Onhan "aioli" nyt tyyllikkäämmän kuuloinen nimi kuitenkin.. :)
Miltein peston kanssa samaan sarjaan: minkä tahansa kastikkeena. Aioli toimii aivan upeasti mitä moninaisimmissa paikoissa... Juuri eilen sillä pohjustettiin pizza (muina osina tuoretta chiliä, paprikaa ja sipuli-riisi-paistosta ja grillattua ananasta.. nam)
Ennenkaikkea aioli on vain otsikko. Siitä alkaa muokkailu, modailu, tunnelmointi ja viilailu..
1) Simple as chips! Kananmunasta keltuiainen kulhoon, valkuainen talteen mahdollista myöhempää käyttöä varten. Mausteiksi tilkka valkoviinietikkaa, sitruunan kuorta ja mehua, teelusikan-kärjellinen Dijonia ja ripaukset suolaa ja sokeria.
2) Samaan syssyyn vielä muutama valkosipulinkynsi. Murskattuna tai muuten vaan muhjustettuna!
***tässä nousee esiin ne paljon puhutut "makuasiast". Joskus 1 valkosipulinkynsi riittää, ehkä se on jopa liikaa. Joskus taas viidestäkään ei tunnu saavan tarpeeksi...
***sitruunankuoresta ja -mehusta saa kokonaisuuteen tarvittavan pirteyden. Etikkaakin voi laittaa teelusikallisesta muutamaan ruokalusikkaan.
***riippuu toivotusta tuloksesta: enemmän potkua, kirpeyttä ja piristystä -> enemmän sitruunaa ja etikkaa. Enemmän pehmeyttä ja tasaisuutta -> vähemmän sitruunaa ja etikkaa.
3) Hiljaahiljaa valutellen ja voimakkaasti vispaten sekaan oliiviöljyä. Yksi keltuainen kuulemma sitoo muutamia desejä (1,5-2dl) öljyä..
***..mutta tämäkin käytännössä makuasia: enemmän öljyä -> enemmän majoneesia ja löysempi koostumus. Vähemmän öljyä -> kuohkeampi lopputulos, joskin vähän jämäkämpi..
..voilá! Perusrunko valmiina.
Aioli on hillitöntä-herkkua ihan sellaisenaan. Sopii lihan, kalan, kanan ja kasvisten kanssa loistavasti.. Niksejä toki voi alkaa tästä eteenpäin kokeilemaan..
***taaemmassa nokareessa mukana puolikkaan sormen mittainen pala tuoretta chiliä, hienonnettuna ja ripaus kuivattua chiliä..
***chilin ja valkosipulin liitto toimii tulevana kesänä harmillisen hienosti grilliruoan seurassa...
Seuraavaan köökkikokeiluun menee todennäköisesti melkoinen tovi. Ensin lomareissuun, sitten koulun puolesta leirielämää toispuolella Suomea. Jää nähtäväksi miten reissu-olosuhteissa pystyy ruokafiilistelemään.....toisaalta: AINA pystyy ruokafiilistelemään.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti