Pollo alla tollo

..eli Taukin kanaa.
Höh. Sain päähäni pöhkön otsikon ennen kuin tiesin mitä se tarkottaisi.. Visio kirkastui onneksi nopeasti! Eilinen lehtikaalipesto oli huippuherkkua, mutta valkosipulisuus iski hieman turhan lujaa, ollakseen lempeää lisäkekastiketta.
Eli jatkojalostuksen aika!

Pollo alla tollo - eli kanaruoka, jonka jopa taukki pystyy tekemään. Ei vaadi suurempia kykyjä tai lahjoja :) "Tollo" on myös paikka Italiassa.. tiedä vaikka siellä saisi juurikin tätä!

1) Uuni päälle. 200° astetta.
2) Uunivuoka esille.
3) Lehtikaalipesto, loraus oliiviöljyä ja pieni pätkä chiliä hakkeluksena pohjalle.
4) Rintafileet kyytiin..

5) ..ja manuaalisesti (käsillä pyöritellen) soosia joka puolelle.
6) Vuoka uuniin. 45 min odottelua. Sillä aikaa ehtii vaikka kattaa :)

7) Uunituksen jälkeen kourallinen parmesaaniraastetta pintaan...

..ja a tavola! Cibo é pronto! Kimppuun siis!

***yksinkertaisempaa ruoanvalmistus-kokonaisuutta en osaa kuvitella. Yhtä toisen päälle ja kolmanteen kypsymään.
***..lehtikaalipeston kehitys oli tässä jännänä, joten yksinkertaisuudestakin tuli mielenkiintoista!
***..ja kyllä! Peston parhaat puolet paranivat entisestään! Valkosipulisuus pehmeni tasaiseksi, pehmeäksi. Kana itsessään oli mureaa ja ylikypsää. Herkkua.
***lisukkeena oli aurinkokokuivattu-tomaatti-purkin öljyssä kuullotettua kukkakaaliriisiä.
***ja kylkiäisenä basilika-paahdettuja herkkusieniä.
***..kaikkea jännää ja hyvää samassa haarukassa. Itse pääosan yksinkertaisuus ei häirinnyt enää ollenkaan :)

Lehtikaalipesto

..nmanmanmanma

Lehtikaalia. Sillä vois porskuttaa vaikka maailman tappiin asti. Jos kohta eksyn hiihtolenkillä järven keskelle autiolle saarelle niin tätä, tätä laittaisin kasvamaan. Syön sitä ja pärjään vaikka kuinka pitkään. :)

Lehtikaali nousi maailmanmaineeseen superfoodie-hifistelijä-terveysintoilija-raaka-aineena. Ehkä vähän yltiöpäinenkin tunnelmointi on toisaalta aiheuttanut sen, että nykyään tätä upeaa herkkua saa melkein mistä vaan! Mahtia!

Lehtikaalilla on mielettömiä ominaisuuksia:

- kuivuessaan siitä tulee hämmentävän rapeaa

- haudutettaessa se pehmenee, mutta säilyttää hyvin muotonsa ja sitkon

- ..eli voi paistaa, keittää, hauduttaa, höyryttää, fritata, wokata ja kokata miltein miten vain ja tuloksena on aina hyvää :)

***lehtikaali on - miunmaunmukaan - parasta sellaisenaan. Tuoreeltaan. Salaatin "vihreänä", nam.

***todella hyvää myös wokattuna, aasiatyyliin (seesamiöljyä, sweetchiliä, kevätsipulia, inkivääriä, sakea, soijaa tms.) maustettuna

***sopii myös kasvisvuokaan/gratiiniin

***lehtikaalisipsit on blogisfäärin ilmiö itsessään

Nyt "yrtin" ominaisuudessa pestosoosiin!

1) Blenderiin: kaksi isoa lehteä lehtikaalia - pestynä ja pilkottuna. Peukun kokinen pätkä parmesaania - kuutioina tai raasteena. Loraus sitruunamehua ja oliiviöljyä. Suolaa ja pippuria.  Valkosipulinkynsi. Pieni kourallinen paahdettuja pekaanipähkinöitä.

***ei muuta. Perus pestosoosin pohja: pääosan esittäjää, parmigianoa, pähkinää, öljyä ja mausteita.
***hyvät ihmiset, kehoituksen sana: käyttäkää ruuanlaitossa pähkinöitä. Niiden maku tuo ihmeellisiä ulottuvuuksia yksinkertaisiin asioihin! Lisää jytyä ja efektiä saa paahtamalla pähkinät.
***..oi paahdetut pähkinät. Niitä tarvin myös autiolle saarelle. Nam.

2) Surautus niin tasaiseksi kuin mahdollista

***lehtikaali on todella "kuivaa". Oliiviöljyä jouti nakkaamaan sekaan lorauksen jos toisenkin..

Valmistatuli. Helppoa, herkkua ja huikea osoitus lehtikaalin kaikkivoivaisuudesta. Yrtin-ominaisuudessa pestosoosissa todella jännä pohja!

***blenderissä ei oiken riittänyt puhti. Ensikerralla tehokkaampaan soseuttajaan!
***valkosipulinkynsi oli ehkä vähän turhan iso..
***muuten, todella hyvää! Lehtikaalin tuhti, voimakas ja lämmin maku sopi upeasti pestoon!

Punajuuriburgeri

..hmm. Innostuksen-herättäjänä toimineen kirjoituksen otsikko oli yksinkertaisesti "best ever veggie burger". No, mielellänihän minä tuota kokeilen! Monta kertaa aiemminkin on kotiköökissä yritetty saada ihmeitä aikaan. Mullistavaa kokemusta kasvisburgerilla olen etsinyt jo useamman kerran. Viimeksi saatoin väittää että oli muuten viimeinen kerta...
Viimeinen kerta, ennen seuraavaa yritystä! :)

Nyt löytyi tekele, joka todella nostatti ruokahalua! Äärettömän monta työvaihetta, joten lopputuloksen täytyisi olla huolella tunnelmoitu..nam.

Ensin kaikki eri osaset valmiiksi:
1) Mausteet: savupaprikaa, sinappijauhetta, jeeraa, timjamia, mustaapippuria ja tuoretta korianteria. Kaurahiutalepaketti myöhempää käyttöä varten.
2) Mustia papuja paketillinen. Huolella huuhdeltuina.
3) Al dente-keitettyä Basmatiriisiä
4) Yksi kuullotettu keltasipuli+valkosipulinkynsi. Kuullotuksen loppumetreillä levy täysille ja kunnon käräytys/väri pintaan. Saa vähän mustua! Tilkka omenaviinietikkaa sekaan. Pannu pois liedeltä ja kaikki kärähtänyt herkku rapsutellen mukaan..
5) Kaksi raastettua, uunissa foliokäärössä 50min @ 200°-kypsennettyä punajuurta.

..noniin. Sitten kokoamaan!

6) Punajuuriraaste siivilään. Lusikalla painellen ylimääräinen neste pois. Blenderiin. Karkeaksi hakkelukseksi. Kulhoon.

7) Kaurahiutaletta, vajaa 1dl. Blenderillä jauhoksi. Kulhoon.

8) 2/3-osaa mustapavuista blenderiin. Kulhoon.

9) Mukaan riisi, sipulit..

10) ..ja kaikki mausteet. Tilkka oliiviöljyä.

11) Sekoitus tasaiseksi massaksi. Jääkaappiin AINAKIN tunniksi!

***huom! Jääkaapitus on ehdoton, jotta burgerimassa pysyy edes jotenkuten koossa. Yritin muotoilla 30min kohdalla jo piffiksi - ei onnistunut.
***tässävaiheessa mukaan saattaisi haluta laittaa yhden kananmunan? Kaurahiutalejauhoa ehkä myös ripaus, jos kokonaisuus näyttää turhan märältä.. Liian kuivaa en usko että tämmönen vegemössö voi olla :)

12) Jääkaapista ulos, muotoilu piffeiksi..

13) Huolellinen paisto, kunnon oliiviöljyssä. Reilusti tummaksi molemmin puolin!!

14) Cheddarsiivut päälle ja komeudet 150°-uuniin 10-15min..
15) Sillävälin kaikki muu valmiiksi...

Kaikki tavarat sämpylänväliin. Sitten saa käydä kimppuun!

***nii-i. Ei mitään pikaruokaa...onneksi fiilisburgerin ei sellaista kuulu ollakaan :)
***Hyvää tämä oli. Erittäin maukasta! Punajuuren pehmeä makeus häviää kyllä muiden makujen sekaan ja toimii mielettömän hyvin mustapapujen ja y.o. mausteiden kanssa.
***Tekstuuri jäi siksi mitä olettaa saattoikin: kosteahkoa juuressosetta. Pinnasta muutama milli oli ihanan rapeaa :)
***..eli: todella herkullinen tekele. Koostis harmillisen arvattava.
***Burgeripiffissä kuuluisi olla sitä toivottua puruvastusta... Millä ihmeellä sitä vegepiffiin saa?

Cash flow ja Tsunami-lohi

..eli coleslaw, mutta paremmin ja yksinkertaisemmin.
Kaikenlisäksi cashflow on yksinkertaisesti suunnattoman paljon houkuttelevamman kuuloinen otsikko!

Useimmiten coleslaw-resepteissä näkee majoneesia, cremefraichea ja muita ylimääräisiä turhakkeita. Cash flow on yksinkertainen, simppeleiden raaka-aineiden riemuvoitto.

***huom! Raaka-aineisiin kannattaa panostaa. Food is as good as its ingredients, eli ruoka on juuri niin hyvää kuin raaka-aineet, joista se on tehty.

1) Keräkaalia ohuiksi suikaleiksi. Puolikas punasipuli, ohuiksi suikaleiksi. Puolikas lime. Sellaisenaan.

***punasipulisuikaleet kannattaa siivuttaa niin ohuiksi että niistä näkee läpi! :)
***kaalin suikaloimisessa auttaa todella terävä veitsi. Hanki siis sellainen.

2) Maustesetti kulhoon: pohjalle loraus oliiviöljyä. Päälle hieman yli puolet puolikkaan-limen-mehuista. Mustaapippuria, ripaus suolaa ja 1/4 tl sinappijauhetta

***sinappijauhe on huippujännä lisä!

3) ..mausteaineet sekaisin..

4) ..ja suikaleet kyytiin! Päälle pieni kourallinen tuoretta korianteria ja loput limen mehusta
5) Jääkaappiin maustumaan, pehmenemään ja tekeytymään AINAKIN tunniksi. Sitten vielä huoneenlämpöön AINAKIN puoleksi tunniksi ennen tarjoilua

***maustumis/tekeytymisaika on se mikä tästä tekee herkullisen: rauhassa, hiljaa hyvä tulee. 1h on minimi. 2h on parempi.
***..näin kaali pehmenee, sipulista tulee hieman makeaa, mausteista pehmeyttä ja kokonaisuus muodostuu mielenkiintoiseksi

Tarjolle, tällä kertaa lautasella myös ns. Tsunami-lohi, eli uunilohi, joka ennen uunitusta marinoitui vuoassaan muutaman tunnin. Marinadissa seesamiöljyä, peukun kokoinen pala tuoretta inkivääriä raasteena, pala tuoretta chiliä hakkeluksena ja n.10cm pätkä Wasabitahnaa.

***Toivoin pirteää, nenän-tukkoisuuden-poistavaa makupläjäystä, mutta ilmeisesti uunitus laimensi Wasabin kokonan. Höh. :)

Lämmin Caprin salaatti

..se monimutkainen versio.
Heti kättelyssä tulee mieleen monta kohtaa mikä meni mönkään tässä tekeleessä. Mutta ei aloiteta siitä! Kerrotaan ensiksi, että herkkua tästä tuli ja tuonnempana varmasti vielä parempaa!! :)

Caprin salaatti yksinkertaisimmillaan on ehkä se paras alkupala: herkullista, tuoretta tomaattia paksuina siivuina. Täyteläisen samettista mozzarellaa siivuina. Extra virgine-oliiviöljyä loraus ja tuoretta basilikaa. Ei muuta.
..paitsi ehkä ripaus rouhittua mustapippuria. Ehkä.

Uuniversio olisi ollut erinomainen, mutta pakko pakotti laittamaan kokonaisuutta ruokaistamaan kaikenmaailman mössöjä samaan vuokaan.. hö.

Alku lähti hyvin..

1) Tomaattia, mozzarellaa ja pieni kesäkurpitsa tasapaksuiksi viipaleiksi..

***kesäkurpitsa EI olisi pakollista mutta väkisin tässä, sillä piti saada "ruokaisempi" kokonaisuus. hö.

2) Asettelu tyylikkäästi uunivuokaan: vuorotellen tomaattia ja mozzarellaa..

***..ja kesäkurpitsaa. hö.
***tässä olisi ollut jo kaikki tarvittava! ks. lopussa lisää..

3) Paahdettua pinjansiementä, pimento-oregano-basilika-valkosipuli-oliiviöljyssä kuulotettua sipulia ja paahdettuja voipapuja. Nämä päätyivät kasvis-juusto-viipaleiden päälle..

4) Vuoka uuniin: 200° ja 30min.

...lisukkeena tarjolle.

***sarjassamme "kokeilemalla oppii".
***uskon että Caprin salaatti toimisi myös lämpimänä, mutta kokkaus olisi pitänyt lopettaa jo 2-vaiheeseen. Pintaan oliiviöljyä ja luomus uuniin. Hyvä olisi tullut.
***pinta-tilpehöörit olivat kertakaikkiaan turhia. Hyviä, juu, mutta tarpeettomia.
***lautanen olisi myös ollut kauniimpi ilman päällyksiä.
***uusi koitos on tuotapikaa tulossa.

Porkkanakeitto, inkivääriä ja omenaa

..eli aurinkokeitto, "syödään värejä"-soppa!
Hiphei! Tällaisesta kokkailusta tulee väkisinkin hyvälle tuulella! Pirteää väriä vaikka ulkona on pimeää. Pimeää kuin maaseudun metsässä, sateisena marraskuun iltana... kröhöm.
Väriä pannunpohjalle ja lopulta lautaselle. Makua, tuoksua ja jännää, mielenkiintoista mutkaa perinteiseen porkkanasoppaan!

1) Rehut pöydälle! Porkkanaa, tuoretta inkivääriä ja omenaa. Muutama valkosipulinkynsi ja kokonainen keltaisesta sipulista.

***Granny Smithiä tai muuta kirpsakkaa omppua! Toki voi laittaa royal gaalaa tai honey crunchia, jos haluaa lopputulokseen hassua makeutta. Mielestäni pirteä kirpeys sopii paremmin!

2) Valkosipulinkynsi murskattuna oliiviöljyyn. Levy päälle! Keltasipulisilppu mukaan kuullottumaan. Porkkanapalaset, inkivääri kuutioina ja omenanlohkot pataan. Kasvislientä nesteeksi, niin että veget peittyvät.
3) Kansi päälle. Keittoaikaa, kunnes porkkanat pehmenevät, noin 30min

4) Jossain vaiheessa ripaus muskottipähkinää ja mustapippuria mausteiksi!

5) Sauvasekoittimella soseeksi..

Freesiä korianteria koristeeksi. Lusikka kouraan ja kimppuun!
Namnamnam!

***huippuherkkua!
***todella jännä twisti porkkanakeittoon: raikkautta, pieni lempeä, mutta piristävä kirpeys. Muskotti tuo lämpöä ja pehmeyttä. Erinomainen kokonaisuus! Sitä-sun-tätä mitä makustella!!
***..lisää korianteria ja inkivääriä seuraavaan keitokseen!

Galette

..pinaattia, fetaa ja pehmeäksi kuullotettua yrttisipulisettiä täytteenä.
Galette, eli miunmaunmukaan houkuttelevalta kuulostava otsikko laiskan leipurin piirakalle. Oli miten oli, on tässä katto-otsikko taas mitä upeimmille luomuksille tuonnempana! :)

Käytännössä siis..

1) Rahkavoitaikinaa klöntti: 100g margariinia, puolet yhdestä 250g-rahkapurkista, tilkka vettä ja noin 100g jauhoja. Ripaus suolaa. Tasaiseksi ja jääkaappiin jäähtymään ja jähmettymään..

***keltainen väri tulee maissijauhosta, jota kokonaisuudessa oli noin puolet. Sopi todella hyvin ja toi osansa sekä makuun että rapeuteen!!

2) Jähmettynyt taikina kaulimella levyksi

***huom! muista voidella leivinpaperi esim. pienellä tilkalla oliiviöljyä. Näin piirakka on jopa mahdollista saada irti siitä paistamisen jälkeen.. :)

3) Täyte kyytiin! Pannulle ensin kookas loraus oliiviöljyä. Tähän valkosipulinkynsi ja muutama ripaus kuivattua rosmariinia ja oreganoa maustamaan. Keltasipulisuikaleet kyytiin kuullottumaan kunnes hieman ruskistuvat. Sitten iso, 400g-pussi tuoretta pinaattia mukaan, loraus valkkaria nesteeksi ja kansi päälle! Tsiu tsiu - pinaatti näivettyy kasaan! Muutama sekoitus ja hetki vielä paistamista, jotta kokonaisuus kuivuu..

4) Pinaatti-sipuli pohjan päälle, niin että reunoista jää noin neljä sormenleveyttä yli..
5) Feta muruna pinnalle

***enemmänkin voi "reunaa" jättää, jos haluaa..

6) ..sillä seuraavaksi se taitellaan piirakan "reunoiksi"
7) 200°-uuniin, 20 min ja vielä 150° toiset 20 min. Noin..

Voilá! Tuloksena rapean maukasta herkkua! hihihi.

***monta jännää onnistumaa ja paljon uusia kehittämisideoita!

***takina: toimi oikein hyvin. Yksi-suhde-yhteen-suhde-yhteen eli rahkaa, jauhoa ja margariinia kaikkia jotakuinkin massallisesti saman verran = toimii myös gluteenittomalla jauholla. Mielestäni rahkavoitaikinan ei vaan tartte olla niin "voinen". Mielummin enemmän "rahkainen" :)

***maissijauho toimi hyvin: väri, maku ja rapeus!

***täyte: kunhan riittävän kuivaa, niin kaikki käy. Tämä maistui ja keräsi peukkuja palautteeksi.

***helppous: taikinaplätty leivinpaperille ja uuniin. Ei vuoan tarvetta. Näppärää.

Cantucci

Ah, che bella Italia.

Cantucci. Jo nimenä miunmaunmukaan. Cantucci. hih, hauska sana.

Kyseessä on siis super-muokkaus-mahdollinen, jokaiseen makuun ja jokaiseen tilanteeseen sovellettava keksiresepti.

Käytännössä kyseessä on korppu...kröhömm hetki nimitriviaa: keksi, eli biscotto in italiano. Bis = kahdesti, cotto = kypsennetty. Kahdesti kypsennetty. Joku fiksu suomalainen on hoksannut keksi sanan, jotta keskustelu olisi yksinkertaisempaa..

Asiaan!

1) Keksitaikinan pohja: pehmoista margariinia, 150g ja sokeria 2dl. Ripaus vanilijasokeria makua tuomaan. Vatkaimella pehmeäksi vaahdoksi..

2) ..yksi kerrallaan kananmunat joukkoon. Joka kerta kunnolla sekoittaen. Kolme kaikenkaikkiaan :)

3) Kuivat ainekset sekaisin: 4dl jauhoa, teelusikallinen leivinjauhetta, muutama koura morttelissa murskattuja ja pannulla paahdettuja manteleita. Mausteet tulevaa joulua tunnelmoiden, pipariteemalla: kardemummaa, kanelia, neilikkaa ja kuivattua inkivääriä.

4) Kokonaisuus muutamalla sekoituksella tasaiseksi.

***liikaa ei kannata pyöritellä! Sitkoa ei haluta. Se ei tähän luomukseen kuulu!

5) Massa uunipellille..

***olisi kannattanut jakaa kolmeen :)

6) ..muotoilu leivän näköisksi palikoiksi. 175°-uuniin, ≈ 40min. Ensimmäinen kypsennys. :)

7) Taikina kypsyessään hieman kohoaa. Ulos uunista, kun reunat alkavat ruskistua!

8) Jäähdytys. Viipalointi.

9) Takaisin pellille ja takaisin uuniin. Nyt 200°, ≈ 20min. Puolessa välissä kääntö!

..namnam. Molemmin puolin rapeita, kullanruskeita korppuja. Cantucci!

***taisivat maistua :)

***todellatodella hauskoja tehdä. Työvaiheet ovat silkkaa lystiä ja resepti sorvattavissa joka tilanteeseen sopivaksi!

***Mukaan voi laittaa ymmärtääkseni mitä vain :) Pohjalla on perustaikina (margariini-sokeri-muna-vaahto ja kuivat aineet). Jännät lisät riippuvat kokin mielikuvituksesta!

***aluksi ajattelin pistaasipähkinöitä ja kuivattuja karpaloja.

***miksei kuivattuja luumuja?

***korvapuusti-cantucci? pelkästään kardemummaa ja kanelia..

***suklaata rouhittuna? turkinpippureita? Marianne-karkkeja?

***ihan mitä vain :)