Vegen "tonnikala"

..eli omituinen, mutta mielenkiintoisen tuntuinen tapa imitoida purkkitonnikala-elämystä.

Hauskalta kuulostaa: pähkinöitä, kasviksia, mausteita ja kikherneitä blenderiin ja "tonnikalasalaatti" on valmis. Raaka-ainelistan kun lukaisee läpi, on vaikea uskoa että tällä pystyttäisiin täysin jäljittelemään säilyke-eväkästä.. Mutta idea kuitenkin kuulostaa houkuttelevalta ja mistäs sitä tietää ennen kuin on kokeillut...

Ensimmäiset ainekset blenderiin.

 Muutaman sekoittelun jälkeen kikherneet mukaan.

pähkinät (ks. 1.)

2   kpl       varsisellerin varsia

1/2 pieni   punasipuli

1   tl          Dijonsinappia

2   rkl       Tahinia

1   tl          juoksevaa hunajaa

n. 10 kpl   suokakurkkuviipaletta

1 prk        kikherneitä

suolaa ja mustapippuria

1. Uunipellille 2 rkl auringonkukansiemeniä ja 2 rkl manteleita, kevyesti oliiviöljyssä pyöräytettynä, paahtumaan: 200° ja n. 5-10min (= kunnes kevyt väri pinnassa)

2. Kaikki ainekset, kikherneitä lukuunottamatta blebderiin. Pari pyöräytystä.

3. Kikherneet mukaan. Pari pyöräytystä lisää.

4. Suolaa ja pippuria maun mukaan.

***Voilá. Tekele on itse yksinkertaisuus. Mielenkiintoista maistaa! :)

***Empä tiedä mitä tölkkituotetta reseptin luonut henkilö on maistanut. Ei tämä tonnikalalta maistu :)

***hervottoman hyvää kuitenkin!!!

***pähkinöiden paahteisuus tulee ensimmäisenä. Sen jälkeen Dijonin ja sellerin kirpeänpirteä maku, jota tahini täydentää. Jännä. "Tuhti".

***Seuraavaan satsiin vielä 1 rkl oluthiivahiutaleita.... namnamnamnamnam..

Cashew queso

..saa ehdottaa, jos keksii "queso":lle jonkun osuvamman suomalaisen suuhun sopivamman nimen. Soosi on liian ympäripyöreä. Juustoke (eli juustokastikemainen luomus) ei kuulosta herkulliselta. Olisiko tämä pähkinäinen möhnä, eli pöhnä? Voisi olla.. Katsotaan lähteekö termi lentoon.

Oli mikä oli - kyseessä siis blogisfäärin hitti, eli cashewpähkinämössö. En ole aikaisemmin kokeillut tällaista.. en tiedä miksi. Nyt vihdoin - judgement day.

Kourallinen           cashewpähkinöitä

Neljäsosa              punaista paprikaa

Pieni                     valkosipulinkynsi

ripaus                    suolaa

2 rkl                      oluthiivahiutaleita

1 tl                        cayennepippuria

1 rkl                      sitruunamehua

sopivasti               vettä

Cashewpähkinät ensin yön yli vesilasissa likoamassa. Vesi pois. Huuhtelu. Kaikki ainekset blenderiin. Sekaisin. Vettä sekaan sen verran kun halutaan: enemmäön jos halutaan ohuempaa soosia, vähemmän jos paksumpi on toiveissa.

***namnamnam.

***siis hetkinen..! aivan käsittämättömän herkullista. Kieli meni. Onneksi voin kirjoittaa, ei tarvitse puhua.

***pehmeää, aavistuksen polttavaa, lämmin kermaisen täyteläinen maku, sopiva happo.

***mieleen tuli tuhat-ja-kolmesataa tilannetta jossa tämä soosi on omiaan...kelpaisi esim.:

- paksuna quesadillan täytteeksi

- pizzan pohjakastikkeeksi

- uuniperunan kyytiin

- ohuena salaatinkastikkeeksi

- miksei sosekeiton osaksi..?

Kukkakaalitacot

..pääosassa siis kukkakaalista ja saksanpähkinöistä tehty, annoksen proteiiniosa. En tykkää ajatuksesta, että kaikki kasvisruokailun proteiinit olisivat "lihan korvikkeita" tai jollain lailla yrittäisivät simuloida lihaa. Kasvisruokien proteiinit ovat käsittämättömän herkullisia! Suutuntuma ynnä muut ominaisuudet päihittävät lihan mennen tullen. Eli tämä ei ole "liha", mutta ytimekäs otsikko voisi olla myös kukkakaali"liha".

Kukkakaali on noussut ilmeisen kovaan nosteeseen viimevuosina. Blogisfääri pursuaa toinen toistaan jännempiä luomuksia, joissa pääosaa esittää kukkakaali. Mielettömän moneen se pystyykin!
Lisukkeena olen aikaisemmin tehnyt kukkakaalimurua, eli kukkakaaliriisiä. Herkkua sekin - nyt lisää ravintoarvoa pussillisesta saksanpähkinöitä.

• Kahden nyrkin kokoinen kukkakaali
• 100g säkki saksanpähkinöitä
• Jeeraa, savupaprikaa, chiliä, suolaa ja ripaus oreganoa

Kaikki blenderiin. Sekaisin. Pellille. 225°-uuniinm ylätasolle 10-15min. Tarjolle.

***helppoa kuin hengittäminen.

***..ja erittäin herkullista! Kukkakaalin oma maku ei tule lainkaan esille. Maku muistuttaa - miunmaunmukaan - hieman grillibroilerin nahkaa tai käristettyä chorizoa. Namnamnam...

***Muru kuivui ehkä hieman liikaakin: tipahteli helposti tacon sisältä. Kyytiin tarvittiin riittävästi soosia, jotta kokonaisuus pysyi kasassa.

***..toisaalta lyhyempi uuniaika saattaisi jättää kukkakaalin omaa makua enemmän esille...?

Kaalipannu

.."houkuttelevan" kuuloinen otsikko. Oli miten oli - kaalipannu on tämän köökin uusi satokauden-kohokohta ja leppariräätti.

Kuluneet kuukaudet olen yrittänyt taistella tuulimyllyjä vastaan vaihtelevalla menestyksellä. Yritän olla taantumatta valmistamaan vain "tylsää, nopeaa, helppoa ja yksinkertaista arkiruokaa". En väitä, että nopea ja yksinkertainen ei voisi olla mielenkiintoista ja maukasta, mutta usein tietynlainen tyylikkyys ja "jännä" puuttuu nopeasti toteutetuista ideoista. Myös varsinaisen aktiivisen ruoanlaittoajan väheneminen on johtanut vieroitusoireisiin... On kuin nauttisi kestävyysjuoksusta, mutta kävisi aina vain korttelinympäri-lenkillä. Jotain jää puuttumaan. :)

Minityyppi on pakottanut priorisoimaan ajankäyttöä. Köökkiajasta on ollut helppo lohkaista mojova osa kakkavaipanvaihtoon.

Onneksi törmäsin mm. tähän kaalipannuräättiin! (Idea on GRV:stä, taisi olla otsikolla Italialainen makkarapannu, sopivin muokkauksin)
Samanlaisia olen touhunnut menneinä viikkoina - aika on vain jäänyt puuttumaan valkokuvien ottamiselle ja kirjoitustyölle. Nyt pikkutyyppi viihtyy sitterissä ja järsii leikkikaaresta roikkuvaa kukkaa (selvästi kasvissyöjä!:)..aika on annettu blogipostaukselle!

1                 iso punasipuli
1                 kynsi valkosipulia
puolikas     Savoijinkaali
puolikas     fenkoli
1                 Golden-omena
loraus         oliiviöljyä
loraus         balsamicoa
suolaa, pippuria ja kuivattua rosmariinia
muutama    lehtkaalin lehti
paketti        pakaste-soijapullia

Sipulit kuullottumaan, kunnolla väriä pintaan. Kaali ja fenkoli mukaan. Balsamico ja mausteet. Omena halutun kokoisiksi palasiksi ja mukaan loppuminuuteilla. Kaikki uunivuokaan. Päälle lehtikaalisuikaleita ja soijapullia. 200°-uuniin vartiksi. Lopuksi vielä päälle parmesaaniraastetta.

***namnamnamn
***upea luomus: halpaa satokauden parhaimmistoa, aktiiviaikaa vain vähäsen ja lopputulos on tajuttoman hyvää
***kaaleja on useita: kaikki kelpaisivat tähän ruokaan. Punakaali toisi kivaa lisäväriä.
***omppua ois voinu olla enemmän
***etikkana punaviini- olisi toiminut paremmin
***...tuoreet yrtit...
***"ainoa oikea tapa" käytää lehtikaalia on puristella se kunnolla hapossa ja öljyssä: eli lehtikaali suikaleiksi. Kulhoon. Mukaan loraus (esim.) balsamicoa ja öljyä auringon kuivaamien tomaattien purkista 1 tl. Sitten kädellä rouheasti murskaten/puristaen lehtikaali tummanvihreäksi herkuksi. Näin lehtikaalista tulee pehmeää herkkua. Pysyy hyvänä jääkaapissa n. viikon.

Falafel

Ah.

Blogisfäärin äärellä. Viimeisimmästä muistiinpanosta on hyvä tovi, sillä arjessa puhaltavat uudet tuulet..

Hih.

Taannoinen sanota pitää silti paikkansa: das Leben ist zu kurz um schlechten zu essen - eli ei elämässä ehi syyä huonosti.

Joten on aika pyöräyttää tajunnanräjäyttävät falafelit!

Aikaisemmin olen näpertänyt "nopeammat versiot", mutta nyt oli aika tehdä herkullisemmat.

Interwebbin loputtomassa reseptikirjassa on pohjaton määrä erilaisia falafel-tekeleitä. Useita mainostetaan samoilla superlatiiveilla: paras, aidoin, oikeat, yms..  Lisäksi joissain köökkikirjoissa (mm. Sandron keittokirja..namnamnamn!) on erinomaisiksi väitettyjä luomuksia. Kehutuissa suorituksissa toistuvat aina samat niksit.

Nyt on aika testata näitä kotona.

250g     kuivattuja kikherneitä, yönyli liotettuina, vesi pois valutettuina

puolikas punasipuli

1           valkosipulinkynsi

1 tl        leivinjauhetta

1 tl        suolaa

1,5 tl     jeeraa

1,5 tl     korianterinsiemeniä, morttelissa jauhettuina

1 rkl     sitruunamehua

2 rkl     oliiviöljyä

kourallinen tuoretta persiljaa

0,5 dl vehnäjauhoa

jonkin verran öljyä uppopaistamiseen

Kaikki osaset blenderiin. Sekaisin. Huom! Anna blenderin käydä hyvä tovi, jotta taikinasta tulee tarpeeksi tasaista ja vehnäjauho kehittää hienoisen sitkon. Tarvittaessa lisää vehnäjauhoa. Jos sose näyttää liian kuivalta - loraus vettä auttaa.

Pyöritä palloiksi ja paista.

***ulkonäkö, maku, tekstuuri.... Joska tässä olisi kaikki "niin kuin pitää"?

***aivan mielettömän hyviä.

***KUIVATTUJA kikherneitä. Ei mitään valmiita purkkijuttuja. Kokeile, jos et usko. :)

***mausteet tuovat taikaa: kunnolla persiljaa. Riittävästi sitruunaa, jeeraa ja korianteria.

***uppopaistaminen tekee kaikesta pikkasen parempaa.

***Vehnäjauho on välttämätöntä, jottei pullat ala hajoilemaan paistettaessa. Kokeiltu on. Esim kikhernejauho ei riitä pitämään pyöryöitä kasassa.

Gremolata

..eli peston kirpeänpirteä pikkuserkku.
Kohta, kun kesäkausi saadaan kunnolla käyntiin ja tuoreet kasvikset, kalat ja grilliherkut pääsevät pöydälle, tarvitaan napakka soosi, joka sopii (mielestäni) tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Asiaan.
Gremolata on esimerkki fine dining-sanahelinästä: hieno nimi sitruunamehu-yrttiseokselle. Mutta ehkä makuelämys on sitä suuremmassa roolissa!

1) Persiljaa, valkosipulia ja sitruunaa. Lisäksi halutun kokoinen tilkka oliiviöljyä, ripaus suolaa ja ehkä muuta maustetta. Tässä tekijät!

***yrttinä persilja on perinteisin. Lisänä tai tilalla voi olla mitä vain. Kokeiltu on
- basilika-persilja-sekoitusta: erittäin toimiva tomaatin ja mozzarellan kanssa ainakin klassisessa salaatissa
- rosmariini-persilja-timjami: lihaisamman tuotoksen seuraan..

2) Sitruunan kuori raasteeksi..

3) Yrtti hakkeluksesksi...
Niin, ja valkosipuli murskaksi...

4) Kaikki samaan kuppiin! Sitruunamehut puolikkaasta sitruunasta ja tarvittava määrä oliiviöljyä notkistamaan.. Ripaus suolaan tuomaan maut esiin!

Quorn-fileen päällä.
Sopivinta - tässä koostumuksessaan - tämä tulee olemaan grillatun vaalean kalan kanssa.

***nammmmmmmm.
***Yrtti + valkosipuli = match made in heaven. Sitruunamehu tuo halutun kirpeyden. Oliiviöljy tasaa tuntumaa tarpeen mukaan.
***Gremolata on helppo ja hämmentävän herkullinen makutekijä. Kesän koitoksia odotellessa!!

Burmalainen tofu

..lisää herkkua kikhernejauhosta.

Bloggaamisen frekvenssi on pahasti laskenut.. Ei anneta sen häiritä, sillä nyt keksin upean tekeleen. Tätä on taatusti tulossa - lukemattomia kertoja - uudestaan.

Idea lähti, kun satuttiin jälleen hamstraamaan kikhernejauhoja kotiin - tällä kertaa enemmän kuin säilytyskapasiteetti salli. Eli pakko keksiä käyttökohteita!
Lyhyen googlailun jälkeen silmään sattui Vaimomatskuu-blogista "Burmalainen tofu". Samaan sessioon osui vielä jenkkiblogista "chickpea bites"-nimellä tekele, joten päätös oli tehty. Tätä on kokeiltava!

..ja kyllä kannatti.
Jatkoon keksittiin jo tuhat ja yksi uutta muotoa, väriä ja kypsennysmetodia tälle erittäin jännälle muonalle!

1) Kikhernejauhot ja mausteet kulhoon.

***tässä 3dl jauhoa. Mausteina ripaus suolaa, kanelia, cayennea ja jeeraa.

2) Vettä perään sama määrä, 3dl. Tasaiseksi puuroksi ja pöydän reunalle odottamaan..

3) Sillävälin vuokaan kelmu pohjalle.. Ja 3 dl kasvislientä kiehumaan!

4) Kiehuvaan liemeen kikhernepuuro, hitaasti valuttaen ja samalla sekoittaen.

5) Vatkausta muutama minuutti.

***puuron pitäisi "muuttua kiiltäväksi" :)
***en kummoisempaa kiiltoa huomannut, mutta ainakin seos paksuuntuu hieman.

 

6) Sitten velli tasaisesti vuokaan ja parvekkeelle (+2°), jäähtymään.

7) Jäähtynyt taikina kuutioiksi..

8) Ja pinta ruskeaksi ennen tarjoilua!

***raaka-aineiltaan ja tekovaiheiltaan erittäin yksinkertaista. Hetken kesti, mutta joka välissä voi tehdä tarvittaessa muita hommia :)
***yhtä soittoa tätä syntyy kyllä ihan hujauksessa.

***lopputulos on erittäin herkullista.
***kuutiot maistuvat kikherneiltä, mutta mausteet tulevat yllättävän hyvin esiin - eli tarvittaessa tämän saa maustettua juuri niin kuin halutaan! Kikherneiden maku on tässä erittäin mieto.
***tekstuuri on jännä: pintarapea, mutta pehmeä.
***...ohuiksi "ranskalaisiksi" ja uppopaistoon?
***"piirakan" pohjana?

Pakora

..eli vegeä, Intian tyylillä.
Ai että, mahtava ruokaidea! Tuloksena on sormiruokaa tai vaihtoehto perus kasvispullille tai -pihveille. Soosin ja lisukkeen kanssa näistä saisi helposti ihan kokonaisen annoksen. Erittäin upeasti sopivat myös finger foodiksi! Esim. cocktailpalojen joukkoon?

Pakora on siis iso otsikko erilaisille kasvisraaste-kasoille, jotka pyöritetään kikhernejauhossa ja paistetaan. Ei muuta. Esimerkiksi näin..

1) Kasviksia raasteena/hakkeluksena kulhoon. Tässä: kukkakaalia, purjoa, punasipulia ja muutama valkosipulinkynsi.

2) Maustetta mukaan: ripaus suolaa, tuoretta korianteria kunnon kourallinen, curry-jauhetta, kanelia, neilikkaa ja inkiväärijauhetta.

***tuoretta inkivääriä mieluiten!
***makumaailman VOI tietysti myös sovittaa muuhunkin kuin Intiaan. Esim. sweetchili-lime-korianteri (thai-tyyliä)? BBQ? Basilika-aurinkokuivattu tomaatti? Ananans-jeera-kaneli-chili (Jamaican jerk)?

3) Sitten sekaan kikhernejauhoa ja ripaus leivinjauhetta. Jauhoa melko liberaalisti sen verran, että kaikki palaset kunnolla peittyvät. Kulho hetkeksi jääkaappiin tekeytymään..

4) Lopuksi vielä jauhotettujen kasvisten joukkoon loraus rypsiöljyä ja vettä: juuri sen verran, että seoksesta tulee tahmaista

***tosi-intiaani laittaisi kai gheetä rypsiöljyn sijaan..
***Massa on sopivan tahmaista kun se pysyy jotakuinkin kasassa = pallo/lätyskämäisenä läjänä uunipellillä.

5) Läjät pellille. 225°-uuniin, 15-30 min.

Valmista, kun pinta mukavasti ruskistuu!

***nam.
***HUOM! EI kannata ottaa liian aikaisin uunista! Kasviksista haihtuu hyyyyyvin paljon nestettä, joten riittävän pitkällä uunituksella saadaan rapeita, ihania luomuksia. Liian lyhyellä tulee kasvis-muusi-kasoja :(

***muuten siis erittäin toimiva ja naurettavan helppo luomus.
***silppuamiseen voi käyttää monitoimikonetta
***mausteiksi sopii mitä milloinkin.
***ei erikoisia kypsennysmenetelmiä
***..vaikkakin uppopaistamalla voisi saada huikeita makuja aikaan :)