BBQ-suikalepossu puikkoruoka

Syömäpuikoille puuhaa, ilman yhtään mitään Aasiaan viittaavaa.

Suurensuuret kasat kasvista löytyy pöydästä todella usein täällä kotosalla.. Harvemmin mitään suoranaista, aidosti lihaisan lihaista liharuokaa. Tälläkertaa tavanomaisiin tapoihin poikkeus! -oikeasti- lihaisa puikkoruoka.

Huikealla tarjouksella oli kotimaista possunsuikaletta tarjouksessa hovihankkijalla. Sitä siis annokseen..mutta mitä muuta? mitä sen lisäksi/ohella/kanssa/mukana/kyljessä/kera?

- Jotakin syömäpuikoilla-syötävää, jooko?

* Tikku-räätti siis.

Tikkukasvikset:

1) Pannulle punasipulia viipaleina, valkosipulinkynsi ja muutama punainen jalapenoviipale silputtuna.

***Paistorasvalle näin mieletön maku joka tuonnempana tarttuu kaikkeen mitä samalla pannulla käyttää: mieletön variaatio-mahdollisuus!! Ensikerralla BBQ-makua ajatellen, ehkä mielummin vaikka muutama rosmariininoksa ja pari kokonaista mustapippuria.. Valkosipulia tietty unohtamatta..

2) Keltainen kesäkurpitsa, pari porkkanaa, papuja ja punakaalia. "Julienne", pavut ja porkkanat esikeitettynä (n.5min)

3) Veget pannulle, perään grill och allkryddaa, timjamia ja ripaus smokedPaprikaa

4) Tähänväliin possuviipaleet toiseen pannuun. Kunnon tiristys ja loppuvaiheessa mukaan maustepläjäys: pienessä kulhossa sekasin Dijonia, chiliä, hunajaa ja suolaa.

5) Paistosten yhdistys: yhteen suureen ja samaan pataan. Mukaan puolisen desiä vettä, johon loraus soijjaa ja worchesteria.

6) Kansi päälle ja rauhallinen, hissun-kissun-haudutus, n.15min.

..och sen är maten färdig! Verrattaen ookoo-onnistuminen: hassunhauskaa puikotettavaa. Kokoa, värejä ja makua riittävähkön monipuolisesti ja lihassa erinomainen suutuntuma (juuuri-jotakuinkin oikea määrä paistoa ja haudutusta!! :)

***Ensikerralla mukaan ainakin purjoa, pitkinä viiltoina. Toisaalta saattaisi sopia samantien tällainen "sipulien-yliampuminen" eli vaikkapa kesäkurpitsa pois ja tilalle vielä keltasipulia. Tai "en riktigt overdose": kasvispuolella kelta-, valko-, puna-, shalotti- ja purjosipulia.

***Toki näin liharuuan luota mielellään löytäisi myös vaikkapa pottua tai bataattia tjtn..

Porkkanakakku

: ) ..osuvammin: Kakkukokeilu kiperästä kaaoksesta kertakaikkisen kultaiseen kipaleeseen
Eli: Menu koostui "riista"-tyylisestä kalkkuna-kanttarelli-padasta ja juuresröstistä. Kyljessä köllötti avomaakurkku-pinaatti salaatti. Jälkkäri tälle makumatkalle: "perinteinen" porkkanakakku.

Tämä oli tarkoitus..Takamus-tuntumalla-kokeiluksi meni, sillä halusin tehdä kakkutaikinan kahdelle. Yksi kananmuna ja ..öö..muita raaka-aineita...öö.. noh, katsotaan. Jonkin verran varmaankin.

 Kosteita ja kuivia, leseitä ja jauhoja, pähkinöitä ja porkkanaa, öljyä, voita, kananmunaa, sokeria, siirappia ja muutamia mausteita.. Siinä lähtöainekset. kaiketie..
Hetkellinen hämmennys. Mites tämä porkkanakakku nyt kasataankaan? Raaka-aineet sekasin ja uuniin, juu..mutta missäs järjestyksessä? ja minkäverran mitäkin?...?

 1) Raahallisesti, naatiskellen alotellen..hiljaa hyvä tulee: Ensin muna ja sokeri (vajaa desi) vaahdoksi.

 2) Kuivat ainesosat sekaisin: kauraleseitä, rouhittua mantelia, vehnäjauhoja ja leivinjauhetta.

 3) Kosteat osat valmiiksi: voita, porkkanaraastetta, oliiviöljyä+kermaa
4) Mausteet mietittynä: kanelia, kardemummaa ja siirappia.

***makuraati totesi välittömästi että mausteista uupui inkivääri. Sitä ehrottomasti!! :)
***tuo oliiviöljy-kuohukerma-kombo toimii aivan hämmentävän hienosti. Upeaa silkkistä kiiltoa, tasaisen pehmeän ilmavaa tekstuuria ja mieletöntä twistiä maunkannalta. Ensikerralla enemmän oliiviöljyä..

5) Osaset paikoillaan. Eikun sekoittelemaan. Muutamassa osassa muna-sokerivaahtoon ja nopsa pyöräytys tasaiseksi..

Taikina korppujauholla päällystettyihin annosvuokiin ja uuniin, suurinpiirtein 25min @ 175°
Päälle kuorrute, kuten perinteisiin kuuluu: turkkijugurttia, vanilijakreemijauhetta ja teelusikka sokeria.

Huh ja wau. Raaka-ainemäärien kanssa oli hieman pelailua mutta lopputulos kyllä antoi ymmärtää että osuivat jotakuinkin kohdalleen.
***jos (ja kun nyt aina jotakin) keksii mitä ensikerralla tehdä toisin, niin ehkäpä enemmän porkkanaa. Ja hienompana raasteena :).. Ruisjauho sopisi porkkanan kanssa varmaankin upeasti.. Palataampa siis asiaan tuonnempana.

Rosmariini-mustapippuri valkosipulit

Uuudestaan! UUudestaan! Marinoitujen valkosipulien uudelleen-tuleminen. Aikasempi kokeilu, hunaja-timjami valkosipulit, olivat muistaakseni oivan onnistunut ensivaikutelma, mutta makujahan maailmassa onneksi riittää. Nyt uusiksi, mukana kulhossa rosmariinia ja mustaapippuria. Hieman loppukesään vielä BBQ-liha-tunnelmaa toivoen.

Kulhoon kynnet erilleen. Vaikka kulho näyttääkin pikkasen-liian täydeltä, nuo kynnenpalaset kyllä kutistuu hieman kun niistä sivaltaa pois kannan ja kuoret. Sopu (ja kuoriminen ja siistiminen) sijaa antaa.

 Keittoaika tässä on se millä saada tekstuuriin suurinta variaatiota. (Toinen on marinoitumiselle annettu aika)

Tälläkertaa pata-aikaa oli 7min.

***LIIKAA(ko)? Hieman ehkäpä pehmenivät liikaa nuo kimpaleet.. Toisaalta kiva: ne kerää nopeammin ja syvemmin tuon marinadi-liemen makua. Toisaalta pöh: hammasvastus katoaa..Jotain "pureskeltavaa" jää tietty kaipaamaan. Makua on kyllä, mutta suutuntumakokemus on löllö.

 Kiehumasta kylmään vesihauteeseen. Silläaikaa marinadi-liemi kiehumaan: 2dl vettä, 2dl valkkarietikkaa, ruokalusikallinen merisuolaa ja samanverran kokonaisia mustiapippureita. Rosmariininlehdet laitettiin mukaan vasta kun liemi oli kiehunut. (n.5min)

Viilentävän kylvyn jälkeen kynsistä on hulvattoman helppo "pullauttaa" itse sipulinpalanen ulos. Kuoret roskiin, kynnet purkkiin, liemi perään ja kylmään muhiutumaan/maustumaan/marinoitumaan.

Suomi-pesto

Nyt vihdoin&viimein tämä paljonpuhuttu tekele.

Kerrataas vielä: pesto, kaikkine perinteisine piirteineen on läpeensä italialainen (alunperin Ligurian rannikolta, toim.huom.) lisuke-soossi. Hämmentävintä koko tahnassahan on se että se sopii juuri siihen ruokaan mihin sitä päätyy lisäämään. Oli ruoka sitten miltein mitä tahansa.. Aamupuuro (tulee ensimmäisenä mieleen) saattaisi olla ainoa johon tuo ei välttämättä olisi se kaikista passelein lisä...mutta toisaalta mistäs sitä tietää. Saattaisihan aamupuurona olla vaikka satsi parmesaani-polentaa...tällöin ois vaan hölmöä olla laittamatta pestoa mukaan..

Jokatapauksessa ORIGINAL-pesto-ingredientit on yksinkertaisimmillaan kai

- Basilikaa

- Oliiviöljyä

- valkosipulia

- parmesaania

- pinjansiemeniä

- suolaa+pippuria ja sitruunamehua makujenmukaan..

Nämä kaikki on mahdollisesti ITALIASSA paikanpäällä paikallisia, mutta suomessa aina import-tavaraa. Tähän haetaan nyt muutosta!

Eli vuorossa supi-Suomalainen-pestonpäihittäjä. Mielessä on pelkkä idea. Makumaailma..öö.. noh, nähtäväksi jää.

Basilikan korvike = ajattelin alunperin nokkosta, mutta saatavuuden-hankaluus pakotti muuttamaan vision enemmän pinaatin puoleen

Oliiviöljy = toki korvautuu paljon terveellisemmällä rypsiöljyllä

Valkosipuli = on edelleen samaa, mutta täällä tuotettua, tämänkesän lähiseudun valkosipulisatoa.

Parmesaani = osottautui hankalimmaksi korvattavuuden-kohteeksi. Loppujenlopuksi päädyin Juustoportin "Keisarin juustoon"

Pinjansiemenet = toinen hankalahko korvattava, mutta kyllähän meillä täällä koti-Suamessa sillontällöntoisinaan näkee auringonkukkia.. Niiden siemeniä siis!

Suola+pippuri kerkesi mukaan, sitruunamehu jäi toisaalle.

Kaikki kertaheitolla blenderiin ja surrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr...............................

Perfetto! Ecco fatto..eikunsiis: Täyrellistä! Valamista tuli jotta oikkee.

..loppuun nämä mitä odotettiin

***..hämmennyksen sekamelskaa. Maussa aivan-todella-paljon pestotuntumaa. Johtunee varmaan liian suuresta valkosipulinkynnestä. ! Ensikerralla pienempi.

***Sitten pomppaa mieleen pinaatin maun..öö.. pienuus. Hyvä toki, mutta iskultaan huomattavasti miedompi.. Antaa inhasti tuolle valkosipulille valtaa.

***Suola+pippurimäärät oivasti kohdallaan.. Ehkä n. 0,5tl kumpaakin.

***Juuston maku ja kokonaisuuteen suutuntuma upeaa: sileää ja kermaista.

***Auringonkukansiemenet.. Toimii, kyllä. Mutta maku taas jää roimasti jälkeen pinjansiemeniin verraten -> lisää tilaa tuolle valkosipuli-virheelle.

***Rypsiöljyä tuskin huomaakaan. Olisi kenties pitänyt yliampua tämäkin ja ostaa jotakin fiiniä, käsin kylmäpuristettua, huolella hellittyä, tonnin-litra öljyä. Sittenpähän olisi saattanut tästä tulla tuolle valkosipulille vastusta.

Eli lopputulema: huiken hämmästyttävän toimivan hyvää. Konsistenssi täysin peston kaltainen ja käyttötapoina ja kohteina varmasti toimivat samat. Pienoinen pettymys tämä ehkä-ennalta-arvattava maun "pienuus" ja mietous.

Tämä siis jää kaipaamaan "toista tulemista". Silloin areenalla ehkä nokkosta...tai joku muu supisuomalainen vihreä. (EHDOTTAA SAA!! : ) Pähkinäisyyttä jostain muualta.. Fiilisteltyä rypsiöljyä.. Suomalaista, täysin kovaa, pitkään kypsytettyä juustoa... Näitä löytynee. Usko on kova.

***seuraavan-päivän-lisäys: Maku pyöristyi ja pehmeni, laimeni ja loiveni kun tahna sai yön lepoa. Kuitenkin on myönnettävä että valkosipulinkynnellä OLI liikaa kokoa..

Vihreiden värien kanapasta

..eli näppärän nopea arki-pasta-ateria.

Kaapin ylähyllyltä löytyi vielä rippeet pinaatti-Tagliatellesta ja tämä innosti ideoimaan kaikenkattavan vihreän annoksen. Lisäksi toki parvekkeelta korjattiin viimoinen sato pensaspapua ja basilika-kasvustoa oli harvennettava: ne toki hieman jo sysäsi annoksen väriä omaan suuntaan.. : )

 1) Elikkä: papuja, basilikaa, punasipulia, valkosipulia, kevätsipulia, oliiveja ja pestoa. Pavut ja sipulit viipaloiden ja nopsasti pannulla, oliiviöljyssä pehmeiksi. (HUOM! pehmeiksi, ei ruskeiksi! :)

2) Kanapalat paistettiin jo etukäteen, maustettiin yleiskäytännöllisesti suolalla ja pippurilla. Osa pakkaseen, osa talteen tähän annokseen.

3) Kanapalat pannulle mukaan: loraus soijjaa, ripaus suolaa ja reeeilunlainen tl pestoa. Levy pois päältä ja sekoitus.

4) Jossakin välissä ehti tuo tagliatelle keittyä, minuutin-alle-pakkauksen-keittoajan. Näin siitä tulee loistavansopivan "al dente". Pastan keitinvettä kannattaa lapioida puolisen desiä tuonne kastikkeeseen: se tuo makua ja hämmentävästi paksuutta&kermaisuutta, vaikka onkin vain vettä. 

Lautaselle kasaten: pohjalle pastaa, soosia päälle ja loppuun raastaen mitä-vain-hyväksi-havaittua juustoa. Tälläkertaa ahvenanmaalaista goudaa (uuuupeat sulamisominaisuudet!!).
Fertig. Jetzt essen wir! Mahlzeit!

***makumaailma oli kohdallaan, ei suurempia erheitä/harha-askelia. Muokkausmahkuja toki jälleen lukemattomia: teemalla "vihreiden värien pasta" voisi vihreänä olla aikamoinen kirjo kaikkea muutakin... purjo, kesäkurpitsa, rucola, vihr.paprika, avomaakurkku, yrttikombot, pinaatti, jne.jne.jne. Nytten oli visioissa ehkä eniten painoarvoa tuon kanan kanssa sopivista aineksista.. niin, ja tietty parvekkeen antimet.

Chilipestomuffinit

Työpaikalle välipalasuupaloja. : ) Kaikki aiemmin kahvihuoneeseen ilmestyneet makeat välipalat ovat huvenneet hieman-hämmästyttävän-haipakkaasti, saapahan nähdä miten näiden käy. Todennäkköisesti saan aikaan muutaman kurjan mutristuksen kun joku työtovereista erehtyy luulemaan ko. muffinia iltapäiväkahvin kylkiäis-makeaksi-suupalaksi. Anteeksi tästä jo etukäteen : )

Itse asiaan. Vihdoinjaviimein - ulkonäöstä ja ulkopuolisesti tarkastellen ainakin - oon kokeilujen kautta saanu kasattua muokkausmahdollisen perusrungon muffinseille. Maku olkoon makea taikka suolainen, tällä kaavalla ilmeisesti onnistuu.

 1) Yhteen kulhoon kuivat aineet: reilu teelusikallinen leivinjauhetta, 2dl vehnäjauhoja, 2dl kaurahiutale/ruislese-sekoitusta.

2) Toiseen kulhoon kosteat osat: 2 munaa, 0,5dl öljyä, reilu desi maitoa.

3) Suikaloiden makua: tässä valkosipulia, basilikaa, tomaattia ja muutama kapris

4) Suurimpaan kulhoon soijarouhetta, 1-osa rouhetta, 2-osaa kiehuvaa vettä -> antaa muhia/kypsyä pehmeäksi. Mukaan chilipestoa, suolaa ja pippuria.

 5) Uuni päälle, 200° ja taikina lapioiden muffinipellille. Vartin verran keskitasolla.

12 välipalankokoista kipaletta tästä tuli. Pinnalle vielä muffinien ollessa lämpimiä, nopsa raapasu parmesaania ja ..öö.. valmista! : )

***tuo kuivien-kosteiden aineiden suhde on ollu pitkään mulla jo mietinnän alla. Nyt toivottavasti onnistui. Siispä runko lyhykäisyydessään: 5dl kuivia, sisältäen jauhot, leseet, pähkinät, rusinat..mitä nyt ikinä "kuivahkoa" tahtoo taikinaan laittaa. Kostea osa: 2 kananmunaa, 0,5dl öljyä ja desi maitoa tai juggea tai piimää tai mehua tai millä-märkää-makua-mukaan-mielii-tuodakkaan. Lopputulemaa joutuu toki pikkasen silmämääräisesti pelailemaan, ehkä vielä lopuksi loraus maitoa...ehkä vielä ripaus jahoa kuivaamaan..

***Oli miten oli, koostis lienee kohdallaan. Työpaikan raadin arvioitavaksi jääköön makumaailman viehättävyys. Wish-me-luck. : )

Savulohta ja kaalilaatikko "alla italiana"

Kalaruokapäivä.
Hovihankkijan kalatiskiltä osui silmään jälleen kerran talossa-itse-savustetut lohifileet. Niitä olisi mistä valita: aura-, chili-, hunaja-, viherpippuri-, valkosipuli-, yrtti-, jne-savustettuja kimpaleita..
Hunaja-Chili-savulihifile päätyi tälläkertaa kassiin ja siitäkös tuo sidedishin visiointi alkoi.

Kaalilootaa siis. Täytynee nytten huomauttaa että riittävän harvoin ja riittävän pitkän aikaa kun on kulunut ala-asteen, yläasteen ja varusmiespalveluksen kaalilaatikkoelämyksistä, on tuo räätti kerrassaan mahtavaa suuhunpantavaa!!

Tälläkertaa tosin makuun hieman twistiä..
1) Kattilaan ensin valko-, puna- ja kevätsipulia kuullottumaan
2) Perään ohrasuurimot, raakileina aivan. Tyystin risottoriisin-alkuvaiheen-öljytys-tyyliin.
3) Tomaatti kuutioituna
4) ja loppuun kaali suikaleina. Näitä kuulloteltiin, lämmiteltiin, paisteltiin ja pehmenneettiin hetkisen. Sitten lopuksi 1tl Dijonia, pippuria, SmokedPaprikaa, suolaa ja muutama desi vettä.

 Tämä kokonaisuus kiehui sen puolisen tuntia.. Jotta ohrasuurimot kypsy, kaalisuikaleet pehmenivät ja koko komeus hieman kuivuu. Loppumetreillä meni mukaan muutama ruokalusikallinen ketsuppia, vähän tuota tomaatinmullikkaa tukemaan. Keittelyn jälkeen kattila pois liedeltä ja syrjään jäähtymään.
Ennen lautaselle-laittoa, mukaan tuprahti kourallinen tuoretta basilikaa ja muutama oliivi viipaloituna.

***Täysin perinteisen kaalilaatikon tahdon lähitulevaisuudessa myös pyöräyttää, mutta tuo kaali raaka-aineena on vaan simppelisti niin helppo, terveellinen, mukava, halpa, täyttävä, maukas ja makuja-vastaanottava, että miksikäs ei käyttää sitä mitä moninaisimpiin mieltymyksiin.
Tämä ko. luomus olisi voinut haluta tuon juuston siinä jäähtymis-vaiheessa sekaan: se olisi sulanut kokonaisuuteen ja nitonut sitä toivonmukaan hieman yhteen.. Toki lopputulemaan olisi tullut tuota "kermaisuutta" myös.. Muuten makumaailma kohdallaan.

Lopputulemana melko-miellyttävän näköinen kokonaisuus.. ruokaympyrän ja lautasmallin aluejakoviivat vaan puuttuivat, muuten kyllä "oikein": kalaa, kasvista ja ..noh.. lisää kasvista mutta pastan-riisin-perunan-roolissa. : )
Kaalilaatikko sai lopuksi koritseeksi rapsutuksen parmigianoa. Makuamakuamakua. Njam.

Rosmariinisuolatut BBQ-munakoisopihvit & RuisDigestive-paneroidut vuohenjuustot

Slow-cooking-sunnuntai. Mahtaako olla rentouttavampaa tapaa viettää aamuvuorolla-alkanut, upeankesäinen sunnuntai?

Huolella suunniteltu on puoliksi valmis - sanotaan. Jos ei usein niin ainakin tässä ja nyt. Työpäivä vierähti mukavan lennokkaasti kun päässä pyöri visioita illan annoksesta.. Työkavereille pienoinen anteeksipyyntö ja tuhannestikiitos ideointimyrskystä ja -avusta.

Ruuanlaitto-aika!

1) Munakoiso peukunpaksuisiksi viipaleiksi, pinnalle ripotellen Pansuolaa: miunmaunmukkaan, tämä "munakoison itkettäminen" on aivan ehdoton välttämättömyys. Se poistaa tuota kitkerää, ruskehtavaa nestettä ja hieman kuivaa viipaleita. Näin ne pannulla ruskistuu ja paistuu, eikä ainoastaan höyryty/keity niistä tihkuvassa vedessä.. Maku myös tarttuu mukavammin, kun tuo kitkeryys on minimoitu.

2) "Piffien" itkiessä, raastetaan porkkanaa ja punajuurta. Pilkotaan valkosipulinkynsi ja kasataan koko komeus paistinpannulle. Tirisemään mukaan loraus SweetChiliSoossia ja 1tl Dijonia. Muutama rkl vettä mukaan jotta porkkanat pääsee pehmenemään. Hetken ruskistamisen jälkeen uunivuokaan, folio päälle ja uuniin (kiertoilmaa ja 175°): lähinnä vain pysymään lämpimänä ja pehmenemään lisää.

3) Salaatti valmiiksi. -tästä ideoinnista isokiitos töihin!!- Rucolaa, jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, Guyot-päärynä (huipusti paremman ja isomman makuisia kuin conference!!) ja paahdettuja pinjansiemeniä. Tilkka balsamicoa ja jääkaappiin.

4) Talouspaperilla painellen nuo munakoisonpalat kuiviksi ja ylimääräinen suola pois. Oliiviöljyä pannuun ja piffit perään. Tällävälin huhmareessa maku: parvekkeelta rosmariininoksa, grill- och allkryddaa ja merisuolaa tasaiseksi jauhoksi. Sitä ripotellen piffien pinnalle puolin ja toisin. Paistamisen jälkeen pellille ja samaan uuniin pehmenemään ja oottamaan....ja tietty pysymään lämpöisenä.

5) Vuohenjuuston kimppuun. Huoneenlämpöön puolisen tuntia enne ruuanlaiton aloitusta, viipaleet kuumalle pannulle, noin minuutti-per-puoli. Huhmareessa jauhoksi muutama RuisDigestive ja jauho pienelle lautaselle. Paistetuneet&pehmenneet vuohenjuustoviipaleet saa siitä pintaansa, mielettömän maun lisäksi, jännää rapeutta ja kokonaisuuden-kannalta-tärkeää "kuivaa pintaa".

Lopulta annoksen kokoaminen lautaselle: munakoisopiffit ja paneroidut vuohenjuustot lomittain. Lisukkeena lämmin, chilinen punajuuriporkkanaraaste ja kylkeen raikkaan välimerellinen rucola-pinjansiemen salaattikeko.

Pöytään ja muonaamaan ja....mmnam.

Lopputulema oli kokonaisuudessaan ärsyttävän-kovin-kohdallaan. Makuja, tekstuureja, tuoksuja, suutuntumia, värejä....wautsi!

***..mogia ei sensuuremmin tätä kootessa sattunut. Tehtyjä virheitä ei siten ole tähän listata. Variaatio-muokkausmahdollisuuksia sen sijaan loputtomiin, kaikkia ei edes kannata yrittää listata

- Munakoiso on upeeta opiskelijabudjetin sisäfileenkorviketta: valmiina ottamaan kyytiin makua aaaaivan laidasta laitaan. Paisto ja rauhallinen uunitus, niin huipputulos on miltein taattu.

- Porkkanapunajuurikombo olisi kelpuuttanut kyytiin vaikkapa pippuri-Cremebonjouria: se olisi todennäköisesti nitonut sörsseliä kasaan vielä rahtusen lisää, plus toki tuonu bonuksen makumaailmaan.

- Vuohenjuustot oli kertakaikkinen kymppi.

- Rucola-päärynä-pinjansiemen-kolminaisuus ja balsamico oli salaattina aivan fantastinen yhdistelmä. Päärynän tilalla toki toimisi myös mango... ehkä Honeycrunch-omena.. cantaloupe tai hunajameloni..

Ohraiset välipala-palat

njam.
Tunnustan suoraan että tässä on ehta ideasta-suupalaksi-kokeilemalla-kasattu kokonaisuus.
Kahvitauolla töissä osui silmään Amarantti-jyvistä aikaansaatu myslipatukka. En ole koskaan kuullutkaan tästä "amarantista" ja ajattelin että kokeilemallahan opin.

Mutta ruokakauppareissulla, läheisestä massiivisen-monipuolisen-valikoiman-muuten-omaavasta Citymarketista ei amaranttia löytynyt!! Pöh. Jää siis tutustuminen tuohon myöhemmälle..
Sormia syyhytti kuitenkin kokeilla tämmöisiä home-made myslipatukoita ja korvike löytyikin keittiön hyllyltä. Kotimaista ohraa!! : )

!! Huom. !! Kaikki raaka-ainemäärät tuli yhdisteltyä aika "pepputuntumalla". En osaa ollenkaan sanoa paljonkon mitäkin taikinaan sujahti.. silmissä kiilui vaan visio valmiista suupaloista!

1) Pieneen kattilaan kiehumaan: desin verran rypsiöljyä ja kaksi mokomaa vettä. Mukaan liemeä tahmaistamaan ruokalusikallinen siirappia ja kaksi sokeria. Kiehautusta sen verran että litku hieman kiinteytyy. Noin kymmenisen minuuttia.
2) Kuivat aineet toisessa kulhossa sekaisin: pellavarouhetta, ruislesettä, kaurahiutaleita, auringonkukansiemeniä ja etukäteen keitetyt ja jäähdytetyt ohrasuurimot.
3) Liemi kuivien ainesten sekaan ja muutama minuutti turvotusta!
4) Sekaan satsi hienonnettua kuivattua luumua. Lopuksi vehnä- ja ruisjauhoja sen verran että kokonaisuus muuttuu "taikinaisemmaksi". Vaivausta ruokalusikalla sen verran että vehnästä saadaan rahtunen sitkoa kiinteyttämään.
5) Vuokaan voideltu leivinpaperi ja taikina tasaisesti levitellen päälle. Uuniin, vajaa 30min @ 175°
6) Jäähdytys ritilän päällä ja paloiksi!

: ) hui & nam. Hui, koska tämä idea kertakaikkiaan kääntyi jotakuinkin onnistuneeksi lopputulokseksi. Kiinteitä ja mehukkaita, täyttäviä ja terveellisiä. Nam, simppelisti siksi että hyviähän näistä tuli.

***ja sitten tärkein: muutokset ensikertaan!
- Sokerin voisi jättää kokonaan pois. Näistä tuli hieman makumaailmaltaan vaan makeahkoa ohrapuuroa muistuttavia kipaleita. Kokonaan tuota tuskin voi kuitenkaan jättää pois, sillä jotain tuo taikina vaatii mikä noita kuivia osia "liimaa" yhteen.
- Mukaan enemmän siemeniä tai pähkinöitä. Suutuntumaan lisää "crunch"-ia!!
- myslissähän mukana tulisi vähän näitä kaikkia toivottuja ominaisuuksia.. tässä, hävettää myöntää, mutta unohdin sitäsitten sekoittaa..
- Vaihtoehtomakuja muista kuivatuista hedelmistä: aprikooseja, taatelieita, rusinoita...

Intiatyyliin riisisalaatti

Makumieltymys-maailmanmatkailua. Tälläkertaa itään, Intiaan saakka. Visio tämmösestä syntyi aivokoppaan muhimaan duunipaikan kahvihuoneessa.. Samassa keskustelu-jutustelu-puolituntisessa käytiin läpi salaattiruokia JA erilaisia, erimaiden ruokakulttuureja.. Niistä tämä, jotenkin kierosti ynnäillen ja yhdistellen.

1) Mustaa, punaista ja puuroutuvaa riisiä. Kuumaan kattilaan, loraus oliiviöljyä perään ja nopsa "riisin-kiiltäväksi-pyöräytys".

2) Yhden-suhde-kolmeen vettä. Riisiä oli noin 1,5dl -> vettä siis 3 x 1,5dl.

3) Keittoaika oli (huom! kannen ALLA ja vesi juurijajuuri kiehumispisteessä) noin kolmisen varttia. Viimisen kymmenminuuttisen, riisit sai seurakseen lorauksen kanafondia.

4) Keittämisen jälkeen vikkelä huuhtasu kylmällä vedellä ja kulhoon jäähtymään ja odottelemaan salaatin loppuaineksia.

5) Porkkanaa, palsternakkaa, kesäkurpitsaa, punasipulia, valkosipulia ja kevätsipulia. Myös tuoretta inkivääriä ja muutama punainen Jalapeño-viipale. Kasvikset "julienne", ja pannulla paistaen pehmosiksi. Mausteet mukaan: kanelia, kardemummaa, soijaa, hunajaa. Jäähtymään ja odottelemaan salaatinkasausta.

Näin loppumetreillä sekaan vielä tomaattia kuutioina, avomaakurkkua ja rahtunen jäävuorisalaattia. Pinnalle muutama kuutio fetaa ja teelusikannokare Dijonia.

***..huihui. Hieman jo hirvittää edes aloittaa tämä kehitysehdotuskohta. Piiiitkän listan tästä saisi. 

Ensin: riisit olisi kannattanut huuhtasta/liottaa KUNNOLLA, ennen keittoa. Nytten, mun nopsahkon huuhtasun jälkeen, keitinvesi vielä ihan tummanpunaisenmustaksi. Riiseistä en näinollen niin hirmusenhoukuttelevan näköisiä tullut : ). Keittoaika ja -tapa oli kyllä nappiin kohdallaan.

Toiseksi: kasviskombo oli ihan liikaa. Yksinkertaistusta olisi tarivittu. Ehkä vain sipuleita, tomaattia, paprikaa... tai sipuleita, porkkanaa ja kurkkua..

Kolmanneksi: beduiini-mausteet mielummin lämpöseen ruokaan. : ) Hyviä kyllä täälläkin, mutta pikkasen suomalaiseen makuun outoja tuulahduksia. Ja varioimismahdollisuuksia huom!. TODELLISTA intiaa oisi makuun tuonut kookosmaito, curry, kuminansiemenet, laakeri...jne.

Neljännksi ja viimoiseksi vielä: lopussa "salaatinkastikkeena" olisi kannattanut olla ehkä klassisen-intialainen kurkku-Raita, tai muu saman sorttinen tuorejugge-salaattikastike-lisuke. Se olisi ehkäpä sitonut koko kyhäelmän paremmin kokonaisuudeksi. 

Hih, alla prossima allora.. : )

Pestoiset paatti-sarvet

..eli perhepurjehtian päivänpiristys, pientä paatti-purtavaa.

Tästä kesästä suoranainen, tyystin vapaa loma-rupeama uupuu kokonaan. Kesän ensimmäiseen kertaustenttipäivään päntäten upposi ensimmäiset vapaat päivät, siihen perään alkoi työllä tienaaminen, ja sitähän sitten kestää vielä tuonne koulunalkuun asti. Näin uloskirjoitettuna, kuulostaa pahalta: ei lainkaan aikaa akkujen lataamiseen, rentoutumiseen ennen syksyn uutta opintorupeamaa.

Mutta hätä ei ole tämännäköinen! Töissä viihtyy paremmin kuin oisin osannu kuvitella ja nyt piiiitkä vapaa viikonloppu, perheen kanssa paatti-reissulle!! wwwuHHuUUu! : )

Pientä suolaista välipalaa hetialkuun mukaan veneilyyn: rukiisenpestoisia juustosarvia.

1) 2,5dl kylmää maitoa ja 50g hiivaa sekoitetaan. Mukaan reilu ripaus merisuolaa, 1 kananmuna ja isohko kourallinen lähiseudulla tuotettua Gruyere-ä (njamnjam!!)

2) Mukaan kuivat: 1dl ruislesettä, 2dl ruisjauhoa, 3dl vehnäjauhoa.

3) Taikinan pyöräytys palloksi ja kylmään 20 minuutiksi.

***Heh.. Heti alkutekiöissä huomataan, että tässä on ikäänkuin "fuusioitu" kokin pienessä päässä JUUSTOsarvien ja VOIsarvien taikinat. : )

***vehnäjauhoja taisi tossa vaivaamisessa upota vielä kourallinen. Hyvä olisi ollut ehkä ennakoida ja laittaa se jo tuolla askelta aikaisemmin.. Makua olisi tietty voinu monimutkaistaa vaikkapa tummalla siirapilla..

4) Kylmän taikinan kaavilointi voitaikina tyyliin: ensin n. 60x40 cm suorakaiteeksi, voita toiselle puolelle ja puoliskot päällekkäin. Sitten voita keski-kolmannekselle ja reunat päälle. Kaavilointia uudestaan suorakaiteeksi. Kääntö 90° ja sama kuvio toistamiseen. Koko tässä kaulin-mankeloinnissa tuota voita kului vajaa 200g.

5) Taas toviksi kylmään, jäähylle koko kipale.

6) Lopuksi taikina pariin-kolmeen osaan, kaavilointia ympyröiksi ja ympyrät "pizza-slice" tyyliin kahdeksaan osaan.

7) Pestoa hiukan, teelusikalla levitellen, leveämpään päähän ja pyöräytys sarviksi. Ruistaikina tykkää "voitelusta" ihan-vain-vedellä: näin siitä tulee pehmeää ja mehukasta ja makuista ja rahtusen rapeaa. Uuniin jotakuinkin 15min @ 225°

Hih.. : ) idea ja ulkonäkö kohdallaan. Saattaisi jopa sanoa että "onnistuneita", mutta makumaailmaltaan melko keskinkertasia kipaleita. Ja aika pikkusia.. Ja liian vähän kierroksia.. Ja tylsän muotoisia.. Ja niin ja näin, all-in-all, kokille näprättävää ja syöjille suuntäytettä! Hyvä homma.

Kebakko kahdella keinolla

Välimeren vastarannoilta sormi-purtavaa illan ratoksi.

Kebakot, tikkukasviksia, salaatinlehtiä, ruislastuja, paistettuja hallouminpaljoa...njam. Niin hyviä Finger-food-paloja, että meinasi syöjien sormet mennä mukana.

Kreikka-Kebakot:

1) Huoneenlämpönen jauheliha, puolet yhestä kanamunasta, muutama ruokalusikka korppujauhoa ja loraus luonnonjuggea samaan kulhoon. Sekasin ja hetki korppujauhoille turpoamiseen..

2) Sekaan maku: basilikaa, fetaa, oliiviöljyä, suolaa ja mustaapippuria.

***Tuore basilika olisi pitänyt ymmärtää yliampua reilunlaisesti. Tässä oli mukana n. kourallinen lehtiä kun mukaan olisi sopinut varmaankin kolmisen samanlaista kouraa.. Myös mustia oliiveja menee seuraavaan kreikka-jauhelihasekotukseen!

Marokko-Kebakot:

1) Loppupuolisko lihasta, loput kanamunasta ja samanlaiset annokset korppujauhoa ja juggea toiseen kulhoon.

2) Makua: kanelia, kardemummaa, inkivääriä, smoked paprikaa, suolaa, pippuria, ketsuppia ja 1tl Dijonia.

***marokko-mausteet on hieman nolostuttavan helppo yhdistellä keskenään. Kaikkea suurinpiirtein samat määrät, niin ei voi mennä metikköön. Tänne olisi ehdottomasti vaan sopinut reilusti lisää potkua ja tulisuutta. Inkiväärin olisi tarvinut olla tuoretta ja smoked-paprikan olisi voinu korvata tuoreella chilillä tai punasilla jalapenoviipaleilla..

Molemmat massat pötkylöiksi ja pellille. Uuniin suurinpiirtein puolisen tunniksi @ ≈225°, niin että kepukat ruskistuu ja kuivuu.

Kokonaisuuden kylkeen dippisoosi turkkijuggesta. Sinappi-ketsuppi-worchester-pippuri-chili-timjami oli mausteina.

***tässäkohtaa toivottiin "America"-tyylistä. Lähemmäs olisi päässyt jos sekaan olisi lorauttanut vielä vaikka hömpsyn siirappia, jättänyt chilin ja timjamin pois ja korvaannu ne Grill- och allkryddalla. : )

BBQ-babypork ribsit

Yyyyeehaw! romanttisen-rauhallisen parisuhdeillan illallisruokaa!
...eikun, niin. Ei siis. : )

Deep down south-tyyliin, todelliset Baar-pe-kjuu possunkyljet on kyllä loppujenlopuksi melko sotkusta syötävää. Niiden käsittelyyn ei kannata aikaa tuhlata veitsen ja haarukan kanssa: suoraan vaan paperi toiseen kouraan ja toisella tarrataan sapuskaan.

1) Kokeilu lähti käyntiin keittämällä muutaman-luun-palasiksi leikatut kylkisiivut rauhallisesti pehmosiksi.
Keitinliemi: ensin kuullotettiin reilun kokosiksi paloiksi pilkottua punasipulia ja valkosipulia pannulla, reiluhkossa rasvassa. Sekaan lensi mausteet: mustaapippuria, merisuolaa, lihafondia, sweetchiliä, muutama rosmariininoksa ja laakerinlehti.
Sitten kylkipalaset pannulle ja ENNEN kuin mitään sen kummosempaa paistumista ehti tapahtua > vettä niin että lihapalat peittyivät!
2) Kokonaisuutta keiteltiin raahallisesti, naatiskellen ja lupsakasti ootellen n.1h 45min

Tässävälissä oli ruhtinaallisesti aikaa pilkkoa side dish-kasvikset:
kesäkurpitsaa - hierottiin suolalla ja oliiviöljyllä
porkkanaa - au naturel
valkosipulit - kaks kokonaista puoliksi, pintaan oliiviöljyä ja pippuria (NJAM!)
paprika - au naturel
jättisipuli - folionyyttiin ja pintaan pippurisekotusta ja oliiviöljyä

***jättisipuli jäi ehkäpä hiemanturhan raa-aksi, jäljellä oli hieman liikaa sipulin sitä tiettyä terävyyttä. Uunitusta ehti olla vain n. tunti. Olisi pitänyt antaa pehmetä vielä varmaan 30min. Toisaalta nuo suurehkot sipulinviipaleet oli jäähtyneinä aivan loistavan maukkaita, helposti dippailtavia ja naposteltavia "sipsejä". mmnjam.

 3) jahka nuo lihanpalat on aikansa porisseet, ne nostettiin lautaselle jäähtymään. Pintaan Grill- och Allkryddaa ja smoked paprikaa hieroen. Hetki annetaan vetäytyä/marinoitua/rauhottua foliossa
4) Siitä pannulle paistumaan, muutama munuutti per puoli. Näin hieman paistorapeutta pintaan. Pullasudilla glaseerausta kasaan-keitetyllä-keitinliemellä.
5) Liemen loppu kiehahti kastikkeeksi: porisi kattilassa niin pitkään että jäljellä oli n. 1/5-osa. Sekaan loraus kermaa ja hätäinen suurustus kylmä vesi+maissijauho-kombolla.

Kylkeen vielä salaatti tomaatista, kurkusta, avokadosta ja balsamicosta. Ja pöytään!


.. : ). Poskettoman mukavan ja pitkäksi venyneen slow-cooking hetken päätteeksi saatiinkin aika kohdalleen osunut kokonaisuus. Ribsien liha irtosi loistavasti luusta, pehmeää, maukasta ja jännänmukavaa pureskeltavaa. Uunikasvikset hipoi hyvää onnistumista: etenkin noi BBQ-valkosipulit on upeita!!

*** Kasvisten maustamisessa/marinoimisessa olisi voinut käyttää enemmän aikaa ja tuoda mukaan lisää ulottuvuuksia. Mutta toisaalta miksi? Johan tässä oli makua suunnasta jos toisestakin ja eri sorttisia suutuntumia laidasta laitaan. Ribsien keitinliemen toki voisi myös maustaa useallakin eri tyylillä. Tämä oli ilmeisen perinteinen southern-BBQ.

Kaiken kaikkiaan siis onnistunut annos. Yksi tyyli ja yksi teema tehdä grilli-ribsejä, ilman grilliä. Kauden jälkiruoka: mansikoita ja valkosuklaa-vanilija jäätelöä ja ruokajuomana -07 Crianza... uh, tarvinneko tunnelmointia vielä jatkaa..? Wau.

Parvekepuutarha - 6

Nuutuma.
Kuukahdustaminen.
Kuivahtamista havaittavissa, kun kastelu on jääny ilmeisen vähemmälle.. Onneksi noit tomaatintappurat on huisin väkevän sinnikkäitä viher-tyyppejä! Varmasti vielä ryhdistäytyy, jahka juotavaa tarjotaan. Hassusti jotain perinteisen-suomalaistyyppistä tuo..

Toisaalla kyllä mun kaupunkiviidakko rehottaa juuri niinkuin toivottu. Basilika on päätyny lautasille jo muutamaan otteeseen. Kasvustoa siis harvennettu, ja nyt alemmat ja lyhkäsemmät taimen-alut pääsee pullistelemaan.

Pavusta on löydettävissä pienenpieniä kukinnanalkuja.. Tämä toivonmukaan ennakoi suurensuuresta mahdollisuudesta sadonsaantiin!

Uunilohi & lisukesipuli

Annoksen otsikko särähtää ensikuulemalta korvaan aika tylsältä, mutta eipäs olla ennakkoluuloisia! Tuloksena oli omaatuntoa hellivää lähiruokaa ja upeiden makujen kokonaisuus.
Näin kesäisenlämpöiselle rauhalliselle illalle, ripaus italia-sävytteisiä, supi-suomalaisia perinteisiä raaka-aineita ja kokin mieleen rentouttava "slow-cooking"-hetki. Njam.

1) Uunivuokaan: ensin kuorittiin SALAATTIsipuleista uloimmat ja kuivimmat kuoret poies, veitsellä kantaa kohti halkiot pikkasen yli puolenvälin. Päälle ja kerrosten väleihin loraus oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria ja lopuksi koko klöntti uuniperuna-tyyliin folionyyttiin. Uuniin alatasolle ja 1h15min @ 200°, jotta kokonaisuus saataisiin läpikotaisin pehmoseksi. Kuivumista/maun kadottamista on turha pelätä: kaikki pysyy visusti tallessa foliossa!
2) Samaan uuniin, paria porrasta ylemmäs, suomalaista villiä lohta upea pyrstöpala. Muutama viilto pintaan, suolaa+pippuria+öljyä.
3) Tässävälin pilkottiin (rahtusen mielikuvitukseton) avokadosalaatti.
4) Jännän ja mielenkiintoisen koko illasta teki (ennenkaikkea toi upea uunisipuli-lisuke-idea!), mutta myös lohen maun loppusilaus: n. puolentunnin uunituksen jälkeen, ulos uunista, raastimella parmesania pintaan ja parvekkeen-pasilikaa suikaleina. Takaisin uuniin folion alle.
5) Kastikkeena koko annoksella oli kylmä tilli-pippuri-turkkijugge. Suurimman maun tänne toi kenties rahtunen raastettua Juustoportin Gruyereä.

***parannus/muutos-ehdotuksia lienee turhaa luetella tässäkohtaa. Annos oli osa-alueiltaan ärsyttävän onnistunut. Erilaista kesäistä lohiräättiä toki tullaan kokeilemaan, mutta samalla teemalla tuskin. Tämä jää mukavan maukkaaksi muistoksi. (kunnes sen unohtaa, heh :)

Mangokana

: ) näyttävyyttä ei tällä annoksella ainakaan ollut. Sitä ei kyllä (ainakaan tietentahtoen) tavoiteltukkaan, maun ja mielenkiinnon perässä taas hosuttiin.

Joskus tuossa alkukevään koulunkäynnin pyörityksessä sain päähän idean ko. luomuksesta.. Joltain arkiselta kauppareissulta jäi kouraan mangososetta Pilttipurkillinen (vaiko oliko Bona..?) ja se on tuolla jääkaapin ovessa odotellut noutajaa. No, nyt sen aika koitti!

1) Kevätsipulia, punasipulia ja valkosipulinkynsi kuullotettiin nopsasti oliiviöljyssä

2) Naturel-kananfilesuikaleet mukaan pannulle ja paistaen kauniin kullan ruskeiksi

3) Kasvispuolella ei tainnut olla kuin vain kesäkurpitsaa. Pieninä paloina menossa mukana

***..mangon ja kanan kanssa, pehmeäksi pannulla kuullottaen, ois näin retrospektiivisesti tarkasteltuna sopinu huippuhyvin vaikkapa omena, tuore mango, banaani, keltainen paprika... jne. Ensikerralla siis!

4) Mausteina pannulle ensin loraus SweetChili-soossia, smoked Paprikaa, jeeraa, suolaa ja mustaapippuria. Koko komeuden perään purkillinen tuota Mango-Pilttiä ja vielä kerman-sijaisena 1rkl Turkkijugurttia. Annettiin hautua niin että kananpalat pehmeni.

5) Lisäkkeenä suikaleporkkana-avokadosalaatin lisäksi oli puuroriisi-punainenriisi-sekoitus, jonka keitinveteen lisäsisn ehkä teelusikallisen kanafondia. mmMMakua mojovasti mukaillen.

Kertakaikkisen keskinkertainen kokeilu, ei riemunkiljahduksia, ei pahoinvoinnin pukahduksia. : )

Seuraavaksi kun menuun ilmestyy mangokanaa, kyllä viritän ja fiilistelen sitä aivan ylimitoitetun-liikaa. Tuore mango, tuore chili, ehkä kookoskerma, ehkä beduiini-tyylisiä mausteita, ehkä ananasta tai banaania..

VHH-aamuleipä

Ihana arki.. Porausääntä yhdeltä, koiranhaukkumista toiselta puolelta.

Takapihalla muuttorekka+roska-auto+lähikaupan-ruokakuljetusrekka on onnistuneesti mahduttaneet itsensä samaanaikaan samalle parkkipaikalle. Ja nyt ilmeisesti lähdön tarve iski kaikille, yhtä aikaa tietty. Varsin miellyttävä tööttikonsertti, ah. 

Toisellapuolella taloa, kadun toispualel, julkisivuremontti-latvialaiset on ilmeisesti löytäneet varastoistaan "sen oikeen" piikkausporan. Jyskytystä siltäkin suunntalta siis.

Kohta rentoutumaan (=oppimaan, hikoilemaan, kenties panikoimaan, ainakin kiirehtimään) duunin iltavuoroon. Wautsi. : )

Sitäennen uusia tuulia köökinpuolelta.

Lauantaina siispä tuli tuommoinen ylimitoitettu hikihölkkä, trooppisen kuuman kosteassa Suomen suvessa suoritettua. Onneksi ihan alusta loppuun ja enemmän/vähemmän ehjin nahoin. Upea ensikosketus, mutta (***) <- parannuskeinoja keksin jo läjäpäin. Uusinta lienee siis tulemassa.

Valmistautuessa / tankatessa mahaan ähkityt ylimääräiset hiilihydraatit karistetaan karppaamalla heinäkuu! Siinä tämän talouden heinäkuun kulinaari-teema ja hieman esiMAKUA mitä tulevan pitää.

Kuu alkoi tällaisilla, melko häpeällisen suoraviivaisilla aamulevänkorvikkeilla:

1) Kuivat yhteen kulhoon sekasin: desi pellavarouhetta, kaksi mantelijauhoa ja puolikas seesaminsiemeniä. Mukaan ripaus suolaa ja vajaa teelusikallinen leivinjauhetta.

2) "kosteat" toisessa kulhossa sekotellen: desi maitoa, puolikas luonnonjuggea, kolme munaa ja 1rkl rypsiöljyä.

3) Kulhot yhteen ja pallovatkaimella hieman kuohkeutta

4) Pellille ja ≈15min @ 175°

5) Uunituksen jälkeen heti palasiksi ja sitten rauhallinen jäähdytys.

Tuskin sen järisyttävämpää makuelämystä on turha odottaa: pellavarouheella on iso oma maku ja mantelijauholla tuo tuttu (mun mielestä) öljyisen-makea pehmeys. Voipi olla että suolaisuus ammuttiin yli.. toivotaan että ei. : ) 

Pesto "Åbonese"

..paitsi mitäs sitä itselleen mitään mahtaa? Pakko oli päästä makuja fiilistelemään ja äpöstä virittämään!

Koin pienoisen onnenpotkun, kun huomasin parvekepuutarhanhoidossa akuutin (=lue: tarpeettoman) basilika-kasvuston-harvennus-rupeaman-tarpeen. Korvissa soi heti jo blenderin suloista surinaa ja silmät muuttui peston-vihreiksi.. njam.

Nopsasti vähän üüber-modernia pohdintaa, lähinnä kauppatieteilijä-lähimmäisilleni. Tämä nyt kun tosiaan, mielestäni ainakin, on sitä LÄHI-ruokaa sanan oikeassa merkityksessä: basilika on parvekkeelta, valkosipulit torilta jonkun paikallisen ukkelin Hiacen hanskalokerosta... (ja loput onkin kaupanhyllyltä: oliiviöljy, parmesan ja pinjat..), niin:

-kauanko kestää

-onko jo

-tuleeko ikinä olemaan

mitään EU- taikka valtion politiikan linjauksia siitä mitä saa mainostaa "lähi"ruokana? Kuinkakohan "läheltä" sen on loppujenlopuksi oltava? : )

ASIAAN!

 ..kuten jo HETI huomataan, basilika is always greener mun omalla parvekkeella
Muuten perinteiset ingredientit.. oÖ, valkosipuli, pinjat ja parmesaani. Mausteina toki ripaukset suolaa ja pippuria.

***suosittelen kokeilemaan, meikän peston-viritys-niksi: Pinjansiemenet(hän) kannattaa paahtaa (pannulla tai uunissa) ennen blenderiin laittoa. Itse laitoin grillivastuksen alle uuniin, mutta sitä ennen leivinpaperille vajaa ruokalusikka tomusokeria ja pikainen hölskytys. Pinjansiemenet kun on pinnoistaan hieman öljyisiä, ne päällystyy tyyllikkäästi tolla tomu-tavaralla. Vastuksen lämmössä toi sokeri karamellisoituu siihen pintaan samalla kun lämpö&paahtuminen tuo sen rapsakkuuden ja maun.. ;)

Lopputulos, wau. 

Eräs fiksu brittikokki tokaisi kerran: good food is always as good as the ingredients. Kun pääraaka-aineena on ollu mun oman-parzin-pasilika, niin sanomattakin on selvää että upeeta tästä tuli.

***..seuraavaan satsiin jo vähän kokeilua kauempaa: tottakai turku-versio perinteisestä "pesto sicilianasta" eli tomaatti-chili-pestosta ja muita maustekokeiluja (curry?). Sitten kun mielikuvitusta riittää niin se monta-kertaa-mielessä-pyörinyt Suomi-pesto.

Parvekepuutarha - 5

..eip oikkee mittää muona-touhui.
Huomenna oon jahtaamassa Paavo Nurmea ja tuota koitosta varten on ilmeisesti ollut tarpeen hieman "tankata". Blogikirjoittelussa on ollu pieni "hiljainen vaihe" koska kyllästyttää pelkkä ajatuskin kirjotella tänne tänviikon sapuskoista..

..pastaa ja pestoa
pastaa ja ketsuppia
pelkkää pastaa
pastaa ja parmesaania
pastaa ja balsamicosipulia
lisää pastaa
ja vähän vielä pastaa
jälkkäriksi pastaa.


Tämmösiä luomuksia on jäänyt töihin kyytiin, eipä oikein mitään järisyttävän rajoja-kokeilevia eksperimenttejä. No mutta, huomisen jälkeen on Paavo jahdattu ja hölkkä hoidettu niin uppoudun taas makujen myrskyyn. Sitä ennen nopea päivitys parvekkeen tilanteesta: Kohta EI enää oo itse puutarhurille tilaa. Huippua! : )