Gremolata

..eli peston kirpeänpirteä pikkuserkku.
Kohta, kun kesäkausi saadaan kunnolla käyntiin ja tuoreet kasvikset, kalat ja grilliherkut pääsevät pöydälle, tarvitaan napakka soosi, joka sopii (mielestäni) tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Asiaan.
Gremolata on esimerkki fine dining-sanahelinästä: hieno nimi sitruunamehu-yrttiseokselle. Mutta ehkä makuelämys on sitä suuremmassa roolissa!

1) Persiljaa, valkosipulia ja sitruunaa. Lisäksi halutun kokoinen tilkka oliiviöljyä, ripaus suolaa ja ehkä muuta maustetta. Tässä tekijät!

***yrttinä persilja on perinteisin. Lisänä tai tilalla voi olla mitä vain. Kokeiltu on
- basilika-persilja-sekoitusta: erittäin toimiva tomaatin ja mozzarellan kanssa ainakin klassisessa salaatissa
- rosmariini-persilja-timjami: lihaisamman tuotoksen seuraan..

2) Sitruunan kuori raasteeksi..

3) Yrtti hakkeluksesksi...
Niin, ja valkosipuli murskaksi...

4) Kaikki samaan kuppiin! Sitruunamehut puolikkaasta sitruunasta ja tarvittava määrä oliiviöljyä notkistamaan.. Ripaus suolaan tuomaan maut esiin!

Quorn-fileen päällä.
Sopivinta - tässä koostumuksessaan - tämä tulee olemaan grillatun vaalean kalan kanssa.

***nammmmmmmm.
***Yrtti + valkosipuli = match made in heaven. Sitruunamehu tuo halutun kirpeyden. Oliiviöljy tasaa tuntumaa tarpeen mukaan.
***Gremolata on helppo ja hämmentävän herkullinen makutekijä. Kesän koitoksia odotellessa!!