Etelä-Tirolin buffet-munakoisot

..eli salaattipöydän antimia.
Ai että, yksinkertaisesti mahtavaa. Mainio esimerkki "enemmän vähemmällä" tyylisestä kokkailusta. Less is more.

Munakoiso on hurjan väärin ymmärretty kasvis. Totta on että sitä usein tulee välteltyä, sillä a) se ei (miunmaunmukaan) ole mikään kauneuskilpailun-ykkönen. b) maku jää helposti hieman karvaaksi/kitkeräksi. c) se usein katoaa lopputuotoksen kokonaisuuteen, lähes jälkeäkään jättämättä.

Tosiasia on kuitenkin, että hyvin laitettuna munakoiso on parasta: äärimmäisen herkullista, pehmeää, täyteläistä, tekstuuriltaan parhaimmillaan hieman jopa "lihaisan" sitkoisa. Valmistelut ei aina kovin kummoisia kikkoja vaadi.
Südtirolilainen alkupalabuffet tarjoilee useimmiten salaattivalikoiman joukossa maagisen maukkaita munakoisosiivuja.. Tässä yksi ehdotus valmistustavoista.

1) Raaka-ainelistaa ei voi saada yksinkertaisemmaksi: munakoiso, suolaa, aikaa.
2) Pesty munakoiso ohuiksi kiekoiksi
3) Leivinpaperille vierekkäin järjestykseen. Päälle ripotellen reilunlaisesti suolaa. Pöydän reunalle "itkemään", rauhassa ja pitkään!!! n. 3-4h

4) Jossain välissä, vaikka ensimmäisten kahden tunnin jälkeen siivut kannattaa painella kuiviksi ja kääntää..
5) Toiselle puolelle samat kuviot..
6) Lopussa siivut huolella painellen talouspaperilla kuiviksi

***mitä kuivemmiksi, sitä parempi. Kai.
***Itkettämiseen käytetty aika on se, missä taikuus tapahtuu: kun antaa kitkerälle liemelle rauhassa aikaa tihkua ("itkeä") pois, jää jäljelle ainoastaan pehmoisen maukkaat palaset!

 7) Kuumalle, kuivalle pannulle paistumaan. Hennon ruskeiksi molemmin puolin, n.1 min per puoli..

..jäähdyttelyn kautta tarjolle.

***esatto.
***empä tiedä miten tehdä "paremmin". Todella todella maukkaita, lähestulkoon Italian tuotoksiin verrattavia!
***siivut olisivat voineet jäädä paksummiksi
***ja itkettämiseen voisi käyttää vielä toisen tovin
***joska suolana käyttäisi perinteistä, morttelissa hienonnettua merisuolaa - peru-Pansuolan sijaan? ..tai vaikkapa fiilistellymmin Himalajan ruususuolaa tms.?

Täytetyt tomaatit "salaattina"

..kikherneillä ja kurkkukuutioilla.
Kylmänä tarjoiltava, ikään kuin salaatin roolissa.
Makua..wau. Upeasti makua, mutta rakenteessa muuten ehkä vähnä paranneltavaa..

1) Osaset valmiiksi: kurkku pienehköiksi kuutioiksi. Kikherneet valumaan. Tahinia, tuoretta minttua, ripaus suolaa ja loraus sitruunamehua sekaisin..
2) Kaikki palaset samaan kulhoon, huolella sekaisin!

***tahini on helposti, varsinkin viileänä kokkaroituvaa sorttia. Sekoittamiseen kannattaa käyttää tovi, jotta maku tarttuu joka osaan..
***Ehkä tahini voisi koettaa "liuottaa" ensin sitruunamehutilkkaan..?
***kenties voisi lisätä pienenpientä punasipulikuutiota? ehkä morttelilla karkeasti murskattua pähkinää (cashew, manteli?)

3) Tomaatista "lakki" syrjään ja lusikalla sisus tyhjäksi!

***osa sisuksesta kannattaa hienontaa täytteen sekaan. Näin lopputulos edes hieman "täydentyy"..

Tomaatti täyteen ja sellaisenaan tarjolle!

***hyvää, nam.
***enemmän kurkkua, ehkä vähän jotain pähkinää? juustoa? ..lisää jotain
***Ei sinänsä yllättänyt: suurimpana "oho"-na ehkä kikherneiden tekstuuri. Suoraan paketista ne ovat vähän turhan jämäköitä..
***..jos ne ostaisi kuivattuina ja keittäisi itse? ..tai miksei niitä voisi purkista lykätä porisemaan vielä muutamaksi minuutiksi?

"State Trooper"-brown ale ja harsokangassuodatus

..brown ale, jenkkityyliin. Samalla koitos tehdä pullosta-suoraan juotava lopputulos, eli harsokankaalla suodatus!

***Magnum-humalaa ja vaahterasiirappia. Loput jouluksi-ostetusta suklaamaltaasta ja tölkillinen tummaa uutetta
***humalan keittoaikaa tot. 45min, 30g alussa, 10g viim. 10min, 20g viim. 1min
***vaahterasiirapin sekoitin suklaamaltaan mäskäyskattilaan, Safale-hiivalle tein startterin
***Kaikki samaan sammioon, kansi kiinni ja käymään.

***pullotusvaiheessa "suodatusyritys"

***sammiosta ensin muutamaan desinfioituun ämpäriin suodatinkankaan läpi valuttaen.. Niistä takaisin pestyyn sammioon. Sielä pulloon.

***puolivälin matkassa ihan lupaavan oloista vierrettä..
***tuoksu oli täydellinen: vaahterasiirapista lempeää makeutta, suklaamaltaasta paahteisuus..

***ennen maistelu-avausta tarkastus: pullon pohjalla kuitenkin sakkaa.. Epämiellyttävän-liikaa. Suodatus näinollen ei siis aivan toiminut niin kuin olisi toivottu..

***harsokangas ei riittävän tiivistä? Suodatinpaperia? Lisää kangasta?
***ainakin TOINEN SAMMIO!! ..se helpottaisi kaikkea :)

***lasissa miellyttävän väristä nektaria. Kerrankin lumoavan tiivis ja pullea vaahtokukka! Hyvä happoisuus: liekö ollut jälkikäymis-sokeria kerrankin riittävästi?

***maku valitettavasti kuitenkin kun on se numero uno.

***oli aivan päin honkia. Ainakin tässä ensimmäisessä avauksessa.

***liian kitkerää. Off-makuja pullollaan. Siirapista ehkä ainut miellyttävä nyanssi, muuten valitettavan kurja kokemus..

Annosuunivuoka-munakas

..jaahas. Tovin kestäneen hiljaiselon jälkeen on uusien ideoiden aika! Kevätauringon valossa ideatkin kirkastuvat ilmeisesti.. :)

Nyt pöytään jo jonkin aikaa mielessä ollut idea. Luomuksen otsikko on aivan liian monimutkainen, mutta en muutakaan keksinyt mikä paremmin kuvaisi lopputulosta. Otsikosta löytyy kaikki olennainen.
Tämä räätti olkoon jälleen "perus runko"-tyylinen resepti: ilman sen kummallisempia hifistelyjä. Samankaltaiseen olisi ynnättävissä vaikka mitä...

1) Punaista ja valkoista sipulia pannulle, kylmään oliiviöljyyn ensin ja sitten hissukseen kuullottumaan. Suolaa ja pippuria mausteeksi.
2) 2-min esikeitettyjä broccolinkukintoja ja voipapuja pannulle, levy pois päältä. Pari pyöräytystä ja lieden reunalle odottamaan..

3) Muutama kananmuna ja tilkkanen Srirachaa sekaisin. Paprikaa, kirsikkatomaatteja ja tavallista kermajuustoa kuutioiksi..

***kananmunien rakennetta ei aivan-täysin tasaiseksi tarvinne saada. Voi olla jopa hauskaa, jos lopputuloksen tekstuuriin jää vähän vaihtelua!
***Srirachan toki haluaisi levittyvän tasaisesti..

4) Palaset annosuunivuokaan! Kerroksittain. Pohjalle Broccoli-sipuli-papupaistosta. Päälle paprika- ja juustokuutioita. Ylimmäksi kirsikkatomaatit..

5) Kananmunat mukaan. Muutama ravistelu, jotta sekoittuu jotenkuten tasaisesti..
6) 200°-uuniin, keskitasolle noin vartiksi.. 15-20min.

Sillävälin salaatti suikaleiksi ja aterimet esille!
Annos pysyy ehdottomasti kauniimpana, jos sen tarjoilee suoraan kulhosta.. Onhan se toki hieman hankalampi syödä.. :)

***..ja nam
***Hyvää. Helppo, muokkailtava, hauska ja valmistusmetodit jättävät mukavasti aikaa hifistellä lisäksi vaikka mitä!
***vähän kananmuna kärähti annosvuoan pohjaan: oli hankala putsata.
***pohjalle voisi ehkä sujauttaa jotain muru-henkistä tavaraa?
***...jos päällisessä kalaa, niin saaristolaisleipämurua? ..jos sieniä/lihaa, niin vaaleaa leipää?
***makujenmukaan.

Katkarapudippi

..joka toimisi myös taatusti
***savulohella?
***graavilla kalalla, -lohta tai -siikaa?
***ehkä jollain mädillä?
***üüber ylilyönti-jännä voisi olla sinisimpukkadippi?

Eli siis runko ja muut raaka-aineet voisi olla samoja, pääasiallinen maun aikaansaava yksikkö jokin edellämainituista. Tässä pakastekrapua..

1) Ensin hienoksi kuutioitua keltasipulia, n.1/4-sipulia oliiviöljyssä pehmeäksi kuullottaen. Liesi täysille ja sulaneet ravut perään, niin että pinta pikapikaa paistuu. Heti pois liedeltä ja kulhoon odottamaan..
2) Muut ainekset: keitetty kanamuna, ripaus valkosipulisuolaa ja silputtua ruohosipulia.

***"Massaksi" tarvittaessa tilkkanen partaäijää (= turkkilaista jugurttia) tai kermaviiliä. Nämä ei kuitenkaan välttämättömiä, sillä kananmunasta saa "muusaamalla" kyllä tasaisenpehmeää tahnaa. Ei ehkä riittävän "dippiä" kylläkään..

..kulhon sisus sekaisin sörsseliksi. Haarukka on tähän toimivin työkalu.

***Lopputuotoksesta unohtu kuva, mutta muistaakseni tuotos oli onnistunutta: kokkareista rapudippiä!

***mereneläväksi sopisi tosiaan taatusti moni muukin

Palak paneer-pihvit

..otsikossa olennainen.
Kikhernettä ja tuoretta pinaattia, makumaailma juuri sitä mitä edelliselläkin kerralla, tarjoilumuotona toinen.

1) Blenderiin valutetut kikherneet, hcilihiutaleita, valkosipulisuolaa, garam masalaa ja tilkkanen soijaa, pannulle keltasipulia ja tuoretta pinaattia. Suolaa ja pippuria tarpeen mukaan.

2) Surisemaan.. rypsiöljyllä koostis "riittävän, muttei liian" veteläksi..

***ehkä puolidesiä korppujauhoja olisi tässä ollut tarpeen. Ks. seuraavat...

3) Sose kylmään, 30 min ajaksi rauhoittumaan, maustumaan ja kiinteytymään..

4) Muotoilu piffeiksi, culinesseen paistumaan. Noin 7 min per puoli.

***paistoajan kanssa EI saa kiirehtiä. Levyä hieman pienemmälle.. rauhassa, hitaasti ja pitkään paistaen..

..ja kuten jo aikaisemminkin useaan otteeseen on huomattu: vegepihvistä on mahdoton tai ainakin todella todella vaikeaa saada tekstuuriltaan tiivis.

Onneksi maku on kaikki kaikessa. Nam.

***todella herkullisia.. Juuri sitä mitä saattoikin odottaa!

***ehkä mukana olisi voinut vielä olla jotenkin klassisen palak-paneerin juustokuutiot: piimä-/munajuustoa murskattuna? ..leipäjuustokuutioita?

***jotain kosteutta-sitovaa tekstuuria ehdottomasti mukaan: korppujauhoa, al dente-riisiä, raakaa perunaa, quinoaa...

Nachogratiini

..mexico-maustetusta tofusta. Nam.
Nachogratiini. Rääti-otsikkona tällainen on ollut jälleen esillä useaan otteeseen. Ihan hyvästäkin syystä - onhan se aika näppärä ja maukas naposteltava. Plussana vielä että sopii tilanteeseen jos toiseenkin. Illanistujaiseen lähes milloin vain.

Jauheliha on yleensä aina päällisen puoli-pakollinen proteiini, mutta sopiihan tilalle miltein mitä vain.
***..ylikypsää revittyä possua tai kanaa? mustia ja kidneypapuja?

..ehkei kalaa tulisi ensimmäisenä laitettua, mutta kyllä jonkin esim. valkoisen kalan saisi myös sopimaan. Quorn ottaa itseensä myös aina tarvittavan maun: sekin kenties sopisi..
Tai tofu, niinkuin tässä.

1) Tofupalanen. Ensi ≈ sormen paksuisiksi viipaleiksi ja nämä talouspaperilla kuuuuuivaksi painellen.
2) Kuivana mausteet pintaan - cayenneä, valkosipulijauhetta, jeeraa ja oreganoa. Rypsiöljyyn paistumaan, tarpeeksi pitkään, jotta pinta oikein rapistuu...

3) ..kattilaan tomaattikastike kuivumaan: tomttimurskapurkki kuullotetun keltasipulin kanssa kattilaan. Tilkka srirachaa, ripaus oreganoa, rahtunen etikkaa mausteiksi. Keittämistä miedolla niin pitkään että mömmö keittyy hieman kasaan..
4) Loput päällisistä valmiiksi: punasipulisilppua, cheddaria ja kermajuustoa..

5) Nachot pellille, päälliset päälle ja kuuuuuumaan uuniin, hetkeksi. 225° ja 5min.

Pinta rapeaksi, juustolle hienosti väriä.. Tarjolle!

***tofu pienemmäksi. Muruksi melkein paistamisen jälkeen!
***...jalapenosilppua, lisää sipulia, oliiveja..?

Harissa ja munakoiso

..mieleenpainuva yhdistelmä.
Todella upeasti toinen toistaan korostava kombinaatio.. Pehmeää, miedohkon täyteläistä munakoisoa ja terävää, hyvinkin huomattavaa, pirteää harissaa. Yhteispeli toimii häkellyttävän hyvin!

1) Munakoiso kiekoiksi. Suolaa pintaan ja ≈30 min itkettämistä..
2) Ronskisti painellen talouspaperilla kuivaksi -> kiekot kuutioiksi

3) Pannulle ensin keltaista sipulia, rypsiöljyyn kuullottumaan. Pehmenemisen jälkeen ripaus mustaapippuria pintaan
4) Harissa (tahnana purkista) pannulle ja tilkkanen vettä perään, niin että muodostuu sakeahko liemi
5) Munakoisokuutiot pannulle
6) Levy täysille. Paistamista niin pitkään, kunnes liemi kuivunut kasaan ja munakoisokuutioiden pinta alkaa saamaan väriä..

..kylkeen salaatti ja quinoaa.
Kuutiot toimivat kastikkeena itsessään aivan täydellisesti: munakoison mehevyys ei paistamalla katoa..

***...nam harissaa...
***sitruksinen kirpsakka, makea chilinen puraisu. Mielenkiintoinen kombinaatio!
***munakoison neutraalisuuden seurassa täydellisesti paikallaan!

Tahna hernerouheesta

..toinen tuleminen hernetahnalle.
Ei yhtä freeshi ja kepoinen, mutta todella pehmeä ja herkullinen. namanmnam..
Tällainen "talvinen" version rehulevitteestä: hernerouheesta tuoreiden/pakasteherneiden sijaan..

1) Hernerouhe turpoamaan: 1 : 2. Kaksi desiä vettä kiehumaan, pieni palanen kasvisliemikuutiosta mausteeksi. 1 desi hernerouhetta perään. Kattila pois levyltä..noin 10-15min hauduttelua/turvottelua..
2) Punasipulisilppua (n. puolikas punasipuli) mukaan pehmenemään, kuorittuja maapähkinöitä kourallinen, tilkka hunajaa, 2 teelusikallista sitruunamehua ja ripaus suolaa.

***riittävän pitkän turpoamisajan jälkeen ylimääräinen jäljelle jäänyt vesi syrjään

3) Sauvasekoittimella niin soseeksi kuin vain tekijä jaksaa..
4) Oliiviöljyllä tekstuuri riittävän pehmeäksi..
5) Kylmään hautumaan ja maustumaan ja tekeytymään, muutamaksi tunniksi...

Ruisnachojen dippinä..aamuleivän päällisenä.. Levitteenä, siellä missä tarvitaan! Proteiinia, kuitua, kasvista, makua, makua ja makua...

***hyvää. Tuoksu hämäsi ja oli todella lähellä hernekeittoa turvottamisen jälkeen, mutta lopputulos onneksi rauhoittui. Pirteä, herkullisen pehmoinen herneen maku, tekstuuri ja tuoksu.
***väri oli ehkä hieman omituisen vihreän-harmaa. Pakasteherneistä tulee tuoreemman vihreää.
***herneet ja maapähkinät. Nam. Ehkä paahdettu cashew tekisi tästä vielä tuhdimman makuista?

Jauhoton marjakakku

..banaanista, kaurahiutaleista, mantelijauheesta ja valkoisista pavuista.
Juuri niin, valkoisista pavuista. :) hihi.. wau. En olisi äkkiseltään osannut ajatella, että tästä tulee näin maaginen luomus.

"Jauhoton" - no oikeastaan olihan taikinassa manteli"jauhoa", mutta ei ripaustakaan mitään viljaisaa jauhoseosta. Täydellisen gluteeniton ja maidoton kokonaisuus siis!

1) Raaka-aineet lähes kokonaisuudessaan kuvassa: valutettuja valkoisia papuja 1,5 dl, kaurahiutaleita 1 dl, puolikas banaani, muutama ruokalusikallinen mantelijauhetta, puoli teelusikallista leivinjauhetta ja ripaus kanelia. Nämä kaikki kulhoon ja sauvasekoittimella tasaieksi..
2) 1 kananmuna, tilkka hunajaa ja toinen kauramaitoa seoksen sekaan..

 3) ..taikina leivinpaperoituun uunivuokaan. Päälle koura-tolkulla pakastettuja viimekesän marjoja: mustikoita ja vadelmia..

***mummi: ..namnam. Valtavan suuri kiitos näistä! Muistin etsiä pakastimen pohjalta ja löysin nämä herkkupalat. Viime kesän saariston satoa!

4) Uuni 200°, keskitasolle tai hieman alle. Vajaat puolisen tuntia.

***kakku on valmista "sitten kun siltä tuntuu". Hammastikku-testiä voi koettaa, mutta tahmaisesta taikinasta jää tikku "kosteaksi" vielä puolentunnin uunituksen jälkeenkin. Tuotos on siis valmis heti kun pinta näyttää kunnolla kuivuvan ja ruskistuvan..

...namnamnam.
Viipale lautaselle ja huipulle nokare jäätelöä..
Perfetto.

***runko-reseptinä täydellinen.
***mahtava, aivan kerrassaan mielettömän hyvän makuinen lopputulos. Ei arvaisi että taikinan raaka-ainena on mitä on.
***taikinan tilavuutta oli hankala arvioida: nesteet kun puuttui lähes kokonaan. Kokeilemalla oppii: tästä sai juuri sydänvuoallisen :) <3

Pinaattirisotto ja paistettua siikaa

..makua aivan tosissaan jahdaten: voissa paistettu, risotossa juustoa ja kermaa kaihtamatta.
Lisukkeena oli pienimuotoinen vihertävä ylilyönti. Tarkoitus oli laittaa kaikki vihreä - pavut, ruusukaalit ja pinaatti - samaan räättiin, mutta höh. Mielikuvitus hidastui. Lopetti juoksemisen ja jatkoi matkaa hitaasti löntystellen..

Erinomaisen herkullinen luomus kuitenkin saatiin lautaselle..nam.
Kalan kypsennys on vihoviimeinen tekovaihe. Siihen ei hurjankauaa kulunut.

***Siikaa.. Turhan usein en ole tätä sellaisenaan kokannut. Usein siika päätyy rullaan, vuokaan, kalapiffiin, -murekkeeseen tai muuhun, missä se ei pääse loistamaan maullaan.. Jostain syystä en ole huomannut tämän mahtavan merenantimen mieletöntä makua..

1) Huoneenlämpöön ≈30min ennen paistamista.. Sitruunamehua, ripaus suolaa, mustapippuria ja kuivattua timjamia pinnalle...
2) Kuumankuumalle pannulle voita. Nahkapuoli ylöspäin, pinta pikaisesti ruskeaksi.
3) Leivinpaperille, uunipellille ja 150°-uuniin.

Tätä ennen lisukkeet valmiiksi..

4) Pikaisesti esikeitettyjä papuja ja ruusukaaleja pannulla ruskeaksi..
5) Tavanomainen pinaattirisotto: kylmään oliiviöljyyn valkosipulinkynsi ja puolikas keltasipuli silputtuna ruskistumaan. Riisi pannuun, kuullotus kiiltäväksi. Kasvislientä vähitellen lisäillen, kunnes riisi ylikypsän pehmoista. Loraus valkoviiniä ja kourallinen parmesaania mausteiksi. Tilkka kermaa ja vettä. Keittämistä kunnes halutun "kiinteää"

..kuvainnollinen "salaatti" kurkusta ja granaattiomenasta. Kalalle kastike paistorasvasta, graham-jauhoista ja kermasta..

***siika: upeaupea maku. Miunmaunmukaan peittoaa kuhan. Siian maku on meri-henkisempi, äärettömän pehmeä mutta hienoisesti huomattavampi kuin kuhan.
***..tämä tosin ehkä johtuu siitä että kuha on AINA sellaisenaan paistettu. Siikaa löytää useimmiten jostain monimutkaisemmasta kokoelmasta..
***lisukkeet: täysi kymppi. Vihreää joka kohdassa. Varmasti herkullisempaa näin - osaset erillään. :)

Banaanipannarit

..ah nam.
Sarjassamme "ei ehkä niinkään tarpeellisia" muistutuksia. Idea on kuitenkin lähes täydellinen runko-resepti tuleville visioille! Helppoudessaan tämä tuotos hakee vertaistaan..

Köökki-Esan valvovan katseen alla, raaka-aineet ja työvälineet valmiina.

1) Kulho. Banaani. 2 munaa (per banaani)

***hyväksi-havaittu suhde. 1 muna per banaani -> tulee hieman turhan haperoita plättyjä. Vaikea kääntää. 3 munaa per banaani -> liian munakasta

2) Vatkaimella, haarukalla, vispilällä.. millä ikinä lystääkään - kulhon ainekset vaahdoksi.
3) Pannulla, Culinessessa ruskeaksi puoleleta ja toiselta.

***kovinkaan kuohkeaa ei välttämättä tarvitse vaahdosta tehdä. Mitä ilmavampaa, sitä pulleampia pannareita mutta myös hauraampia..
***mahdollisuus mausteille: vanilijasokeria? hunajaa? kanelia? kardemummaa? kaakaojauhetta? kaakaonibsejä? chiliä? kuivattua hedelmää? marjoja? juustoa? ..kaikkea mitä mieleen juolahtaa on mahdollista käyttää.
***paistamiseen kannattaa käyttää riittävästi aikaa: ali-kypsänä lettuja on hieman hankala kääntää. Tosin myös yli-rapeina myös.. ja tummaksi-paahtuneen kananmunan maku on :(

Nippu pinoon lautaselle ja lisukkeet kyytiin!

***Hedelmää, turkkijuggea, jädeä, vaahterasiirappia, pähkinämurskaa, kuivattuja hedelmiä, vaahtokarkkeja..
***hauska ja helppo runko-resepti erilaisille koitoksille.
***suolaisempi versio? alkupalana... hmm. Ehkei banaani-pohjaisena, mutta joska vaikka voipapuja?

Currytofu

..ja sobanuudeleita ja kasvissuikaleita.
Ennen kaikkea currylla maustettu tofu. Vihdoin ja viimein sain maun tarttumaan! Ja pysymään matkassa ihan lautaselle asti!
Aiemmin joskus (useaankin otteeseen) olen väittänyt ettei maustamista voi ampua yli. Mausteiden kombinaation voi helpostikin sotkea kehnoksi, mutta hyvää makua harvoin tarttuu ruokaan liikaa... Tämä pätee ennen kaikkea puhuttaessa kasvisruoasta.
Ideologiaa olen ehtinyt jalostaa monta monta kertaa. Nyt se saa pienen lisäyksen: kannattaa panostaa siihen, että maustamisen menetelmä sopii raaka-aineelle.
Esimerkiksi...

1) Tofua..nam. Ulos paketista ja ensin sormenpaksuisiksi viipaleiksi.

***viipaleita kannattaa painella kuiviksi talouspaperilla! maun tarttuminen ja imeytyminen paranee

2) Lopulta noin peukun pään kokoisiksi kuutioiksi..
3) Sillä välin kasvikset: vihreitä papuja kiehumaan, porkkanaa kuorimaveitsellä suikaleiksi, keltaista- ja punaista sipulia puolikuiksi ja paprikaa ohuen ohuiksi mahd.pitkiksi viipaleiksi..

4) Paistamisen aika! Pannu kuumenemaan ja jo kylmään rasva-ainekseen mausteet. Tässä curryä, valkosipulijauhetta, ripaus Garam Masalaa ja chilijauhetta. Rasva kuumaksi ja sitten levyä pienemmälle...
5) Sekaan tofukuutiot. Rauhalliseen tahtiin, lämpöä nostaen pinta kuutioista ruskeaksi. Sivuun odottamaan
6) Tilkka lisää lipidiä pannun pohjalle. Kasvikset paistumaan samaan makumaailmaan..
7) Samaan aikaan Sobanuudelit porisemaan..

..ja loppu onkin lautastamista ja ruokailua.
Vihdoin tofusta löytyi se mitä toivottiinkin! MAKUA ja myls tyylikästä, hieman jopa purtavaa pintaa.

***tulevaisuuteen näinollen siis tofun käyttö-ohjeita:
- valitse tofuksi jokin muu kuin yleisesti hyllystä löytyvä, Aalla alkavan soijavalmiste-merkin tofu
- kuivaa palasia riittävästi, ennen käyttöä
- paistamalla: riittävän pitkään, jotta pinta varmasti ehtii rapeututa
***nyt kun on konsti keksitty, on aika visioida uusia käyttökohteita...

Parsarisotto

..namnam. Perus parmesaanin tilalla raclettejuustoa.. namnamnam...
Lähiaikoina on kotiköökissa ollut riisiruoka-buumi. Tainno, ei varsinainen "buumi", mutta kuitenkin. Useampia riisiruokia on tullut touhuttua lähiaikoina ja vielä muutama idea on mielessä. Niistä lähitulevassa muistiinpanoja.

Kuvat eivät ole parhaita - näistä ei välity annoksen lumoava makumaailma ja tunnelmallinen kokonaiselämys. Ehkä työvaiheita ja lopputuloksen piirteitä voi näistä analysoida.

1) Tavanomainen risotto Bianca-pohja: Oliiviäljyyn kuullottumaan valkosipulinkynsi ja puolikas keltasipuli silputtuna. Risottoriisi sekaan ja kasvisliemeä vähän kerrallaan lisäillen, rauhallinen kypsyttely.

***≈30min kannattaa ainakin varata riisin pyörittelyyn, vaikka paketti vähemmän väittäisikin
***risotosta kuuluu tulla mahdollisimman laavamaista ja ilmavaa..

2) Viereisellä levyllä parsankukinnot keittymään, ihan muutamaksi minuutiksi..
3) Riisivellin sekaan kuutioitua raclettejuustoa ja parsa
4) Sekaisin ja kannen alle...

..tarjoilua odottamaan. Lautaselle tarvitsi vielä puoli-pakollisen uppomunan. Nam.

***raclettejuusto risotossa. Kehotan kokeilemaan, niin ymmärtää.
***risoton tekstuuri oli vähän turhan "purtavaa"..
***tilkkanen kermaa. Valkoviiniä. ja hieman enemmän juustoa. Näillä ensikertaan!

Pizza: perunaa täytteenä

...ah, nam.

Plätty, tämä rajattomien vaihtoehtojen aarrearkku. Erilaisten kokeilujen pohjana "Pizza" on otsikkona täydellinen. Yksikään osasista (itsessään) ei ole pakollinen - ei niin tyyliltään, koostumukselaan, maultaan. miltään.. Kaikkia toki tarvitaan, jotta kyseessä voi olla ehta plätty, mutta jokaisessa on tunnelmointimahdollisuudet taivaissa. Aiempia ajatuksia mm. täällä. 

Tälläkertaa pohjanpäälle päätyi jo useaan otteeseen esillä ollut idea. Sama on ollut esillä ruokalehdissä, -blogeissa sun muissa meeedioissa.

Perunaa pizza-täytteeksi. Wau..

1) Napakaksi keitettyä yleisperunaa. Keittoaikaa ≈ 8 min
2) Jäähdytys ja viipaleiksi..

***lajikkeella ei väliä: jauhoiset kelpaavat siinä missä kiinteämaltoisetkin! Maku ratkaisee.

3) Pohjan päälle ensin pizza Bianca-kastike: tällä kertaa turkkijuggeen sekoitettua valkosipulijauhetta ja loraus oliiviöljyä.
4) Muina täytteinä tuoretta fetaa ja punasipulisilppua.. Juustona normi kermajuusto.

..uunin kautta rapeutta pintaan ja pottuplätty tarjolle. Ai että, nam. :)

***täytevalikoiman uusi tähti.

***aivan fantastisen herkullista

***..en tiiä oliko syynä valkoisen pohjakastikeen upea maku vai tuoreen pinaatin ominaisuudet. Lopputuloksen pehmeys ja täyteläisyys yllätti. Perunan ominainen, mieto samettinen maku on täydellisesti paikoillaan pizzassa.

***tilaa jää hienosti vielä muille mauille, mutta peruna ei jää huomaamatta: tekstuurissa viimeistään sen muistaa!