Bratwurst

..jonka nimelle ilmeisesti ei ole suomenkielisempää vastinetta. Bratwursti siis.
Kuka osaisi sanoa, mikä on aidon umpisaksalaisen bratwurstin juttu, se maku, syvin olemus? Millä saa normi-nakista bratwurstin makuista?

Pitkäksi venyneiden selvilttely-yritysten jälkeen päädyin ynnäilemään yhtäläisyyksiä muutamastakin eri reseptistä..Ilmeisesti "sitä suurta" yhdistävää tekijää ei ole nimitettävissä. :)
Näin kokeiltiin..

 1) Possua. Ja lammasta. Lapaa 1,5kg ja muutama kylkirivi (n.500g). Lisänä tähän vielä ≈200g silavaa. Nahka possusta pois, luut ja rustot syrjään. Ylimääräisten rasvojen poisleikkaamiseen ei tälläkertaa käytetty hetkeäkään. Sen sijaan liha-osat koitin pilkkoa kaikki ≈ peukalon pään kokoisiksi kuutioiksi..
2) Muutama valkosipulinkynsi ja puolitoista keltasipulia silpuksi.

***..rippeissä ainekset aivan täydelliseen lihaliemeen. Nämä kattilaan, ≈ 1 litra vettä mukaan. Merisuolaa ja mustaapippuria mausteeksi. Rauhallista keittelyä ≈ 1h. Vettä voi lisäillä, jost tuntuu että keittyy muuten liikaa kasaan. Loppuminuuteilla vielä nokare sinappia ja loraus punaviiniä kruunaamaan lopputulos.

 3) Valmiina jauhatukseen.

***ensikerralla: vielä hienommaksi hakkeeksi VEITSELLÄ. Taas lihakuutioista irronneet kalvot, jänteet ja luhassäikeet tukki myllyn reikälevyn. ...murrr.... Jauhaminen käy kovin työlääksi, kun joutuu muutaman pyörityksen jälkeen putsaamaan terää ja reikälevyä. Multa joko puuttuu jokin osa lihamyllystä tai sitten kokoan/käytän sitä väärin.

 4) Liha kävi kahteen kertaan myllyn läpi. Mausteina tässä morttelissa murskattua korianterinsiementä ja fenkolinsiementä. Samaan sekaan valkopippuria, inkivääriä, oreganoa, timjamia ja merisuolaa. Vaaleaa kylmää olutta sen verran että massasta tulee sopivan tasaista ja pehmeää..

***maku: vertailukohteena olisi pitänyt maistamisvaiheessa olla kaupan bratwurstia. Vaikea sanoa kuinka "oikeaa" tästä tuli... Miunmaunmukkaan, ei lainkaan :) Hyvää kyllä, nam. Mutta ei mun korvissa alkanut soimaan saksalainen folk-renkutus ja olut-tuoppien kilinä.. Ehkä maustaminen olisi pitänyt tehdä vähän anteliaammalla kädellä..

5) Suolen pujotus makkarasuuttimeen ja pötkylät pellille..

 6) 175°-uuniin, folion alle puoleksi tunniksi.

***toinen vaihtoehto esikypsytykselle olisi keittäminen: suolattuun veteen porisemaan ja kun nousevat kellumaan olisi makkarat "valmiita".

7) Kypsentämisen "toinen vaihe" tapahtui vielä grillivastuksen alla, n.5min. Ihan vaan väri pintaan

..ja tarjolle.

***Väri ja tuoksu antoivat kyllä ymmärtää, että bratwurstista saattaa olla kyse :)
***Maku jäi vaan liian laihaksi..
***Tekstuurista kiitoksia tälläkertaa. Ilmeisesti makkara vaatii sen tietyn prosentin pelkkää rasvaa..harmi :)

Omenasose

..sesonkiin sopivaa kokkailua.
Huh. Tässä keittiössä olisi kyllä hyvinkin helppoa aloittaa varsin pitkälleviety lähiruoka tai ruokaa omasta maasta-fiilistely. En tiedä mikä siinä kiehtoo, mutta kummallisesti AINA kun tekee jotain jostain omasta, paikallisesta tai lähistöltä saadusta - on tuoloksena tajunnanräjäyttävää herkkua. Nam.

Nyt pataan pääsivät lähistöltä lainatut omput..

 1) Lohkoiksi ronskisti, kodat syrjään. Padan pohjalle muutama desi vettä -> kansi päälle ja porisemaan...

 2) Höyryttelyä tarvitaan ≈10 min, niin omput muuttuvat pehmoisiksi. Sitten sauvasekoitinta tai perunamuusi-nuijaa käyttämällä tasaisemmaksi..

***miunmaunmukaan sekä soseisiin että muuseihin KUULUU jäädä sattumia. Oikean tasapainon löytäminen on se todellinen haaste. :)

 3) ..väittävät että hilloamiseen sopiva sokeri määrä olisi 1:2, soseeseen hieman vähemmän.

***Hurjia määriä, miunmaunmukaan. Tässä omppua oli ≈ 1700g, sokeria laitoin ≈450g. Vajaa 1:3 siis.

4) Sose, sokeri ja kanelitanko takaisin pataan -> liedelle ja puolisen tuntia keittelyä

..raahallinen jäähyttely ja nam.
Tarjolle ruiskaura-aamupuuron päälle...huh. namnamnam..kyllä saa pimeät syysillat tulla. Tästä kehkeytyi niin tajuttoman hyvää, että naatiskelua riittää kyllä synkän syksyn yli. :)

***kardemumma-inkivääri ja loraus siirappia vielä massan joukkoon. Oisiko siinä ultimatum-omppusoseen mausteet?
***kohta tämä pääsee vielä possukastikeen kyytiin...juures-salaatin kastikkeeksi.. ties mihin.

Salaattirulla (ts. vege-tapas)

..sarjassamme: jos salaattia ON pakko tunnelmoida ja viilailla viimeiseen saakka.
Näihin saattaa päätyä. Samanlaista salaatinnäpertämistä ei toistaiseksi vielä ole tullut vastaan.

Tarjoilun osana tässä myös yksi, jota on mahdollista muokata aivan taatusti jokaiseen tilaisuuteen sopivaksi. Makuvaihtoehtojen ja lopullisten toteutuskeinojen lukumäärälle vaan kun ei ole rajaa. :)

1) Salaatinlehti levitettynä esille. Lisää rehua kyytiin. Rullalle. Tikulla kiinni..
..ja tarjolle. "Valmiista" rullasta esimerkki vas. reunassa, ylhäällä.

***toim.huom.! Tämä muistiinpano on ennenkaikkea muistutus tarjoilutyylin vaihtoehdosta.
***Tässä käytin jäävuorisalaattia: tarpeeksi tuhti tekstuuri, yksinkertainen maku ja mielestäni aivan vastustamattoman mukava purutuntuma. Vaihtoehtona tietty mitä-tahansa suurilehtistä salaattia. Onkos se nyt keräsalaatti nimeltään, sellainen ison ruusun näköinen möllykkä. Se voisi myös olla priimaa.. Jäävuorisalaatistakin vain uloimmat lehdet kelpaa..sisus on jo liian rapeaa.
***Täyte: tässä aika heppoisaa paprikaa, aurinkokuivattua tomaattia, oliivia ja tuoretta basilikaa silppuna. Vaihtoehtona mielummin kunnon tuhtia Waldorfia (nyt kun on omenan satokausi!!!) tai muuta ruokaisampaa salaattisekoitusta.

Pikapuoliin taas mielenkiintoisempia ruoka-tekeleitä. Niitä on tässä matkanvarrella ollut..arjen pyöritys on vaan lykännyt muistiinpanomerkintöjen tuottamista. :)

Raakakakku, vol.2

..toinen tuleminen.
Viimekerralla oli tuotoksena ehkä turhan kostea ja (omalla tavallaan) jäykkä luomus. Nyt koitettiin rouheisempaa, kuivempaa ja ilmavampaa lähestymistapaa..

 1) Pohjassa oli nyt tasan 10 kuivattua taatelia. Lisäksi hunajaa, suolaa, vanilijasokeria, pähkinöitä, mantelijauhoja ja kookoshiutaleita.

***mantelijauhoa oli lisättävä, kun kokonaiset pähkinät eivät oikeen riittäneet.. Jauho toimi oikeastaan aivan mahtavan hyvin: mielettömän helppo lisäillä juuuuuri tarpeeksi.

2) Osaset blenderiin. Hunajan ja mantelijauhon kanssa voi pelailla koostiksesta juuri riittävän tahmaisen..

3) Muru vuoan pohjalle ja näppituntumalla muotoilu.

***kostutetuilla sormilla on helpoin saada pohjaa tiivistettyä ja reunat näperrettyä

 4) Pohjalle vanilijasokerilla makeutettua turkkijuggea kostukkeeksi.

***tässä vaiheessa voi kakun nostaa jääkaappiin, tarjoiluaikaa odottamaan. Muutama kymmenen minuuttia kannattaakin antaa kostukkeelle tehdä tehtävänsä.

Marjoja makujen mukaan kyytiin, tarjolle ja kimppuun.
Wau.

***kylkeen ehkä vielä jokin paksu vanilijakastike, kinuski tai jätski?

Kurkkupasta

..nyt kun on näiden vihreiden pötkylöiden (ilmeisesti) sesonkia. Tarjouksia tarjousten perään tulee vastaan kun kauppoja kiertelee.

Avomaakurkku on muutenkin - miunmaunmukaan - "tavallista" kurkkua hauskemi: enemmän makua, vähemmän vetisyyttä, kiinteämpi tekstuuri, pienempi siemenosa. Kuori on joidenkin makuun turhan sitkeä - sen voi helposti raaputtaa kuorimaveitsellä syrjään. :)
Tähän räättiin kuoren kiinteys sopi vallanmainiosti...

1) Kuorimaveitsellä tasaisia suikaleita.

***kannattaa koittaa pitää suikaleet suht ohuina, näin ne on helpommin popsittavissa lopullisesta annoksesta. Tottakai voi halutessaan taiteilla näistä pappardelle -pastan tyylisiä leveitä soiroja :)
***vetisestä siemen-keskustasta ei välttämättä kannata suikaleita leikata. Ne hajoaisivat kuitenkin touhutessa..
***jos soirojen päälle ripottelisi tässä kohtaa hitusen suolaa, niitä saisi tässäkohtaa vielä kuivateltua.. Pelkäsin liikaa tesktuurin kadottamista. Kokeilen kenties ensikerralla? :)

 2) Maltillisesti suolattua vettä kattilallinen kiehumaan. Kurkut porisevaan veteen minuutiksi.

***pidempi keittoaika ei ole tarpeen. Muuten kurkku pehmenee liikaa ja saadaan löysää kurkkusoppaa..

3) Kattilasta siivilän päälle valumaan..lautastamista odottelemaan..

4) Soosi valmiiksi jo etukäteen: desi punaisia linssejä, kunnolla al denteksi keitettyinä (≈ 4 min). Kattilan pohjalle punaista, valkoista ja keltaista sipulia oliiviöljyyn kuullottumaan. Suolaa ja pippuria päälle. Yksi kookas tomaatti, ronskisti pilkottuna kattilaan ja linssit perään. Tilkka keitinvettä saa lorahtaa mukaan, ei haittaa. Lopullisesti vielä muutama tuore basilikanlehti ja loraus Srirachaa maustamaan..

..muutama raapaisu parmesaania ja haarukan kanssa kimppuun. Nam.

***wau. ûUber hyvää.

***Kurkku, lievästi lämpimänä, sopivasti pehmenneenä mutta kuitenkin rapsakan tekstuurin säilyttäneenä - sopii perus pastan korvikkeeksi loistavasti.

***punaisista linsseistä maukasta runkoa vege-pastakastikkeelle.

***taatusti tullaan törmäämään tällaisiin vielä uudelleen: ehkä mukaan vielä porkkanasuikaleita? Niille hieman pidempi keitinaika..toisivat myös lisää väriä annokseen? ...kesäkurpitsasoiroja voisi ympätä joukkoon?

Porkkanapihvit

..eli lämmintä porkkanaraastetta burgerin sisällä.
Joukossamme "ehkä-hieman-epäonnistuneempia" koitoksia, mutta ei haittaa. Tehdyt erheet olivat selkeitä ja kaikki tullaan korjaamaan ensikertaan mennessä. :)

..aikaisemmista kasvispiffeistä ole jo kulunut hetki. Ilmeisesti liian pitkään, kun kaikkia käytännön jekkuja paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi ei enää muistanut.

1) Osaset esille. Porkkana - raasteeksi. Pieni peruna - raasteeksi ja kulhoon. Kananmuna huoneenlämpöön. Mausteet: pimentoa, grillimaustetta, oreganoa, mustapippuria ja muscovadoa. Loraus soijaa suolaisuutta tuomaan ja tilkka Worchesteria.
2) Raasteet ja muna ja kaikki samaan. Puoli desiä korppujoauhoja "kuivaamaan" kokonaisuutta..
3) Hetki aikaa, jotta maut tasaantuu ja jauhot turpoaa..

 4) Lusikalla pannulle, Culinesseen paistumaan. Ensi minuuttien aikana voi paistolastalla muotoilla piffeistä hieman nätimpiä.. Muutama minuutti per puoli

***Pannulta piffit vielä 150°-uuniin kuivumaan ja lopullisesti kypsymään!!! Tässä tämä unohtui ja se näkyi lopputulemassa :)

 5) Burgerin kasaus ruisleivän väliin. Sipulisettiä, savujuustoa ja rehuja. Parhaita raneja kylkeen ja pöytään!

..öö.
***hyviltä nämä näyttivät ulospäin, mutta sisältä paljastuikin hieman vähemmän miellyttävää "taskulämmintä porkkanaraastetta"
***maku oli kokonaisuudessaan hieman kadoksissa. Tavallaan kohtuullinen lihaisa, BBQ puraisu. Yhtä kaikki, liian omituinen porkkanan makeuden ja lopullisen tekstuurin kannalta.
***ensikerralla jotain enemmän omaa. Jotain porkkanan kanssa mukiinmenevää? inkivääri-kaneli-chili? paprika-pimento-jeera?
***paistettujen piffien uunitus - oikotie onneen ja miellyttävämpään lopputulokseen.

Amber Lager, osa 2.

..pullotus.
:) Olen aivan sata-varma siitä, että kokeneemmat kotioluen-panijat hoitavat tämän osion jotenkin helpommin, näppärämmin, nopeammin ja varmasti onnistuneemmin.
"Äkkiäkös sen sieltä tynnyristä pistää pulloon. Korkit päälle ja takaisin tekeytymään!"
..tällaista ajattelin. Hups kuitenkin. Vierähti tunti toisensa jälkeen, mutta lopulta kaikki oli valmista. :)

 1) Edellisenä iltana sammio huoneenlämpöön.. Hiivan uudelleen herättelyä.

 2) ..suloisen pirteästi pulputti.

 3) Pullot valmiiksi. 60 kpl.

***tässä taatusti turhaa työtä. Liotin etiketit, huuhetlin sisuksen, desinfioin ("tiskasin" kloriitilla) ja uunitin (100°-asteessa, ≈10min)
***voisiko olla että pelkkä huuhtasu ja uunitus riittää? Basillit ja pöpöt varmaankin kuukahtavat pelkästään uunittamisella.

 4) Jälkikäymissokerit sekaan! Tilkka vierrettä kattilaan, 115 g sokeria sekaan. Kiehautus, jäähdytys ja..

 5) ..sekoitus muun joukkoon. Kunnolla pohjanmaan kautta. :)
6) Hetki odottelua (≈ 15 min), jotta sakka ym. laskeutuu..

 7) ..pullottaja hanaan ja töihin.

 8) Korkki päälle..

..ja takaisin koriin tekeytymään. Kaksi pulloista oli sopivasti läpinäkyviä.. Näistä voin nytten seurailla hitaasti tapahtuvaa magiaa. Vielä muutama viikko oottelua.. :)

Cajun

..joko suoraan purkista/pussista tms. TAI sitten itse sekoitellen. :)
Yllätyksenä tuskin - itse tekemällä tulee parempaa. Slurps.

Cajun-mausteseos sopii aikalailla kaikkeen käyttöön. Parhaimmillaan se on ehkä kuivana rub-mausteena punaiselle lihalle, possulle taikka kanan fileille. Voi sitä toki käyttää myös kalan kanssa. Kasvikset saavat tällä niin upeaa väriä makumaailmaansa, että miunmaunmukaan tämä kuuluu niiden seuraan.
Melko vahvasti tämä kyllä dominoi sitten lopputulemaa: jos ideaan ei sovi hienoinen "deep-down-south"-nyanssi, kannattaa mausteeksi kehitellä jotain muuta..

1) Kaikki kulhoon sekaisin ja käyttöön! Pimentoa, chiliä, sinappijauhetta, oreganoa, timjamia, valkosipulijauhetta, jauhettua inkivääriä ihan pikkasen, Muscovadoa, suolaa ja mustaapippuria

***kuulostaa hurjan monimutkaiselta maustesekoitukselta, mutta kokeilkaapas: veikkaisin että pinttyneimmistä köökeistä löytyy kaappien kätköistä kyllä kaikkia tarvittavia!

***aivan AIVAN aivan..huh. öö.. Todella hyvää.

***lisää? ..öö..

Punasipulit salaattiin

..eli pehmäksi muhiutuneet punasipulisuikaleet. Makean etikkaista särmää salaatin koristeeksi. Nam.
p.s. äitini idea. :) Kiitos! itse olisin tehnyt toisin, eikä näin upeaan lopputulokseen olisi päästy.

 1) Marinadi sekaisin! Tässä annosmäärien suhteet ovat ilmeisesti kaikki-kaikessa. Niitä muuttelemalla myös helpoiten saa twistiä matkaan, mikäli tarvetta!
..määrät valitettavasti - miunmaunmukaan - aika näppituntumalla. Muistaakseni jotakuinkin näin:

Suolaa - ripaus, vajaa 1tl
Sokeria - 3 rkl
Vaaleaa balsamicoa - 0,5dl tai 4rkl
Rypsiöljyä - 0,5dl tai 4rkl
Appelsiinituoremehua - 2rkl

2) Sipulit sopivan ohkasiksi suikaleiksi ja minuutiksi mikroon täydellä teholla
3) Lämpöisistä ja hieman pehmenneistä suikaleista ylim. neste lavuaariin -> suikaleet marinadiin ja ainakin tunnin verran tekeytymistä..

***vähemmällä jää maut aivan erilleen. EI kannata :)

Salaatin päälle sopivan kokoinen keko. Haarukka kouraan ja tunnelmoimaan...namnamnam.

***perfetto. Juuri tarpeeksi pehmeitä, juuri sopivasti puruvastusta. Riittävästi rapeutta ja runsaasti sitä parasta - makua.
***vaalea balsamico + appelsiinimehu. Syyttäisin näitä ensisijaisesti tästä upeasta yhdistelmästä! Määrät oli juuri kohdallaan: etikasta ja suolasta tarpeeksi kirpsakkuutta, sokerista ja mehusta makeus. Yhdessä punasipulin oman maun kanssa...toimii.
***..aikaisemmissa salaatti-yhdistelmissä oon huomannu tumman balsamicon ja omenan kulkevan hyvin yhdessä. Sopisiko näihin? (= tumma balsamico ja tuorepuristettu omenamehu?)

Savustettu feta

..kyllä. Leppälastuilla ja tuoreella rosmariinin-oksalla tuotettua savua ja kohteena viipaleina ehtaa fetaa.
Idea tähän syttyi jostain interwebbin ideoinnin-ihmemaasta. En nyt harmikseni muista mikä blogi oli, mikä tätä eniten hehkutti, mutta saivatpahan koukkuun.

Savustuspöntön pohjalle ajattelin nakata ensin leppää ja katajaa. Hetken pidempään mietittyä, päädyin tuoreeseen rosmariiniin. Jos tämä jotenkin tarttuisi kohteen makumaailmaan, sopii rosmariini varmasti paremmin kuin kataja. :)

***hmm.. Onneksi tuli kokeiltua.
***Eipähän tarvitse enää :)

***Tekstuuri oli tavallaan aivan upean houkutteleva: pinta lämpimästä savusta pehmenneenä, hieman kuivuneena ja rapeutuneena. Sisältä lämmintä ja pehmeää, kermaista fetaa. Nam.
***...vaan ensin vastaan hyökkäsi tuoksu. Varmaankin savustin liian kuumassa. Savun haju oli aivan liian pistävä ja "kirpeä". Rosmariinin ehkä huomasi, mutta ainoastaan hentona nyanssina kehnossa savun-hajussa.
***..makuun oli myös tarttunut liian vahvasti tuo savuisuuden kirpeys. Muutenkin en oikein osannut ymmärtää savua ja fetaa samassa haarukassa.
***yhteenvetona siis: hyvä että tuli kokeiltua. Voi olla että tarvii vielä yrittää uudelleen, hieman onnistuneemman pettymisen aikaansaamiseksi. :)

Mansikkaraparperimuru

..perinteisin menetelmin.
Ei kummempaa uutta, ei yllätyksiä. Selvästi ja selkeästi aivan älyttömän herkullista jälkkäriä tarjolle! :)

Muru. Oli sen alla sitten miltein mitä vain, nousevat nämä minun makunimukaan aivan kärkikappailuun parhaan jälkkärin tittelistä.
***täytyy lisäksi muistuttaa että nämä ovat niitä maaaaaaaailman yksinkertaisimpia, muokkausmähdollisimpia ja joustavasti-sopivimpia räättejä mitä tiiän.

 1) Ainekset valmiiksi! Muruseos yhteen kulhoon - kimpale margariinia (tässä ≈50g), kaurahiutaleita (≈1,5dl), sokeria (vajaa dl), teelusikallinen vanilijasokeria ja maustetta. Tälläkertaa hintsusti kanelia, tilkka siirappia ja pienenpieni ripaus suolaa. Toiseen hedelmä/marja - tässä muutama koura mansikoita ja pari raparperin-vartta. Ripotellen vähän Maizenaa sekaan..

 2) Muruseos pinnalle ja 200°-uuniin. Puolisen tuntia.

...lämpimänä tarjolle vanilijajäätelön kanssa. namanmanmanmanmanma.
Hyvää vielä kylmänäkin..silloin mielummin kastikeena vanilijaa.. :)

***alimpana mitä vain: näitä, muita marjoja, päärynää, omenaa, melonia... Väittäisin, että hedelmänä tai marjana sopii miltein mikä vaan.
***En ehkä laittaisi mitään sitrusta...ehkä turhaa happamuutta? Toisaalta joulun alla muruseokseen vähän piparimaustetta ja alle mandariinia..voisi toimia?
***muruseokseen maustetta: VÄHÄN. Siinä on "the twist". Makea ja rapea kauraseos kuuluu olla. Liikaa ei saa hämätä omituisilla maku-yllätyksillä...

Edamametahna

..vielä viimeinen muistiinpano viimekuun teemaan ("kasvista, levitteenä leivänpäälle?") sopien.
Edamame-pavuista on ollut juttua siellä sun täällää: lehdissä, blogeissa, kavereilta kuultuna, TV:ssä.. Hieman joutui selvittelemään, mistä ihmeestä oikein on nyt kyse.

Edamame, eli suameksi vihreät soijapavut ovat tässä maassa pakaste-altaasta poimittavaa, kasvikunnan tuotosta. Pussin mukaan jäisinä kiehuvaan, suolattuun veteen ja pari minuuttia keittelyä. Ready to use!

1) Keitto-vaihe: jäisinä, suoraan pakastepussista kiehuvaan veteen. ≈5 min keittelyä.

***Vesi syrjään ja HETI perään kylmää vettä, jotta pehmenemis-/kypsymisprosessi pysähtyy. Näin väri ja tekstuuri säilyy hurjasti paremmin!!

 2) Pavut blenderiin. Mausteeksi paahdettua punasipulia, yksi paahdettu valkosipulinkynsi, muutama lehti basilikaa, loraus oliiviöljyä ja tilkka papujen-keitinvettä.

3) Surisemaan, ja oman-maun-mukaisen tasaiseksi massaksi!

***öljyä ja keitinvettä voi lisäillä, jos haluaa pehmeämpää.
***jännä makukokonaisuus. Hyvä, pehmeä ja aikalailla "lempeä", ei niin vahva tai mitenkään vallitseva. Hyvin nousee sipulien maut esille, basilika+oliiviöljy tuo tietynlaisen "pesto"-vivahteen koko kokemukseen.
***itse papu on maultaan tosilähellä suurta suomalaista hernettä. :) Kalliimpia vaan.
***kotimaan kamaralta voisi samaa koettaa härkäpavuista?

Possun ribsit

..as they should be done
Suomeksi: ..niinkuin ne kuuluisivat valmistaa
Turuks: ..sillai kunnol.

Vielä ehtii grilliä lämmittämään tänä kesänä. Vaan näitäpä ei grilliin tarvitse lainkaan lykätä! WWuhuu!! Näin tämä üüber-herkku onnistuu vuoden ympäri! Siitä en sitten tiiä sopiiko se joka vuodenaikaan... :) heh. makujenmukaan.

1) Ribsit huoneenlämpöön. Perus liharuokatyyliin n. tuntia ennen valmistusta..
2) Maustetahna tekeytymään: ketsuppia, sinappia, Worchesteria, soijaa, Srirachaa, muscovadosokeria, cayennea, ripaus pimentoa ja kunnolla mustaapippuria

***sinappina EI dijonia. Siinä on liian kirpsakka ja pirteä maku. Perus musta tuubi-tavara toimii huuuuuurjasti paremmin.

 3) Tätä sivellen ympäriinsä. Manuaalinen lähestymistapa on kenties helpoin - eli käpälät töihin!

4) Foliosta kunnon kokoinen arkki, riippuen ribsien koosta.
5) Arkki tiiviisti luiskan ympärille, ehkä vielä toinen folio-palanen varmistamaan tiiveyttä. Uunipellille ja 200°-uuniin, 1-1,5h.

***ei päällekkäin!!! Jos useampia, niin kukin satsi omana pakettiin!
***uuni-aika ei ole niin minuutin päälle. Reilu tunti - vajaa pari tuntia.

 6) Ensimmäisen uunituksen jälkeen arkki auki. Pinnalle ketsupilla, colalla ja cayennepippurilla maustettua muscovadosokeri-tahnaa!

***tätä kunnolla. Nam. tästä syntyy se rapea ja upea twist.

7) Takaisin uuniin, nyt grillivastuksen alle. Lämmöt täysille ( ≈300°), n. 10 min. Kunnes sokeritahna alkaa kuivahtaa ja tummua!

Liuskat jäähtymään ja tarjolle jokainen luu erikseen. Taas - suositellaan manuaalista lähestymistapaa tämän herkun nauttimiseen!

***namnamnamnamnamn.
***juuri sitä mitä saattaakin toivoa: rapeaa, pehmeää, huulilla-luusta-irti-purtavaa pehmeää possua!
***tulisuus haihtuu n.97%:sti. Maustamisessa sen kanssa ei siis tarvinne kursailla.
***dippi seuraksi ja syömään sormilla! :)