Takapihalla muuttorekka+roska-auto+lähikaupan-ruokakuljetusrekka on onnistuneesti mahduttaneet itsensä samaanaikaan samalle parkkipaikalle. Ja nyt ilmeisesti lähdön tarve iski kaikille, yhtä aikaa tietty. Varsin miellyttävä tööttikonsertti, ah.
Toisellapuolella taloa, kadun toispualel, julkisivuremontti-latvialaiset on ilmeisesti löytäneet varastoistaan "sen oikeen" piikkausporan. Jyskytystä siltäkin suunntalta siis.
Kohta rentoutumaan (=oppimaan, hikoilemaan, kenties panikoimaan, ainakin kiirehtimään) duunin iltavuoroon. Wautsi. : )
Sitäennen uusia tuulia köökinpuolelta.
Lauantaina siispä tuli tuommoinen ylimitoitettu hikihölkkä, trooppisen kuuman kosteassa Suomen suvessa suoritettua. Onneksi ihan alusta loppuun ja enemmän/vähemmän ehjin nahoin. Upea ensikosketus, mutta (***) <- parannuskeinoja keksin jo läjäpäin. Uusinta lienee siis tulemassa.
Valmistautuessa / tankatessa mahaan ähkityt ylimääräiset hiilihydraatit karistetaan karppaamalla heinäkuu! Siinä tämän talouden heinäkuun kulinaari-teema ja hieman esiMAKUA mitä tulevan pitää.
Kuu alkoi tällaisilla, melko häpeällisen suoraviivaisilla aamulevänkorvikkeilla:
1) Kuivat yhteen kulhoon sekasin: desi pellavarouhetta, kaksi mantelijauhoa ja puolikas seesaminsiemeniä. Mukaan ripaus suolaa ja vajaa teelusikallinen leivinjauhetta.
2) "kosteat" toisessa kulhossa sekotellen: desi maitoa, puolikas luonnonjuggea, kolme munaa ja 1rkl rypsiöljyä.
3) Kulhot yhteen ja pallovatkaimella hieman kuohkeutta
4) Pellille ja ≈15min @ 175°
5) Uunituksen jälkeen heti palasiksi ja sitten rauhallinen jäähdytys.
Tuskin sen järisyttävämpää makuelämystä on turha odottaa: pellavarouheella on iso oma maku ja mantelijauholla tuo tuttu (mun mielestä) öljyisen-makea pehmeys. Voipi olla että suolaisuus ammuttiin yli.. toivotaan että ei. : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti