Perinteiset Tattariblinit

..nam, mmmh :)

Lungin kokkailun Lördag. AivanAIVAN upeeta.

Tenttisuma takanapäin, lähitulevassa ei kummosempia ponnisteluja. Rauhallinen, rento(uttava) ja hyväntuulen ja -sään viikonloppu.. sisältäen fiilistely-kokkailun: Pietarireissuta-lähtien-mielessä-olleen Blini-iltaman. Visiossa muutama hitusen kokeileva, toivottavasti toimiva täytelisuke-idea..

1) Blinitaikina HS:n ruokasivuilta.. Aamulla jo muhimaan.

***..nam. Hyviä. Reseptistä poiketen, loppujauhoista pikkasen-päälle-puolet ruisjauhoja ja taikinalle vielä puolisen tuntia "tekeytymistä" ennen valkuaisen-lisaystä ja paistoa. Lopputulemana pehmeitä ja täyteläisiä, vahvasti blini-makuisia plättyjä. Äidille isokiitos <3. 

I - Sitruunagraavattua siikaa: ..filé pikkusormen-pään-kokoisiksi kuutioiksi ja kulhoon. Sitruunamehua, oliiviöljyä, merisuolaa, mustaapippuria ja tuoretta tilliä. Sekaisin ja graavautumaan/maustumaan muutamaksi tunniksi.

II - Loimulohta "My Way": ..purjoa ja kurkkua hienonhienona silppuna, tilliä, oliiviöljyä ja jokunen ruokalusikallinen turkkijuggea ja teelusikallinen Dijonia. Maustumaan-muhimaan..

***loimulohi: ehkä rahtunen enemmän Dijonia ja jokunen pienenpieni rosépippuri...? Sitruunasiika: makua enemmän. Sitruunanmehun kaveriksi -kuorta ja suolaa ja tilliä enemmän..

III - Piimässä haudutettua kaalia (yllä): ..itänaapuri-vivahteita yritin tällä aikaansaada. Kaali suikaleina pannulle, paistorasvana voita. Suorien-ja-selkeiden idän makujen esiintuomiseksi mukaan ripaus suolaa, korkillinen valkkarietikkaa ja piimää. Loraus vettä ja haudutusta hetkinen..

***tämä oli wwwUHUU-älytön-onnistuma!! Mielettömän hyvän makuista, ihana pehmeys, upea mieto tuulahdus siltä suunnalta.

Etukäteen kun karmeasti arvelutti, että miten "maustaa venäläisittäin", mikä tekee räätistä "venäjä"-tyylistä? Ei meinannut riittänyt mielikuvitusta, kunnes muistin Pietarireissun-bussikuskin kanssa jutustelun venäläisestä ruokakulttuurista: selkeitä makuja, EI erikoisemmin mausteita, raaka-aineet "itsessään". Sieltä visio tähän. Wau. Piimässä-hauduttaminen vähän arvelutti, mutta toimi kyllä niiiiiin todellatodella hyvin.

IV - Porkkanaraastetta ja lehtisalaattia, punajuuriraastetta, punasipulia, mätiä, smetanaa ja hunaja-suolakurkkuja: ..kuutioiksi ja kuppiin hunajan kera.

приятного аппетита=hyvää ruokahalua!

..Blinien tuoksu jo aikaansaa mulla upean rentoutumisen ja rauhottumisen ihanaan illalliseen.. Tässä vielä maut sattui osumaan ärsyttävän-upeasti kohdalleen. Over all - namnamnamnamnam....

Lungin-ruuanlaiton Lördag, tulee varmasti vielä uudestaan :)

Ruispaneroidut lohikimpaleet & suikalenuudelit

Kotimaisempaa makua, kaukoitä-tyyliin tarjoiltuna

1) Lohi ensin alta syrjään ja uuniin muhiutumaan: touhu alkaa talouspaperilla kuivaamalla.

2) Lautaselle jauhoa, toiseen ruis-sipsejä huhmareella murskaten ja ruisjauhoja. Vielä yksi kananmuna pieneen kulhoon, rakenne rikki haarukalla.

3) Leivitys: pyöritys jauhoissa > munassa > ruissipsi-jauho-seoksessa.

4) Pellille järjestykseen ja kuumaankuumaan uuniin (jotta leivityksestä tulisi rapea, ilman uppopaistoa) ≈250°, mutta lyhkäseksi aikaa (jottei kala kuivu liikaa ja leipäpinta pala). Kymmenisen minuuttia..

***ehrottomasti maustamisen mahdollisuus! Tässä halusin koittaa ruisleivitystä-au-naturell, mutta jonkin pienoisen mausteen lopputulos olisi tarvinnut. Fileestä kuutioidut kalapalat olisi voinut pyörittää sitruunapippuri-dijonissa, rosépippurissa, chili-lime-soija-litkussa, rosmariini (tm. yrtti-) silpussa..ennen leivitys-kierrosta TAI leivitysjauhoihin olisi voinut lisätä kuivia makuja..

5) Kylkiäisen vuoro. Pannulle punasipuli puolikuu-viipaleina, porkkanaa piiiiiitkinä suikaleina (kuorimaveitsellä), purjoa ja kaalia ohuina viipaleina. Pikainen kuulotus, suolaa+mustapippuria.

6) Kattilassa, kokojyvänuudelit: reilusti al-denteksi-jättäen.

7) Nuudelit pannulle kasvisten perään ja mukaan loraus soijjaa ja puolisen desiä nuudeleiden-keitinvettä.

8) Hetkisen höyrytys ja pehmennys. Lopuksi pintaan vielä (puikkoruoka kun nyt kyseessä) seesaminsiemenöljyä. Simppelisti maun takia.

9) Kastike kylkiäisen mehustamiseksi: makua Japanin-maalta - turkkijuggea, soijjaa, sakea, inkivääriä ja sweetchiliä.

Bon Appetit, puikoilla taasen (ja samoista kulhoista, heh. Astiasto ehkä kaipaisi vähän variaatiota..)

***lopputulemasta oon montaa-mieltä.

- UPEAN MAHTAVA tapa laittaa kalaa. Meheviä, rapeita ja rouskuvia..älyttömän jänniä kimpaleita. Lo-Fat valmistusmetodi, nopea(hko) ja niiiiiiiin namnamnam!! Maustamiseen olisi voinut panostaa ja/tai kalalajia vaihtaa > makumaailman avartamista. Vaihtoehtoja on ja tulee olemaan jälleen loputtomasti. Varmasti "to be revisited"

- Kasvisnuudelit: namnamnam!!! tosi onnistunut suikaleiden-pehmennys-aste. Kokonaisuus oli juuri sitä mitä visiolta odotin.. Tosi-hyviä noi porkkanat ja purjosuikaleet..ja kaalit!! :)

- Kastiketta olisi voinut olla enemmän.. taikka sitten se olisi pitänyt jättää "litkummaksi". Nuudelit imaisevat itseensä hurjan paljo mehukkuutta..

Lihapulla-tikkukasviskulho

"Lihapullia!"

- "Tikkukasviksia!"

"..eiku Lihapullia!"

...diplomaattinen, kulinarisminen kompromissi: Molempia.

1) Kulhoon: SweetChiliä, Worchesteria, Dijonia, smetanaa, hienonnettuja marinoituja valkosipuleita ja aurinkokuivattuja tomaatteja, mustapippuria, suolaa ja korppujauhoja - Tässä pullille maustemassa. Sekaan paistijauheliha.

***vaihtoehtoja tietysti taas yhtä monta kuin maku-mielipiteitä, loputtomiin. Tämä, k.o. massa: tasaisen lihaisa, "tuhdin"puoleinen, hieman turhan worchesterinen. Valkosipulit+a.k.tomaatit toimivat hienosti. Oisin halunnu rosmariini+smetana-yhdistelmän enemmän esille. Ois voinut jättää tulisuutta ja lihaisuutta (chili, worchesteri) tuovat tekijät sivuun. Tilalle ehkä yrttisyys-overDose: hieman lisää smetanaa, oliiviöljyä, lisää rosmariinia, oreganoa ja timjamia... : ) ensi kerralla.

2) Massa pallukoiksi, pikainen pannuruskistus ja uuniin. ≈150°, rauhassa "kunnes-syödään"-saakka. Varottava kuivaamasta liikaa..

3) Kasvis-puoli: porkkana ja pottu tikkusuikaleiksi ja kiehuvaan veteen. Muutama minuutti pehmennyskeittelyä.

4) Pannulle, jossa pullat juuri paistettiin, keltasipulia ja purjoa.

***maku joka lihan paistamisesta tarttuu pannulla-käytettyyn rasvaan on huikea (kuulostaa ehkä hitusen mömmöltä, mutta näimpä on). Se kun imeytyy kuullotettaviin sipuleihin...namnamnmmmmmmm..

5) Mukaan keitetyt kasvikset ja kukkakaalia tikkupaloina.

6) Mukissa tilkka vettä, soijjaa ja Dijonia sekaisin > pannulle > kansi päälle > lopullista höyrytys-kypsennys-pehmennystä, kunnes neste haihtuu..

ja ecco fatto. Kylkiäisenä simppeleitä salaattisuikaleita, lohkotomttia ja sitruunaisen-timjaminen turkkijugurtti.

Puikoilla, mauista-nauttien, MahlZeit!!

Merihenkinen ravintolaillallinen

Perinnepaikka päätti pistää putiikin remppaan... muut raflavaihtoehdot eivät oikeen sytyttäneet: täytyy oottaa rempan valmistumista.

Illalisesta ei kuitenkaan tingitä - 

juhlapäivän siivittämänä, kilpaileva suoritus rafla-menu:lle.

--Menú--

Alkusalaatti

paahdettua maalaispatonkia, mätiä ja katkarapuja

-----8-----

Dijon-rosmariini-merilohta ja karamellisoituja kirsikkatomaatteja

Juuresrösti

Valkosipuli-aurajuustokastike

-----8-----

Mustikkainen valkosuklaakakku

WanhanAjanVanilijaa

*** :) maut olivat melkolailla paikoillaan..ensi kerralla teen kyllä annoksista kauniita&näyttäviä jos esillepanoa ja ulkonäköä on tarkoitus hifistellä.

Täytetyt kesäkurpitsat

..eli Zucchini-paatit.

Kesäkurpitsa, aaaaivan fantastisen-mahtava makujenkantaja ja täytteennieliä. Oma maku kun on hento ja mieto, lievästi makea ja tasainen, tekstuuri pehmeä ja kuohkea -> imee kypsyessään itseensä tilpehöörien nyansseja.

tälläkertaa suppilovahvero-pinaatti-sipulisetin kantajana..

1) Culinesse-kuulotus puna-, valko-, ja keltasipulisilpulle. Mukaan tuoretta pinaattia ja suppilovahveroita kevyesti hienonnettuna.

2) Suolaa, mustapippuria, Dijonia ja muutama chilihiutale..

3) Pehmitys, ruskistus ja kokonaisuuden hento kuivatus

4) Kesäkurpitsa pitkittäin puoliksi -> teelusikalla vetisenpehmeä, siemensisus pois -> täytteelle tilaa.

5) Paatit vuokaan, oliiviöljyä+suolaa ripotellen ja hieroen pintaan -> täytteet kyytiin

6) päälle ranskalaista Cambernet-juustoa ja 175°-uuniin muutamaksi kymmeneksi minuutiksi..

***uunitusta olisi voinut jatkaa vielä kotvasen..taikka olisi voinut itse kesäkurpitsalaivoja uunittaa hetken ilman täytteitä. Jäivät ehkä rahtusen turhan "kosteiksi".. Upea pehmeys kuitenkin: juuri sopivasti hampaillekin tekemistä, ei pelkästään "huulilla purtavaa"

***kyytiläisen makumaailma voisi olla sitten mitä-tahansa: miltä kuulostaisi tex-mex-chiliconcarne? tai kermainen-savulohi-ohra-/riso-tto? tai tomaattinen-basilika-pinjansiemen-sipuli? ehkä prosciutto-oliivi ja ciabattaa ja parmesaania rouhittuna..?

Vaihtoehtojen määrälle ei loppua näy..

Tuonnempana siis jälleen samalla paatilla makumaailman reunaa metsästämään. :)

Melanzane alla Parmigiana

Tämä.
Tämä jokseenkin-usein, milloin-missäkin kokeiltu kylkiäinen.. Aina kun olen aiemmin yrittänyt, on enemmän tai vähemmän epäonnistuttu. Aina on keksitty mitä ja miten tehdä toisin. Aina kehitysehdotukset ovat kuitenkin unohtunut/jätetty huomioimatta...

Tavoitteena olisi siis koettaa päästä edes lähelle samaa lopputulosta, kuin mihin vaihtarivuoden host-perheen mamma pääsi poikkeuksetta aina: Kuiva, mutta mehevä. Kiinteä, mutta pehmeä. Tiivis, mutta konsistenssiltaan kuohkea. Jämäkkä, muttei missään nimessä/mistään kohtaa sitkeä. Ja maku.....

Kaikki räätin raaka-aineet on maailman arkisimpia: tomaattian munakoisoa, valkosipulia, keltasipulia, öljyä, suolaa, pippuria, basilikaa, parmesaania ja mozzarellaa.. = arkisia, ainakin italianmaalla. Täällä tietty, ei ole mahdollisuuttakaan päästä samoihin sfääreihin, mutta riittävästi tunnelmoiden ja huolella valikoiden, löytyy mielettömiä makuja suomalaisistakin..

Nyt. Iltapäivä aikaa tunnelmoida vaihe-vaiheelta vihdoin "onnistunut" koitos...

 1) Munakoiso ≈ puolen-sentin-siivuiksi. Päälle morttelissa jauhettua isorakeista sormisuolaa.. Itketystä muutama tunti.. Välillä kuivaus talouspaperilla paineillen, kääntö ja toisolle puolella sama: suolaus ja odotus.

 2) Tomaattikastike. Ei todellakaan mitään purkki-tavaraa.
Paikalliselta tuottajalta kolme reilun kokoista tomaattia: pelkät "lihat" reunasta. Vetinen, siemen-keskiö ei pääse mukaan. Keltasipulia, valkosipulia ja partsin basilikaa. Oliiviöljyä on hankala löytää "paikallisena", mutta next-best-thing lienee tässä käytetty: raikkaan pippurisen napakka, italialainen.
-Ensin siis keltasipulin+valkosipulin kuullotus oliiviöljyssä -> mukaan hienoksi hakattu tomaatti. Hienoinen ruskistus sipuleille ja sitten pannun lämpöä pienemmälle: rauhallinen ja pitkä, makuja tiivistävä ja konsistenssia-kuivaava haudutus.. Mukaan vielä morttelista suolaa ja osa basilikasta. Pieni kuivattu pepperoncino myös muruna pataan..

 3) Munakoisot itketetty, kuivattu ja paistettu molemminpuolin pannulla reilusti ruskeiksi. Juustot raastettu/viipaloitu ja tomaattikastike riittävän-kuivaksi haudutettu..

 4) Kokoamaan: vuoan voitelu tilkkasella oliiviöljyä ja pohjalle hieman tomaattia.. Kerrostamisjärjestys:
1. munakoisa
2. tomaatti
3. parmesaani
4. korppujauho
5. basilika
6. mozzarella
..ja alusta uudelleen.

 5) pinnalle vielä loput tomaattikastikkeet ja ripotellen parmesaani.. Uuniin. Rauhassa kuivuen ja kasaan-vetäytyen..olisikohan tässä vierähtänyt 45-55min.. No, "vajaa tunti" @ 175°

: ) 

Hymy kertonee osan.

wwwWUHUU!! Kuiva JA mehevä. Kiinteä MUTTEI sitkeä... ja suuremmoisen makuinen. Wau.

***tottakai ois maut voineet olla vielä erikoisemmat ja vahvemmat ja voimakkaammat. Kauppahallista/torilta saattaisi löytyä niitä samanlaisia munakoisoja mitä kotona-italiassa: EI näitä pisaran-muotosia, tumman mustia vaan niitä pallomaisemman muotoisia ja vaalean, epätasaisen violettejä..

Nyt kuitenkin, onnistuma. Suurimpana syynä nostaisin ehkä tuon korppujauhon-ripottelun tonne väleihin JA tomaattikastikkeen hauduttamis-paksuuntamisen.

Un viaggio dei sapori fatto apposto. Proprio con calma, con gioia..

Paahtopaistia ja "HP"-koitos

..liharuoka-aika. Taas : )

Tarjouksesta bongattu, upean mehevänoloinen naudanpaistikimpale ja epäselvyyden harsoittama, onnistuneen mielenkiintoinen kastikekokeilu..

1) Piffikimpale ei saanut osakseen mitään järisyttävän ihmeellistä.. Huoneenlämpöön ja pintaan suolaa+mustapippuria > pannussa rauhallinen ruskistus joka puolelta > foliokääröön > 150°-uuniin, lihalämpömittari kylkeen > kypsyttelyä, kunnes sisälämpö 58°

***ensikerralla sisälämpö alhaisemmaksi.. 55° vaikkapa. Tämä ko. lihakipale oli hieman ohkaisen oloinen.. kenties kuivahti rahtusen liikaa paistaessa. Secondo il gusto mio: paahtopaisti saisi jäädä hieman punaisemmaksi.

Soosi-kokeilu, tämän kerran tutkimusmatka. 

Visio oli kotitekoisesta HP-tyylisestä kastikkeesta: sellaista tästä ei todellakaan tullut, siksi iiiiisot sitaatit otsikossa. :) Älyttömän hyvänmakuinen ja upean tekstuurin omaava tahna kuitenkin..

2) Voita pannulle, mukaan valkosipulinkynsi ja tuoretta rosmariinia - paistorasvaan makua

3) 1rkl vehnäjauhoja sekaan ja hieman ruskistusta massalle

4) ronskinsti sekoittaen, nesteet ja loput mausteet: Worchester, soija, vesi,  Dijon, mustapippuri, timjami, oreganoa ja reilunlainen loraus paahtopaistin uunitusfoliosta lientä

5) Hetkinen keittelyä: ylimääräistä nestettä pois, makujen tiivistämistä ja jauhojen kypsentämistä

6) Jäähdytyksen jälkeen täyteläistämään nokare turkkijuggea.

***hankalaa. "home-made-HP" tämä ei siis todellakaan ollut: sellaista olisi ilmeisesti lähestyttävä aivan täysin toista kautta: kenties muokkaamalla perus punaviinikastiketta (worchesteria, dijonia ja Hickoryn savuisuutta..)

***kovin onnistuneen lihaisan-yrttistä tämä lopulta oli. Ja jauho-neste-tasapainoilu päättyi juuri oikeanlaiseen koostikseen: pehmeän paksua, mutta lumoavan levittyvää..

Bolognese proprio

..eli Bolognese-kastike, liki kaikkia pinttyneimpiäkin perinteitä kunnioittaen. "Oikea" ja "todellinen".
..as it should be (miunmaunmukaan, huom. :)

1) Oliiviöljy-kuullotus-pehmitys: porkkanaa pieninä kuutioina, punasipulia, purjoa (korvaa tässä tositositodellisen-oikeassa bolognesessa käytettävän lehtisellerin), valkosipulia ja rosmariinia.

***valkosipuli ja rosmariini ensimmäisinä pannuun -> maku levittyy/imeytyy öljyyn ja tarttuu paremmin kokonaisuuteen!
***lihaisuutta olisi toki korostanut tässävielä tuore timjami, mutta parvekkeen laatikosta se loppui jo tovi sitten.. : S
***Worchesteria...pepperoncinoa..smoked-paprikaa..mustia oliiveja hienoksi silputtuna..Keinoja annoksen monimutkaistamiseen olisi liki loputtomasti, mutta johonkin oli vedettävä "riittävän"-raja.

2) Naudan sisäpaisti - pihveiksi leikattuna, nuijittuna ja pieneksi paloiteltuna - pannuun ja ruskistus. Suolaa ja pippuria pintaan
3) Vasikanfondia, loraus soijjaa ja teelusikallinen Dijonia
4) Sekoitus ja kansi päälle: lämpöä pienemmälle ja piiiiiiiitkä ja rauhallinen haudutus.

***mitä pitempään, sen parempi: lihan maku "lihavoituu" ja koostis pehmenee. Ei kai tuhatvuottasitten ollut luolan ruoanlaittonurkkauksessa pakattua jauhelihaa, ei siis tosi-bolognesessakaan.

Nyt soosi päätyi bagelin väliin. Toki kelpaisi myös (kotitekoisen!!!) tuorepastan päälle tai maalaislohkoperunoille tai mihin-nyt-kukin-nälkäinen-tuota-tahtookaan-torpata.
Rehellinen bolognese. Chek!

Ananascurrypatonki

..nyt iski hankalahko terminkeksimis-ongelma. Agricolaa tarvittaisiin.

Lyhyesti ameriikan-englannin kiälellä: "slow-cooking-comfort-fast-food", vapaasti kääntäen: hitaasti-ja-rauhallisesti-makuja-fiilistellen-valmistettu-ei-"pika-"-vaan-"kunhan-nopeasti-syötäväksi-valmiina-ja-kokki-viihtyy-tehdessä"-ruokaa.

äidinkieleemme näin (kenties) uusi köökkitermi ja tästä eteenpäin, tähän tyyliin kokatut olkoon: "Rattoisia" tai "tyynen-sään" räättejä.

..eli ananas-kana-curry-patonki.

Ananaspurkki ja taannoinen kanasuikaleiden maustekombo (joka sai osakseen poikkeuksellisen-pitkäkestoista positiivista palautetta) siivitti visioita tämänkertaisesta..

1) Purjo ja keltasipuli ja valkosipulinkynsi suikaleiksi ja kuullotus pehmoisiksi

2) Kanasuikaleet sekaan pannulle ja rauhallinen ruskistus.

3) Mausteeksi: soijjaa, suurinpiirtein puolikkaan-peukun-pään kokoinen inkiväärinkipale raasteena, chilihiutaleita ja currya. Kokonaisuutta kasaamaan reilu desi kookosmaitoa.

4) Rehut viipaleiksi: parzin piffitomaattia, kurkkua, lehtisalaattia ja porkkanaa

***yllätti. Todella. Porkkana, raastimen pienimmällä osalla pehmeänmehukkaana raasteena toimi yksinkertaisella maullaan hämmästyttävän miellyttävänä patongintäytteenä. Wau.

5) kasaus: Patonki auki, pohjalle sipaisu aiemmin pyöräytettyä chili-aiolia > cheddaria > päälle lämmin ananascurry > toiselle puolelle, pintaan sipaisu Dijonia > kasvikset > puoliskot päällekkäin ja leivinpaperista "tarjoilutasku".

Muona-aika! Mahlzeit! Måltid...men smaklig, lung, gemytlig, trivsam, rolig, underhållande osv. :)

***kostutus-elementtejä oli ehdottoman tarpeeksi. Hovihankkijan 7-viljan-patonki näytti ensialkuaan rahtusen kuivalta, mutta ei onneksi ollutkaan. Huippuhyvää. Ja upean mehevän pehmeää, viimeistään kostutusten jälkeen.

Quesadillas

"Juhlan" kunniaksi, nopeanpikainen ja jännä ja varioitava ja mielettömänmaukas kipale.
..kiitos kaikille aikaansa-tämän-blogin-tarkasteluun käyttäneille! Saa pitäjän hymyilemään. : )

Eli suuamalaesittain, kvesatilloja. Tortillaplättyjä piällekkäin.

1) Täytteeksi(hän) kelpaa, tällä taas, mikä vaan tilanteeseen sopiva.. Tässä nyt chilipapu-sipuli: punasipulia ja valkosipulia, oliiviöljyssä nospasti pehmeäksi kuullottaen.
2) Pataan purkillinen kidneypapuja. Liemestä valutettiin suurinosa pois, mutta papuja ei sen koommin pesty taikka putsattu. Mukavaa "täyteläisyyttä" tulee, jos jättää joukkoon osan papujen nesteestä.
3) Mausteeksi ketsuppia, juustokuminaa, mustapippuria, chiliä, smokedpaprikaa, oreganoa ja suolaa.
4) Rauhallista paistelua pannulla, kunnes osa nesteestä haihtuu. Ehkä noin viitisen minuuttia. Sitten perunamuusinuija esiin ja seos ..öö.. tuollaiseksi tahnaksi. :)

 5) Levitys tortillalle, päälle juustoraastetta: tässä normi-oltermannia sekoitettuna koskenlaskijaan
*** chilin ja koskenlaskijan kombinaatio, njamnamnamnamnamnam.....

6) Toinen tortillanmokoma päälle, hento painelu tasaiseksi ja pikainen paisto kuumalla pannulla.
Annosviipaleiksi ja lautaselle. Buon appetit!

..ja sitten variaatioiden maailmaan:
***täytteenä siis tosiaan voisi olla mitä-vaan-tunnelmaan-sopivaa. Kaikkea kanasta kalaan ja kurpitsasta kiiwiin.. (kyllä, myös kiiwi-hedelmä sopisi taatusti.. jos muuten täytteenä oilisi "makeaa": joku hillo pohjalle...juustoksi brie..tai hedelmäinen gorgonzola...)
***tärkeimpänä tossa täytteessä lienee juustoraaste: se kun sulaessaan "liimaa" nuo tortillat yhteen.
***mielummin "liian vähän" kuin "liikaa" täytettä. Syödessä viimeistään huomaa miksi... :)
***kuivahkoille quesadilla-viipaleille jonkinmoinen dippi on upea seuralainen... guacamole kenties?
***tuoretta korianteria. Sitä tämä olisi tarvinut niin olis ollut méxico-vibat todella kohdallaan.. ja dippiin valkosipuli-cremefraice.
***loppupaistossa pannulle EI missään nimessä mitään rasvaa. Kuivat tortillanplättyset vaan imasisi sen itseensä ja lopputulema olis rasvaisen-löttänän-lerppu viipale..

Näin nyt ja tuonnempana toisin! wwUuhuu!

Kokojyvä-Bagels

Kävin läpi ruokakirjojen ja lehtien täyttämää reseptihyllykköä ja näppeihin sattui joskus taannoin aloittamani, oma leikkaa-liimaa-askartele-kirjoitamuistiin reseptikokoelma.

Why - oh, why, ei ole tullut ylläpidettyä tuota?! Jo todella lyhkäsen selailun jälkeen innostuin joka ikisestä räätistä mitä sieltä löytyi. 

Joku on kyllä valinnut niteeseen todella toimivia ehdotuksia...hitsi.

Harmi, kun yhdessä ruoanlaittorupeamassa voi (tai tiiän että ainakin kannattaa) kokeilla vain yhtä ideaa.. Noh, onneksi on nälkä myös huomenna! : )

Nyt baageleita, pretzeleitä tai näitä mitä-nyt-lie.

Original-resepti oli jostain kotoa-bongatusta naistenlehdestä. Nyt se sytytti vain koko vision, määrät ja mitat ja mausteet tulee taas miun-maun-mukaan.

1) iso-kasa täysjyvä-sämpyläjauhoja, niihin kuivahiivapussillinen sekaan.

2) puolenlitran taikina: lämpöiseen veteen ronski ripaus merisuolaa ja puolisen desiä rypsiöljyä.

3) sekoitus ja vaivausta kymmenisen minuuttia. Rauhoittumaan ja kohoamaan - puolisen tuntia.

 ***kokojyväsämpyläjauhosäkki oli huippuhauska. Sis. karkeita täysjyvävehnäjauhoja, vehnäleseitä, hiivaleipäjauhoa ja ruisjauhoa. Toki ja taatusti myös kliinisen-valkoiset erikoisvehnät olis toiminut mutta.. lite hälsosammare för tillfället.

4) Vikkelästi veivaten, ilmakuplat pihalle. Taikinanpötkö tangoksi ja palasiksi.

5) Palaset sämpylöiksi ja toinen lyhkänen kohotuskerta - vartinverran varmaankin.

6) Varovasti sormella sämpylät donitseiksi ja uppopaistoa, muutama-minuutti-per-puoli ronskisti suolatussa vedessä. Reikäkauhalla pellille kuivahtamaan ja uunitusta oottamaan.

***kattila kannattaa olla mielummin liian iso, kuin "se sopivan kokoinen". :)

***kiehumisen-poreillessa on turha oottaa että taikina ruskistuisi: niin ei ole tarkoituskaan. Hieman taikina vaihtoi väriä beigemmän-harmaaseen, mutta varsinainen pintapaisto tulee vasta uunivaiheessa..

7) voitelu ja uunitus, vajaa 10min @ 200°.

***Variaatiovaihtoehto ja maun-mutkistus-mahdollisuus!! Muutama kimpale sai päälleen pelkästään voisulaa mutta toisissa kokeiltiin. Voisulan sekaan valkosipulia+mustapippuria, smokedpaprika+cayenne, rosmariini, timjami-grillimauste....jnejnejne.

Päällystämisvaihtoehdoilla siis näistähän saa mihin-vain-ja-milloin-vain sopivia!! Pintaan ehkä ripaus juustoraastetta.. tuoretta yrttiä..

"Au naturell", näistä tuli älyttömän jänniä (ja kuva kertoo: hieman häpeällisen ei-esillepantavan rumia, heh).
Upea rapea pinta, mehevän ilmava ja täyteläinen, täysjyväinen sisus..Uusi skonssityylinen jokapaikanhöyläresepti. wau :)


***jälkihuomautus: makumaailman yliampuminen luonnollisesti vaatii muutakin kuin vain voiteluöljyn maustamisen. Sillä toki aikaansaa efektiä, mutta voimakkaammin jos tahtoo vaikuttaa: taikinan sekaan. esim. jalapeno-silppua..sipulia hienonnettuna..marjoja?..omena/porkkanaraastetta..

Makaronilaatikko "Tradizionale"

Perinteistä arkiruokaa. Jotain tosi tavallista. Jokin simppeli ja "jotain mitä helposti"..
murrrrrrrrrrrrrr...
Mun pääkoppa kiehahtaa pahasti yli kun ajattelen/kuulen tuommoisia fraaseja. Miksei joku pinttyneen-perinteinen "nakit ja muusi" taikka lihapullat taikka niinkuin tämä tässä, makaronilaatikko, voi olla
- jännää
- mielenkiintoista tehdä
- uusi miellyttävä makumatka
- kokeileva
- haastava
- mukava rauhallisen ruuanlaiton hetki?!??

Niin täällä tälläkertaa.

1) Ensin kattilaan makaronit kiehumaan, kunnolla merisuolattuun veteen.
2) Pannulle suurehko kasa punaista, valkoista ja purjonväristä sipulia. Kuullotusta pehmoisiksi. Perään jauheliha -> ruskistut ja maustaminen: loraus soijjaa, worchesteria, oreganoa, rosmariinia ja mustaapippuria.

***tässä, muiden mutkien ohella, on oiva hetki saada twistiä "perinteisiin". Kuinkas olisi vaikkapa BBQ-makaronilaatikko: chiliä, hunajaa, smokedpaprikaa, timjamia ja lisää worchesteria? "Himo-grillaaja" nakkaisi munamaidosta maidon syrjään ja sekoittaisi kananmunat vaaleaan lageriin.
Taikka currymakaroniloota: inkivääri, chili, curry ja munamaitoon kookosmaito?
Kananmunat ja juustonkimpaleet otettiin tässävaiheessa vain huoneen-lämpiämään.

 3) Mukiin munamaidon sekoitus: Koskenlaskijanviipaleet mukiin, perään kiehuvankuumaa vettä tilkkanen. Näin yritin saada juuston sulamaan ja pehmenemään munamaidon sekaan.

***olisihan tuon voinut ihan harkiten ja huolella sulattaa ja sekoittaa, mutta tässä yritin "the easy way". Eipä oikein keittokirja-tyyliin onnistunut mutta hyvin, mielenkiintoisesti ja twistiä-tuoden kuitenkin!
Mukaan 2 munaa, teelusikka Dijonia ja ..öö.. mukintäydeltä maitoa. Ripaus suolaa ja sekoitus.
4) Osasten kasaus uunivuokaan. Pohjalle sivellen tilkka öljyä. Makaronia, jauhelihaa, makaronia jauhelihaa, makaronia, jauhelihaa ja vielä pinnalle muutama makaroni. Munamaito vuokaan ja vikkelä-vuoan-kallistelu, jotta munamaito hakeutuu taatusti joka nurkkaan. Uuniin, ja muutamakymmenminuuttinen @ 170°

***munamaidon määrä oli aikalailla aliarvioitu. Ensikerralla - tuohon vuokaan - vaikkapa kaksin verroin. Ei ehkä enempää munia, mutta maitoa/kermaa..
***muokkausmahkuja: munamaidon mukana mausteilla makumatkaa miltein mihin tahansa.
***en tieda, joska tämmöisestä LAATIKOSTA haluasi todellisen tiiviin-kiinteän kimpaleen, voisikohan munamaitoon sekoittaa ruokalusikallisen tai kaksi jauhoa. Sitoisikohan se laatikkoa yhtenäisemmäksi? En tiedä. Kokeilemalla on todettava. : )

 ***pinta ei saanut päälleen erikseen juustoa: munamaidon seasta sulamatta-jääneet-koskenlaskijan-kimpaleet jäivät toimittamaan sen osan
***esim. joska olisi ollut BBQ-style, jokin juustotiskin pitkään-kypsytetty cheddar tuohon pintaan. Jos seasta löytyisi sienisatoa: aurajuustoa tai brie:tä? (jälkimmäinen sienien kanssa....NNNNNAM)

Kuivakan näköistä tuossa kuvassa mutta suorin selin sanon että maku oli kohdallaan. Aikalailla "tradizionale", noin kokonaisuutta ajatellen, mutta ei missään nimessä lähelläkään armeijan tai kouluruoan tarjoamia kokemuksia. Ihan niin tylsään en onneksi taipunut.

Kaikenkaikkiaan: uunipastat on upeita, makuvaihtoejtojen monipuolisuus on ällistyttävää ja valinnanvaikeus niiden väliltä hankalaa (mutta uuuuuuh, niin jännää ja kokin-kantilta hauskaa).

Turkey-Burger

Äkillinen päähänpisto pakastimessa pitkähköön pysytellyille kalkkunanfilé-kipaleille. Ensimmäisenä mieleen tuli perinteinen toast-tyyppinen räätti, mutta vaalean vuoka-/paahtoleivän puute ajoi ideaa enemmän burgerin suuntaan.

Semmoiset siis.

1) Desi (puolikas kuuuumaa vettä, puolikas maitoa) nestettä, ripaus suolaa&sokeria ja pienehkö ruokalusikallinen kuivahiivaa sekaisin. Mukaan yhteensä noin desilitra ruislesettä ja kaurahiutaleita. Loraus öljyä ja jauhoja sen-verran-että-taikinan-kimpale-irtoaa-kulhon-reunoista...jotta siitä saa semmoisen pyöriteltävän-vaivattavan pallukan.

Hetki vaivaamista sitkon aikaansaamiseksi ja puoleksi tunniksi kohoamaan..

Kohotuksen jälkeen sämpylöiksi > voitelu simppelisti vedellä > pinnalle seesaminsiemeniä. Uuniin, keskitasolle ja n.15min @ 225°

2) Paistinpannu esiin ja töihin! Ensin, perinteisen burgerin maaginen mehustaja - BBQ-sipulisetti, tälläkertaa punasipulista, valkosipulista ja purjosta.

Suikaleiksi ja pannulle. Paisinrasvana ehrottomasti voita/margariinia yms. (ei oliivi-/rypsiöljyjä tässä!!:)

***paistorasva on itsessään niiiiiin poskettoman suuri maun mukanakantaja. BBQ-sipulisettiin ei sovi sotkea keski-/eteläeuroopan tunnelmia turhilla öljytunnelmoinneilla. 

***Toisaalta ehkä jos oliiviöljyn perään heti alussa sujauttausi hienoksi-silputtua chipotlea ja valkosipulia, ranch/mexico-vibaa..hmmm..

Sipulit kuullottaen, lievästi jopa ruskistaen. Mausteet: soijjaa, mustapippuria, vaahterasiirappia, SweetChili-soossia, timjamia ja chiliä. Folioon ja setti sivuun hautumaan.

***perinteisimmillään, mun mielestä, sipulisetin maustevalikoiman välttämättömyydet ovat: Dijon, soija, worchester, chiliketsuppi, cola, vaahterasiirappi, mustapippuri ja timjami. Tämän kombon haluun kylläkin jättää ainoastaan kesään ja ehdan-grilliruoan-kylkijäiseksi. Sinne se kuuluu.

3) Piffin-toimenkuvan suoritti itse idea: suurisuikaleinen BBQ-kalkkunapaistos.

Kalkkunafileet suurehkoiksi, n. peukun kokoisiksi viipaleiksi ja samaan pannuun missä sipulisetin maku jo pohjalla. Ruskistus ja pintaan hyppysellinen suolaa. Varsinaisen maun suikaleille toi n.1/3-Mustapekkajuuston kimpale.

4) Juuston rauhallisesti sulaessaan ja uppoutuessaan paistettujen kalkkunakimpaleiden joukkoon, on aika aloittaa kasaus: pohjaviipale - sipaisu BBQ-ketusppia - kalkkunaviipaleet - sipulisetti - keräsalaatinlehtiä - tomaatinviipaleita - päällisviipale.

Och sen är maten färdig...eipä tosiaan mitään pika-burgeriruokaa, mutta sanovat että: "hyvää kannattaa odottaa.."

***juusto puutui burgerista kokonaan: ajattelin että mustapekka saanee riittää. Syötäessä kuitenkin huomasi, että etenkin juustotiskiltä bongattu, jokin tuhti ja voimakas, pitkäänkypsytetty cheddar, olisi sopinut loistavasti loppukokonaisuuteen...

***Pippuri-BBQ-sipuli  -makumaailma joka siivittää kyllä liitoon, törmäsi siihen sitten miltein missä vain. : )

Njam.

Omppuchipsit

namnamnamnamnam...
Omena on yks niistä harvoista hedelmistä/kasviksista joka on - meiner Meinung nach - aina hyvää. Useisiin muihin joko muutaman jälkeen kyllästyy taikka sitten "ei just nyt oikeen tunnu siltä, että maistuis". Mutta omppu. namnamnamnamnamnam...
Ja nyt kun on satokausi parhaimmillaan, kotimainen omppu. namnamnamnamnmanam...
Jubileerausta tähän tyyliin:

 1) Mauste-marinadi muhiutumaan: suuuuuuurensuuren kulhon pohjalle kanelia, kardemummaa ja vanilijasokeria. Perään kiehuvankuumaa vettä desi taikka kaks, ja antaa makujen hautua hetkisen...
Hetken päästä kulho täyteen jääkylmää vettä.

 2) Sillävälin omppujen valmistelu: jotakuinkin kahden-kolikon-paksuisiksi viipaleiksi ja kodanpoistajalla keskiö syrjään. Opiskelijaboksin köökki-työkalulaatikosta ei juuri tähän hätään kodanpoistajaa löytynyt: virkaa suoritti balsamico-pullon korkki. (jonka sisällä se semmonen muovinen mikä-lie, osoittautu oivalliseksi avuksi. Viipaleista irtoavat kota-keskiöt ei juuttunut korkkiin!! wuhuu!)
3) Viipaleet pikimmiten-nopsasti marinadiliemeen, jotta eivät tummuisivat ja jotta imisivät ihteensä edes hiukan tuota kaneli-kardemumma-makua.

***Marinadi voisi olla varmaankin jos minkäkinmoinen, mutta klassista omena-kaneli-kardemumma-komboa ei kertakaikkiaan päihitä mikään. namnamnamnanamnamnamnam....

 4) Suikaleet uuniin. Kiertoilmalle, patalappu luukunväliin ja yhteensoittoon varmaankin nelisen-viitisen tuntia @ 50-70°.

***tässä luodaan viipaleista itse sipsit: JOS kuivatusaikaa kitsastelee tai JOS kuivatuslämpötilaa ei malttamattomuuttaan mahda pitää riittävän alhaisena -> tuloksena on pinnalta ruskistuneita, sisältä kostean-nihkeän-nahkeita, lörppöjä omenaviipaleita. (nimim. "kokeiltu on")
..mutta JOS kuivatusajan mielummin jopa yliampuu ja lämpötilan jättää huomioimatta kokonaan, on tuloksena rapsakkaa, kanelisen omenaista, syksyistä, kotimaista kultaa. Namnamnamnamnamnam...

Lämpötila oman-keittiön-uunissa on 50°, mikäli sitä ei mihkäänsuuntaan säädä. Se ja (muutamalla tauolla, siellä täällä väleissä) yhteensä ehkä 8h kuivausaika = namnamnamnamnamnamnamnamnma.....

Brié-rosepippurilohi

Hämmentävän rentouttavan viikonlopun "juhlistamiseksi", sunnuntailounaalle hämmentävä ja rennosti-kohdalleen-osunut kala-annos.

Tälläkertaa ei liiemmin pelottavan omituisia valmistusmetodi-kokeiluja, ei epäilyttävän hurjia makuyhdistelmiä, ei turhia avantgardisia näkemyksiä "jostain suuremmoisesta sensaatio-annoksesta".. Simppelisti tälläkertaa: hyvät, simppelit raaka-aineet, simppelit välineet ja ihmeellisesti, simppeli visio lopputuloksesta.

1) lisukkeeksi mustaa riisiä: oliiviöljyä kattilanpohjalle. Valkosipulinkynsi silputtuna perään, antamaan makunsa öljylle ja tirisemään rapean karamelli-ruskeaksi. Riisi..

(..tunnustus! Ei ollut pelkkää mustaa riisiä.. Oli myös ehkä 2rkl puuroriisiä mukana: lopputuloksesta kun haluttiin tuo tuommoinen pallukka/kasa)  

..kattilaan ja nopsa kiillotus/sekoitus valkosipuliöljyyn. Ripaus suolaa, loraus kanafondia ja vedenkeittimestä vettä sitämukaan mitä riisit sitä itseensä turvotessaan imaisee.

2) Lohi vuokaan, pinnalle hieraisten merisuola+smokePaprika+rosepippuri-sekoitusta. Uuniin, 175° ja parisenkymmentä minuuttia.

***uunilohen maku lienee aina se suurinpiirtein-sama, yksinkertaisuudessaan upea lohen maku. Pintaan-hierottavat mausteet (varsinkin jos ehtivät "marinoida" kalaa hetkisen) antavat sentään pikkaisen tönäisyä toivottuun makumaailmaan.. Kombossa voisi olla sitensiis mitä vain: Italiaa (basilika-sitruuna-valkosipuli), Jenkkilää (chili-timjami-vaahterasiirappi), Intiaa (curry-inkivääri-lime), Beduiinia (kardemumma-kaneli-chili), Thaimaa (lime-chili-inkivääri)....

3) Kastikkeessa suurin tämän ruuanlaittorupeaman "jännä-juttu".

Ensiksi pannulle punasipulia ja purjoa, pikaisesti kuullottaen. Ei ruskistamiseen saakka, pelkästään pehmennys. Pinnalle ripaus suolaa ja valkopippuria ja jotta lopputulemasta saataisiin upean-paksun-täyteläisen-tuhti tahna, vajaa ruokalusikka vehnäjauhoa. Mausteiden jälkeen desin verran vettä joukkoon.

***tottahan-tietty olisi makua ja mielihyvää tullut roppakaupalla matkaan mukaan jos olisi veden ohella ollut vaikkapa kermaa.

Kerma jätettiin tietoisesti sivuun, sillä pannulle seuraavaksi pilkkoontui reilu kimpale ranskalaista, vahvaa brié:tä. Se rauhallisesti joukkoon sulaessaan ajaa moitteettomasti kerman asiaa.. PLUS tuo mukaan sen ihmeellisen maun mikä juustossa itsessään on.

Salaatissa ei kummallisuuksia muistaakseni ollut..

Ja voilá, lopputulema oli yksinkertaisen tyylikäs annos. Ja maut, njamnjamnjam..mmm..., kertakaikkisen kohdallaan. Brie, lohi ja rosepippuri tukevat toisiaan omituisen osuvasti. Mustan riisin pähkinäisyys (ja aikaansaatu pehmeä valkosipulisuus) tuo rotevuutta lopulliseen elämykseen.

Sunnuntailounaan makumatka, chek!

Tortilla Española

..finalmente! Wuhuu!
Jep. Onnistumisen-tuuletus siksi että kyseistä räättiä on muutamaan (=melkosen useaan) otteeseen koetettu ja pyöritelty, mutta palaute/ulosanti on aina ollut ..öö.. ei kehnoa eikä vastenmielistä, mutta sanotaan: epäonnista.
Maut ovat aina olleet kohdallaan (suurinpiirtein/lähestulkoon), palaute on aina osunut ulkonäköön, rakenteeseen, kylkiäiseen tai kastikkeeseen ynnä muihin saman-räätin ominaisuuksiin..

Nyt, tähän-saakka-kokeilluista "autenttisimman" näköinen, makuinen ja tuntuinen.

 1) Ensimmäinen satsi pannulle: punaista paprikaa, keitettyä perunaa ja punasipulia. Paistorasvana tietty oliiviöljyä.

***Ensimmäinen miten-varioida-kohta: nyt meni perunojen keitinveteen, ehkä viimisen 10min ajaksi, silputtua purjoa ja Aglio-Olio-e-Pepperoncino-maustetahnaa. Näin upeeta pintamakua muuten niin tuttuun ja tavanomaiseen pottuun..
***Ja tottahan-tietty espanijoola-munakkaassa voisi, ehkä jopa pitäisi, olla chorizoa, pekonia, salamia, pepperoni-leikkelettä tjtn. lihaisan-tulisen-napakkaa osiota..

 2) Rehujen ruskistuksen jälkeen maustaminen: reilut ripaukset kaikkia, jotta ei taatusti jää epäselväksi. Smoked-paprika, valkosipulijauhe, oregano ja mustapippuri.
***Chiliä olisi ehkävielä toivonut..
3) Munat rikki kulhoon ja rakenne tasaiseksi. Kuumaan pannuun rehujen perään tasaiseksi kerrokseksi.

4) Riittävän pitkä kanamunan-kypsennys-paistoaika, rauhallinen kääntö ja vóilá! Lautaselle ja pinnalle ripaus parmigianoa.. njam. Buon appetit!

Simppelin kuuloiset syyt tähän toistaiseksi-suurimpaan-tämän-annoksen-onnistumiseen:
-riittävän, mutta ei missään nimessä liian, kypsät perunat, joilla riittävästi aikaa jäähtyä.
-huolellinen maustaminen
-riittävä paistorasvan-käyttö
-rauhallinen paistaminen: ei veivausta, sekoittelua tai heitellen-kääntö-kokeiluja tai muuta temppuilua..
-ja ehdottomasti tärkein: mitätön lisäys..öö..mitään rikottujen kanamunien sekaan: Ennen on tullut kokeiltua kaiken maailman turkkijugurtteja ja ranskankermoja, mutta nyt ei. Nyt haluttiin munakkaaseen kiinteys ja riittävä yhteen-nitova-ominaisuus. Tuommoset lisä-kermat meinaan poistavat sitä kanamunan kokoavaa tekijää aikalailla huolella.

Ruispohjainen lohi/metsäsieni-piirakka

Kesää on jo tovi lopeteltu, arkea aloiteltu ja syksyä suunniteltu.
Nyt syksyn makuja, yhdessä klassisen-suomalaisen, kenties kesä-muistoisen, perinteikkään kylmäsavulohen kera. Pohja ruikiista, ruisleseestä ja ehdasta voista.

Pohja ensin, tämä taikinasatsi riitti (juurijajuuri) pienehköön, ehkä 20 x vajaa-20cm, lasipyrexiin. Normaaliin piirakkavuokaan (halk. 22cm/24cm) tarttis laittaa.. öö.. noh, kaikkea ilmeisesti hiukan enemmän. : )

1) 50g voita ja ruisjauhoa & -leseitä 3dl nyppien yhteen, tasaisen pieneksi muruseksi.
2) Perään loraus siirappia, ripaus suolaa ja ehkäpä 4rkl vettä.
3) Vaivaamista ja jauhojen lisäilyä (taisi mennä tässävaiheessa enää vehnäjauhoa: sitkon saamiseksi!) sen verran että taikinasta tulee selkeän-erillinen pallukka.

***Ei kannata liian kuivaksi saakka lisäillä noita jauhoja: Ruisleseet on epäkohteliaita ja ilmottaa olemassaolostaan imemällä mehut pikkuhiljaa muusta taikinasta. Massa siis ikäänkuin "kuivuu" ajan kanssa.. vähän tosin, mutta kummiskin.
***Ensimmäinen ehdoton moka: leivinjauhe otti ja unohtui kokonaan. Veteen+voihin pyöräytetystä ruistaikinasta tulee ilman leivinjauhetta pelkkää "karjalanpiirakanreunaa", ei niin miellyttävä piirakkapohjana... Tuo ilmavuus mitä leivinjauhe saa aikaan, ois lopputuotoksessa varsin toivottava. :S näin tälläkertaa.

4) Pallukka täytteen-valmistamisen-ajaksi jääkaappiin jäähylle.

Täyttenkimppuun!

 5) Pannulle punakaalia, purjoa ja valkosipulia. Perään metsäsieniä purkillinen

*** -nolotus- säilykkeenä tässä, vaikka pakastimessa olisi ollut huolella ja ihanan rakkaudella lahjaksi saatuja Kirkkonummen ja Porvoon paikallista sienisatoa. Säilykepurkki oli viihtynyt kaapissa jo vuodenpäivät ja halusin päästä siitä eroon. Pakastimen sieniherkut odottaa uutta ja onnistuneempaa annos-ilmestystä! :)

6) Kuullotusta hetkisen, sitten kansi kattilanpäälle, jotta sienissä mukanatullut neste haihtuessaan pehmentää kaikki nuo pannun kantimet. Haudutus-tovia ennen mukaan oksallinen rosmariinia ja muutama pyöräytys mustapippuria.. Ei suolaa, mutta muistaakseni lorautin tilkan soijjaa..

7) Toisaalla kylmäsavulohi viipaleiksi
8) Pieneen purkkiin muna, muutama rkl turkkijuggea, loraus maitoa ja hintelä kourallinen parmigiano-reggianoa, valmiiksi grattuggiato.

9) Kokoamis-askartelun aika: voideltu leivinpaperi pöydälle -> taikinapallukka siihen kaulimella lätyskäksi -> vuokaan, reunoja tasoitellen ja paikoilleen-painellen -> 225° uuniin, n.5min "esipaistoa".
Pohja uunista ja ensin pannulta puolet sieni-sipuli-setistä -> sitten lohiviipaleet -> loput sienet -> ja koko kipaleen päälle tuo muna-turkkijugge-tahna. Nopea ravistelu jotta tahna valuu kaikkiin koloihin ja takaisin uuniin, 20-25min vielä.

Jahka reunat ruskistuu ja muna-jugge saa hieman rusketusta pintaan, on piirakka varmaankin valmista. Ulos uunista ja smaklig måltid!!
Loppujenlopuksi, ei tuo niiiiiin loputtoman-häiritsevän sitkeän-tiukaksi mennytkään tuo pohja.. Taisi olla kokki laiska vaivaamaan...Onneksi.
Sisuksen makumaailma oli samaa rataa - onnistunut. Metsäsienien kanssa "lihaisat" mausteet (mustapippuri+rosmariini) tuo älyttömän jännää maalais-metsä-tunnelmaa koko annokseen ja savulohi on upeeta, oli miten/missä olikaan.