Tälläkertaa ei liiemmin pelottavan omituisia valmistusmetodi-kokeiluja, ei epäilyttävän hurjia makuyhdistelmiä, ei turhia avantgardisia näkemyksiä "jostain suuremmoisesta sensaatio-annoksesta".. Simppelisti tälläkertaa: hyvät, simppelit raaka-aineet, simppelit välineet ja ihmeellisesti, simppeli visio lopputuloksesta.
1) lisukkeeksi mustaa riisiä: oliiviöljyä kattilanpohjalle. Valkosipulinkynsi silputtuna perään, antamaan makunsa öljylle ja tirisemään rapean karamelli-ruskeaksi. Riisi..
(..tunnustus! Ei ollut pelkkää mustaa riisiä.. Oli myös ehkä 2rkl puuroriisiä mukana: lopputuloksesta kun haluttiin tuo tuommoinen pallukka/kasa)
..kattilaan ja nopsa kiillotus/sekoitus valkosipuliöljyyn. Ripaus suolaa, loraus kanafondia ja vedenkeittimestä vettä sitämukaan mitä riisit sitä itseensä turvotessaan imaisee.
2) Lohi vuokaan, pinnalle hieraisten merisuola+smokePaprika+rosepippuri-sekoitusta. Uuniin, 175° ja parisenkymmentä minuuttia.
***uunilohen maku lienee aina se suurinpiirtein-sama, yksinkertaisuudessaan upea lohen maku. Pintaan-hierottavat mausteet (varsinkin jos ehtivät "marinoida" kalaa hetkisen) antavat sentään pikkaisen tönäisyä toivottuun makumaailmaan.. Kombossa voisi olla sitensiis mitä vain: Italiaa (basilika-sitruuna-valkosipuli), Jenkkilää (chili-timjami-vaahterasiirappi), Intiaa (curry-inkivääri-lime), Beduiinia (kardemumma-kaneli-chili), Thaimaa (lime-chili-inkivääri)....
3) Kastikkeessa suurin tämän ruuanlaittorupeaman "jännä-juttu".
Ensiksi pannulle punasipulia ja purjoa, pikaisesti kuullottaen. Ei ruskistamiseen saakka, pelkästään pehmennys. Pinnalle ripaus suolaa ja valkopippuria ja jotta lopputulemasta saataisiin upean-paksun-täyteläisen-tuhti tahna, vajaa ruokalusikka vehnäjauhoa. Mausteiden jälkeen desin verran vettä joukkoon.
***tottahan-tietty olisi makua ja mielihyvää tullut roppakaupalla matkaan mukaan jos olisi veden ohella ollut vaikkapa kermaa.
Kerma jätettiin tietoisesti sivuun, sillä pannulle seuraavaksi pilkkoontui reilu kimpale ranskalaista, vahvaa brié:tä. Se rauhallisesti joukkoon sulaessaan ajaa moitteettomasti kerman asiaa.. PLUS tuo mukaan sen ihmeellisen maun mikä juustossa itsessään on.
Salaatissa ei kummallisuuksia muistaakseni ollut..
Ja voilá, lopputulema oli yksinkertaisen tyylikäs annos. Ja maut, njamnjamnjam..mmm..., kertakaikkisen kohdallaan. Brie, lohi ja rosepippuri tukevat toisiaan omituisen osuvasti. Mustan riisin pähkinäisyys (ja aikaansaatu pehmeä valkosipulisuus) tuo rotevuutta lopulliseen elämykseen.
Sunnuntailounaan makumatka, chek!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti