Lohifilé, italia-makumatka

..plus kohtalaisen osuvasti onnistunut kylkiäinen: broccoli-ohratto ja suikaleporkkanoista lämmin "salaatti". Kaikenkaikkiaan juu, maukas ja tyylikkään näköinen luomus, mutta jotain jäin kaipaamaan..

Italiaan jälleen. Makumatka tälläkertaa sai pontta aika perinteisillä raaka-aineilla: basilikaa, oliiviöljyä, marinoituja oliiveja ja parmigianoa. Jotain sykähdyttävää uutta jäi puuttumaan. Empä osaa sanoa mitä..

 1) Lohifileet ensin annos-siivuiksi, vuokaan ja viilto keskelle. Pintaan suolaa ja sitruunamehua, viiltoon täyte: puna- ja keltasipulisilppua, basilikaa, ripaus chiliä, balsamicoa ja pienet nokareet Dijonsinappia ja ketsuppia
2) Uuniin, 150° n. ≈15-20min

3) Ohraton tekeminen alkoi jo ennen muita.. Kattilan pohjalle tilkkanen oliiviöljyä. Sinne kuullottumaan valkosipulinkynsi ja vähän keltasipulisilppua. Ohrasuurimot ja ripaus merisuolaa perään, tovi paistumista ja mausteiden imeytymistä. Vähitellen kiehuvaa vettä lisäillen, hauduttelua ≈30min.
4) Hautumaan myös puolisen desiä risottoriisiä
5) Viimeiset 10min: mukaan vielä broccolin-kukinnot, reilu loraus valkoviiniä ja raastimella parmigianoa
6) Lieden sivuun hautumaan ja kuivumaan ja maustumaan ja oottelemaan..

7) Suikalesalaattiin porkkanaa. Ensin nopsa oliiviöljy-kuullotus keltasipulin suikaleille, perään kuorimaveitsellä porkkanat. Sicilia-marinoituja oliiveja silppuna "mausteeksi", loraus vettä ja haudutus pehmeäksi. (n.5min liedellä, kannen alla)

Lautaselle ja a tavola.

***ohratto: onnistuma. Makua, makua ja makua... Tekstuuri olisi voinut olla hieman vielä soljuvampaa, "laava"-maisempaa. Ylikypsemmäksi siis. Pidempään vain hauduttelua, ei muuta.
***lohi: ehdottomasti kuumempaan uuniin ja vähemmäksi aikaa. Täytteen olisi voinut käyttää pannulla etukäteen. Näin olisi ehkäpä saatu vähän edes rapeutta lopputulokseen.. Tämä kala oli tekstuuriltaan vähän keitetyn-oloista.. :S

Bianco e Nero Messinese

..eli profiterole al cioccolato - toiselta nimeltä ja ehkä laajemmin italiassa. Mutta mulle Bianco e nero, proprio Messinese.

:) kenties maailma rumin jälkiruokaräätti, mutta - ! Ulkonäkö pettää pahasti: tämä on yksinkertaisesti yksi parhaista jälkirääteistä mitä löytyy! Myös über-muokkailtava, helppo annostella, hauska tehdä ja jännä kasata!!!

Bianco e Nero = Pehmoisia tuulihattuja, joiden sisällä vanilijaista kermavaahtoa, pyöriteltynä suklaamoussessa ja pinottuna päällekkäin...otsikon mukaan.

1) Tuulihatut aiemmalla reseptillä. Tälläkertaa makeannälkään :)

2) Kunnolla vanilijasokerilla, vanilijatangolla ja lorauksella sitruunamehua maustettua kermavaahtoa, pursotinpussilla hattujen täydeltä..

 3) Pyörittely rauhallisesti suklaamoussessa
4) Yksitellen tarjoiluvadille pinoon
5) Loput moussesta vielä kauniisti ympäriinsä: lopputuloksena olisi ikäänkuin keko suklaamousse-pallukoita
6) Iso lusikka kylkeen ja tarjolle..

 :) vaatineeko tämä sen suuremmin selittelyä? Hyväähän tällainen on.
Ihanan ilmavia, pehmoisen-sitkeän purtavia pehmenneitä tuulihattuja, lämpöistä suklaata ja raikasta vanilijakermavaahtoa.. Kevyttä ja ilmavaa, ainakin suutuntumaltaan!! :)

***ja modailu-mahdollisuuksia rajattomasti: keskenään sopivia mousseja nyt lienee loputtomiin...Kesällä toisin päin - kermavaahtoa pintaan, sisälle vaikka vadelmalla maustettua punaista moussea? Marianne-crunch ja mokka? Baileys ja kermavaahto? Laku ja kermavaahto?...

Aivan otsikon-mukainen tosta ulosannista EI siis tullut.. Näin kävi:
..ylläolevasta kuvasta jo huomaa että "mousse" on enemmän litkua,kuin vaahtoa. Suklaasula oli turhan lämmintä vielä kun sekoitin sen kermavaahtoon ja hups! - kuplat katosivat :)

..mutta ei tämä mitään! Nurinkurin-taktiikalla siis! Kulhoon elmukelmu ja löysähkössä, MUTTA onneksi kovin suklaisessa tahnassa pyöritellyt pallukat. Kylmään odottamaan..

 ..tarjoilun koittaessa: kylmä kulho kumoten lautaselle, kelmu pois ja ottimet kylkeen! Heh, ei niin kaunista, mutta MmmmMmMMmakuista ennen kaikkea! Tavallaan hauska kiilto tuli tuohon pintaan, mutta harmi kun ei riittänyt oikein reunoille.. :)

Soijarouhe-lasagne

..ihmeen-hämmentävän maukas ja todella ISOSTI makuinen soijarouheluomus.
Jatkona edellisille soijarouhepalleroille: nyt rouheesta kastike ja lasagnelevyjen väliin.

Näyttävyyttä tai varsinaista kauneutta ei tällä tekeleellä todellakaan ollut mutta... Tuoksua ja makua aivan hurjasti, hienosti, osuvasti ja yhteensopivasti! :)

1) Soijarouhe: 1-suhde-2:teen ensin hetkeksi hautumaan. Rouhetta 1,5dl, kiehuvaa vettä 3dl kulhoon, jossa jo pohjalla mausteena loraus kanafondia, soijjaa ja merisuolaa. ≈5min haudutusta
2) Kattila liedelle ja pikainen kuullotus: punasipulia, keltasipulia, valkosipulia ja muutama jalapeno. Pehmennyt soijarouhe mukaan paistumaan. Muutama minuutti paistamista, kuivuttelua
3) Tomaattimurskapurkki ja reilusti chilirouhetta vielä sekaan, nopsa kiehautus ja oottamaan..

4) Munamaito yhdestä kananmunasta, ≈ vajaasta desistä maitoa, suurehkosta nokareesta edellistä valkosipulituorejuustoa ja reilusta ripauksesta oreganoa
5) Vuokaan kerroksittain: pohjalle soosia, päälle lasagnelevyjä, loraus munamaitoa jne.. soosia, levyjä, munamaitoa.

***munamaidosta kannattaa jättää pinnalle vielä "se suurin" loraus
***tuorejuusto teki ehkä osansa tässä makujen mukavuudessa.. :)

170°-uuniin ja ≈30min...
Chek!

***ainoa kohta mistä olisi saattanut huomata ettei jauhelihaa ollutkaan käytetty oli MAKU! Näin valtavan jännän herkullista ei jauhelihalasagnesta saa millään!!!
***..pienenä ihmeenä tämä miten kohdalleen soijarouheen maustaminen osui. Todisteena tokaisulle: "kohtuus kaikessa" on hyvä, kaikessa muussa paitsi (soijarouheen) maustamisessa. :)

Valkosipulituorejuusto

..eli joulunodotuksen fiilistelyä.
Kyllä, kohta taas on JOULU!! Selittämättä-paras aika koko vuodesta: loputonta muonatunnelmointia, talvi, lunta ja kaikkea parasta. Näin, henk.koht. mielipide.

Joulufiilistely lähtee tästä alkuun..
Joulujuusto kuuluu aattoillan räätteihin samalla tavalla kuin kuusi olkkarin-nurkkaan = ilman ei olisi niin joulu. Varsinainen "joulu"juusto tämä ei kuitenkaan ole, tässä mausteena valkosipulia.. Ensikuussa au naturel (= joulujuusto)..

1) Samalla reseptillä kuin viimevuonna näihinaikoihin. 3,2,1
Kattilaan 2l punaista maitoa porisemaan. Kulhossa 1l piimää ja 3 munaa sekaisin. Ripaus suolaa jo mausteeksi ja ruokalusikallinen sitruunamehua..
2) Poriseva maito pois liedeltä. Piimä+munat-sekoitus mukaan, takaisin liedelle -> pikainen lämmitys..
3) ..ja lopuksi lieden vierelle tekeytymään. ≈1h
4) Juustomassa reikäkauhalla kulhoon, sekaan reilu ripaus merisuolaa ja kolme valkosipulinkynttä hienonnettuna
5) Lusikalla sekaisin ja juustomuottiin. Yön yli valuttelua

..ja tarjolle.
Njam. Upeaa yksinään, mutta upeampaa yhdisteltynä muihin. Lähipäivinä on syntynyt monta huikeaa luomusta, jossa ko. juusto on ollut osana.. Niistä tekstit pikapuoliin!

***3-2-1-suhde on juustoon se ainoa oikea. Can't go wrong. :)

Garlic-Ranch tahna

..eli dippikastike paahdetuista valkosipuleista, Ranch-makuja mukaillen.
Tämmöinen koitos oli jo tuossa tovi sitten työn alla. Silloin se päätyi burgerin väliin, majoneesi-hampurilaiskastiketta korvaamaan ja sai kaiketie ihan kohtuullisen hyvää palautetta.
Nyt an sich, enemmän itsenään esillä dippikasviksien soosina..
mmmnam. :) Jo tuoksusta tietää että jotain hyvää on tulossa..

1) Kokonaiset valkosipulinmullikat puoliksi folioarkin päälle, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria hieraisu pintaan ja uuniin. Joko grillivastuksen alle tai muuten vaan tositosi-kuumaan (≈300°). Uuni-aikaa ≈ 10min.

***grillivastus on aika ärhäkkä: jos näin, niin kannattaa olla vartioimassa, ettei sipulit kärähdä aivan läpeensä! :)

 2) ..ts. niin kauan kunnes pinta muuttuu hieman kullanruskeaksi, reunat ja kuivat kuoret tummuu
3) Pois uunista ja folio kiinni, nyytiksi kipaleiden ympärille. ≈ toiset 10min odottelua..

***näin ne pehmenee jo valmiiksi.. helpottaa jatkoa :)

 4) Nyytti auki, kynnet ulos kuorista ja haarukalla murskaksi..

 5) ..kulhoon ja mausteet mukaan: lohkeavaa-luonnonjugurttia, sinappia, chiliketsuppia, HP:ta, timjamia, suolaa, pippuria, cayenne-pippuria ja loraus soijjaa.

***luonnonjuggen vaihtoehtona: kermaviili, turkkijugge, cremefraiche tms.

Tasaiseksi ja tarjolle!

***MAKUA. kyllä. Valtavasti makua noista paahdetuista sipuleista. Pehmeää ja pitkää valkosipulin häivähdystä, ilman minkäänlaista yliotetta..
***Tulevan kesän BBQ-vartaille tjtn..?
***ehkä Worchester, liquid-Smoke toisi vielä lisää "rotevuutta" kokonaisuuteen.. Sillon kyllä pitäisi dippailtavana olla pelkkää Beef Jerkyä.. :)

Rosmariini-Omena-Aura-broilerit

..eli taskutyyliin-täytetyt rintafileet.
Makumaailman sekotus ei ehkä ole mikään valtava pioneeri-koitos, mutta henk.koht. uusi.
Rosmariini + Broileri = liharuokaan selvä sopusointu
Aura + Broileri = [aura+mitä tahansa] toimii aina. :)
Omena + Broileri = loppusyksy-vuodenajan season-makua

Kaikki Kolme + Broileri = onko jo liikaa, vai soipisivatkohan nämä keskenään? Visiossa ainakin nämä maut sopivat hienosti, pehmeästi toisiaan tukien yhteen.

 1) Rintafileeseen ensi tasku: veitsen kärki paksusta päästä sisään ja hieman heilutellen sisäosaan tilaa
2) Täyte:
- kulhossa aurajuustoa, punasipulia, ripaus suolaa, mustapippuria ja valkosipulijauhetta, muutama tuore rosmariininoksa silputtuna, tilkka oliiviöljyä
- pöydällä omenaa ohkasina tikkuina
3) Sekaisin ja fileen sisään!

 4) Kuuman pannun kautta uunivuokaan
5) 150°-uunissa, n.20min

 6) Kylkiäisenä kokeilevampaa: Curry-Omena-Ohratto
Kattilan pohjalle tilkkanen rypsiöljyä, sekaan ripaus suolaa ja reilu keko Currya. Mausteet sekaisin. Puolikkan punasipulin silppu paistumaan. Huuhdeltu ohra perään ja tilkkanen kerrallaan vettä, kunnes ohranjyvät sopivan kypsiä. Hieman ennen tarjoilua, omenakuutiot mukaan -> sekoitus -> pöytään!

***ohran keittoaika, risotto-tyylillä (vähän kerrallaan vettä lisäillen), oli ≈ 40min

Njam. Kerrankin näin: utuinen näkemys ja mielenkiintoinen, jännä kokeilu toteutui todella toimivan herkulliseksi kokonaisuudeksi.

***ohrattoon suolaa. Reilusti vain. :)
***oih, vielä kun tuonne rintafileen sisään mahtuisi enemmän Auraa tai hieman jotain kermajuustoa olisi sisällön tekstuuri täydellinen.
***maut muuten: perfetto.

Soijarouhepyörykät

..tai "-pullat", "-murekkeiset" tai ulkonäköön viitaten, rehellisesti vain "-kasat". :) Pyörykät kuulostavat mun korvaan menu-otsikkona ehkä houkuttelevimmilta.

Soijarouhe-innostus lähti aivan uuteen nosteeseen min-über-bruder-veljen innostuksen mukana.
- "Mitä tästä soijarouheesta oikein tehdä ja miten semmoinen onnistuisi?"
..vaikka tälläista!

1) Kuumaa-kestävään kulhoon ensin pohjalle loraus soijakastiketta, Worchesteria ja tilkka lihafondia. 1-osa soijarouhetta ja 2-osaa kiehuvaa vettä perään. Lusikalla sekaisin, kansi päälle ja kymmenisen minuuttia hauduttelua..

2) Mausteet sekaan! Tuoretta ensin: silpottua jalapenoa, valko- ja punasipulia ja tuoretta korianteria. Suurehko nokare ricotta-juustoa ja vielä jeeraa, pimento-paprikaa, suolaa ja pippuria. Pieni koura juustoraastetta (tässä: manchegoa ja mozzarellaa) myös mukaan!!

***Ei kannata hintsuilla! Soijarouhetta on vaikea maustaa "yli". Maut tarttuvat tähän tavaraan kyllä helposti, mutta kulkevat mukana huonosti ja lopputulos jää usein vaimeaksi. Kunnolla & reilun ronskisti siis!
***ricotta oli tässä massassa korvaamassa kananmunaa. Vaihtoehtona siis 1 kananmuna + 1rkl vehnäjauhoja + cremefraiche/bonjouri/turkkijugge...

 3) Massa lusikalla jälleen sekaisin. Hetki aikaa mausteille imeytyä ja tasaantua (<- tässä välissä voi silputa vaikka salaatin :). Pannu kuumaksi ja kasat paistumaan. Ruskeiksi molemmin puolin ja leivinpaperille, 150°-uuniin odottamaan tarjoilua ja loppujen paistumista!

***uunitus vielä kuivaa ja rapeuttaa lopputuloksia. Tähän kannattaa ehkä varata vielä semmoinen 10-min..

Salaatin seuraksi, riisin kylkeen, pottumuusin päälle, pastan matkaan, burgeriin.. Tällaisia voi käyttää mihin-vain ja koska-vain. Muoto huomioiden tän saa sopimaan varmasti!

***nam.
***hinta-määrä-maku-käyttökelpoisuus-ravintoarvo-balanssi on soijarouheella todella yliampuvan kohdallaan! :)
***Lähiaikoina vuorossa soijarouheen käyttökokeiluja kastikkeissa!!

Lettukakku

..hulppeanmukavan brunssin jälkkäri-osana.
Hih, tässä kyllä on taas yksi räätti, josta ei viritys/kokeilu/muokkaus-mahdollisuudet lopu ikinä. Perusideana simppelisti: yksinkertaisia lettuja ja väliin jotain oikein makuista täytettä.

 1) Täyte ensin: luonnonjugurttia ja rahkaa, aikalailla 50-50-suhteilla kulhoon. Ripaus vanilijasokeria ja hintelä loraus hunajaa tuomaan häivähdyksen makeutta. Kulho sivuun oottamaan
2) Mustikat esille..
3) ..ja lettujen/plättyjen/räiskäleiden kimppuun!

***tämän kokoinen kaakku syntyi kahden munan + 4 maitodesin taikinasta!

Eli: 4dl maitoa ja kaksi kananmunaa kulhoon ja pallovatkaimella sekaisin. 1 rkl sokeria, 1,5dl vehnäjauhoja, 1/2 dl kaurahiutaleita ja 1tl leivinjauhetta keskenään ensin sekaisin ja sitten maidon ja munan matkaan. Sivuun toviksi turpoamaan. Samalla pannu kuumenemaan.. :)

***muna-maito-suhde on lettutaikinan jännin virittelykohta: enemmän maitoa -> litteämpiä, vetelämpiä ja tasaisempia lettuja. Enemmän munia -> kuplavampia, rapeampia, käppyroisempiä plättyjä. Milloin mimmoista mihinkin..

Lettu kerrallaan lautaselle ja seuraava paistumaan. Siinä välissä täytettä muutama lusikallinen ja pieni kourallinen mustikoita väliin, seuraava lettu päälle ja niin edelleen. :) Nam.

***mansikoita, banaaninviipaleita, rypäleitä, vaahtokarkkeja....

***kermavaahtoa, maustettua rahkaa, tuorejuustoa, hilloa..

Mozzarellarulla - muistutus

..aikaisemmin joskus-tovi-sitten näprättiin saman sorttista. Miltein yhtä epäonnistunein lopputulemin, mutta ei sentään. Silloin oli sentään makua JA väriä. Nyt uupuivat molemmat.. :)

 Täytteenä: muutama silputtu basilikanlehti, loraus oliiviöljyä, ripaus valkosipulijauhetta, pieni palanen keltasipulia hienona silppuna ja muutama Mexico-maustettu oliivi..

Oli makua, hennon miedosti kylläkin.

Eli siis, tarinan opetus: 

***Mozzarella syntyy hirmuhelposti kaupan klöntti-pallosta: elmukelmuun ja ≈5min kylpyyn kattilaan, poreilevaan veteen

***HUOM!! poreilevaan = niin että kattilan pohjalle juur ja juuri muodostuu kuplia. Kiehuvankuuma vesi mömmöyttää kelmun mozzarellan pintaan ja itse juustopallon sisus jää vielä jäykäksi

***Kahden leivinpaprein väliin ja kaulimella tasaiseksi. Niin ohkaiseksi kuin kukin tahtoo..

***Täytteeksi sitä mikä kokonaisuuteen sopii -> rullalle ja tarjolle!

***Täytettä kannattaa olla tarpeeksi!! :) se on rullan jännin juttu. Elämys jää hinteläksi jos tässäkohtaa kitsastelee

***ja MAKUA. Sitä saa olla! kauhakaupalla!

Suklaafondant

..viikonloppuillallisen jälkkärinä.
Heh, ilmeisen suurimpana muistutuksena tämä esillepano. Annoksesta ei nyt sattunut tulemaan aivan ravintolatason tyyliä.
***Fondantin uunitusaika on hankala arvioida. Ei auta kuin kokeilla monenmonta kertaa ja oppia!

1) Voi ja suklaa vesihauteeseen, rauhassa sulamaan. 50g voita ja ≈100g suklaata. Tästä kaksi fondanttia..

 2) Toiseen kulhoon sokeri ja muna vaahdoksi, kolmanteen vielä kuivat aineet sekaisin. (2 rkl sokeria, 1 muna) ja (1tl vanilijasokeria, 0,5tl leivinjauhetta ja 2rkl vehnäjauhoa). Kun vaahto on riittävän paksua, kuivat aineet sekaan siivilän läpi ja vielä pikainen sekotus
3) Jäähtynyt voi-suklaa-sula sekaan..

 4) ..ja voideltuun uuni-annosvuokaan. Kylmään odottamaan uunitusta muutamaksi tunniksi!!

***tässä huomasin koulukunta-eroja, kun selailin reseptejä. Toiset neuvoo pitämään yön yli, toiset sujauttaa suoraan uuniin. Hih, tässä kokeilussa jääkaappi-aikaa 3h.
***en tiiä mikä efekti tällä odottamisella ois lopputulokseen. Seuraavalla kerralla vaikkapa yön-yli oottelua :)

5) 200°-uuniin, keskitasolle ja 12min.
Kumoten lautaselle ja silmää hämäämään vielä hasselpähkinämurskaa päälle. :)

***kaunista. hih.
***uunitusaika siis alakanttiin. Oisko 15min riittänyt? Kuumempi uuni?
***Toisaalta.. nämä putkahti jääkaapista miltein suoraan uuniin. Tottakai ne ensin lämpiää ja sitten vasta alkaa vähitellen kypsyä. Tämä ois kannattanut huomioida uuni-ajassa.
***eli: ensikerralla hitusen kuumempaan uuniin ≈220°, hieman aikaisemmin ulos jääkaapista ja hieman pidempään uunissa!

Pasta Verde

..tagliatellen muodossa tälläkertaa!!
Wau. Mielettömän jännää pastanpyörittämistä, upeaa makua, toimivaa tekstuuria ja kaikkea: todella miellyttävä, viihdyttävä, hauska ja maukas ruuanlaittokoitos! :)

 1) Pastataikinasta tämä lähtee: 1 muna ja 100g jauhoa per ruokailija! Pakastepinaatti sulaneena siivilään ja turhat nesteet valutellen syrjään

***tällä määrällä tulee todella runsas annos.. Miunmaunmukaan vois laskea ≈ 2 munaa 3:lle

 2) Jauhokeko pöydälle, kuoppa keskelle. Muna, oliiviöljyloraus, suolaripaus ja pinaattiklöntti kuoppaan ja veivaamaan..

 3) ..palloksi. Elmukelmuun ja jääkaappiin rauhottumaan ≈ 1h

 4) Pastamankeli esille ja eikun kampeamaan.. Tagliatelleksi tälläkertaa

***JAUHOJA! Niitä tulee käyttää tarpeeksi tässävaiheessa. Aina kun on tahmaista jossainkohtaa, ripaus jauhoa päälle.. Kunnon pastanveivauksessa kuuluu köökin pöllytä!
***raviolina/tortellinina tämä vihreä tulisi tyylikkäämin esille :)

Runsaaseen veteen kiehumaan, keittoaikaa ≈ 3min.
Tilpehööriä mukaan, parmesaania päälle ja muonaamaan!
Ecco, pasta verde con le verdure