Juustolastut/-keksit

..wau. Eli huippuhauska, monipuolinen ja helposti-muokkailtava, useaan ateriaan sopiva tyyli hyväksikäyttää jääkaappiin jämähtäneet ylimääräiseti juustojen-kannikat.

Mitä tahansa juustoa - uskon ainakin - että tähän olisi voinut käyttää. 

Omasta kaapista käytettävien-listalla mozzarellaraaste ja parmesaania.

1) Juustot raasteena kulhoon ja kuivat aineet sekaan: leivinjauhetta, vehnäjauhoja, ripaus suolaa ja maustetta.

***tässä puoleen Oreganoa ja puoleen SmokedPaprika+Cayenne.

***Ois pitänyt laittaa reilummin: mausteiden maut tuli aika hintsusti esille.. Maistui kyllä, mutta ei hypännyt silmille, antoi tilaa juustojen original-maulle.

2) Kananmuna ja rasva mukaan.

***rasvana kantsis ehkä käyttää sitä-mikä-eniten-tukisi-juustoja-itsejään.

Esim. parmesaani > oliiviöljy, sinihomejuusto > voi..

***määrillä pelaillaan lopullista koostista: 

- jos on tosi kuiva juusto > enemmän rasvaa

- jos on tosi rasvainen juusto (mitä "löllömmäksi" sulaa uunitettaessa) > enemmän jauhoja

3) "taikina" nokareiksi pellille, muotoilu hieman kauniimmiksi kuumaan-veteen-dipatulla lusikalla ja uunin ala-/keskitasolle, ≈10-20min @ 175°

***uunituksen taso ja kestoaika ja kuumuus taas riippuu varmaankin käytettävästä juustosta.. Parmesaani-tyylinen kärähtää nopeammin, gouda-mozzarella muhii pidempään..

Kipaleet valmiita, kun pinta rahtusen ruskistuu.

*** !! ruskistuminen tapahtuu tosi nopsasti, jahka on päässyt käyntiin. KÄRÄYTTÄMISEN VAARA!! :)

..näin. Rapsakan mehevät keksinkipaleet. Sopii vaikka-mihin: sellaisinaan herkkupaloina tapas-tyyliin, pohjana jollekkin päälliselle, krutongeiksi pilkottuna salaattiin, pastaan...

Punaiset currymarinoidut seitipalat

..lisäksi vielä nachopaneroituja.

Nam!

Visio lähti "maailmanympäri-makumatkasta". 

Joska samaan räättiin voisi saada jonkinlaisen osasen jokaiselta maanosalta..hmm.

No, lopputulemana oli huomattavasti alkuperäistä ideaa yksinkertaisempi. Reissu TexMex-mailta - Thaimaan kautta, Japanissa poiketen - kotisuomeen.

1) Seitipalaset marinoitumaan. Punaista currytahnaa, soijjaa, yksi valkosipulinkynsi ja rypsiöljyä > seitifiléet peukun-pään-kok. paloiksi > pussiin. Muutama tunti jääkaapissa muhiutumista ja maustumista..

***Seiti - tuo pakastealtaan simppeli saalis, vallan väheksytty vonkale - ei itsessään ole turhan tujakan makuinen, mutta kastikeeta/soosia/tillbehööriä/marinadia/lisuketta se ahmii itseensä paremmin kuin moni muu raaka-aines. Rauhallisen yksinkertainen kalan-maku tukee ja tuo esille vielä voimakkaammin mausteet.

2) Nacho-paahdettusipuli-paneeraus: kalapaloista turha marinadi syrjään > pyöräytys vehnäjauhoissa > kananmunassa > nacho-paahd.sip.murskassa > pellille järjestykseen ja uuniin, ≈10min @ 200°

***YyyYiiiPppikayeee!!! TexMex-inspiroima nacholeivitys toimi aivan tajuttoman hyvin! NAM!! Huhmareessa sipulimurua ja nachoja "murusemmaksi" > lautaselle > perään vielä, kuivuutta tuomaan muutama ruokalusikallinen Maizenaa. Todella, todella NAM. Kehotan koittamaan.. Upeaa varmaan kanapalojen pinnassa :)...

3) Riisilisäke: puuro- ja punaistariisiä reilunlaisesti ylikypsäksi. Pannulla kuullottaen keltaista, punaista ja valkoista sipulia > osaset yhteen.

***visiossa tämä oli syömäpuikoilla-syötävää, tahmaisen-klönttistä sipuliriisiä. Ei oikeen toiminut: riisit eivät tahmaistuneet tarpeeksi.. Anyway, huippuhyvää! Loraus riisiviinietikkaa ja minimaissinpalaset, toimivat Thai/Japani-tunnelman-tuojana.

4) Suomi-touch vielä lopuksi: pehmeiksikeitettyjä porkkanapaloja ja broccolia

..Time to enjoy the trip: pohjalle sipuliriisi, päälle porkkanat, minimaissit ja broccoli. Pääosaan kalapalat ja mehustamaan vielä ranch-style-turkkijuggea ja perus-HP:ta.

***alltså, kaikenkaikkiaan hillittömän hauska, pikkaisen puuhaa-vaativa, mutta mahtavan makuinen kokonaisuus. Hieman huti visiosta, mutta nam. Tuon nachopaneerauksen pariin palaan vielä taatusti tuonnempana.. :)

Possufilérulla, loppusyksyn uunikasvikset ja suppilovahverokastike

Joulu koittaa!! Kohta!! wwwwwUhuuUU!! ..tovi vielä ois jaksettava odottaa, mutta mikäs sen jännempää? Odotellessa ehtii loihtia ties minkäsorttisia luomuksia.. Visiointia vauhdittaa upean-aurinkoiset syyspäivät ja pikkasen-pelottavan-pimeät myrskyisät illat ynnä muut vuodenajan oikut.

Idea saattaa maistua vaikkapa tällaiselta..

1) Possun sisäfileenkipale huoneenlämpöön ja pituussuunnassa, "kirja-tyyliin" auki. Muutama huitasu lihanuijalla > filé yhdeksi isoksi, sormenpaksuiseksi piffiksi. Pintaan oliiviöljyä ja suolaa ja mustapippuria

2) Punasipulia, valkosipulia, reilusti rosmariinia, palvikinkkua ja pastramia hakkelukseksi ja tilkkasessa öljyä sekaisin.

3) Possupiffin päälle ja lituska rullalle, puuvillalangalla paketiksi.

4) Uunikasvikset: lanttua, porkkanaa ja perunaa. Peukunpään-kokoisiksi kuutioiksi ja suolavedessä esikeittämistä viitisen minuuttia.. Pinta pehmenee ja mausteet imeytyy syvemmin & paremmin

5) Höyryävän kuumien kasvispalojen sekaan rypsiöljyä, suolaa ja alkutalven makuja: inkivääriä, pomeranssinkuorta ja kanelia. Tilkkanen siirappia vielä kyytiin...nam. Vuokaan ja uuniin, 200°

6) Possukäärön pintaan pikainen ruskistus ja uuniin, samaan vuokaan kasvisten kanssa.

***kasvikset viihtyvät uunissa, kunnes niiden pinta alkaa ruskistua ja paahtua, possunfile puolestaan saisi vain kypsyä haluttuun kypsyysasteeseen.. Kasvisvuoka sujahti uuniin ehkä kymmenisen minuuttia ennen possukääröä. Sitten hieman lämpöä alemmas, 175°-tienoille ja vielä parikymmentä minuuttia kypsennystä.

***..hienoisella onnenkantamoisella aivan upeat kypsyysasteet: kasviksissa juuri sopiva pinnan rapeus ja sisällön pehmeys. Possussa mehukas pehmeys läpikotaisun..jihuu!

7) Nopsasti vielä simppeli suppilovahverosoosi: possun-ruskistus-pannuun valko- ja keltasipulia > pehmeiksi-kuullotus, suolaa, pippuria ja suppiksia mukaan. Hetkinen paistamista ja kuivahtamista. Lopuksi vielä reiluhko ruokalusikallinen smetanaa ja loraus vettä.

..Uuni sai työnsä tehtyä: lautastamisen aika! Possurullasta langat pois ja piffeiksi > kasviskuutiot pohjalle, pihvinpalaset viereen ja päälle suppilovahverokastiketta. Och sen är maten färdig..

***Napakymppi.. Kerrankin rosmariininmäärä mausteena oli riittävä: tuli hienosti esille ja sopi kuin avain lukkoon.. Suppilovahverokastike oli "as good as the ingredients", tosihyvää. Kasviskuutiot oli jänniä: häivähdys piparkakunmakua: ei liikaa, mutta sopivasti, jotta sai ajatukset jo joulunaikaan. Tuoksussa sensijaan oli piparkakkua jo suuremmin.. Kodin valtasi todellinen tuulahdus tulevasta juhlasta... :)

***Possurullan sisustaan variaatiota: chili-paprika-halloumi? aura-metsäsieni? yrtti-dijon? aurinkokuiv.tomtti-basilika-valkosipuli? curry-ananas-kookos?...

pippurimix-Tuorejuusto

..Munajuusto vai piimäjuusto? vai kotijuusto? ehkä tosiaan tuorejuusto? Oli mitä oli, pehmeä, todella tuore, piimästä ja munista, kotona valmistettu -juusto.

huoh..Kyseisenoloinen kotijuusto "au naturell" on mulle yhtä joulu-juttu, kuin vaikkapa pukki ja tontut, joulukuusi tai kuusenkoristeet: vain-ja-ainoastaan joulunaikaan. Sillon siitä löytyy vielä äidin "touch" ja se viihtyy joulupöydässä alusta pääruokaan...nam. Ja huoh..

Tuota ihanuutta odotellessa, otsikoidaan samansorttinen luomus toisin: 

Sekalaisen pippurinen tuorejuusto

1) ainemäärät 1-2-3, eli

* 2 litraa maitoa: kattilaan ja kuumennusta. EI kiehuvaksi, mutta miltein..

* 1 litra piimää ja

* 3 kananmunaa: kulhossa keskenään sekaisin, mukaan puolikkaan sitruunan mehu

***hovihankkijalta löytynyt tarpeeksi viimeisillään-olevaa piimää.. Kaikkien parasta-ennenpäivät näyttivät kaaauas tulevaan. Mieluusti tässä saisi olla päivän, pari "yliaikaista" tavaraa. Saman efektin simuloimiseksi, tuo sitruunamehu..

2) Maito kun poreilee (juuri ja juuri) > pois levyltä, piimä+muna-seos sekaan > kevyt pyöräytys, ei voimakasta sekoitusta

***en tiiä mitä tässä sekoittaessa tapahtuisi. Näin muistan vaan oppineeni, ei parane sensuuremmin sekoitella.. :)

3) Kansi päälle ja lieden reunalle juustoutumaan reiluksi tunniksi..

4) Tällävälin pippurimix huhmareessa: merisuolaa, mustaa, rosééta ja vihreää pippuria.

...namnamnam. Saanti/tuotosprosentti näyttää lupaavalta: Juustoa kulhon täydeltä

 Mausteet massansekaan, tasaisesti sekaisin ja muottiin..

Piukat paikat: taatusti mahtuu, jahka ylimääräinen hera valuu pois.

***..oih. Tekee pahaa nakata tuo hera lavuaariin: se ois aivan upeeta, nestemäistä kultaa jonkun sämpylätaikinan nesteenä. Nyt kuitenkin näin. Pakastin on niiiiiin ääriäänmyöten-pullollaan ettei sinne sämpylänpalleroita mahtuisi millään. Höh.

Paino liinanpäälle ja parzille yöksi.

..wwUuuHuu! Mahtui kuin mahtuikin, kuin valettu. Juuri sopivan kokoinen tietää kauniin muotoista ja näköistä lopputulemaa..

Voilá. Tuoksussa tanakasti pippurisuutta, maussa osuva suolasuus. Kyllä tämä pahimpaan äidin-joulujuuston-odotus-oireiluun auttaa.

***..mitäs niitä tuorejuusto-makuvaihtoehtoja nyt onkaan: aurinkokuiv.tomaatti-basilika?.. ruohosipuli?.. valkosipuli-mustapippuri?...yrttinen?

Näitä sitten seuraavissa...

Iltapalaksi kanasalaatti

..sarjassamme "helppoa ja nopeaa arkiruokaa".

Pelottavan usein - useimmiten jopa - kun ruoanlaitosta kuulee puhuttavan, on aiheena/teemana "nopeus", "helppous", "vaivattomuus" tai jokin muu yhtä suoraviivaiseen ja tunnelmoimattomampaan-suuntaan-viittaava asia.. 

Tästä en tykkää ollenkaan. : )

Miksei ruuanlaitto voi olla se päivän pieni piristys, jännä ja hauska puuhastelu ennen maukasta ja miellyttävää herkutteluhetkeä? Miksi tarvitsisi päästä jokakerta "helpoimmalla" tai "yksinkertaisesti"? ..jokaiseen makumatkaan voi lisätä omia mutkia ja niistä kuuluu nauttia!!

Niin täällä ainakin. :)

Helppo kanasalaattikin taittuu jännäksi, jahka keksii jonkin kokonaisuutta yhdistävän aiheen.

1) Punaista ja valkoista sipulia, oliiviöljyn kera paistinpannulle. Nopsa pehmennys ja kanasuikaleet sekaan > ruskistus ja maustaminen: jeeraa, tuoretta korianteria, soijjaa, mustapippuria, chiliä ja ketsuppia (ihan ruokalusikallinen). Loppumetreillä vielä pakastemaissia lämpöseen pannuun.

2) Rehut: kidneypapuja, avokado, kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia. Makujen monimutkaistamiseksi kastikkeeksi sitruunamehua+oliiviöljyä ja chilihiutaleita.

3) Kanapannu ikkunalaudalle jäähtymään

..ja ruoka-aika! Osaset tarjoilulautaselle, nopsa sekoitus ja seuraksi vielä salaattileipä ja nokare turkkijuggea.

Herkullisen helppo, selkeä ja nopea, mutta mietitty ja tunnelmoitu, rauhoittava ja maukas kokonaisuus. Hieman texmex-twistiä lopputuloksessa..

***chilihiutaleet, oliiviöljy ja salaatin vihreät ainekset tukevat toinentoisiaan todella tehokkaasti. Hih. Suuuuresti maukas, simppeli lopputulos.

Perinteiset Tattariblinit

..nam, mmmh :)

Lungin kokkailun Lördag. AivanAIVAN upeeta.

Tenttisuma takanapäin, lähitulevassa ei kummosempia ponnisteluja. Rauhallinen, rento(uttava) ja hyväntuulen ja -sään viikonloppu.. sisältäen fiilistely-kokkailun: Pietarireissuta-lähtien-mielessä-olleen Blini-iltaman. Visiossa muutama hitusen kokeileva, toivottavasti toimiva täytelisuke-idea..

1) Blinitaikina HS:n ruokasivuilta.. Aamulla jo muhimaan.

***..nam. Hyviä. Reseptistä poiketen, loppujauhoista pikkasen-päälle-puolet ruisjauhoja ja taikinalle vielä puolisen tuntia "tekeytymistä" ennen valkuaisen-lisaystä ja paistoa. Lopputulemana pehmeitä ja täyteläisiä, vahvasti blini-makuisia plättyjä. Äidille isokiitos <3. 

I - Sitruunagraavattua siikaa: ..filé pikkusormen-pään-kokoisiksi kuutioiksi ja kulhoon. Sitruunamehua, oliiviöljyä, merisuolaa, mustaapippuria ja tuoretta tilliä. Sekaisin ja graavautumaan/maustumaan muutamaksi tunniksi.

II - Loimulohta "My Way": ..purjoa ja kurkkua hienonhienona silppuna, tilliä, oliiviöljyä ja jokunen ruokalusikallinen turkkijuggea ja teelusikallinen Dijonia. Maustumaan-muhimaan..

***loimulohi: ehkä rahtunen enemmän Dijonia ja jokunen pienenpieni rosépippuri...? Sitruunasiika: makua enemmän. Sitruunanmehun kaveriksi -kuorta ja suolaa ja tilliä enemmän..

III - Piimässä haudutettua kaalia (yllä): ..itänaapuri-vivahteita yritin tällä aikaansaada. Kaali suikaleina pannulle, paistorasvana voita. Suorien-ja-selkeiden idän makujen esiintuomiseksi mukaan ripaus suolaa, korkillinen valkkarietikkaa ja piimää. Loraus vettä ja haudutusta hetkinen..

***tämä oli wwwUHUU-älytön-onnistuma!! Mielettömän hyvän makuista, ihana pehmeys, upea mieto tuulahdus siltä suunnalta.

Etukäteen kun karmeasti arvelutti, että miten "maustaa venäläisittäin", mikä tekee räätistä "venäjä"-tyylistä? Ei meinannut riittänyt mielikuvitusta, kunnes muistin Pietarireissun-bussikuskin kanssa jutustelun venäläisestä ruokakulttuurista: selkeitä makuja, EI erikoisemmin mausteita, raaka-aineet "itsessään". Sieltä visio tähän. Wau. Piimässä-hauduttaminen vähän arvelutti, mutta toimi kyllä niiiiiin todellatodella hyvin.

IV - Porkkanaraastetta ja lehtisalaattia, punajuuriraastetta, punasipulia, mätiä, smetanaa ja hunaja-suolakurkkuja: ..kuutioiksi ja kuppiin hunajan kera.

приятного аппетита=hyvää ruokahalua!

..Blinien tuoksu jo aikaansaa mulla upean rentoutumisen ja rauhottumisen ihanaan illalliseen.. Tässä vielä maut sattui osumaan ärsyttävän-upeasti kohdalleen. Over all - namnamnamnamnam....

Lungin-ruuanlaiton Lördag, tulee varmasti vielä uudestaan :)

Ruispaneroidut lohikimpaleet & suikalenuudelit

Kotimaisempaa makua, kaukoitä-tyyliin tarjoiltuna

1) Lohi ensin alta syrjään ja uuniin muhiutumaan: touhu alkaa talouspaperilla kuivaamalla.

2) Lautaselle jauhoa, toiseen ruis-sipsejä huhmareella murskaten ja ruisjauhoja. Vielä yksi kananmuna pieneen kulhoon, rakenne rikki haarukalla.

3) Leivitys: pyöritys jauhoissa > munassa > ruissipsi-jauho-seoksessa.

4) Pellille järjestykseen ja kuumaankuumaan uuniin (jotta leivityksestä tulisi rapea, ilman uppopaistoa) ≈250°, mutta lyhkäseksi aikaa (jottei kala kuivu liikaa ja leipäpinta pala). Kymmenisen minuuttia..

***ehrottomasti maustamisen mahdollisuus! Tässä halusin koittaa ruisleivitystä-au-naturell, mutta jonkin pienoisen mausteen lopputulos olisi tarvinnut. Fileestä kuutioidut kalapalat olisi voinut pyörittää sitruunapippuri-dijonissa, rosépippurissa, chili-lime-soija-litkussa, rosmariini (tm. yrtti-) silpussa..ennen leivitys-kierrosta TAI leivitysjauhoihin olisi voinut lisätä kuivia makuja..

5) Kylkiäisen vuoro. Pannulle punasipuli puolikuu-viipaleina, porkkanaa piiiiiitkinä suikaleina (kuorimaveitsellä), purjoa ja kaalia ohuina viipaleina. Pikainen kuulotus, suolaa+mustapippuria.

6) Kattilassa, kokojyvänuudelit: reilusti al-denteksi-jättäen.

7) Nuudelit pannulle kasvisten perään ja mukaan loraus soijjaa ja puolisen desiä nuudeleiden-keitinvettä.

8) Hetkisen höyrytys ja pehmennys. Lopuksi pintaan vielä (puikkoruoka kun nyt kyseessä) seesaminsiemenöljyä. Simppelisti maun takia.

9) Kastike kylkiäisen mehustamiseksi: makua Japanin-maalta - turkkijuggea, soijjaa, sakea, inkivääriä ja sweetchiliä.

Bon Appetit, puikoilla taasen (ja samoista kulhoista, heh. Astiasto ehkä kaipaisi vähän variaatiota..)

***lopputulemasta oon montaa-mieltä.

- UPEAN MAHTAVA tapa laittaa kalaa. Meheviä, rapeita ja rouskuvia..älyttömän jänniä kimpaleita. Lo-Fat valmistusmetodi, nopea(hko) ja niiiiiiiin namnamnam!! Maustamiseen olisi voinut panostaa ja/tai kalalajia vaihtaa > makumaailman avartamista. Vaihtoehtoja on ja tulee olemaan jälleen loputtomasti. Varmasti "to be revisited"

- Kasvisnuudelit: namnamnam!!! tosi onnistunut suikaleiden-pehmennys-aste. Kokonaisuus oli juuri sitä mitä visiolta odotin.. Tosi-hyviä noi porkkanat ja purjosuikaleet..ja kaalit!! :)

- Kastiketta olisi voinut olla enemmän.. taikka sitten se olisi pitänyt jättää "litkummaksi". Nuudelit imaisevat itseensä hurjan paljo mehukkuutta..

Lihapulla-tikkukasviskulho

"Lihapullia!"

- "Tikkukasviksia!"

"..eiku Lihapullia!"

...diplomaattinen, kulinarisminen kompromissi: Molempia.

1) Kulhoon: SweetChiliä, Worchesteria, Dijonia, smetanaa, hienonnettuja marinoituja valkosipuleita ja aurinkokuivattuja tomaatteja, mustapippuria, suolaa ja korppujauhoja - Tässä pullille maustemassa. Sekaan paistijauheliha.

***vaihtoehtoja tietysti taas yhtä monta kuin maku-mielipiteitä, loputtomiin. Tämä, k.o. massa: tasaisen lihaisa, "tuhdin"puoleinen, hieman turhan worchesterinen. Valkosipulit+a.k.tomaatit toimivat hienosti. Oisin halunnu rosmariini+smetana-yhdistelmän enemmän esille. Ois voinut jättää tulisuutta ja lihaisuutta (chili, worchesteri) tuovat tekijät sivuun. Tilalle ehkä yrttisyys-overDose: hieman lisää smetanaa, oliiviöljyä, lisää rosmariinia, oreganoa ja timjamia... : ) ensi kerralla.

2) Massa pallukoiksi, pikainen pannuruskistus ja uuniin. ≈150°, rauhassa "kunnes-syödään"-saakka. Varottava kuivaamasta liikaa..

3) Kasvis-puoli: porkkana ja pottu tikkusuikaleiksi ja kiehuvaan veteen. Muutama minuutti pehmennyskeittelyä.

4) Pannulle, jossa pullat juuri paistettiin, keltasipulia ja purjoa.

***maku joka lihan paistamisesta tarttuu pannulla-käytettyyn rasvaan on huikea (kuulostaa ehkä hitusen mömmöltä, mutta näimpä on). Se kun imeytyy kuullotettaviin sipuleihin...namnamnmmmmmmm..

5) Mukaan keitetyt kasvikset ja kukkakaalia tikkupaloina.

6) Mukissa tilkka vettä, soijjaa ja Dijonia sekaisin > pannulle > kansi päälle > lopullista höyrytys-kypsennys-pehmennystä, kunnes neste haihtuu..

ja ecco fatto. Kylkiäisenä simppeleitä salaattisuikaleita, lohkotomttia ja sitruunaisen-timjaminen turkkijugurtti.

Puikoilla, mauista-nauttien, MahlZeit!!

Merihenkinen ravintolaillallinen

Perinnepaikka päätti pistää putiikin remppaan... muut raflavaihtoehdot eivät oikeen sytyttäneet: täytyy oottaa rempan valmistumista.

Illalisesta ei kuitenkaan tingitä - 

juhlapäivän siivittämänä, kilpaileva suoritus rafla-menu:lle.

--Menú--

Alkusalaatti

paahdettua maalaispatonkia, mätiä ja katkarapuja

-----8-----

Dijon-rosmariini-merilohta ja karamellisoituja kirsikkatomaatteja

Juuresrösti

Valkosipuli-aurajuustokastike

-----8-----

Mustikkainen valkosuklaakakku

WanhanAjanVanilijaa

*** :) maut olivat melkolailla paikoillaan..ensi kerralla teen kyllä annoksista kauniita&näyttäviä jos esillepanoa ja ulkonäköä on tarkoitus hifistellä.

Täytetyt kesäkurpitsat

..eli Zucchini-paatit.

Kesäkurpitsa, aaaaivan fantastisen-mahtava makujenkantaja ja täytteennieliä. Oma maku kun on hento ja mieto, lievästi makea ja tasainen, tekstuuri pehmeä ja kuohkea -> imee kypsyessään itseensä tilpehöörien nyansseja.

tälläkertaa suppilovahvero-pinaatti-sipulisetin kantajana..

1) Culinesse-kuulotus puna-, valko-, ja keltasipulisilpulle. Mukaan tuoretta pinaattia ja suppilovahveroita kevyesti hienonnettuna.

2) Suolaa, mustapippuria, Dijonia ja muutama chilihiutale..

3) Pehmitys, ruskistus ja kokonaisuuden hento kuivatus

4) Kesäkurpitsa pitkittäin puoliksi -> teelusikalla vetisenpehmeä, siemensisus pois -> täytteelle tilaa.

5) Paatit vuokaan, oliiviöljyä+suolaa ripotellen ja hieroen pintaan -> täytteet kyytiin

6) päälle ranskalaista Cambernet-juustoa ja 175°-uuniin muutamaksi kymmeneksi minuutiksi..

***uunitusta olisi voinut jatkaa vielä kotvasen..taikka olisi voinut itse kesäkurpitsalaivoja uunittaa hetken ilman täytteitä. Jäivät ehkä rahtusen turhan "kosteiksi".. Upea pehmeys kuitenkin: juuri sopivasti hampaillekin tekemistä, ei pelkästään "huulilla purtavaa"

***kyytiläisen makumaailma voisi olla sitten mitä-tahansa: miltä kuulostaisi tex-mex-chiliconcarne? tai kermainen-savulohi-ohra-/riso-tto? tai tomaattinen-basilika-pinjansiemen-sipuli? ehkä prosciutto-oliivi ja ciabattaa ja parmesaania rouhittuna..?

Vaihtoehtojen määrälle ei loppua näy..

Tuonnempana siis jälleen samalla paatilla makumaailman reunaa metsästämään. :)

Melanzane alla Parmigiana

Tämä.
Tämä jokseenkin-usein, milloin-missäkin kokeiltu kylkiäinen.. Aina kun olen aiemmin yrittänyt, on enemmän tai vähemmän epäonnistuttu. Aina on keksitty mitä ja miten tehdä toisin. Aina kehitysehdotukset ovat kuitenkin unohtunut/jätetty huomioimatta...

Tavoitteena olisi siis koettaa päästä edes lähelle samaa lopputulosta, kuin mihin vaihtarivuoden host-perheen mamma pääsi poikkeuksetta aina: Kuiva, mutta mehevä. Kiinteä, mutta pehmeä. Tiivis, mutta konsistenssiltaan kuohkea. Jämäkkä, muttei missään nimessä/mistään kohtaa sitkeä. Ja maku.....

Kaikki räätin raaka-aineet on maailman arkisimpia: tomaattian munakoisoa, valkosipulia, keltasipulia, öljyä, suolaa, pippuria, basilikaa, parmesaania ja mozzarellaa.. = arkisia, ainakin italianmaalla. Täällä tietty, ei ole mahdollisuuttakaan päästä samoihin sfääreihin, mutta riittävästi tunnelmoiden ja huolella valikoiden, löytyy mielettömiä makuja suomalaisistakin..

Nyt. Iltapäivä aikaa tunnelmoida vaihe-vaiheelta vihdoin "onnistunut" koitos...

 1) Munakoiso ≈ puolen-sentin-siivuiksi. Päälle morttelissa jauhettua isorakeista sormisuolaa.. Itketystä muutama tunti.. Välillä kuivaus talouspaperilla paineillen, kääntö ja toisolle puolella sama: suolaus ja odotus.

 2) Tomaattikastike. Ei todellakaan mitään purkki-tavaraa.
Paikalliselta tuottajalta kolme reilun kokoista tomaattia: pelkät "lihat" reunasta. Vetinen, siemen-keskiö ei pääse mukaan. Keltasipulia, valkosipulia ja partsin basilikaa. Oliiviöljyä on hankala löytää "paikallisena", mutta next-best-thing lienee tässä käytetty: raikkaan pippurisen napakka, italialainen.
-Ensin siis keltasipulin+valkosipulin kuullotus oliiviöljyssä -> mukaan hienoksi hakattu tomaatti. Hienoinen ruskistus sipuleille ja sitten pannun lämpöä pienemmälle: rauhallinen ja pitkä, makuja tiivistävä ja konsistenssia-kuivaava haudutus.. Mukaan vielä morttelista suolaa ja osa basilikasta. Pieni kuivattu pepperoncino myös muruna pataan..

 3) Munakoisot itketetty, kuivattu ja paistettu molemminpuolin pannulla reilusti ruskeiksi. Juustot raastettu/viipaloitu ja tomaattikastike riittävän-kuivaksi haudutettu..

 4) Kokoamaan: vuoan voitelu tilkkasella oliiviöljyä ja pohjalle hieman tomaattia.. Kerrostamisjärjestys:
1. munakoisa
2. tomaatti
3. parmesaani
4. korppujauho
5. basilika
6. mozzarella
..ja alusta uudelleen.

 5) pinnalle vielä loput tomaattikastikkeet ja ripotellen parmesaani.. Uuniin. Rauhassa kuivuen ja kasaan-vetäytyen..olisikohan tässä vierähtänyt 45-55min.. No, "vajaa tunti" @ 175°

: ) 

Hymy kertonee osan.

wwwWUHUU!! Kuiva JA mehevä. Kiinteä MUTTEI sitkeä... ja suuremmoisen makuinen. Wau.

***tottakai ois maut voineet olla vielä erikoisemmat ja vahvemmat ja voimakkaammat. Kauppahallista/torilta saattaisi löytyä niitä samanlaisia munakoisoja mitä kotona-italiassa: EI näitä pisaran-muotosia, tumman mustia vaan niitä pallomaisemman muotoisia ja vaalean, epätasaisen violettejä..

Nyt kuitenkin, onnistuma. Suurimpana syynä nostaisin ehkä tuon korppujauhon-ripottelun tonne väleihin JA tomaattikastikkeen hauduttamis-paksuuntamisen.

Un viaggio dei sapori fatto apposto. Proprio con calma, con gioia..

Paahtopaistia ja "HP"-koitos

..liharuoka-aika. Taas : )

Tarjouksesta bongattu, upean mehevänoloinen naudanpaistikimpale ja epäselvyyden harsoittama, onnistuneen mielenkiintoinen kastikekokeilu..

1) Piffikimpale ei saanut osakseen mitään järisyttävän ihmeellistä.. Huoneenlämpöön ja pintaan suolaa+mustapippuria > pannussa rauhallinen ruskistus joka puolelta > foliokääröön > 150°-uuniin, lihalämpömittari kylkeen > kypsyttelyä, kunnes sisälämpö 58°

***ensikerralla sisälämpö alhaisemmaksi.. 55° vaikkapa. Tämä ko. lihakipale oli hieman ohkaisen oloinen.. kenties kuivahti rahtusen liikaa paistaessa. Secondo il gusto mio: paahtopaisti saisi jäädä hieman punaisemmaksi.

Soosi-kokeilu, tämän kerran tutkimusmatka. 

Visio oli kotitekoisesta HP-tyylisestä kastikkeesta: sellaista tästä ei todellakaan tullut, siksi iiiiisot sitaatit otsikossa. :) Älyttömän hyvänmakuinen ja upean tekstuurin omaava tahna kuitenkin..

2) Voita pannulle, mukaan valkosipulinkynsi ja tuoretta rosmariinia - paistorasvaan makua

3) 1rkl vehnäjauhoja sekaan ja hieman ruskistusta massalle

4) ronskinsti sekoittaen, nesteet ja loput mausteet: Worchester, soija, vesi,  Dijon, mustapippuri, timjami, oreganoa ja reilunlainen loraus paahtopaistin uunitusfoliosta lientä

5) Hetkinen keittelyä: ylimääräistä nestettä pois, makujen tiivistämistä ja jauhojen kypsentämistä

6) Jäähdytyksen jälkeen täyteläistämään nokare turkkijuggea.

***hankalaa. "home-made-HP" tämä ei siis todellakaan ollut: sellaista olisi ilmeisesti lähestyttävä aivan täysin toista kautta: kenties muokkaamalla perus punaviinikastiketta (worchesteria, dijonia ja Hickoryn savuisuutta..)

***kovin onnistuneen lihaisan-yrttistä tämä lopulta oli. Ja jauho-neste-tasapainoilu päättyi juuri oikeanlaiseen koostikseen: pehmeän paksua, mutta lumoavan levittyvää..

Bolognese proprio

..eli Bolognese-kastike, liki kaikkia pinttyneimpiäkin perinteitä kunnioittaen. "Oikea" ja "todellinen".
..as it should be (miunmaunmukaan, huom. :)

1) Oliiviöljy-kuullotus-pehmitys: porkkanaa pieninä kuutioina, punasipulia, purjoa (korvaa tässä tositositodellisen-oikeassa bolognesessa käytettävän lehtisellerin), valkosipulia ja rosmariinia.

***valkosipuli ja rosmariini ensimmäisinä pannuun -> maku levittyy/imeytyy öljyyn ja tarttuu paremmin kokonaisuuteen!
***lihaisuutta olisi toki korostanut tässävielä tuore timjami, mutta parvekkeen laatikosta se loppui jo tovi sitten.. : S
***Worchesteria...pepperoncinoa..smoked-paprikaa..mustia oliiveja hienoksi silputtuna..Keinoja annoksen monimutkaistamiseen olisi liki loputtomasti, mutta johonkin oli vedettävä "riittävän"-raja.

2) Naudan sisäpaisti - pihveiksi leikattuna, nuijittuna ja pieneksi paloiteltuna - pannuun ja ruskistus. Suolaa ja pippuria pintaan
3) Vasikanfondia, loraus soijjaa ja teelusikallinen Dijonia
4) Sekoitus ja kansi päälle: lämpöä pienemmälle ja piiiiiiiitkä ja rauhallinen haudutus.

***mitä pitempään, sen parempi: lihan maku "lihavoituu" ja koostis pehmenee. Ei kai tuhatvuottasitten ollut luolan ruoanlaittonurkkauksessa pakattua jauhelihaa, ei siis tosi-bolognesessakaan.

Nyt soosi päätyi bagelin väliin. Toki kelpaisi myös (kotitekoisen!!!) tuorepastan päälle tai maalaislohkoperunoille tai mihin-nyt-kukin-nälkäinen-tuota-tahtookaan-torpata.
Rehellinen bolognese. Chek!

Ananascurrypatonki

..nyt iski hankalahko terminkeksimis-ongelma. Agricolaa tarvittaisiin.

Lyhyesti ameriikan-englannin kiälellä: "slow-cooking-comfort-fast-food", vapaasti kääntäen: hitaasti-ja-rauhallisesti-makuja-fiilistellen-valmistettu-ei-"pika-"-vaan-"kunhan-nopeasti-syötäväksi-valmiina-ja-kokki-viihtyy-tehdessä"-ruokaa.

äidinkieleemme näin (kenties) uusi köökkitermi ja tästä eteenpäin, tähän tyyliin kokatut olkoon: "Rattoisia" tai "tyynen-sään" räättejä.

..eli ananas-kana-curry-patonki.

Ananaspurkki ja taannoinen kanasuikaleiden maustekombo (joka sai osakseen poikkeuksellisen-pitkäkestoista positiivista palautetta) siivitti visioita tämänkertaisesta..

1) Purjo ja keltasipuli ja valkosipulinkynsi suikaleiksi ja kuullotus pehmoisiksi

2) Kanasuikaleet sekaan pannulle ja rauhallinen ruskistus.

3) Mausteeksi: soijjaa, suurinpiirtein puolikkaan-peukun-pään kokoinen inkiväärinkipale raasteena, chilihiutaleita ja currya. Kokonaisuutta kasaamaan reilu desi kookosmaitoa.

4) Rehut viipaleiksi: parzin piffitomaattia, kurkkua, lehtisalaattia ja porkkanaa

***yllätti. Todella. Porkkana, raastimen pienimmällä osalla pehmeänmehukkaana raasteena toimi yksinkertaisella maullaan hämmästyttävän miellyttävänä patongintäytteenä. Wau.

5) kasaus: Patonki auki, pohjalle sipaisu aiemmin pyöräytettyä chili-aiolia > cheddaria > päälle lämmin ananascurry > toiselle puolelle, pintaan sipaisu Dijonia > kasvikset > puoliskot päällekkäin ja leivinpaperista "tarjoilutasku".

Muona-aika! Mahlzeit! Måltid...men smaklig, lung, gemytlig, trivsam, rolig, underhållande osv. :)

***kostutus-elementtejä oli ehdottoman tarpeeksi. Hovihankkijan 7-viljan-patonki näytti ensialkuaan rahtusen kuivalta, mutta ei onneksi ollutkaan. Huippuhyvää. Ja upean mehevän pehmeää, viimeistään kostutusten jälkeen.