Italiankielinen otsikko kuulostaa ainakin hurjasti houkuttelevammalta.. njamm.
No, takaa paljastuu tämä suuresti-opettavainen kokeilu :) hih.
1) Alkuun suklaavanukas: perinteisellä metodilla ikäänkuin tanakkaa suklaakiisseliä. Pari desiä maitoa kattilaan, 0,5rkl Maizenaa per desi, ripaus sokeria ja vanilijasokeria ja loraus culinessea. Puuhaarukalla tasaikeksi ja levy lämpiämään
2) Sekoittelua, kunnes kuplahtelee ja kiinteytyy
3) Sivuun jäähtymään..
4) Lumipallo: tarkoitus oli tehdä pehmeiksi maidossa keitettyjä, vitivalkoisia marenkipalloja. Valkuainen kulhoon, ripaus suolaa perään, Vatkaimella sekaisin ja tomusokeria samalla hitaasti lisäillen. Kattilaan maito poreilemaan. Lusikalla sopivan kokoisia kokkareita sekaan kellumaan.. Muutama minuutti keittelyä joka puolelta. Voilá!
*** Mutta kuinkas kävikään..
5) Valkuaisen sekaan jäi (ilmeisesti) tilkkanen keltuaista. Ei siis vaahtoutunut juurikaan..
6) Sokeria meni aaaaivan liian hintsusti: lopputulos maistui pelkästään keitetyltä kanamunalta
7) Lähssähtänyt vaahto ei yllätys-yllätys pysynyt keittelyn jälkeen enää kuohkeana. Tuloksena oli näitä nihkeän-nahkeita, hinteliä plätysköitä..
8)..joiden maku muistutti tosiaan aamupalaa.
Jäähtynyt suklaavanukas lusikoitiin kelmulla vuorattuihin kulhoihin. Päälle ripotellen muutama murskattu kaurakeksi. Lautaselle koko komeus "nurinkurin", jotta keksimurusta tuleekin pohja.
Onneksi reunalle löytyi vielä nokare huippuhyvää vanilijajäätelöä ja..
***..nam, Suklaavanukas oli lähellä täydellistä: juuri sopivasti makeutta, juuri sopivasti tummaa kaakaotam juuri sopiva tekstuuri lusikoitavaksi
***"lumipallo" lautasen reunalla aikaansai enimmäkseen hilpeyttä.. :) Onnistuminen tällä on vielä edessä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti