Perinteistä arkiruokaa. Jotain tosi tavallista. Jokin simppeli ja "jotain mitä helposti"..
murrrrrrrrrrrrrr...
Mun pääkoppa kiehahtaa pahasti yli kun ajattelen/kuulen tuommoisia fraaseja. Miksei joku pinttyneen-perinteinen "nakit ja muusi" taikka lihapullat taikka niinkuin tämä tässä, makaronilaatikko, voi olla
- jännää
- mielenkiintoista tehdä
- uusi miellyttävä makumatka
- kokeileva
- haastava
- mukava rauhallisen ruuanlaiton hetki?!??
Niin täällä tälläkertaa.
1) Ensin kattilaan makaronit kiehumaan, kunnolla merisuolattuun veteen.
2) Pannulle suurehko kasa punaista, valkoista ja purjonväristä sipulia. Kuullotusta pehmoisiksi. Perään jauheliha -> ruskistut ja maustaminen: loraus soijjaa, worchesteria, oreganoa, rosmariinia ja mustaapippuria.
***tässä, muiden mutkien ohella, on oiva hetki saada twistiä "perinteisiin". Kuinkas olisi vaikkapa BBQ-makaronilaatikko: chiliä, hunajaa, smokedpaprikaa, timjamia ja lisää worchesteria? "Himo-grillaaja" nakkaisi munamaidosta maidon syrjään ja sekoittaisi kananmunat vaaleaan lageriin.
Taikka currymakaroniloota: inkivääri, chili, curry ja munamaitoon kookosmaito?
Kananmunat ja juustonkimpaleet otettiin tässävaiheessa vain huoneen-lämpiämään.
3) Mukiin munamaidon sekoitus: Koskenlaskijanviipaleet mukiin, perään kiehuvankuumaa vettä tilkkanen. Näin yritin saada juuston sulamaan ja pehmenemään munamaidon sekaan.
***olisihan tuon voinut ihan harkiten ja huolella sulattaa ja sekoittaa, mutta tässä yritin "the easy way". Eipä oikein keittokirja-tyyliin onnistunut mutta hyvin, mielenkiintoisesti ja twistiä-tuoden kuitenkin!
Mukaan 2 munaa, teelusikka Dijonia ja ..öö.. mukintäydeltä maitoa. Ripaus suolaa ja sekoitus.
4) Osasten kasaus uunivuokaan. Pohjalle sivellen tilkka öljyä. Makaronia, jauhelihaa, makaronia jauhelihaa, makaronia, jauhelihaa ja vielä pinnalle muutama makaroni. Munamaito vuokaan ja vikkelä-vuoan-kallistelu, jotta munamaito hakeutuu taatusti joka nurkkaan. Uuniin, ja muutamakymmenminuuttinen @ 170°
***munamaidon määrä oli aikalailla aliarvioitu. Ensikerralla - tuohon vuokaan - vaikkapa kaksin verroin. Ei ehkä enempää munia, mutta maitoa/kermaa..
***muokkausmahkuja: munamaidon mukana mausteilla makumatkaa miltein mihin tahansa.
***en tieda, joska tämmöisestä LAATIKOSTA haluasi todellisen tiiviin-kiinteän kimpaleen, voisikohan munamaitoon sekoittaa ruokalusikallisen tai kaksi jauhoa. Sitoisikohan se laatikkoa yhtenäisemmäksi? En tiedä. Kokeilemalla on todettava. : )
***pinta ei saanut päälleen erikseen juustoa: munamaidon seasta sulamatta-jääneet-koskenlaskijan-kimpaleet jäivät toimittamaan sen osan
***esim. joska olisi ollut BBQ-style, jokin juustotiskin pitkään-kypsytetty cheddar tuohon pintaan. Jos seasta löytyisi sienisatoa: aurajuustoa tai brie:tä? (jälkimmäinen sienien kanssa....NNNNNAM)
Kuivakan näköistä tuossa kuvassa mutta suorin selin sanon että maku oli kohdallaan. Aikalailla "tradizionale", noin kokonaisuutta ajatellen, mutta ei missään nimessä lähelläkään armeijan tai kouluruoan tarjoamia kokemuksia. Ihan niin tylsään en onneksi taipunut.
Kaikenkaikkiaan: uunipastat on upeita, makuvaihtoejtojen monipuolisuus on ällistyttävää ja valinnanvaikeus niiden väliltä hankalaa (mutta uuuuuuh, niin jännää ja kokin-kantilta hauskaa).
2 kommenttia:
Haha, kirjoittaessani "blogista löytyy siis muutakin kuin makaronilaatikon tekovaiheita" ei siis ollut tarkoitus mitenkään vähätellä makaronilaatikkoa. Saat sen näyttämään/kuulostamaan paljon jännittävämmältä kuin miltä meidän makaronilaatikko näyttää ja maistuu. :)
:) heh.
Makaronilaatikkohan voi olla NIininiIIIIIN paljon muutakin "kun vain tylsä laatikkoruoka". Tää oli kyllä aika jännänonnistunu kimpale.
Lähetä kommentti