Tuulihatut

..illan teemalla: Valkosipulia!
Täytteen mausteena jännä kombokokeilu: Rosmariini-kaneli-valkosipuli.
..tarkoituksena oli toki YLIampua valkosipulin määrä kaikessa-mitä-tarjolle-laitetaan. Tähän tämä ei oikeen iskostunut, mutta NAM.

Tuulihattujen valmistus, kohta kohdalta ja vaihe vaiheelta:

 1) Margariini ja vesi kattilaan: 100gr ja 2,5dl
***tästä ≈ 40 kipaletta

 2) Kiehautus..

 3) ..jauhot sekaan..

 4) ..ja puuhaatukalla sekoitellen niin että syntyy tasainen taikinamöykky
***jauhoja oli ≈3dl
***paakkuja, sattumia ja jauhokasoja ei tietenkään hyväksytä! Sekoitus siis ronskin-rohkeasti.

 5) Jäähdytys, jonka jälkeen vatkaimella 3 munaa mukaan

 6) Pursotuspussiin ja kasasia pellille..

7) palttiarallaa-20min @ 200°.. Kunnes pinta alkaa näyttää houkuttelevan kultaisen ruskealta

 8) Täyte: maustekolmikko blenderiin ja surautus tasaiseksi
***kanelijauhe loppu, joten oli pakko turvautua kokonaisiin tankoihin. Siksi blenderillä
***..toisaalta hyvä: tulipahan tasaista myös valkosipulinkynsistä
***..mutta tietty ois voinut laittaa kanelin jauheena ja valkosipulin murskaimella. Rosmariinin kuivat lehdet nyt mureni ihan sormissa :)

9) Täytekkin pursotuspussiin ja nokare joka kipaleeseen

..yksinkertaisesti njamNAM!
***hienon näköisiä ja luonnostaan-kaikkeen-kelpaavia. Tuulihatut siis. Täytteenähän voipi olla suolaista ja makeaa, millon mitenkin
***Konservatiiviseen mieleen kanelin-maku sopii VAIN korvapuustiin ja kahvikupinkylkeen. Nämä nyt anyway sattui olemaan aivan-tajuttoman-hyviä.
***Intia-fiilistä oli tavallaan mukana, rosmariinista tiettyä hienoista lihaisuutta, mutta raikkautta. Valkosipuli on huippuhyvää melkein missävain
***täyte EHKÄ ois voinut olla löysempää: helpompaa pursotella ja "mehukkaampaa", mutta tietty olisi myös ollut lopulta vetisempää

Lämmin lohisalaatti

..jonka aluksi piti olla ruokapuikoilla popsittava, mutta toisin kävi : )
Hyvää oli anyway, tähän tyyliin teen vielä taatusti uudestaankin rehuräättejä.

 1) Ensin kala:

***vision sokeuttamana, siivutin lohen hieman turhan ohkasiksi siivuiksi. Pannulla paistuessaan ne tottakai mureni.
***Uunitus olisi voinut toimia
***taikka sitten oisi voinut tyytyä varmaan, parempaan ja varmasti parempaan vaihtoehtoon: graaviin/kylmäsavu-kalaan

..siis viipaleiksi, ja pannulle rypsiöljyyn paistumaan. Päälle rosépippuri-dijon-valkosipuli-suola-sekamelskaa ja ruskistuksenjälkeen syrjaan odottamaan.

 2) Suikalekasvikset pataan: porkkanaa, purjoa, punasipulia, kaalia ja muutama herkkusieni hienonhienoina viipaleina/suikaleina
3) Hetken kuullottelua paistorasvassa, joka edeltä jäi jälkeen

***Tällä osansa varmasti loppuannoksen huippu-maku-onnistumaan!! Yhteensopivaa ja toinen-toistaan tukien!
4) Ruokalusikallinen pippuri-bonjouria ja loraus vettä, hetken haudutus (ylim. vesi poies)

5) Pannulla vielä ruis-krutongit
Ja sitten koko kaaos kulhoon: pohjalle kasvikset, päälle ruiskrutongit ja lohi-palaset, kylkeen ruisleivänkannikka ja pinnalle muutama gouda-tikkunen. Nam

***tosiaan: kasvisten RAUHALLINEN hauduttaminen/pehmentäminen VAHVASTI MAUSTETUSSA paisto-liemessä/rasvassa ilmeisesti aikaansaa tajuttoman hyviä kokonaisuuksia
***kalan kanssa tsempataan ensikerralla. Ajatellaan askel pidemmälle etukäteen :)
***..ja muistetaan mites se kala nyt pannulla käyttäytyykään..

Neljänsipulinpiirakka

..mukana myös chorizoa ja juustona muutama hintsuhko viipale raclettea.
Kauttaaltaan osuvan oloinen kokonaisuus. Pohjasta suurin +

 1) Purjoa, punaista, valkoista ja keltaista sipulia. Suikaleina kuullottumaan pehmeiksi

2) Mukaan muutama chorizomakkara, viipaloituna
3) Lisää makua matkaan tilkalla lihafondia, soijjaa, mustapippuria, timjamia ja paprikaa

 4) Puolikas kermaviilipurkki, sen sekaan muna, loraus maitoa ja ripaus suolaa. Haarukalla tasaiseksi..
5) Raclette viipaleiksi, valmiiksi odottelemaan
***juustoklöntti käväisi pikaisesti pakkasessa (ehkä 3min). Kylmänä se on hurjanpaljonhelpompi viipaloida ohkasiksi...

6) Tästä oikeastaan aloitettiin: pohjataikina valmiiksi.
7) Ruislese, ruisjauhot ja vehnäjauhot margariinin kanssa nyppien. Suolaa ja siirappia. Vettä ja vehnäjauhoja niin että taikina jää sopivan kuivaksi/märäksi
***määrät oli ehkä hieman alakanttiin: pikkuPyrexiin hieman isompi taikin. Tässä ≈ 50g+0,5dl

8) Kylmä taikina taputellen vuokaan. Muutamat reiät haarukalla pohjaan ja 200°-uuniin esipaistumaan. Kymmenisen minuuttia
9) Täytteet mukaan. ≈ 20min lisää uunitusta
10) Raclettesuikaleet päälle ja viitisen viimoista minuuttia vielä kypsytystä

Salaatti seuraksi ja pöytään.
***pohja tosiaan. Maku, koostis ja paisto-aste kalastee kehuja
***mitä tahansa mihin lykkää raclettea, tietää taattua herkkua : )
***pelkkä üüber-sipulinen piirakka ois kyllä ollut jännä: tsoritso syrjään ja tilalle vielä shalottia ja vaikkapa jätti- taikka salaattisipulia. Keväämmällä kevätsipulia?

Fish & Chips

..finger-foodia Isojen Brittien tyylillä.
Kalana toimi taas tuo pakastealtaan-suurin-saalis: sei.

 1) Kalafileet palasiksi, semmoisia kahden-sormen-kokoisia..
***olisi ehkäpitänytolla pienempiä :)
2) Lautaselle vehnäjauhoja, ruisjauhoja, suolaa ja pippuria

 3) Frityyritaikina: ihan jopa-etiketin-mukaisesti PILSneriin.
Eli puolisenpulloa pilsneriä, suolaa, pippuria, valkopippuria ja jauhoja sen verran että tulee "paksua lettutaikinaa".
***Hyvä konsti on dipata sormi kulhoon: jos ja kun se peittyy pehmoisella kerroksella, ei-niin-vetisen-valuvaa taikinaa -> allesklar!

 4) Kalapalat ensin jauhoon, sitten taikinaan

 5) ..sitten rypsiöljyyn. Pariminuuttia per-puoli. Välillä joutuu pihdeillä kääntämään.

6) Ruskistuneet kalapalaset ensin talouspaperinpäälle valumaan ja sitten uunipellille 175°-uuniin vielä "kuivumaan ja rapeutumaan"
7) Uuniin myös (jo ennen koko kala-osiota) pottulastut!
Peruna niin-ohkasiksi-kuin-veitsellä-tohtii. Kulhoon kiehuvan veden kanssa muutamaksi minuutiksi -> näin pinta pehmoiseksi.

***tässä EHDOTON PAKKO-osio (mikä näistä puuttuu): samaan kulhoon vielä loraus öljyä, ripaukset suolaa ja pippuria. Ravistellen mausteet viipaleiden pintaan ja sitten...

8) Leivinpaperille, EI PÄÄLLEKKÄIN ja uuniritilälle. Uuniin ja kypsymään.

Snack-time! Nam.
***hyvää kaikenkaikkiaan
***Sei on kalana tajuttoman tylsä, niin tässäkin: ensikerralla lohta, kuhaa, siikaa, ahvenia....
***valkopippuria KALAFRITYYRIIN runsaammin. Tämä oli hyvä, mutta ehkei niin "kalainen"

Juustolastut/-keksit, vol.2

..eli näiden toinen-tuleminen.
Ei merkittävää muutosta. Noita pienenpieniä korjauksia, joita edellisen koitoksen myötä tuli tajuttua.

1) Massalle makua, kahteen tyyliin.
2) Massa ensin: juustoraaste, kuivat- ja sitten kosteat aineet. Raasteena oli hovihankkijalta tarjous-mozzarellaa. Kuivissa leivinjauhetta, suolaa ja vehnäjauhoa (50-50, durumia ja tavallista). Kosteat osat koostui kananmunasta, oliiviöljystä/culinessesta ja lorauksesta vettä

***massa kannattaa jättää tarpeeksi "märäksi". Ei jauhonmakuisia keksejä tahdo kukaan.
***sähkövatkain osottautui loistavan-oivaksi työkaluksi tässä. Mitä tasasemmin juustoraaste-jauhot-mausteet-muna-vesi-sekamelska sekoittuu -> sitä tasaisemman tyylikkäitä loppukipaleita!
***varsinkin tasaisenMakuiusia. Ei maustepakkuroita siellä täällä.. :)

3) Maku! Toiseen massaan oliiviöljyä, valkosipulia, oreganoa ja mustapippuria. Toisessa hieman kaukausempi makumatkakokeilu: culinessea rasvana, mausteiksi kanelia, juustokuminaa, paprikaa ja hunajaa.

 4) Tahnat lusikalla klönteiksi pellinpäälle ja näppärännopsa muotoilu.
***pieneen kuppiin kuumaa vettä ja lusikan-kastelu siellä ennen jokaista kasaan-kosketusta! Näin lusikka EI tarraudu keksimassaan.

5) 175°-uunissa vartinverran ja rauhallista jäähdyttelyä

Voilá! Suolaisia napostelukipaleita milloin-mihinkin-tilaisuuteen!
***...joskusvielä kohta/tuonnempana pääsen TODELLA fiilistelemään näitä juustokeksiklönttejä. Gruyere, vuohenjuusto, pecorino, GranaPadano...saksanpähkinärouhetta, spelttihiutaleita... päärynä-, sipulihilloke päälle...karkea chilinen salsa... Tuonnempana. Huoh.

Vaahtokarkkibrownie

..eli tuo edellisen jälkkäri-tekele.

Brownie, yhdellä tyylillä. Näitähän voi muutamalla vaihtoehtoisella järjestyksellä kasailla. Lähinnä vaihtoehdoissa vaihtelee raaka-aine osasten yhdistelyjen vaiheet..(A= voisula+suklaaseos, B=kananmunat, C=kuivat aineet, D=ylimäärät)

1° = A+B+C+D

2° = B+C+D+A

3° = A+keltuaiset+C+D+valkuaisvaahto

..ja tottakai, kukin köökkimestari tyylillään. Brownieita syntyy, kunhan suklaata on tarpeeksi :)

Tämä oli tavallaan 2°-tyyliin läjätty.

1) Margariini ja suklaa kattilaan sulamaan

***lipidiä-liian-vähän. Margariininmäärä ois pitänyt olla ehkä kolminkertainen.. Näin lopputulema ois varmaankin ollut tasaisempi, tahmeampi ja täyteläisempi

2) Kuivat aineet sekaisin kulhoon: jauhoja, leivinjauhetta ja kaakaojauhetta

***...kaurahiutaleita lisäksi?

3) Kanamunat ja sokeri vaahdoksi

4) Vaahtojen, sekoitusten ja sulatusten yhdistely: Kanamunavaahtoon suklaa+voi-seos ja kuivat aineet -> nopea mutta rauhallinen sekoitus aina välissä. Käännellen joukkoon vielä kourallinen vaahtokarkkeja

5) Vuokaan ja uuniin, alatasolle. ≈30min @ 175°. Viimeisillä minuuteilla päälle koritseeksi vielä hieman vaahtokarkkisilppua

6) Kunnon jäähdytys ja tarjolle

Höh, wau, nam ja hmm.

Eli

*** höh = hieman kuivahkoa kokonaisuudeltaan. Liian pitkä uunistus, rookie mistake! Tuo rasvamäärän kitsastelu, ai ai. Tanakamman-suklaista ois tullut myös tyylillä 1°-kasaten

*** wau = en oo kummosempi suklaan-maun fani, mutta tässä jotenkin upea paahteisen lämmin ja tukeva, muttei ällömakea suklaa-flavor

*** nam = nam kaikenkaikkiaan

*** hmm = nuo päällekasatut vaahtokarkit toki hieman sulivat. Jäähtyessään, ne tahmaistui. Aivan kuin ois lintannu kasan pureskeltua purkkaa kaakunpäälle.

*** lisä-hmm = 3°-tyyli voisi tuottaa kepoisimman ilmavinta lopputulemaa: näin ehkä pieniä tuulihattutyylisiä kimpaleita...?
***D-osio ylimäärävaihtoehtoja: kaurahiutaleita, pähkinärouhetta, rusinoita, luumuja, kirsikkaa, omenaa, mansikka/marja, nougat-paloja, lakua/salmiakkia?,...

Röstiperuna & Suppissoosi

..ja tosiaan, myös valkosipuli-pinjansiemen-lohi, balsamico-alkusalaatti ja jälkkäribrownie.
Edellisestsä kalaruokaillallisesta on vierähtänyt liianpitkä-tovi. Tarttis ehkäpä ryhtyä taas tiukasti kalaa-kolmesti-viikossa-linjalle..
Tällainen yksinkertainen herkku kyllä siivittää tuommoiseen.

 1) Sidedish: sipulinen röstiperuna.
Peruna karkeana raasteena kulhoon, mukaan 1 shalotti ja pienehkö keltasipuli ohkasina viipaleina. Mausteeksi suolaa ja pippuri-bonjouria. 1 muna ja lusikalla massa tasaiseksi.
2) Pannulle ja ruskistuksen jälkeen uuniin kuivumaan, odottamaan ja kypsymään
***Suoraviivainen ja selkeä, mutta jännän ja fiilistely-altis, todella moneensopiva lisäke!!

 3) Kala: lohikimpaleen pintaan nopsa hierasu suolaa+pippuria, tilkka rypsiöljyä ja 175°-uuniin ≈ puoleksitunniksi.
4) Uunikypsennyksen jälkeen, juuri ennen lautastamista, pintaan pinjansiemen-valkosipulisilppua
***üüüBERnam. Lohi, pinja ja pieni annos tuoretta, rapsakkaa ja terävähkö valkosipulisilppua. Ilmeisesti kombo, joka toimii hienosti!
***...oishan tosta kyllä voinut tehdä tahnan: massaksi dijonia ja sitruunamehua...?

5) Röstit ja lohi viettivät yhdessä uunissa vielä tovin
6) Silläaikaa kastike: raclettejuustoinen suppilovahverokastike
7) Oliiviöljyyn purjoa ja sienet, kuullotusta hetkinen. 1rkl vehnäjauhoa pintaan ja loraus vettä pannuun. Muutama paksuhko siivu raclettejuustoa sekaan, rauhallinen sekoittelu, juustonsulatus ja kasaan-keittäminen
8) Röstinpäälle ja pöytään

Nam....mielenkiintoinen, monipuolinen, jännä, modailtava ja upeanhauska kokkaushetki päättyi hienoon ja herkulliseen ruokailuun.

***Sipulia ois potturöstissä voinut olla vielä lisää: ehkä mielummin "sipulirösti-perunalla" kuin perunarösti-sipulilla...?
***raclette-suppilovahvero. Match-made-in-heaven näin makujensa puolesta ja raclettejuuston-sopivuus kastikejuustoksi on ihmeellistä: juuuuuuri oikea sulavuustyyli. Jämäkkä, tahmea, kiinteä mutta pehmeä, joustava ja yhteen-nitova, ei lainkaan vetinen tai "häviävä"
***pinjavalkosipuli+lohi: täytyypä kokeilla uusissa merkeissä..

Chorizo-raakamakkara

..eli kokemuksen-kartuttamista jo toisella kotimakkarakokeilulla.
Kokeilla ilmeisesti pitää vielä useasti. Ei tämä niin lennokkaan-onnistineesti vieläkään oekkeen sujunut.

Monen monituista kertaa oon kuullut sanottavan: Food is as good as the ingredients in it. Tähän filosofiaan oon suuresti tukeutunutkin ja juu, näinhän se on... MUTTA tekovaiheeissakin voi näemmä sotkea lopputuleman.

 1) Lihanpalaset: siankylkeä, -paistia ja naudanrintaa. Luut ja nahanrippeet sivuun, kuutioiksi ja kylmään odottamaan myllyn kasausta
***tälläkertaa EN poistanut kuin ihan hintsunpienenosan noista rasvajuosteista. Efektin huomaa lopputulemassa: tasaisuuttta, kiinteyttä, MAKUA, pehmeyttä...huippujuttu!!

 2) Kylmät kuutiot myllyn karkean-terän läpi
***silti (MIUNMAUNMUKKAAN) liian hieno jauhatus. Saisi olla vieläkin rouheisempaa.. Näin sais lopullisiin makkaroihin suurempaa tekstuuri-variaatiota ja jännyyttä

 3) Mausteet: suolaa, pippuria, valkosipulia, chilipalko ja Pimentónia (=sitä oikeaa smoked paprikaa)
***ja tässä tämänkerran opetus: maustamisessa EI SAA pihistellä, jos/kun mausteen-maulla on suuri rooli lopputuloksen kokonaiselämyksessä. Sitä EI tällöin VOI AMPUA YLI!
***...chorizon maku ei juuri muuta olekkaan kuin yo. maustetta.
***...jota tässä siis laitettiin liian hintsusti. *=^)^?*=//&%.

4) Ensimmäiset muutamat-kymmenet-sentit-suolesta sai mausteekseen pippuria, suolaa, oreganoa, timjamia ja rosmariinia
***onnistuneempi pätkä noin kokonaisuudessaan
***vaikka tosin liian laimeaa tämänki... *)++*&

5) Pötkö pellille ja 150° uuniin, 40min
6) Lopputiristys vielä pintaan, ≈5min @ 250°

..ja siinäpä tämä.
Oppi uppoutui suoraan luihin ja ytimiin: ensikerralla varmasti onnistuneemmin.

***maku OLI kyllä melko-OK ja hieman chorizon-suuntaan, vaan ei siis tarpeeksi
***suolenpätkät meni liian täyteen: tuppasivat halkeilemaan kypsennyksessä

Kohta kun keksin, miten ja missä kypsyttää salami-tyyliin näitä kotimakkaroita, pääsen uudestaan tämän chorizo-mörön kimppuun.

Muroinen mansikkakakku

..usean ison-plussan kakku: pakkaseen tilaa, margariini-klönttiä kevyemmäksi, kahville herkku-seuraa, jännä leipomishetkinen..
Marjat pakkasesta sulamaan, uuni lämpiämään ja työn-touhuun :)

 1) Ensimmäiseen kulhoon kuivat aineet: kaurahiutaleita ≈1dl, vehnäleseitä ≈1dl, leivinjauhetta puolikas tl ja vehnäjauhoa ≈1dl..
2) Toiseen kulhoon huoneenlämpöinen margariini, 75g, vanilijasokeri ja normisokeri -> vatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Sekaan 1 muna
3) Kuivat-aineet rauhallisesti mutta nopsasti sekoitellen sekaan
4) Taikinaklöntti hetkeksi kylmään

 5) ..tasaiseksi taputellen vuokaan
***vuoan päällystys leivinpaperilla oli "tiskaajan-vapaapäivä"-niksi.. Ei niin toimiva. Taikina on hankala taputella vuokaan kun paperi rapisee ja heiluu joka suuntaan. Eikä tuo nyt niin hirmuisen työläs olisikaan tiskata.
***voi+korppujauho = the PROPER way to go

 6) Täyte: sulat mansikat, mehuineen päivineen kulhoon, mukaan pieni ripaus vanilijasokeria ja reilumpi ripaus hyytelösokeria. Vajaa-desi turkkijuggea matkaan mukaan ja lusikalla sekaisin..
***hyytelösokeri toimi kuten toivoin! wuhuu! Varsin-vetisen-oloinen täyte jähmettyi tyylikkäänmaukkaaksi kypsyessään/jäähtyessään! :)

 7) Uuniin, 35min @ 170°

Done. Viipale tätä ja kahvikuppi kylkeen.
..kummasti sitä jaksaakin päntätä ja oppia ja lukea ja seurata ja kuunnella ja....

***ehkä turhan vaatimaton makeus: noi mansikat olivat  melko happamia / pirteän kirpeitä itsessään. Pieni hyytelösokerinlisäys olisi paikallaan..
***pohja: :) hyvä. Tasainen, ei liian kuiva, ei lainkaan korppumainen, ei sitkeä, ei murenevainen, hyvä pehmeys..
***MUTTA: melko olemattoman mielenkiintoinen maku.
***Sitä vaikkapa vanilijacreme-jauheella? kinuskia? suklaarouhetta? pähkinää?

CCG-possurulla ja upeat-uunikasvikset

..eli suoraviivainen, selkeä, niksi-TÖN ja simppeli = yksinkertainen. Ja ihmekkös, että ihan ookoo-onnistuma..

 1) Ensin side-dish vuokaan: Peukun-pää-kimpaleiksi herkkusieniä, purjoa, kukkakaalia, punasipulia ja muutama (5min-esikeitetty)-peruna, hienonhienona silppuna lehtiselleriä ja loput mausteet: suolaa, pippuria, oreganoa, punaviinietikkaa ja hunajaa.
2) Sekoitus ja uuniin, 45-50min @ ≈150°

***uunikasviksiin punaviinietikka vai balsamico... tämä selvinnee seuraavalla kerralla.
***klassiset hunaja-timjami on takuuvarma maustekombo, sopii-niin-moneen

 3) Possunsisukka huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen aloittelua
4) Viillolla pitkittäissuunnassa "auki" ja nuijjalla tasaiseksi..

 5) Pintaan hipaisu suolaa ja öljyä
6) Huhmareesta CCG-täyte: Chili ja Cashew pähkinät muruksi, Gorgonzola kimpaleina mukaan ja koko seos fileen keskelle

 7) Rullalle ja narulla solmuun

8) Tämä jouti suoraan uuniin kasvisten seuraksi.. ≈30-40min @ 150-175°

***ei pinta-ruskistusta: tästä johtuen todella pehmeänmehevä rulla ihan kauttaaltaan..
***makua tottakai oisi voinut rapsakalla pinnalla aikaansaada: pyöräytys valkosipuli-rypsiöljyssä...nam

Uunista piffeiksi, lautaselle ja päälle kolmen-sipulin (purjo-puna-valko) soossi. Tsek!

***nam. Hyvä, pehmeä, mehukas ja maukas. Gorgonzola viihtyy ilmeisesti possunseurassa sangen hyvin.
***..ja toki chili + sinihomejuusto nyt vaan tunnetusti toimii :)
***kasviksissa hieno pehmeys: hieman jäljelle jäänyttä "puruvastusta"! miun-maun-mukkaan!!