jo kokeilla pizzapohjan kastikkeena - toimi erittäin hyvin. Gazpacho-keiton tai muun sosekeiton suuurusteena? Vege-coleslaw:n "majoneesina"? ..tässäkin on taivas rajana. Miettikää, mihin käyttäisitte majoneesia, kermaviiliä tai turkkilaista jugurttia ja huomaatte tämän monikäyttöisyyden :)

Porkkala

..eli suoraan aallonharjalta. Tuorein blogisfääri-/ruokalehti-ilmiö: kylmäsavulohen vegeversio.

Ehdottoman kokeiltava idea, sillä tämä sopii kaikille joulupöydän ääressä. Uskon vahvasti, että myös patoutuneet kalamiehet nöyrtyvät ainakin maistamaan. On muuten herkkua! :)

Kokeilu toi esiin heti alkuperäisen reseptin kömmähdykset..

1) Ensiksi yksinkertaisesti: uuni 180°-asteeseen. Uunivuoka esille.

2) Porkkanat huolelliselle pesulle!

***juuresharjaa voi kevyesti käyttää, jos oikein multaisia pookkanoita on sattunut mukaan..

3) Vuoan pohjalle kerros merisuolaa. Pestyt, kosteat porkkanat tiiviisti vuokaan.

4) Lisää suolaa! Niin että varmasti peittyvät.

***tähän kului juuri 1 800g-paketti

5) Vuoka uuniin. 1h 30min odottelua...

6) Suolakuori rikki! Aarteet esille ja jäähtymään...

***tässä huomataan heti ensimmäiset ongelmat: alkuperäisessä jenkkireseptissä on ollut jenkki-porkkanoita, jotka ilmeisesti ovat valtavan kokoisia ja tarvitsevat pitkän uunituksen. Perus kotimaan porkkana menee 1,5h:ssa aivan liian pehmeäksi!

7) ..sillä aikaa marinadi: oliiviöljyä 2 rkl, valkoviinietikkaa 1,5 tl ja savuaromia 1,5tl. Lisäksi vielä kookosöljyä 1tl - sillä alkuperäisessä reseptissä oli "coconut vinager" (mitä nyt sitten ikinä onkaan...)

8) Vispilällä tasaiseksi...

9) Porkkanat mandoliinilla suikaleiksi

***..tässä tämä liika-uunitus tulee esille: siistien viipaleiden tekeminen ei meinaa onnistua... Porkkanat murskaantuvat mielummin kuin leikkaantuvat... Noh, maku todennäköisesti säilyy.

10) Viipaleet kulhoon. Marinadi päälle..

11) ..pari pyöräytystä, niin että joka siivun päällä on varmasti marinadia.
12) Kelmun alle ja jääkaappiin 1-2 päiväksi!!

***muutaman tunnin marinoimisen jälkeen maku ei ole vielä kummoinen: suolainen porkkana ja hieman savuista aromia.. Epämiellyttävä rasvainen suutuntuma.

...ai mutta sitten parin päivän päästä. Ah, hymy nousee huulille :)
Nam.

***Ulkonäön puolesta tuotos osuu hyvinkin lähelle sitä-mitä-yritetään-matkia.
***maku on pehmennyt. Suussasulavaa, lempeästi hapanta ja pehmeän savun makuista. Porkkana ei maistu pätkääkään. Eikä suolaisuutta ole liiaksi.
***miunmaunmukaan paljonpaljon parempaa kuin se-mitä-matkittiin.

***Ensikerralla uunistusta ehdottomasti vähemmän. Esim. 45min-1h - max.
***Olisi miellyttävämpää, jos porkkanat jäisivät aavistuksen jämäkämmiksi. Näin siivuttaminen sujuisi paremmin ja ulkonäkö olisi houkuttelevampi.
***Toisaalta katsokaapas tarkkaan sitä kylmäsavulohta.. Onkos tuokaan nyt mikään pöydän kaunein tarjottava? :)

Mielipuolisen hyvä vinaigrette

..toisinsanoen maailman paras salaattisoosi. :)

Vinaigrette on ollut yli-hypetetty otsikko simppelille salaatinkastikkeelle. Reseptejä tursuaa joka tuutista, milloin millaistakin mukamas-uutta. Höh.

Vinaigrette on suomalaisen-suuhun huonosti istuva sana salaattisoosille joka syntyy rasvasta ja haposta. Ei sen kummempaa.

Salaatin kastikkeeksi toki sopii monen moinen muukin juttu.. mutta rasvan-ja-hapon sekoitukset ovat monimuotoisuudessaan ja helppoudessaan aika usein the way to go.

***rasvaksi sopii ihan mikä vain, mieluiten juokseva lipidi.

***happo voi olla etikkaa (perus-normi-tavaraa, balsamicoa tummaa/vaaleeta, riisiviinietikkaa, omenaviini-, punaviini.. jne.), sitrusta (sitruunamehu, lime, appelsiini, mandariini, greippi...) tai melkein mitä vaan muuta hedelmää.

***kaikki tuppaavat olemaan sopivasti happamia! :)

***erinomaiset koitokset esim. muusatuista kesän mansikoista tai kirsikoista! :)

Uusia jänniä menetelmiä voi, kannattaa ja melkein pitää etsiä.

Näin vaikka!! :)

1) Iso nokare voita pannulle...

2) Sulatusta, kunnes ei enää poreile ja alkaa vähitellen ruskistua!

***tässä tarkkana. Menee aika helposti yli (eli lähtee jo käryämään) ja jää tosi helposti ali (eli jää vielä ihan voin-väriseksi). Tarkkana kun pyörittelee pannua, sitten kun voi on sulanut niin helposti löytää sweet spot:in.

3) Ruskistettu voi kulhoon..

4) Sekaan Dijonia nokare ja happoa.

***Kolmen-suhteessa-yhteen..
***Tässä käytin omenaviinietikkaa. Mielestäni ainoa oikea tässä.

Tasaiseksi soosiksi ja salaatin seuraan tarjolle!!

***..huh. Wau.

***Kokeilkaa. Kannattaa.

***maku muistuttaa hieman makeaa kinuskikastiketta, ilman makeutta. Pehmeää, kermaista, hieman pähkinäinen, ja jännä suolaisen toffeen maku!!

***ripaukset vielä suolaa ja mustapippuria lopussa olisi kannattanut nakata mukaan.

***aivan maaginen salaattisoosi!!! :)

Lohilastut

..vihdoin :)
Hih. Haaste on heitetty. Tässä on räätti, josta olen kuullut kaikki mahdolliset ylistävät superlatiivit mitä mahdollista ääneen sanoa. Maaginen luomus, jota eräs suuresti ihailemani Kirkkonummelainen perhe on vaimolleni lapsuudessa tarjonnut.

En ole aiemmin uskaltanut lähteä kokeilemaan tätä. En ole alkuperäistä luomusta koskaan maistanut, enkä malttamattomuuttani vaivautunut kysymään alkuperäisen reseptiä..
Kokeilu lähtee täysin kuulopuheista liikkeelle.. How hard can it be?

Tarkoitus on kokeilla ideaa. Jatkossa tästä varmasti saadaan vielä upea luomus, vähän sieltä täältä viilailemalla.

P.s. äiti.. Oisko tästä joulupöytään?

1) Kala. Veitsi.

Graavikala-tyyliin viipaleiksi.. Hieman graavia paksummiksi.

***jaa, että mitenkö paksuja näiden kuuluisi olla? Tarina ei tarkkaa mitaa kerro. Nämä oli ehkä kahden kaupan-graavikalasiivun paksuisia. Ehkä kolmen.

2) Viipaleet pellille. Suolaa, pippuria. Oliiviöljyä pullasudilla pintaan.

3) 225°-uuniin. Keskitason alapuolelle ensin, ehkä 15 minuutiksi. Sitten vielä uuni täysille, pelti ylätasolle, muutamaksi lyhyeksi hetkeksi..

***kaikenkaikkiaan uuniaikaa yhteensä ehkä 25-30 min..
***Kuulemma aivan liian vähän.. :)

Voilá! Eeppisestä tarinasta maallikon näkemys. Maestron vedoksesta halpa kopio.

***no. Mielestäni onnistunut kokeilu. Erittäin hyvä perusta, jonka päältä lähteä rakentamaan!
***Palaute ei pelkästään kehuihin yltänyt. Kuulemma:
- lastujen pitäisi olla ohuempia.
- uuniaika pitää olla pidempi.
- jotenkin vaan lastujen pitäisi olla parempia.

Heh. Tästä on erittäin hyvä jatkaa. Yksinkertainen luomus - tuttua kalaa, erilaisella jännällä tavalla.

***Ensikerralla teen fiksummin..

***jouluversioon jotain makua mukaan? Tai sitten ei. Tällaisenaan ovat aivan höperön hyvin :)