..joutaa luokitukseltaan kohtaan ärsyttävän-onnistuneet-kokeilut.
Pitaleivän salaisuushan piilee ylihiivaisessa taikinassa, riittävän rauhallisessa alustuksessa ja pelottavan pitkässä vaivaamisessa (-> taikinaan reilusti sitkoa).
1) 2dl taikinaan (1,5dl vettä + 0,5dl maitoa) 25g tuoretta hiivaa. Reilu ripaus merisuolaa ja lusikallinen hunajaa.
2) Sekaan turpoamaan desin verran kaurahiutaleita ja n.50g babypinaattia silputtuna.
3) Perään pelkästään vehnäjauhoa, rauhassa alustaen ja huolella pyöritellen.. Lopuksi loraus oliiviöljyä.
4) Taikinapallero takaisin kulhoon ja kohoamaan.
*** tässäkohtaa tuo kovan-onnen-taikina unohtu kohoamaan puoleksitoista tunniksi, vähempikin ois varmasti riittänyt. Tuo hiiva muuten popsii kaiken sokerin taikinasta ja lopputuloksesta saattaa seurata maku jostain jauhoisen ja hieman happamankitkerän vehnäoluen välimaastosta..
5) Pellille ohkasiksi lätysköiksi ja kuumaan uuniin. Kaks peltiä kiertoilmalla 8min @ 225°. Ennen uuniinsujautusta, voitelun korvikkeena suihkepullosta suihkaus vettä jokaisen kimpaleen päälle. Vesi tuo mukanaan tohon leipään rapean pinnan, mutta sisus jää pehmeän herkulliseksi!!
Lopputulos on ..hmm.. alakanttiin kehuttuna, kohdallaan. Rapea pinta, muhkeiksi paisuneita taskuja ja maussa niin ärsyttävän miellyttävää paahteisen kauran makeutta ja babypinaatin sulosta suolasuutta. Valmiina vastaanottamaan mitä moninaisempaa täytettä.
Tärkeää on muistaa leikata noi ENNEN pakastusta auki. Näin säilyy pitaleivän olennainen "tasku"-efekti. Sulatettaessa nuo meinaan lässähtävät ja pitan syvin olemus sitämyöten kaikkoaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti