Helppo inkiväärilohi

..eli itse yksinkertaisuus.
Valmis kalafile. Marinadi. Odotus. Siinä työvaiheet lyhykäisyydessään. Varsinaista aktiivista näpertämistä ei tässä ollut oikeastaan ollenkaan.

Idea lähti lisukkeesta - vihdoin kotimaista kukkakaalia kaupan hyllyllä! Nam! Siitä herkullinen kukkakaaliriisi, johon kuivattua korianteria mausteena..hmm. Tarvitsee kalan kumppanikseen. Maut jotain Aasiaan vivahtavaa?

Tämä järjettömän suoraviivainen ja simppeli marinadi osoittautui aivan hurjan herkulliseksi! Yksinkertaisuus on valttia! Helpot maut, jotka tukevat toisiaan - oikopolku onnistuneeseen elämykseen? :)

1) Marinadin ainekset sekaisin: soijaa, muscovadoa, raastimella valkosipulinkynsi ja tuoretta inkivääriä.

***miunmaunmukaan - mitä enemmän inkivääriä, sitä parempi.

2) Marinadi kalan päälle. Kala kylmään uunin lämpiämisen (200°) ajaksi..

***saa olla pidempäänkin.

3) Kala uuniin puoleksi tunniksi.

***marinadi saa ihan kunnolla kuivahtaa. Myös lohi on tällä marinadilla parasta vähän kuivahkona! :)

Valmista!
Seurana kukkakaaliriisi ja soosi, joka syntyi cremefraichesta, tuoreesta inkivääristä, tilkasta riisiviinietikkaa ja nokareesta Srirachaa.

***helppoa ja hyvää. Toteutuksesta saisi vielä houkuttelevamman, jos jaksaisi panostaa ulkonäköön ja lautasen asetteluun.
***itse marinadi on tämän kokeilun tähti: inkiväärin raikas, pirteä polte. Soijasta suolaa ja makua. Muscovadosta tasapainottavaa pähkinäistä, lakritsimaista makeutta. Todella sopiva köökkikombo.
***soosi: kermaviili/cremefraiche + Sriracha + tuore inkivääri (+ tilkka happoa) on aikaisemminkin todettu naurettavan hyväksi. Kokeilemisen arvoinen.

***mitä enemmän keksin jänniä ruokajuttuja, sitä enemmän haluan päästä uuteen köökkiin!! Täässä tukalan ahtaassa nurkassa, työ- ja laskutilan puutteessa on inhottava touhuta upeita ideoita. Muuttoon on vielä jokunen viikko. Toivottavasti nurmikko on vihreämpää aidan tuollapuolen. :)

Nyhtökauraa lautasella

Kesäkuu on ollut hiljaiseloa.
Bloggaaminen pääsee toivottavasti jälleen syssymmällä uuteen nousuun, kun kotiköökki vaihtuu. Tämänhetkiset puitteet eivät innosta ilmiömäiseen, luovaan keittiömagiaan. Laskutila puuttuu, valot ovat huonot ja kivaa taustaa ei pysty toteuttamaan. Muuttoa odotan tämän vuoksi erittäin paljon.
Asiaan.

Vihdoin.
En olisi aluksi uskonut että täällä takapajulassa saisi nyhtökauraa! Piti ainoastaan odottaa muutama kuukausi, kovistella kaikkia kaupungin kolmen ruokakaupan myymäläpääliköitä, laittaa nimi jonotuslistaan ja odottaa vielä n. 1kk lisää. Sitten vihdoin. Yksi paketti. :)

No. Suurempia tuotantoeriä odotellessa!

Sain käsiini naturellia nyhtökauraa. Toden totta - sellaisenaan tämä ei kerta kaikkiaan maistu miltään. Ei edes mauttomalta vaan ei-sitten-yhtään-miltään. Hyvä niin!
Muissa vegevaihtoehdoissa (quorn, tofu, seitan jne..) on usein häivähdys teollisen kemikaalicocktailin makua.. Ei niin että nämä häiritsisivät, ne antaa kullekkin omaa tunnelmaa.

Ensin pannulle, seesami- ja oliiviöljyn sekoitukseen meni yksi valkosipulinkynsi tirisemään. Tämän jälkeen palanen tuoretta inkivääriä silppuna. Sitten nyhtökaura. Pikainen paistopinta ja päälle vielä tuoretta inkivääriä.

Paistamisen aikana nyhtökaurasta tulvahti keittiöön tuttu ja turvallinen hernekeiton tuoksu :) Onkohan tämä vielä lopputuloksessakin?

Muut räätin osat eivät olleet ihmeellisiä. Nyhtökauralle jätettiin selvästi pääosa.

Inkiväärin ja seesamiöljyn maku kyllä tarttui nyhtökauraan, mutta lopputulos jäi jotenkin vaisuksi. Maustaminen oli varmasti liian kevyttä, enkä suolaa tainnut lisätä missään vaiheessa.

Uskon ja toivon että nyhtökaurasta saadaan uusi käyttökelpoinen vaihtoehto iänikuisille liharääteille. Vaikuttaisi ainakin yksinkertaisemmalta ja monikäyttöisemmältä vaihtoehdolta kuin tofut ja Quornit. Innolla odotan! Kumpa vain tänne maaseudulle eksyisi useammin nyhtökaurapaketteja..

Herkkusienikana

..arjen luksusta.
Toisin sanoen: yksinkertaista, vaivatonta ja hämmentävän herkullista äpöstä, johon raaka-aineet löytyvät melko varmasti mistä tahansa. Tämä ruoka tosiaan valmistuu lähes itsestään.

Yksi mottoni on jo pitkään ollut: food is as good as its ingredients. Eli ruoka on juuri niin hyvää, kuin raaka-aineet, joista se on tehty. Toki kalliitkin ainekset voi valmistaa huonosti, mutta pääsääntöisesti jos kokilla on edes pikkaisen näppituntumaa köökkitouhuihin: mitä paremmat raaka-aineet, sitä parempi lopputulos.

Toisaalta vanhan kansan sanonnan mukaan: poikkeus vahvistaa säännön.

No. Tässä räätti, joka olkoon motto-ajatukseni "poikkeus".

1) Tässä kaikki: kanaa, sipulia, valkosipulia, purkkiherkkusieniä, pahvipurkki-valkoviiniä ja mausteista: suolaa, mustapippuria, oreganoa ja muskottipähkinää. Lisäksi oliiviöljyä, kasvisliemikuutio, kermaa ja kraanavettä.

***purkki-valkkari on köökkituote, jota ei tässä maassa tajuta. Tätä pitäisi ja kannattaisi olla. Esimerkiksi ruokakaupoissa.

2) Kasari hellalle. Levy täysille. Puolikas kasvisliemikuutio ja muutama desi vettä pannuun..

3) Kana hieman pienemmiksi paloiksi ja veteen porisemaan! Palaset saavat keittyä, kunnes tasaisesti valkoisia joka puolelta: vajaa 10 min.

***ällöä valkosta vaahtomöhnää ilmaantuui keitinveden pintaan. Tämän olisi varmaan voinut ehkäistä esim. huuhtomalla/pyyhkimällä limaisen litkun pois kanafileiden pinnalta.
***kasvisliemikuution tilalla sopii mikä vaan: kunhan keitinvedessä on hienoinen suolaisuus.

4) Keitinvesi syrjään. Kookas loraus oliiviöljyä kuumalle pannulle. Samassa sipulit karkeasti pilkottuna!

5) Kunnon paistopinta joka puolelle!

6) Purkkivalkkari ja herkkusienet pataan! Valkoviini saa kiehua lähes kokonaan pois.. pieni tilkka kannattaa jättää :)
7) Oregano ja mustapippuri tässä vaiheessa..

8) Valkkarin haihduttua, purkillinen kermaa matkaan
- Tarvittaessa tilkka vettä lisäksi (jos nesteen volyymi ei miellytä)
- Tarvittaessa pieni koura vehnäjauhoa ripotellen pinnalle - sekoitus (jos tahtoo lopputuloksesta paksumpaa)
9) Kansi päälle. Levyä pienemmälle. Muskottipähkinä mukaan. Rauhallista haudutusta, kunnes tarjoilun aika koittaa.

***uskoisin, että keittoaika voi olla mitä vain 5 min - 15 h. Toisinsanoen: voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen TAI hätäpäissään suoraan pannulta-pöytään.

..lisukkeena basmatiriisiä.

***ok
***vähän pliisu lopputulos: hintsuilin tietysti kerman kanssa. Liikaa vettä. Suola puuttui ja maku muutenkin hieman sateen-harmaa. Hyvä, mutta liian mieto.
***..eli enemmän maustetta: muskottia runsaammin? Tämän tueksi pieni happo, esim sitruunan kuoren siivuja taikka mehut? Tuore rosmariini sopisi aivan varmasti!

Porkkanafritterit

..pitkästä aikaa uusi runkoresepti, jonka uskoisin pääsevän lähitulevaisuudessa useaan kertaan lautaselle - sopivasti viilailtuna, tilanteeseen sopivalla tavalla.

Eli käytännössä porkkanaraastepiffejä. Näin kuvan tällaisista jossain lähikaupan lehtihyllyn julkaisussa ja kiinostuin. Porkkanaraastetta pannulle - rapeaksi puolin ja toisin. Jännää. Mieleen pomppasi useita käyttötapoja:
- burgeripiffiksi = monta pientä ohkaista lättyä päällekkäin, väliin herkullista juustoa sulamaan?
- sellaisenaan, ikäänkuin kasvispullat, mutta sittenkin -pihvit :)
- piffejä kuutioituina tacon täytteenä?
- tai salaatin lisukkeena..?

Jotain näistä. Helpointa ehkä aloittaa kokeilemalla piffejä sellaisenaan.

1) Tavarat ja välineet esille: pari-kolme-neljä porkkanaa, kuoret ja kannat pois! Puolikas punasipuli, palanen tuoretta inkivääriä ja valkosipulinkynsi. Mausteina jauhettua neilikkaa, kuivattua korianteria, jeeraa ja cayennepippuria

2) Rehut raasteiksi..

3) ..ja kulhoon mausteiden kanssa. Sekaan 2kpl kananmunia ja kikhernejauhoa - riittävästi.

***porkkanan perusmaku on hyväksi havaittu mm. intialaisen makumaailman kanssa: jeeraa, pientä tulisuutta ja pehmeää lämpöä (neilikka, kardemumma, curry jne...). Hyvin varmaan toimisi myös tujun Italia-tunnelman kanssa: öljyä aurunkokuivatuista tomaateista, iso kasa tuoretta basilikaa? BBQ-settiä voisi tietty myös koittaa, mutta itse pookkana jäisi varmaan alakynteen...

4) Soosia lusikalla sekaisin, kunnes koostis riittävän tasainen. Tarvittaessa lisää jauhoa tai nesteeksi oliiviöljyä

***kikhernejauhoa riittävästi = sen verran että massasta tulee kosteahkoa taikinaa. Niin että käsillä pystyy kauhomaan pallukoita, jotka saa litistettyä lättysiksi. T.s. tarkkaa määrää en osaa sanoa - kehoitan kokeilemaan.

5) Pannu kuumaksi. Oliiviöljyä lämpenemään. Kuumalle pannulle kasoja

***paistilastalla voi näitä vielä tasoittaa ja litistellä

6) Kunnon rapeus puolin ja toisin!

***ehkä vielä uuniin, 250° muutamaksi minuutiksi, tarjoilua odottamaan...

Valmista!

***Nopeita. Herkullisia. Helppoja. Vaivattomia. Muokattavia. Yksinkertaisesti fantastinen luomus.

***Intia-maut sopivat erinomaisesti. Ehkä ripaus curryä tosiaan olisi vielä tukenut tunnelmaa. Jauhettu neilikka on vaarallista tavaraa: pienikin määrä on helposti liikaa!

***tätä ensikerralla vähemmän :)

***muuten kohti seuraavaa koitosta!

Kesäkurpitsaspaghetti

..pinaattikastikkeella. Eli in italiano, Zucchinispaghetti con spinacio.
Ruokajutut on ihan systemaattisesti paremman kuuloisia italiaksi. No, asiaan!

Ostin uuden köökkityökalun.

***Kiitos Teemu & Roosa upeasta illasta ja ainutlaatuisesta, silmiä avaavasta illallisesta!! :)

..kyseessä on spiraalileikkuri. Eli ruokasorvi tai suppiloraastin.

Aivan fantastinen vekotin! Kaikenmaailman kasvikset taittuvat - ihan kirjaimellisesti käden käänteessa - spagettinaruiksi! Vege laitetaan tiimalasin jompaankumpaan suppiloon. Sitten vain sorvaamaan ja kas, yhtäkkiä on valtava röykkiö rehunaruja! Wau.

..oi mitä kaikkea tällä tuleekaan tehtyä. Todella rehellistä tuorepastaa on ruokalistalla tästä lähtien varmasti useammin! Porkkanaa, perunaa, bataattia, kesäkurpitsaa, palsternakkaa.. Ah. Vegehyllyjen tarjonnasta tuli jälleen askelta mielenkiintoisempaa..

Räätin valmistus alkaa kastikkeesta. Toki kesäkurpitsan voi naruttaa jo etukäteen :)

1) Pannu liedelle. Oliiviöljyä pohjalle. Valkosipulinkynsi ronskina hakkeluksena tirisemään..

2) Sekaan muutama pussi pakastepinaattia. Kääntelyä ja sekoittelua, kunnes pinaatti on kokonaan sulanut. Muutama pyöräytys mustapippuria tässä vaiheessa.

3) Sulaneen pinaatin sekaan tilkka kermaa ja iso klöntti tuorejuustoa.

***tässä valinnan mahdollisuus: tuorejuustoa, ricottaa, mascarponea tai ihan vaan pelkästään kermaa.
***enemmän kermaa = täyteläisempää, paksumpaa, väriltä vaaleampaa. Vähemmän kermaa = pinaatimpaa, kevyempää, ehkä turhan pliisua..
***jokin tuore yrtti lisäksi? Pinaatin kanssa tulisi mieleen ehkä rosmariinia...?

4) Rauhallista keittelyä.. Koostis saa tiivistyä. Sekaan saa jäädä tuorejuuston "ylläreitä" :)

5) Kesäkurpitsanauhat runsaaseen kiehuvaan suolaveteen. Keittoaikaa MAX 3 min!!!

***Pidempi keittoaika tekee soiroista liian pehmeitä. 2-3min jätti soirot juuri sopivasti purtaviksi.. Pysyivät kasassa ja soiroja pystyi syömään kuten spaghettia :)
***..eli ruokailijat pöytään ennen kuin kesäkurpitsat pulahtavat keitinveteen.

6) Keitinvedestä lävikköön ja läviköstä soosiin. Muutama sekoitus..

***ei kannata valuttaa lävikössä liian pitkään.. Riippuu kuinka tiiviiksi on kastikkeen keittänyt. Voi olla että keitinvettä kannattaa jättää notkistamaan soosia :)

..ja tarjolle! Namnamnamnamnam......

***hihi. Täydellistä.
***Roosa! Valtavansuuri kiitos tästä ideasta! Vegepora on fantastinen vekotin!
***tuoreutta, makua, tekstuuria... Ah, freesit kauden kasvikset kaikessa kauneudessaan!
***Soosi-vaihtoehtoja on alettava ideoimaan.. Mieleen tulee ensiksi tietty tomaattinen basilika-soosi. Karamellisoita sipulia, balsamicosiirappia ja sulatettua cheddaria? Pestosetti? Kermainen papukastike?
***voi tätä vaihtoehtojen määrää! Niin, ja sitten tietty vielä vegesoirot: porkkanaa? palsternakkaa? bataattia? Jälkkärissä ehkä omenaa, banaania, päärynää...
***muistutuksena: vegesoiroista EI kannata tehdä loputtoman pitkiä. Mahdollisuus nimittäin on tehdä n. 1m mittaista nauhaa.. Tätä on hankalahko lautasella nauttia. Soiroja näinollen kannattaa pätkiä. :)

Tacotarjoilun kesäkauden avaus!

..tervetuloa kesä!
Pitkää pimeää-ja-märkää on riittänyt, kuten joka vuosi. Tänä vuonna (ainakin miunmaunmukaan) kesä saapui pikakelauksella. Ihan hetkessä!! Vappuviikon  maanantaina heräsin kotona ja katsoin takapihalle, jossa nurmikko oli räntäsateesta valkoisena! Tällä viikolla puolestaan on joutunut miettimään laittaakko lenkkishortsien lisäksi paitaa juoksulenkille ollenkaan! :) Hihih.. On tämä meidän Suomi aivan mahtava paikka.

Tacokauden vaihdos talvimauista kesän tunnelmiin tapahtui myös yhtä nopeasti.
Toisinsanoen, mikään ei juuri muuttunut. Paitsi päätäytteeksi kylmää lohichevicheä jonkun lämpösen chili-con-mitänytikinä -tilalle.

1) Lohifile etusormen pään kokoisiksi kuutioiksi. Pari-kolme purkkiaprikoosin puolikasta kuutioiksi. Kourallinen retiisejä - pesun kautta - kuutioiksi.
2) Kulhoon yhden limen mehut, loraus oliiviöljyä, ripaus suolaa, jeeraa, tuoretta koriantaeria ja chilihiutaletta.
3) Kaikki kuutiot kyytiin, sekaisin ja tarjolle. Noin 5-30min odottamisen jälkeen. :)

***limen mehu kyllä graavaa kalan tosinopsaan. Tietty voisi käydä vaikka heti pöytään. Toisaalta kaikki maut ehtii sopivasti sotkeutua, jos jaksaa tovin malttaa :)

***lisänä oli myös vadelmasalsa: pakastevadelmaa, kurkkua, Granny Smith-omenaa, limeä, chiliä, korianteria ja oliiviöljyä.
***juu, hyvää ja mielenkiintoista - mutta pakastevadelmat olivat kyllä ihan-turhan happamia. Kotimaista satoa odotellessa!!! :)

Basaarikana

..eli kanaruoka lähi-idän hengessä.
Hih, pitkästä aikaa! Tunnelmointia, kaikessa rauhassa mielenkiintoisen iltaruoan näpertelyä! Idea irtosi "Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alta"-keittokirjasta, jonka lumoavat kuvat nostivat veden kielelle..

Pääpiirteittäin kyseessä on siis yhden-astian-luomus, jossa mausteista riisiä ja paahdettua kanaa. Italialaista "pirkkaa", muutama pieni sahramipussi on pitkään odottanut oivaa hetkeä päästä käytettäväksi. Nyt sellainen kehkeytyi!
Mikä mieletön makujen ja tuoksujen ilotulitus tästä tulikaan!

1) Pannu kuumaksi! Oliiviöljyä ja tilkkanen Culinessea pohjalle. Keltasipulia ja valkosipulia kuullottumaan..

2) Ennen kuin pehmenneet sipulit ruskistuvat - mausteet mukaan: kanelitanko, kardemummaa, jeeraa, muutama neilikka ja laakerinlehtiä. Sipulit pannun reunoille, mausteet hetkeksi keskelle paahtumaan. Sitten kaikki sekaisin ja sivuun odottamaan..

***johonkin astiaan, mihin saa kannen päälle! Näin maut vielä höyryjen kätköissä uuttuvat ja voimistuvat..

***Nyt pannun pohjassa on juuri sopivasti hienoinen paahdettujen mausteiden ja sipulien maku..

3) Lisää öljyä pannuun! Muutamat kanafileet pinnasta ruskeiksi. Suolaa ja pippuria. Sivuun odottamaan..
4) Viereiselle levylle muutama desi basmatiriisia keittymään.

***Riisi saa ja pitää jättää reilusti al dente (t.s. keittoaikaa max 5 min). Uunikypsytys on vielä edessä :)

5) Tässävälin sahramia, n. teelusikallinen lasilliseen kuumaa vettä.

***..höyryävä sahramin tuoksu ja äskeinen pannullinen = kaikki tuoksut tuhannesta ja yhdestä yöstä kotiköökissä :) wau.

6) Kanojen jälkeen kouraillinen pinjansiemeniä ja manteleita pannuun. Paahtaminen pikaisesti.
7) Uuni 175°-asteeseen...

8) Vuoan pohjalle tilkka hyvää oliiviöljyä..

9) ..sitten keko al dente-basmatiriisiä..

10) ..päälle sahramivesi.

11) ..ja pieni kourallinen kuivia karpaloita.

12) Sitten maustettu sipulisetti..

13) ..ja pintaruskistetut kanat sekä paahdetut pähkinät.
14) Tämä uuniin. 175°, noin 15 min.

***uunituksen tarkoituksena on mehevöittää ja lopullisesti kypsyttää kanat ja riisit. Höyry yhdistää kaikkia makuja toisiinsa.

Loppuluomuksen päälle vielä silputtua tuoretta korianteria koristeena. Kastikkeena tilkalla kauramaitoa notkistettua hummusta. Sopi kuin unelma!

***nam. Todella, nam.
***aivan fantastinen tuoksu, väri ja maku! Todella kaunis annos!
***Tekstuurissa purtavaa, rapeaa, rapsahtavaa, pehmeää, mehevää.. kaikkea mitä purukalusto tahtoo.
***Uunitus kesti liian kauan. Riisi kuivui liikaa, joten annoksessa oli - yllättäen - kuivia riisinjyviä. Ei kiva.
***ensikerralla siis: kosteampaa kokonaisuutta, mm. lyhyempi uunitus.

Viismaustepossu

..eli five spice pork chops. Huomattavasti hienomman kuulonen otsikko ameriikankielellä.

Kotiin ilmestyi kirjastosta lainattu köökkikirja: Vietnamilaista katuruokaa.
Wau. Mitä tunnelmointia! Mieletöntä makustelua! Opuksesta löytyi liuta muunmuassa riisipaperirullaideoita, muutamat yksinkertaiset dippisoosit, jänniä uppopaistettavia makupaloja ja herkullisia keittoja. Liharuokaosastolla oli marinoituja, rapeaksi grillattuja possupalasia, jotka vei jo reseptinä kielen mennessään.
Tekovaiheista, käytetyistä mausteista ja kuvista suorastaan tihkui tunnelmaa. Tätä täytyi päästä kokeilemaan!

***kirjassa marinadi oli enemmän glaze-tyyppinen, grilliin tarkoitettu, päälle sudittava soosi. Minä päädyin tekemään tuhdimman marinadin.
***vaikka aurinko paistaa, niin takapihan polvenkorkuinen kinos jotenkin estää grillikauden täyden fiilistelyn.

1) Tuoreet aineet ensiksi: salottisipulia, chiliä, muutama valkosipulinkynsi ja pätkä tuoretta inkivääriä. Siistinä hakkeluksena kaikki.

2) Viismauste: tätä varmaan voisi ostaa kaupasta valmiina, mutta..

***ilmeisesti viismausteen osaset vaihtelee Aasiassa vähän paikoittain. Klassisessa kiinalaisessa on tähtianista, fenkolia, pippuria, kanelia ja neilikkaa. Yhdessä thaikkureseptissä oli mukana korianterinsiementä ja jeeraa. Toisessa oli valkopippuria ja inkivääriä..

..tässä on kanelitangon palanen, muutama kokonainen neilikka, korianterinsiemeniä, mustapippureita, fenkolia ja jeeraa. Käytetty kuivalla pannulla - nopea paahto - jotta maut saadaan kaikki esille. Mortteliin ja murskaksi!


***tähtianis ois todennäköisesti hyvin olennainen lisä. Sitä ensikerralla.
***..paahdettaessa mausteita, pannulta nousee aivan ilmiömäinen tuoksu. Namnamnman...

3) Loput osat olivat rypsiöjyä, muscovadosokeria, soijaa ja muutama pisara kalakastiketta.

4) Kaikki samaan mukiin sekaisin!

5) Kassleri kuutioiksi..

6) ..ja marinadin kera säkkiin. Jääkaappiin, välillä käännellen. Ainakin 6h.

***..mitä pidempään sitä parempaa, mureampaa, makuisempaa. Marinoinnin alkeet, 1.0.1 - aika ON tärkein mauste.

7) Palaset uunivuokaan. Ylätasolle, grillivastuksen alle. Pari kertaa käännellen.

Pintaan kunnon väri, täydellinen rapeus. Tarjolle.

***napakymppi.
***Ehdoton löytö. Mikä maku! Hyvin mielenkiintoinen, vähän monimutkainen mutta silkkaa nautintoa!! Onneksi kesän grillikausi on korvilla - tätä tulee uudestaan!!
***viismausteen monimuotoisuus, inkiväärin pirteä polte, salottisipulin pehmeys, soijan ja sokerin leikkisä kilpailu.. Ah, niin monta herkkua samassa palassa!! jes!

***kirjassa oli muunmuassa Pho Ga, eli kanakeitto (joka oli yllä olevan "pääruokana"). Lyhyen googlailun jälkeen olin ymmärtänyt, että thaimaalainen ruoanlaitto on aitoa tunnetta, taikuutta, kokemusta ja mielipiteitä. Ennenpitkää viilailen täälläkin omaa Pho-keittoani.... namnmanmnm.