Lohilastut

..vihdoin :)
Hih. Haaste on heitetty. Tässä on räätti, josta olen kuullut kaikki mahdolliset ylistävät superlatiivit mitä mahdollista ääneen sanoa. Maaginen luomus, jota eräs suuresti ihailemani Kirkkonummelainen perhe on vaimolleni lapsuudessa tarjonnut.

En ole aiemmin uskaltanut lähteä kokeilemaan tätä. En ole alkuperäistä luomusta koskaan maistanut, enkä malttamattomuuttani vaivautunut kysymään alkuperäisen reseptiä..
Kokeilu lähtee täysin kuulopuheista liikkeelle.. How hard can it be?

Tarkoitus on kokeilla ideaa. Jatkossa tästä varmasti saadaan vielä upea luomus, vähän sieltä täältä viilailemalla.

P.s. äiti.. Oisko tästä joulupöytään?

1) Kala. Veitsi.

Graavikala-tyyliin viipaleiksi.. Hieman graavia paksummiksi.

***jaa, että mitenkö paksuja näiden kuuluisi olla? Tarina ei tarkkaa mitaa kerro. Nämä oli ehkä kahden kaupan-graavikalasiivun paksuisia. Ehkä kolmen.

2) Viipaleet pellille. Suolaa, pippuria. Oliiviöljyä pullasudilla pintaan.

3) 225°-uuniin. Keskitason alapuolelle ensin, ehkä 15 minuutiksi. Sitten vielä uuni täysille, pelti ylätasolle, muutamaksi lyhyeksi hetkeksi..

***kaikenkaikkiaan uuniaikaa yhteensä ehkä 25-30 min..
***Kuulemma aivan liian vähän.. :)

Voilá! Eeppisestä tarinasta maallikon näkemys. Maestron vedoksesta halpa kopio.

***no. Mielestäni onnistunut kokeilu. Erittäin hyvä perusta, jonka päältä lähteä rakentamaan!
***Palaute ei pelkästään kehuihin yltänyt. Kuulemma:
- lastujen pitäisi olla ohuempia.
- uuniaika pitää olla pidempi.
- jotenkin vaan lastujen pitäisi olla parempia.

Heh. Tästä on erittäin hyvä jatkaa. Yksinkertainen luomus - tuttua kalaa, erilaisella jännällä tavalla.

***Ensikerralla teen fiksummin..

***jouluversioon jotain makua mukaan? Tai sitten ei. Tällaisenaan ovat aivan höperön hyvin :)

Herkkusienikana

..arjen luksusta.
Toisin sanoen: yksinkertaista, vaivatonta ja hämmentävän herkullista äpöstä, johon raaka-aineet löytyvät melko varmasti mistä tahansa. Tämä ruoka tosiaan valmistuu lähes itsestään.

Yksi mottoni on jo pitkään ollut: food is as good as its ingredients. Eli ruoka on juuri niin hyvää, kuin raaka-aineet, joista se on tehty. Toki kalliitkin ainekset voi valmistaa huonosti, mutta pääsääntöisesti jos kokilla on edes pikkaisen näppituntumaa köökkitouhuihin: mitä paremmat raaka-aineet, sitä parempi lopputulos.

Toisaalta vanhan kansan sanonnan mukaan: poikkeus vahvistaa säännön.

No. Tässä räätti, joka olkoon motto-ajatukseni "poikkeus".

1) Tässä kaikki: kanaa, sipulia, valkosipulia, purkkiherkkusieniä, pahvipurkki-valkoviiniä ja mausteista: suolaa, mustapippuria, oreganoa ja muskottipähkinää. Lisäksi oliiviöljyä, kasvisliemikuutio, kermaa ja kraanavettä.

***purkki-valkkari on köökkituote, jota ei tässä maassa tajuta. Tätä pitäisi ja kannattaisi olla. Esimerkiksi ruokakaupoissa.

2) Kasari hellalle. Levy täysille. Puolikas kasvisliemikuutio ja muutama desi vettä pannuun..

3) Kana hieman pienemmiksi paloiksi ja veteen porisemaan! Palaset saavat keittyä, kunnes tasaisesti valkoisia joka puolelta: vajaa 10 min.

***ällöä valkosta vaahtomöhnää ilmaantuui keitinveden pintaan. Tämän olisi varmaan voinut ehkäistä esim. huuhtomalla/pyyhkimällä limaisen litkun pois kanafileiden pinnalta.
***kasvisliemikuution tilalla sopii mikä vaan: kunhan keitinvedessä on hienoinen suolaisuus.

4) Keitinvesi syrjään. Kookas loraus oliiviöljyä kuumalle pannulle. Samassa sipulit karkeasti pilkottuna!

5) Kunnon paistopinta joka puolelle!

6) Purkkivalkkari ja herkkusienet pataan! Valkoviini saa kiehua lähes kokonaan pois.. pieni tilkka kannattaa jättää :)
7) Oregano ja mustapippuri tässä vaiheessa..

8) Valkkarin haihduttua, purkillinen kermaa matkaan
- Tarvittaessa tilkka vettä lisäksi (jos nesteen volyymi ei miellytä)
- Tarvittaessa pieni koura vehnäjauhoa ripotellen pinnalle - sekoitus (jos tahtoo lopputuloksesta paksumpaa)
9) Kansi päälle. Levyä pienemmälle. Muskottipähkinä mukaan. Rauhallista haudutusta, kunnes tarjoilun aika koittaa.

***uskoisin, että keittoaika voi olla mitä vain 5 min - 15 h. Toisinsanoen: voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen TAI hätäpäissään suoraan pannulta-pöytään.

..lisukkeena basmatiriisiä.

***ok
***vähän pliisu lopputulos: hintsuilin tietysti kerman kanssa. Liikaa vettä. Suola puuttui ja maku muutenkin hieman sateen-harmaa. Hyvä, mutta liian mieto.
***..eli enemmän maustetta: muskottia runsaammin? Tämän tueksi pieni happo, esim sitruunan kuoren siivuja taikka mehut? Tuore rosmariini sopisi aivan varmasti!

Basaarikana

..eli kanaruoka lähi-idän hengessä.
Hih, pitkästä aikaa! Tunnelmointia, kaikessa rauhassa mielenkiintoisen iltaruoan näpertelyä! Idea irtosi "Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alta"-keittokirjasta, jonka lumoavat kuvat nostivat veden kielelle..

Pääpiirteittäin kyseessä on siis yhden-astian-luomus, jossa mausteista riisiä ja paahdettua kanaa. Italialaista "pirkkaa", muutama pieni sahramipussi on pitkään odottanut oivaa hetkeä päästä käytettäväksi. Nyt sellainen kehkeytyi!
Mikä mieletön makujen ja tuoksujen ilotulitus tästä tulikaan!

1) Pannu kuumaksi! Oliiviöljyä ja tilkkanen Culinessea pohjalle. Keltasipulia ja valkosipulia kuullottumaan..

2) Ennen kuin pehmenneet sipulit ruskistuvat - mausteet mukaan: kanelitanko, kardemummaa, jeeraa, muutama neilikka ja laakerinlehtiä. Sipulit pannun reunoille, mausteet hetkeksi keskelle paahtumaan. Sitten kaikki sekaisin ja sivuun odottamaan..

***johonkin astiaan, mihin saa kannen päälle! Näin maut vielä höyryjen kätköissä uuttuvat ja voimistuvat..

***Nyt pannun pohjassa on juuri sopivasti hienoinen paahdettujen mausteiden ja sipulien maku..

3) Lisää öljyä pannuun! Muutamat kanafileet pinnasta ruskeiksi. Suolaa ja pippuria. Sivuun odottamaan..
4) Viereiselle levylle muutama desi basmatiriisia keittymään.

***Riisi saa ja pitää jättää reilusti al dente (t.s. keittoaikaa max 5 min). Uunikypsytys on vielä edessä :)

5) Tässävälin sahramia, n. teelusikallinen lasilliseen kuumaa vettä.

***..höyryävä sahramin tuoksu ja äskeinen pannullinen = kaikki tuoksut tuhannesta ja yhdestä yöstä kotiköökissä :) wau.

6) Kanojen jälkeen kouraillinen pinjansiemeniä ja manteleita pannuun. Paahtaminen pikaisesti.
7) Uuni 175°-asteeseen...

8) Vuoan pohjalle tilkka hyvää oliiviöljyä..

9) ..sitten keko al dente-basmatiriisiä..

10) ..päälle sahramivesi.

11) ..ja pieni kourallinen kuivia karpaloita.

12) Sitten maustettu sipulisetti..

13) ..ja pintaruskistetut kanat sekä paahdetut pähkinät.
14) Tämä uuniin. 175°, noin 15 min.

***uunituksen tarkoituksena on mehevöittää ja lopullisesti kypsyttää kanat ja riisit. Höyry yhdistää kaikkia makuja toisiinsa.

Loppuluomuksen päälle vielä silputtua tuoretta korianteria koristeena. Kastikkeena tilkalla kauramaitoa notkistettua hummusta. Sopi kuin unelma!

***nam. Todella, nam.
***aivan fantastinen tuoksu, väri ja maku! Todella kaunis annos!
***Tekstuurissa purtavaa, rapeaa, rapsahtavaa, pehmeää, mehevää.. kaikkea mitä purukalusto tahtoo.
***Uunitus kesti liian kauan. Riisi kuivui liikaa, joten annoksessa oli - yllättäen - kuivia riisinjyviä. Ei kiva.
***ensikerralla siis: kosteampaa kokonaisuutta, mm. lyhyempi uunitus.

Viismaustepossu

..eli five spice pork chops. Huomattavasti hienomman kuulonen otsikko ameriikankielellä.

Kotiin ilmestyi kirjastosta lainattu köökkikirja: Vietnamilaista katuruokaa.
Wau. Mitä tunnelmointia! Mieletöntä makustelua! Opuksesta löytyi liuta muunmuassa riisipaperirullaideoita, muutamat yksinkertaiset dippisoosit, jänniä uppopaistettavia makupaloja ja herkullisia keittoja. Liharuokaosastolla oli marinoituja, rapeaksi grillattuja possupalasia, jotka vei jo reseptinä kielen mennessään.
Tekovaiheista, käytetyistä mausteista ja kuvista suorastaan tihkui tunnelmaa. Tätä täytyi päästä kokeilemaan!

***kirjassa marinadi oli enemmän glaze-tyyppinen, grilliin tarkoitettu, päälle sudittava soosi. Minä päädyin tekemään tuhdimman marinadin.
***vaikka aurinko paistaa, niin takapihan polvenkorkuinen kinos jotenkin estää grillikauden täyden fiilistelyn.

1) Tuoreet aineet ensiksi: salottisipulia, chiliä, muutama valkosipulinkynsi ja pätkä tuoretta inkivääriä. Siistinä hakkeluksena kaikki.

2) Viismauste: tätä varmaan voisi ostaa kaupasta valmiina, mutta..

***ilmeisesti viismausteen osaset vaihtelee Aasiassa vähän paikoittain. Klassisessa kiinalaisessa on tähtianista, fenkolia, pippuria, kanelia ja neilikkaa. Yhdessä thaikkureseptissä oli mukana korianterinsiementä ja jeeraa. Toisessa oli valkopippuria ja inkivääriä..

..tässä on kanelitangon palanen, muutama kokonainen neilikka, korianterinsiemeniä, mustapippureita, fenkolia ja jeeraa. Käytetty kuivalla pannulla - nopea paahto - jotta maut saadaan kaikki esille. Mortteliin ja murskaksi!


***tähtianis ois todennäköisesti hyvin olennainen lisä. Sitä ensikerralla.
***..paahdettaessa mausteita, pannulta nousee aivan ilmiömäinen tuoksu. Namnamnman...

3) Loput osat olivat rypsiöjyä, muscovadosokeria, soijaa ja muutama pisara kalakastiketta.

4) Kaikki samaan mukiin sekaisin!

5) Kassleri kuutioiksi..

6) ..ja marinadin kera säkkiin. Jääkaappiin, välillä käännellen. Ainakin 6h.

***..mitä pidempään sitä parempaa, mureampaa, makuisempaa. Marinoinnin alkeet, 1.0.1 - aika ON tärkein mauste.

7) Palaset uunivuokaan. Ylätasolle, grillivastuksen alle. Pari kertaa käännellen.

Pintaan kunnon väri, täydellinen rapeus. Tarjolle.

***napakymppi.
***Ehdoton löytö. Mikä maku! Hyvin mielenkiintoinen, vähän monimutkainen mutta silkkaa nautintoa!! Onneksi kesän grillikausi on korvilla - tätä tulee uudestaan!!
***viismausteen monimuotoisuus, inkiväärin pirteä polte, salottisipulin pehmeys, soijan ja sokerin leikkisä kilpailu.. Ah, niin monta herkkua samassa palassa!! jes!

***kirjassa oli muunmuassa Pho Ga, eli kanakeitto (joka oli yllä olevan "pääruokana"). Lyhyen googlailun jälkeen olin ymmärtänyt, että thaimaalainen ruoanlaitto on aitoa tunnetta, taikuutta, kokemusta ja mielipiteitä. Ennenpitkää viilailen täälläkin omaa Pho-keittoani.... namnmanmnm.

Pollo alla tollo

..eli Taukin kanaa.
Höh. Sain päähäni pöhkön otsikon ennen kuin tiesin mitä se tarkottaisi.. Visio kirkastui onneksi nopeasti! Eilinen lehtikaalipesto oli huippuherkkua, mutta valkosipulisuus iski hieman turhan lujaa, ollakseen lempeää lisäkekastiketta.
Eli jatkojalostuksen aika!

Pollo alla tollo - eli kanaruoka, jonka jopa taukki pystyy tekemään. Ei vaadi suurempia kykyjä tai lahjoja :) "Tollo" on myös paikka Italiassa.. tiedä vaikka siellä saisi juurikin tätä!

1) Uuni päälle. 200° astetta.
2) Uunivuoka esille.
3) Lehtikaalipesto, loraus oliiviöljyä ja pieni pätkä chiliä hakkeluksena pohjalle.
4) Rintafileet kyytiin..

5) ..ja manuaalisesti (käsillä pyöritellen) soosia joka puolelle.
6) Vuoka uuniin. 45 min odottelua. Sillä aikaa ehtii vaikka kattaa :)

7) Uunituksen jälkeen kourallinen parmesaaniraastetta pintaan...

..ja a tavola! Cibo é pronto! Kimppuun siis!

***yksinkertaisempaa ruoanvalmistus-kokonaisuutta en osaa kuvitella. Yhtä toisen päälle ja kolmanteen kypsymään.
***..lehtikaalipeston kehitys oli tässä jännänä, joten yksinkertaisuudestakin tuli mielenkiintoista!
***..ja kyllä! Peston parhaat puolet paranivat entisestään! Valkosipulisuus pehmeni tasaiseksi, pehmeäksi. Kana itsessään oli mureaa ja ylikypsää. Herkkua.
***lisukkeena oli aurinkokokuivattu-tomaatti-purkin öljyssä kuullotettua kukkakaaliriisiä.
***ja kylkiäisenä basilika-paahdettuja herkkusieniä.
***..kaikkea jännää ja hyvää samassa haarukassa. Itse pääosan yksinkertaisuus ei häirinnyt enää ollenkaan :)

Orcas-pekoni

...lisää jenkkimatkan muistoja.
Reissun parasta aamupalaa tarjottiin Orcas Islandilla b&b:ssä. Kolibrit lentelivät ikkunan ulkopuolella ja ruokasalissa kannettiin pöytään toinen toistaan lumoavia luomuksia. Namnamnamnamnam.

Eräänä aamuna vuorossa oli pekonia. Hash browns paistoksen päällä oli ristissä kaksi tuhtia, käsittämättömän maukasta pekonisiivua.. En tiedä johtuiko kaikki tilanteesta vai oliko maku todella näin ikimuistoinen, mutta kyseinen aamupala jäi kyllä ikuisesti mieleen.

Jälleen tarkan ja rauhallisen pohdiskelun jälkeen saimme ehkä keksittyä miten tällainen tehdään. Kotiin, pekonikauppaan ja köökkiin kokeilemaan!

***mielessä on jo ennen aloitusta muutama seikka: pitääkö pekonia maustaa? ..sopiiko pekonia edes maustaa? Pekonihan on pekonia. Köökin kultaa sellaisenaan. Ei timanttejakaan viedä "tuunattavaksi" saamaan lisää blingiä?
..paitsi että kaikenmaailman kahjoja kokeiluja on maapallo pullollaan :)

1) Kulhoon nokare voita sulatettuna ja mausteet: muscovadosokeria, paprikaa, mustapippuria, kanelia ja cayennea. Ripaus suolaa ja pienenpieni tilkkanen nestesavua.

2) Pekoninsuikaleet sekaan. Muutama pyöräytys, jotta maustetta on joka-palan-joka-puolella. Puolisen tuntia maustumisaikaa.
3) Uuni 250°-asteeseen ja kiertoilmalle. Suikaleet pellille ja uuniin!

..rapeita lopputuloksia leivän päälle, voilá!
Enjoy!

***JES.
***..ja njamnjamn. :) hihi. Kokemus päätyi lautaselle poikkeuksellisen onnistuneella tavalla!
***Suomalaisessa marketti-pekonissa ei toki ole samaa tuhtia substanssia, mutta makua kylläkin ihan kohtalaisesti.
***Lopputulemassa oli juuri toivottua lämpöä, makeutta ja syvyyttä. Makeutta ehkä hieman liikaakin. Myös cayennen nyanssi jäi huomaamatta.
***..todella upeaa hekkua anyway
***Pekonia kannattaa ja voi hyvinkin maustaa. Lopputulos saattaa lumota ja viedä mukanaan.. :)

Farsumagru

..eli sisilian murteella italiaa, Falso magro = väärä lihava tai teko-lihava tms.
Heh. Ehdoton kasvisruokailijan päiväuni. Tosimiehen rullakebab.
Liharulla, jonka sisällä lisää lihaa.

Uudenvuodenpirskeisiin jokin-kymmenkunta vuotta sitten tuli tehtyä tällainen, mutta ei se ihan näin autenticolta näyttänyt. :) Nytte saatiin sitä mitä pitikin! Rehellistä äijäruokaa.

1) Osaset esille: Yksi valtava kimpale ulkofilettä, muutama sipuli silputtuna, paistijauhelihakombo (= jauhelihaa, mausteina kaksi pakettia rapeaksi paistettua pekonia murskana, kuullotettu puna, kelta ja valkosipuli, tilkka vaaleaa laageria, timjamia ja mustaapippuria) ja yhdeksän kovaksi keitettyä kananmunaa.

2) Piffi mahdollisimman suureksi levksi. Virsikirja-tyyliin veitsellä "auki", sitten lihanuijalla mahdollisimman ohkaiseksi ja tasaiseksi!

***..tässä taataan lopputuloksen yhtenäisyys ja se, että kaikki täytteet mahtuvat taatusti sisälle :)
***kannattaa nuijia mielummin liikaa kuin liian vähän
***mutta RIKKI liha EI SAA MENNÄ. Eli koloja ei piffiin saisi tulla!

3) Täytteet tasaisesti kyytiin..

4) ..koko komeus rullalle. Narulla kiinni!

5) Grillissä pinta rapeaksi!

6) Foliokääröön ja 150-200°-uuniin, kunnes sisälämpö jotain yli 75°!

7) Valmis jötkäle viipaleiksi..

..ja tarjolle soosin kanssa!
Liharuokailijaa-miellyttävän lopputuloksen varmisti pavuilla höystetty Marinara-soosi ja paahdetut kirsikkatomaatit ja salamisuikaleet.
Nam.

***wwwuhuu! Nam.
***Teemu: vielä kerran onnea ja menestystä tulevalla, valitsemallasi tiellä :)

***Tällä illallisella kyllä pahimmat lihahimot tuli taltutettua. Toivottavasti ainakin joksikin aikaa.
***Maku ehdottomasti kohdallaan! Jauhelihan mausteena olisi toivonut enemmän maanläheistä lämpöä: tuoretta rosmariinia, lisää pekonia, tilkka Worchesteria..
***Todellinen kroisos olisi käyttänyt jauhettua vasikkaa..
***"Kevyempi"..tainno ainakin hieman kasviksia sisältävään versioon voisi rullan sisälle lykätä vielä tuoretta pinaattia tai herkkusieniä?
***nyt kun grillikausi kuumenee, tiedä vaikka tämä pääsisi tarjolle vielä uudemman kerran..?