Suomi-pesto

Nyt vihdoin&viimein tämä paljonpuhuttu tekele.

Kerrataas vielä: pesto, kaikkine perinteisine piirteineen on läpeensä italialainen (alunperin Ligurian rannikolta, toim.huom.) lisuke-soossi. Hämmentävintä koko tahnassahan on se että se sopii juuri siihen ruokaan mihin sitä päätyy lisäämään. Oli ruoka sitten miltein mitä tahansa.. Aamupuuro (tulee ensimmäisenä mieleen) saattaisi olla ainoa johon tuo ei välttämättä olisi se kaikista passelein lisä...mutta toisaalta mistäs sitä tietää. Saattaisihan aamupuurona olla vaikka satsi parmesaani-polentaa...tällöin ois vaan hölmöä olla laittamatta pestoa mukaan..

Jokatapauksessa ORIGINAL-pesto-ingredientit on yksinkertaisimmillaan kai

- Basilikaa

- Oliiviöljyä

- valkosipulia

- parmesaania

- pinjansiemeniä

- suolaa+pippuria ja sitruunamehua makujenmukaan..

Nämä kaikki on mahdollisesti ITALIASSA paikanpäällä paikallisia, mutta suomessa aina import-tavaraa. Tähän haetaan nyt muutosta!

Eli vuorossa supi-Suomalainen-pestonpäihittäjä. Mielessä on pelkkä idea. Makumaailma..öö.. noh, nähtäväksi jää.

Basilikan korvike = ajattelin alunperin nokkosta, mutta saatavuuden-hankaluus pakotti muuttamaan vision enemmän pinaatin puoleen

Oliiviöljy = toki korvautuu paljon terveellisemmällä rypsiöljyllä

Valkosipuli = on edelleen samaa, mutta täällä tuotettua, tämänkesän lähiseudun valkosipulisatoa.

Parmesaani = osottautui hankalimmaksi korvattavuuden-kohteeksi. Loppujenlopuksi päädyin Juustoportin "Keisarin juustoon"

Pinjansiemenet = toinen hankalahko korvattava, mutta kyllähän meillä täällä koti-Suamessa sillontällöntoisinaan näkee auringonkukkia.. Niiden siemeniä siis!

Suola+pippuri kerkesi mukaan, sitruunamehu jäi toisaalle.

Kaikki kertaheitolla blenderiin ja surrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr...............................

Perfetto! Ecco fatto..eikunsiis: Täyrellistä! Valamista tuli jotta oikkee.

..loppuun nämä mitä odotettiin

***..hämmennyksen sekamelskaa. Maussa aivan-todella-paljon pestotuntumaa. Johtunee varmaan liian suuresta valkosipulinkynnestä. ! Ensikerralla pienempi.

***Sitten pomppaa mieleen pinaatin maun..öö.. pienuus. Hyvä toki, mutta iskultaan huomattavasti miedompi.. Antaa inhasti tuolle valkosipulille valtaa.

***Suola+pippurimäärät oivasti kohdallaan.. Ehkä n. 0,5tl kumpaakin.

***Juuston maku ja kokonaisuuteen suutuntuma upeaa: sileää ja kermaista.

***Auringonkukansiemenet.. Toimii, kyllä. Mutta maku taas jää roimasti jälkeen pinjansiemeniin verraten -> lisää tilaa tuolle valkosipuli-virheelle.

***Rypsiöljyä tuskin huomaakaan. Olisi kenties pitänyt yliampua tämäkin ja ostaa jotakin fiiniä, käsin kylmäpuristettua, huolella hellittyä, tonnin-litra öljyä. Sittenpähän olisi saattanut tästä tulla tuolle valkosipulille vastusta.

Eli lopputulema: huiken hämmästyttävän toimivan hyvää. Konsistenssi täysin peston kaltainen ja käyttötapoina ja kohteina varmasti toimivat samat. Pienoinen pettymys tämä ehkä-ennalta-arvattava maun "pienuus" ja mietous.

Tämä siis jää kaipaamaan "toista tulemista". Silloin areenalla ehkä nokkosta...tai joku muu supisuomalainen vihreä. (EHDOTTAA SAA!! : ) Pähkinäisyyttä jostain muualta.. Fiilisteltyä rypsiöljyä.. Suomalaista, täysin kovaa, pitkään kypsytettyä juustoa... Näitä löytynee. Usko on kova.

***seuraavan-päivän-lisäys: Maku pyöristyi ja pehmeni, laimeni ja loiveni kun tahna sai yön lepoa. Kuitenkin on myönnettävä että valkosipulinkynnellä OLI liikaa kokoa..