Lohilastut

..vihdoin :)
Hih. Haaste on heitetty. Tässä on räätti, josta olen kuullut kaikki mahdolliset ylistävät superlatiivit mitä mahdollista ääneen sanoa. Maaginen luomus, jota eräs suuresti ihailemani Kirkkonummelainen perhe on vaimolleni lapsuudessa tarjonnut.

En ole aiemmin uskaltanut lähteä kokeilemaan tätä. En ole alkuperäistä luomusta koskaan maistanut, enkä malttamattomuuttani vaivautunut kysymään alkuperäisen reseptiä..
Kokeilu lähtee täysin kuulopuheista liikkeelle.. How hard can it be?

Tarkoitus on kokeilla ideaa. Jatkossa tästä varmasti saadaan vielä upea luomus, vähän sieltä täältä viilailemalla.

P.s. äiti.. Oisko tästä joulupöytään?

1) Kala. Veitsi.

Graavikala-tyyliin viipaleiksi.. Hieman graavia paksummiksi.

***jaa, että mitenkö paksuja näiden kuuluisi olla? Tarina ei tarkkaa mitaa kerro. Nämä oli ehkä kahden kaupan-graavikalasiivun paksuisia. Ehkä kolmen.

2) Viipaleet pellille. Suolaa, pippuria. Oliiviöljyä pullasudilla pintaan.

3) 225°-uuniin. Keskitason alapuolelle ensin, ehkä 15 minuutiksi. Sitten vielä uuni täysille, pelti ylätasolle, muutamaksi lyhyeksi hetkeksi..

***kaikenkaikkiaan uuniaikaa yhteensä ehkä 25-30 min..
***Kuulemma aivan liian vähän.. :)

Voilá! Eeppisestä tarinasta maallikon näkemys. Maestron vedoksesta halpa kopio.

***no. Mielestäni onnistunut kokeilu. Erittäin hyvä perusta, jonka päältä lähteä rakentamaan!
***Palaute ei pelkästään kehuihin yltänyt. Kuulemma:
- lastujen pitäisi olla ohuempia.
- uuniaika pitää olla pidempi.
- jotenkin vaan lastujen pitäisi olla parempia.

Heh. Tästä on erittäin hyvä jatkaa. Yksinkertainen luomus - tuttua kalaa, erilaisella jännällä tavalla.

***Ensikerralla teen fiksummin..

***jouluversioon jotain makua mukaan? Tai sitten ei. Tällaisenaan ovat aivan höperön hyvin :)