Kurpitsachili

..tai kurpitsallinen chiliä.
Namnamnam... :)

Superjännä yhden-astian-iltaruoka. Mielenkiintoisen ulkonäön lisäksi sapuska kannattaa syödä suoraan "astiasta"!
Täytetty kasvis on ollut räättiajatuksissa jonkin aikaa.. Yleensä reseptit pyörii täytetyn paprikan tai kesäkurpitsan ympärillä mutta mahdollisuuksia(han) on koko vegehylly täynnä! Kurpitsat ovat tämän-vuodenajan tähtiä. Parasta juuri nyt.

1) 1,8kg kurpitsaa. Hattu pois ja siemenet syrjään!

***..siemenet kannattaa puhdistaa, pyöräyttää tilkkasessa savupaprikalla maustettussa oliiviöljyn ja vaahterasiirapin sekoituksessa ja paahtaa 225°-uunissa, kymmenisen minuuttia. Herkkua.

2) Chili-con-papu sai pohjalle tomaattikastikkeen: ensin pekoni, rapeaksi paistaen. Sitten klassikko soffritto (= oliiviöljyssä kuulotettua keltasipulia, porkkanaa ja varsiselleriä) pannuun. Pavut ja tomaattimurska matkaan, mausteet sekaan: oreganoa, jeeraa, kanelia, paprikaa ja pieni pätkä tuoretta chiliä. Loppumetreillä vielä palanen kotimaista Stiltonia sekaan sulamaan...
3) Chilin keittymisen ajaksi kurpitsa uuniin. 200°, parikymmentä minuuttia esikypsennystä.

4) Kasaan-keitetty chili meheväksi pehmenneen kurpitsan sisään..
5) ..kokonaisuus vielä puoleksi tunniksi uuniin "kuivumaan"..

Haarukan kanssa kimppuun!! :)

***hihi. Herkuua. Stilton toi upean lisän perus-lämpimään papuchiliin.

***.."astian" reunoilta sai matkaan mukaan pehmeänmakeaa kurpitsaa. Kokonaisuus toimi erittäin hyvin :)

***..harmi että kurpitsat ovat käytännössä aina valtavia, eli liian isoja.

***..ensikerralla pitää tehdä "annoskurpitsat" ja käyttää vaikka Hokkaido-lajia.

Tortillaprässi

..on köökkini tärkeimpiä työkaluja.
Onneksi muistini on lyhyt. En muista millainen köökkimaailmani oli ennen tortillaprässiä ja hyvä niin. Voin kuvitella että se on ollut tylsä, harmaa, väsynyt ja ankea. Tortillaprässillä on ilmiömäinen kyky saada hymy kasvoilleni :)
Sen aikaansaannoksesta on lumoavan helppo nauttia! Lisäksi variaatiomahkut eivät lopu milloinkaan. Ja pakkohan on myöntää, että quesadillat ovat satumaisen herkullisia.


*wink wink*. Metallisen tortillaprässin saa nykyään Kokkipuodista.

..vaihtoehtoisesti voi kyhätä oman. Ah, wanha uskollinen. Väsymätön plätyn litistäjä.

Quesadillan täyte tälläkertaa otti ideaa eräästä uusimmasta ruokalehdestä..

1) Soosin ainekset sekoittuivat chiliketsupista, raastetusta tuoreesta inkivääristä, srirachasta, tilkasta sitruunamehua, oliiviöljyä ja mausteita: kanelia, maustepippuria, paprikaa, juustokuminaa ja mustaapippuria.

***ikään kuin tangine-tomaattikastike: kirpeän tulista chiliä, raikasta inkivääriä ja pehmeää makua tomaatista ja mausteista. Täydellinen kombo. :)

2) Taikina: Jytteä ja masa harinaa, 1:1 = 0,5dl+0,5dl. Ripaus suolaa kyytipojaksi.
3) Taikina sileäksi.
4) Prässillä lätyiksi.
5) Kuivalla pannulla ruskeaksi..

6) Jäähdytyksen jälkeen soosia pintaan..

7) Raastettua halloumia..

8) ..ja hienonnettua, tuoretta purjoa.
9) Toinen puolisko päälle.
10) Takaisin pannulle, pikainen paisto molemmin puolin.
11) 150°-uuniin, 5min.

...ja jälleen quesadillan siivittämänä pakoon arkipäivän vaikeutta, makumatkalle nauttimaan.

***tomaattisoosi on ehdoton herkku. Todella moniulotteinen makuyhdistelmä. Milloin tämä pääsee pizzaan ja minkä kanssa?
***tortillaprässi. Mitä söisinkään ilman sinua? :)
***..nyt semmoinen irtoaa kaupankin hyllyltä. Ehkä kotikokit tämän löytävät ja pian blogisfääri taas pursuaa dilla-tekeleitä!!

Pannupizza

..vihdoin :)
Tämän tekeminen on ollut mielessä jo siitä saakka kun sain hiiliteräspannun työkaluvalikoimaan. Autenttisempi ohut pohja on aina tuntunut kuitenkin houkuttelevammalta, joten tämä idea on lykkääntynyt.. No nyt!

1) Pohjataikina kuten aina. Ensimmäisen kohotuksen jälkeen plätty oliiviöljyllä ohuesti voidellulle pannulle. Liina päälle ja vielä toinen kohotus :)

2) Tomaattisoosi pohjalle..

***tästä on reseptimaailmassa kova kyseenalaistus: pohjalle vai päällimäiseksi?
***en osaa vielä ottaa kantaa.. Tein kuten tekisin, miunmaunmukaan.

3) Täytettä kyytiin: rapeaksi paahdettua pekonikuutiota ja karamellisoitua keltasipulia..

4) ..paprikaa, lisää sipulia ja pieni pärkä purjoa.

5) ..Uunissa paahdettua munakoisoa ja herkkusientä.

***pinnassa oli maustettu oliiviöljy: muscovadoa, srirachaa, nestesavua ja timjamia.

6) Tuhdisti juustoa pintaan

7) Alimmalle tasolle, kuumaan uuniin. 225° ainakin!

***reunoista näkee parhaiten, milloin kokonaisuus on kypsä.

Ok.

***hmm.

***Kyllä. Hyvää. Todella hyvää, mutta...

***soosi päälle. Ehdottomasti. Soosi päälle jotta täyte pysyisi mehevänä pohjalle saakka! ..ja enemmän soosia!!

***kuumempi uuni. Pohja voisi olla vielä rapeampi, jos pannu kuumenisi altapäin kunnolla. Vaihtoehtoisesti joko VAIN uunin alalämpö päälle tai sitten pannu liedellä ensin lämpöiseksi...?

***uusi koitos on edessä.

Hedåsen salaatti

..eli kasvisluomus, johon törmäsin vastikään hääjuhlassa.
Juuso & Riikka ONNEA!

Alkupalapöydässä yksi salaateista painui mieleen. Makukokonaisuus ja suutuntuma olivat herkullisen jännittäviä! Analysoin ainesosat lautasella ja kappas vain: näitähän on joka ikisessä lähikaupassa! :) Eikun kokeilemaan

***Hankalin osa oli ehkä salaatin kastike. Jonkinlainen vinaigrette, mutta osasia tarkemmin oli mahdoton hoksasta.. Itse sekoitin soosin väriteemaan sopien:

1) Sitruunamehua, vaaleaa balsamicoa, avokadoöljyä ja tuhti ripaus tuoretta korianteria.

2) Itse salaatti oli varsiselleriä, Granny Smith-omenaa, kurkkua ja purjoa

***Alkuperäisessä ehkä oli vielä jotain.. purjoa siinä ei muistaakseni ollut.
***saksanpähkinöitä ainakin oli. Ne tästä unohdin :)

3) Kasvikset kulhoon. Soosi päälle. Sekoitus ja tarjoilu!

Namnamnamnamn...

***yksinkertainen, yllättävä ja ällistyttävän herkullinen salaattitekele.
***Grannysmithin happamuus, varsisellerin rouskuva ja makea suutuntuma, kurkun raikas pehmeys... Namnamnam.
***Soosi oli todella hyvä. Tähän hyvin sopiva. Enemmän yrttiä ensikertaan.

PIzza, muistiinpano

..ei resepti vaan silkka huomio.

Soosi on yksi plättyräätin pääosista. Kokonaisuus koostuu miunmaunmukaan kolmesta: pohja, soosi, täyte. Kolmiodraaman kutakin osaa sopii viilailla niin pitkälle kuin mielenkiinto sallii :)
Samaa jargonia olen tutkiskellut aikaisemmissakin pizzamuistiinpanoissa (ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs)

Pizza bianca syntyy helposti esimerkiksi maustamattomasta tuorejuustosta tai parmesaaniraasteen ja oliiviöljyn sekoituksesta. Tässä yksi ehdotus lisää: ns. "tunnelmoivan kokin vaihtoehto"

1) yksi kokonainen valkosipuli. Hattu pois, oliiviöljyä pieni pisara pintaan..
2) Uuni 250°-asteeseen.
3) Sipuli ritilälle, uunin ylätasolle. 15-20 min, tarvittaessa pidempäänkin.

4) Puristamalla pehmoiset valkosipulinpalaset purkkiin. Tilkka oliiviöljyä juoksettamaan kokonaisuutta..

5) ..haarukalla tasaiseksi

..ja käyttöön.

Sanoilla ei pysty kuvailemaan lopputuloksen kokonaisuutta.
Äärimmäistä, sulavaa pehmeyttä, ilmiömäistä makua, sensaatiomainen lisä elämykseen.
Kokeile, niin tiedät.

Kikhernepurtavat

..eli kikhernepalat.
Rapeita purtavia, yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla: Kikhernejauhoa, maustetta ja vettä! Lopputulos oli herkku!!
..sangen yksivärinen kuvakokoelma :) Annokseen toki kannattaa sisällyttää kaikkea muuta jännää!

Bloggaus on viettänyt melkoista hiljaiseloa jo hyvän tovin. Ei, emme ole syöneet purkkiruokaa, eineksiä tai millään tavalla mitään tylsää. Hih. Kaikkea jännää on kyllä tullut touhuttua, mutta ikuistus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Yritän taas tsempata.. Itseänikin nakertaa, kun joitakin tekisi varmasti mieli kokeilla vielä uudestaan :)

Näitä ainakin!!

1) Taikina: kikhernejauhoa 2 dl, vettä vajaa-2 dl. Mausteita sipulijauhetta, savupaprikaa, mustaapippuria, suolaa ja yrttejä: rosmariinia ja oreganoa.
2) Taikina tasaiseksi..

***tekstuuri on hyvä sitten kun puuroa pystyy juuri-ja-juuri lusikalla pyörittämään ja kun pysäyttää, taikina jää muotoon
***kuivatut yrtit tuntuvat tässä paremmalta. Tuoreissa tietty olisi omaa taikaa.. ensikerran kokeiluun!

3) Taikina leivinpaperille, muutaman sentin paksuiseksi levyksi. Jääkaappiin puoleksi tunniksi jäähtymään...

4) Veitsellä palasiksi..

5) ..ja palasiin paistopinta molemminpuolin.

***riittävän rapeaksi! Tässä on tämän reseptin juttu. Tarkoitus on käräyttää rapsakoita purtavia!!
***valmiit kannattaa nostaa uunivuokaan ja nakata kiertoilmaan, 125°-asteeseen.

..lämpösinä tarjolle!

***namnamnam. Miunmaunmukaan!!
***pinnasta rapeaa, sisältä pehmeää. Todella makuista.
***korjausehdotuksia tosin huomasi heti: tekstuuri oli lopuksi ehkä hieman liiankin kuiva. Jokin juusto, raastena taikinan seassa kannattaisi...? Maku voisi olla tarkemmin mietitty: ehkä cayenne-timjami-tahini? kaneli-kardemumma-chili? curry?

Vegedippi

..se yksi oikea resepti.
Perusrunko, joka (toivottavasti ja todennäköisesti) toimii monenmoiseen makuun! Jes!
Idea syntyi uutta, mummilta lahjaksi saatua, kasviskeittokirjaa selaillen. Kokonaisuus tuntui niin käsittämättömän yksinkertaiselta, että en malttanut olla kokeilematta. Reseptin yksinkertaisuus + tekotapojen yksinkertaisuus = hyvin todennäköinen onnistuminen.
Tällaista on kiva kokeilla. :)

Visiossa ylikypsiksi keitetyistä perunoista muusataan pehmeä, kylmänä tarjoiltava dippi. Toisinsanoen, kylmää sosekeittoa - dippinä.
Hassua, kun ei ole tullut aiemmin ajateltua.. :)

Kiitos mummi uutukaisesta idea-arkusta (= keittokirjasta!!)! Kram!!

1) Pari piento pottua ja porkkana. Paloiksi, kattilaan.

2) Keittoaikaa, niin että juurekset ovat taatusti läpeensä ylikypsiä, 20-30min.

***tilkkanen keitinlientä talteen!!! Hyvin tärkeä tuonnempana! :)

3) Haarukalla ylikypsät rehut muusiksi...

4) ..ja mausteet sekaan: tässä paprikaa, ripaus pimentoa, tilkka soijaa, suolaa ja mustapippuria. Nokare Dijonsinappia ja tilkkanen oliiviöljyä.

5) Sauvasekoittimella tasaiseksi!

***tässä keitinliemi nousee arvoon arvaamattomaan! Onneksi säästin tilkan. Soseutettaessa nestettä on pakko lisäillä vähän väliä, jotta koostis pysyy riittavän juoksevana!
***..tietty voisihan liemen tilalla käyttää vaikka kermaa? ...uuu, mikä täyteläisyys (?)

6) Maun tarkistuksessa todetaan, että lisämaustetta kaivataan: ripaus grillimaustetta ja timjamia.
7) Lopullinen koostiksen-katsaus ja viimeistely...

..tarjolle kylmänä, dippirehujen kanssa.

***hihi. Hauskaa, käsittämättömän helppoa, kevyttä, maukasta ja muokkailtavaa.
***Pelkkää kasvista ja nestettä ja maustetta. Kovin paljoa laihemmaksi on dippisoosia vaikea saada.
***Keitetystä perunasta kyllä tihkuu pottuliimaa koko keittoon. En tiedä johtuiko lajikkeesta, mutta tämä oli liisteriä vielä vaikka lisäilin nestettä aikalailla. Vielä enemmän ensikerralla!
***keitetyt perunat ovat "pohjalla": muut juurekset voi valita varmaankin halutun lopputuloksen mukaan (?). Punajuurta? Lanttua? Palsternakkaa? Naurista? ihanmitävaan..
***mielikuvitus rullaamaan! Mikä on ollut jotain todella herkullista kasvissosekeittoa? Kurpitsaa? Bataattia?
***kokeiluja tarvitaan lisää.

Kukkakaalimuru

..uusi yritys kukkakaalilisukkeesta.
Kokeilin aikaisemmin touhuta couscousia kukkakaalista. Samaan aikaan lautaselle päätyi Intia-henkinen soosi... Hauskan yritelmän lopputulos oli mitä oli. :)
No. Nyt olen viilannut valmistustapoja ja mukauttanut menetelmiä!

Nam - ihan oikeasti :)

1) Pannu liedelle! Hyvään oliiviöljyyn ripaus savupaprikaa, jeeraa, chiliä, valkosipulijauhetta ja muutama fenkolinsiemen. Pannu lämpiämään! Maut saavat "kärähtää" öljyyn.

2) Sillävälin kukkakaalista kukinnot blenderiin! Muutama surautus -> muruksi!
3) Muru pannulle. Nopsasti käännellen makuöljyä ympäriinsä. Levyn lämpöä pienemmälle. Muru saa jäädä paahtumaan hissukseen..

4) Pieni punasipuli kuullottumaan
5) Muutama manteli paahtumaan kuivalla pannulla. Morttelissa murskaksi paahtamisen jälkeen!

6) Kaikki sekaisin. Viimeinen lämmitys..

..ja tarjolle!

***JES! juuri näin.
***Makua. Makua ja makua. Ja tekstuuria.
***aivan erinomainen kasvis, kukkakaali. Yksinkertainen ottamaan vastaan pehmeyttä, lämpöä, tulta, kirpeyttä, makeutta..mitä vain.
***Lopputulos - kunhan antaa paahtua riittävän kuivaksi! - on upea, pehmeä muru!!
***sopivasti maustettuna tämän varmaankin saisi sopimaan minnevain....?
***ihan hintsusti liikaa fenkolia tässä. Vähemmän ensikerralla :)

Farmors Cafe:n perunasalaatti

..tainno. Keskinkertainen kokeilu, yritys matkia kuulemma ilmiömäisen herkullista räättiä.

Ensimmäiset asiat ensiksi.
Ah. Vihdoin. Hiljaiseloa kokaaustouhuista on pakon-sanelemana ollut jo jonkin aikaa. Ensin muuttoa, sitten uuden työn aloitusta ja viimeisenä interwebbi-yhteysongelmaa.
Kotiköökin vaihtaminen on ollut huvittava elämys. Tunteessa täytyy olla jotain samaa kun laittaisi murtomaahiihtäjän mäkihyppysuksilla pujottelurinteeseen. Tuttua, mutta niin monelta kohtaa uutta :)
Vähitellen tavarat löytävät paikoilleen ja pöydännurkat tulevat tutuiksi.
Ennenpitkää taas alkaa intohimoinen ruuanlaittofiilistely!

Interwebbiongelmasta ei auta kuin kiittää muuan S:llä alkavaa teleoperaattoria. Onneksi tämän talouden sidos kyseiseen yritykseen on vihdoin saatu loppumaan.
Nyt on uusien tuulien aika!

Asiaan!
Ruokafotoja on kertynyt kameran muistikortille. Aloitetaan tästä kesän tiimellyksestä tehdystä: uusista perunoista salaatti. Lyhyesti pääpiirteet:

1) Keitettyä, peukalonpäänkokoisiksi kuutioiksi pilkottua uutta perunaa. Retiisejä, rucolaa, kevätsipulia, kapriksia ja aurinkokuivattua tomaattia. Pinnalle juustoraastetta.
2) Soosi syntyy Dijon-sinapista, valkoisesta balsamicosta, oliiviöljystä, valkosipulijauheesta, suolasta, pippurista ja sokerista.
3) Soosi sekaisin.
4) Kasvikset sekaisin.

5) Kaikki yhteen kulhoon. Sekoitus ja tarjoilu!

***tässä kylmänä. Ja kyllä, on hämmentävän herkullista.
***Kuulemma itse synnyinsijoilla tämä tarjoillaan lämpöisenä. Ylikypsiksi keitetyistä perunoista ja juustoraasteesta sulaa kermainen soosi salaatin pohjalle, joka mehevöittää lopputulosta.
***...ylläolevan jälkeen kokeilin tehdä saman, mutta lämpimänä. Joko epäonnistuin todella tai sitten tämä vaan on mielestäni hurjasti herkumpaa kylmänä.

***eli perunakuutiot kylmänä kylmien kasvisten sekaan, kylmä soosi päälle ja jääkaappikylmänä tarjolle!