Ai että, yksinkertaisesti mahtavaa. Mainio esimerkki "enemmän vähemmällä" tyylisestä kokkailusta. Less is more.
Munakoiso on hurjan väärin ymmärretty kasvis. Totta on että sitä usein tulee välteltyä, sillä a) se ei (miunmaunmukaan) ole mikään kauneuskilpailun-ykkönen. b) maku jää helposti hieman karvaaksi/kitkeräksi. c) se usein katoaa lopputuotoksen kokonaisuuteen, lähes jälkeäkään jättämättä.
Tosiasia on kuitenkin, että hyvin laitettuna munakoiso on parasta: äärimmäisen herkullista, pehmeää, täyteläistä, tekstuuriltaan parhaimmillaan hieman jopa "lihaisan" sitkoisa. Valmistelut ei aina kovin kummoisia kikkoja vaadi.
Südtirolilainen alkupalabuffet tarjoilee useimmiten salaattivalikoiman joukossa maagisen maukkaita munakoisosiivuja.. Tässä yksi ehdotus valmistustavoista.
2) Pesty munakoiso ohuiksi kiekoiksi
3) Leivinpaperille vierekkäin järjestykseen. Päälle ripotellen reilunlaisesti suolaa. Pöydän reunalle "itkemään", rauhassa ja pitkään!!! n. 3-4h
5) Toiselle puolelle samat kuviot..
6) Lopussa siivut huolella painellen talouspaperilla kuiviksi
***mitä kuivemmiksi, sitä parempi. Kai.
***Itkettämiseen käytetty aika on se, missä taikuus tapahtuu: kun antaa kitkerälle liemelle rauhassa aikaa tihkua ("itkeä") pois, jää jäljelle ainoastaan pehmoisen maukkaat palaset!
***esatto.
***empä tiedä miten tehdä "paremmin". Todella todella maukkaita, lähestulkoon Italian tuotoksiin verrattavia!
***siivut olisivat voineet jäädä paksummiksi
***ja itkettämiseen voisi käyttää vielä toisen tovin
***joska suolana käyttäisi perinteistä, morttelissa hienonnettua merisuolaa - peru-Pansuolan sijaan? ..tai vaikkapa fiilistellymmin Himalajan ruususuolaa tms.?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti